Jouduin teholle äkillisesti hirvittävien vatsakipujen takia tässä joulukuussa. Ensin epäiltiin suolitukosta, divertikkeleitä (suolitaskuja) vatsakalvon tulehdusta, ja haimatulehdustakin väläytettiin. Leikattiin, mutta eipä löytynyt syytä vaan vatsa ommeltiin kiinni ja jatkettiin varjoainekuvauksilla jossa todettiin munuaiskasvain joka oli laajentanut munuaista potkupallon kokoiseksi ja vuotavaksi.
Varjoainekuvausten jälkeen kiireellä takaisin leikkaussaliin ja toisen munuaisen poisto. Kyllä todella teholla kivut pois saadaan. Oli ihan hyvä olla, kun ei koskenut enää mihinkään kun teholle siirrettiin. Ihmettelin sitä ja sanoivat, että olen saanut kovan luokan huumeita, että ne vie kyllä kivut. Viikon olin nesteytyksessä teholla jonka jälkeen siirto kirurgiselle osastolle.
Haimatulehduksesta ei puhuttu sen koomin mitään, kuin silloin teholle tullessani epäilynä. Vain munuaiskasvaimesta. Vaikka kysyinkin, että mikä nyt sitten oikein on mun diagnoosi, niin MUNUAISKASVAIN oli vataus.
Mutta kotiin tullessani kun katsoin papereita, jotka annettiin mukaan, siellä kummittelee kuitenkin HAIMATULEHDUS - diagnoosi. TK:ssa tikkien poisotossa juuri joulun alla ihmettelin, että oliko se haimatulehduksen epäily jäänyt vahingoissa diagnoosiksi sinne papereihin.
TK:ssa sairaanhoitaja arveli, ettei olisi jäänyt, että kyllä silloin täytyy kyse olla haimatulehduksesta. Nyt olenkin aivan ulkona koko jutusta. Sairaalaassa ei puhuttu halastua sanaa haimatulehduksesta sen tuloepäilyn jälkeen, eikä ohjeistettu mitennkään jatkoja, kuin verikokeet ja näyttö helmikuulle.
Insuliinia antoivat sairaalassa injektioina. Diabetestä minulla ei tähän mennessä ole ollut, ja sanoivat, ettei Sulla diabetestä ole, mutta nyt annetaan insuliinia hoidollisesti, sillä saan sellaisia lääkkeitäkin jotka nostavat verensokeria (7-11) kun kotioloissa se on siinä 4,5-5.
Alkoholilla ei ole osaa eikä arpaa, sillä vuotuinen kulutus on korkeintaan 1/4 l likööriä, jota tätäkään ei ole muutamaan viimevuoteen edes mennyt. Muita alkoholipitoisija juomia ei lainkaan. Mutta sen sijaan KORTISONI voi olla syntilistalla, sillä sitä olen joutunut käyttämään jo toistakymmentä vuotta pitkälle suurinakin annoksina.
Sappikiviäkään ei ole ollut, eikä tähän mennessä sappivaivoja todettu. Mutta mahavaivat ovat vaivanneet koko elämän. Jotain ongelmaa ruoansulatusentsyymeissä täytyy olla. Maitohappobakteerien käyttö on lievittänyt mahaongelmia, mutta ei poistanut.
Nyt pähkäilen, että minnekkäpäin tästä lähtis nyt selkoa asiasta ottamaan, jos tuo HAIMATULEHDUS on totta, niin vähän edes osviittaa sen hoidosta? Sairaalaanhan ei voi mennä kyselemään, kuin annettuna ajankohtana, ja siihen on pitkä aika. Minkähän sortin tohtorille olis parasta tilata aika sitten kun saan sairaalasta sairaskertomukset? Sitä vielä ei ole annettu, kun ei oltu vielä kirjoitettu.
Varjoainekuvausten jälkeen kiireellä takaisin leikkaussaliin ja toisen munuaisen poisto. Kyllä todella teholla kivut pois saadaan. Oli ihan hyvä olla, kun ei koskenut enää mihinkään kun teholle siirrettiin. Ihmettelin sitä ja sanoivat, että olen saanut kovan luokan huumeita, että ne vie kyllä kivut. Viikon olin nesteytyksessä teholla jonka jälkeen siirto kirurgiselle osastolle.
Haimatulehduksesta ei puhuttu sen koomin mitään, kuin silloin teholle tullessani epäilynä. Vain munuaiskasvaimesta. Vaikka kysyinkin, että mikä nyt sitten oikein on mun diagnoosi, niin MUNUAISKASVAIN oli vataus.
Mutta kotiin tullessani kun katsoin papereita, jotka annettiin mukaan, siellä kummittelee kuitenkin HAIMATULEHDUS - diagnoosi. TK:ssa tikkien poisotossa juuri joulun alla ihmettelin, että oliko se haimatulehduksen epäily jäänyt vahingoissa diagnoosiksi sinne papereihin.
TK:ssa sairaanhoitaja arveli, ettei olisi jäänyt, että kyllä silloin täytyy kyse olla haimatulehduksesta. Nyt olenkin aivan ulkona koko jutusta. Sairaalaassa ei puhuttu halastua sanaa haimatulehduksesta sen tuloepäilyn jälkeen, eikä ohjeistettu mitennkään jatkoja, kuin verikokeet ja näyttö helmikuulle.
