Missä sisareni lapsi

Eeva

Vanhempieni perukirjan virkatodistuksessa kahden lapsen kohdalla on maininta "ei merkintää lapsista. Vanhimman sisareni kohdalla on "muutti lapsettomana". Onko sanojen merkitys eri vai onko maininnan sisään kätketty adoptio. Vanhempani ei asiasta eläessään antaneet keskustella vaan lopettivat heti keskustelun. Sisareni lähti tätinsä luokse asumaan vuoden -66 loppukesästä ja jättäen koulunsa kesken. Sisareni oli täysi-ikäinen eli silloin yli 21-v mutta naimaton ja yksi miessuhde oli juuri päättynyt. Hänen kerrottiin lähteneen töihin Turkuun. Itse en asunut enää kotona joten en seurannut tapahtumia läheltä. Virkatodistuksessa ei ole muuttoa Turkuun, vaan vajaan kahden vuoden päästä syntymäkunnan naapurikuntaan, jonne hän tuli suoraan Turusta töihin. Kahdesta eri suunnasta