Insuliinia antoivat sairaalassa injektioina. Diabetestä minulla ei tähän mennessä ole ollut, ja sanoivat, ettei Sulla diabetestä ole, mutta nyt annetaan insuliinia hoidollisesti, sillä saan sellaisia lääkkeitäkin jotka nostavat verensokeria (7-11) kun kotioloissa se on siinä 4,5-5.
Alkoholilla ei ole osaa eikä arpaa, sillä vuotuinen kulutus on korkeintaan 1/4 l likööriä, jota tätäkään ei ole muutamaan viimevuoteen edes mennyt. Muita alkoholipitoisija juomia ei lainkaan. Mutta sen sijaan KORTISONI voi olla syntilistalla, sillä sitä olen joutunut käyttämään jo toistakymmentä vuotta pitkälle suurinakin annoksina.
Sappikiviäkään ei ole ollut, eikä tähän mennessä sappivaivoja todettu. Mutta mahavaivat ovat vaivanneet koko elämän. Jotain ongelmaa ruoansulatusentsyymeissä täytyy olla. Maitohappobakteerien käyttö on lievittänyt mahaongelmia, mutta ei poistanut.
Nyt pähkäilen, että minnekkäpäin tästä lähtis nyt selkoa asiasta ottamaan, jos tuo HAIMATULEHDUS on totta, niin vähän edes osviittaa sen hoidosta? Sairaalaanhan ei voi mennä kyselemään, kuin annettuna ajankohtana, ja siihen on pitkä aika. Minkähän sortin tohtorille olis parasta tilata aika sitten kun saan sairaalasta sairaskertomukset? Sitä vielä ei ole annettu, kun ei oltu vielä kirjoitettu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sinulla on hyvin voinut olla sekä haimatulehdus että tämä munuaisjuttu. Osviittaa haimatulehduksen hoidosta?! Se on hoidettu, et olisi muutoin päässyt kotiin.
Eihän alkoholi ole läheskään aina siihen syynä.
Haimatulehdus on hyvin yksinkertaista diagnosoida, verikokeella.
Miten ihmeessä et ole saanut epikriisiä kotiin jos kerran tikitkin on jo poistettu (eikö sinulla ollut niittejä?!), eli ei ole ihan tuore juttu?
Soittelehan sen epkriisisi perään.
Pankreatiitti voidaan tosiaan diagnosoida verikokeella.
No joo, niittejä ne oli, vaan kun ei koskaan aiemmin ole niittejä ollut niin ei tullut mieleen se niitti sana, kun tikkejä ovat ennen olleet.
22.12.2009 otettiin ne 65 niittiä pois. Ei meidän sairaaloista epikriisiä saa matkaan ennenkuin 2-3 viikon viiveellä tulee postissa, sitten kun konekirjoittaja on ne kirjoittanut lääkärin sanelemalta nauhalta.
Vaikka pyysin kylläkin siihen mennessä kirjoitetusta tekstistä tiedot, sillä olihan niitä nyt 10 vuodokauden ajalta jo kirjoitettukin, vaan eivätpä antaneet, vaan sanoivat että sitten kun se loppusanelu on kirjoitettu, se tulee sitten.
Verikoelisukat kyllä antoivat matkaan koko sairaala-ajalta otetut. Niitä onkin paksu pinkka, sillä verikokeita otettiin useammankin kerran päivässä.
Olisihan tuo ollut kohtuullista, jos tosiaan olisivat kertoneet että haimatulehdus oikeasti oli, ettei vaan epäilynä siinä vaiheessa, kun ei vielä verikokeitakaan oltu keritty ottaa = päivystysklinikan vastaanotossa.
"Pankreatiitti voidaan tosiaan diagnosoida verikokeella."
Voisitko kertoa, minkämoista verikoetta katselen tästä labrakoetulosnipusta mikä/mitkä kertoisivat tuosta haimatulehduksesta?
Joo, se paperi, minkä sain matkaan sairaalasta lähdettyä on nimeltään POTILAAN HOITOYHTEENVETO. Siinä ei ole kuin päivämäärät milloin tullut, milloin siirretty teholle, milloin teholta kirurgiselle osastolle.
Sekä sitten ennakkovarausajat eri poliklinikoille.
Sitten diagnoosit:
D 30.06 Munuaisen hyvälaatuinen kasvain sekä
K85 Akuutti HAIMATULEHDUS.
Lueskelin tuolta netistä haimatulehduksen labratutkimuksista ja katselin samoja veritutkimustuloksia, omasta paperistani, niin en minä niistä mitään saanut selville, kun olivat normitasolla. Ainoastaan CRP 377 ja HB 72 alimmillaan.
Alat, Asat, Krea, bilirubiini aivan normitasolla.
Amyloidoosin riskiä on parikymmentä vuotta seurattu, mutta toistaiseksi sitäkään ei ole vielä kehittynyt.
Minulla oli toisen sektorin erikoissairaanhoidon puolella poliklinikka-aika, ja siellä ylilääkäri vastaanottavana lääkärinä.
Hän oli ottanut koneen näytölle esille tuon sairaalareissuni sairaskertomukset. Siinä kysyin, että oliko minulla HAIMATULEHDUS.
Vastaus oli, että ei ollut. Mikään ei näissä tutkimuksissa viittaa haimatulehdukseen, että se on vahingoissa vaan jäänyt siihen potilaan hoitoyhteenvetoon siitä tulotilanteen epäilystä.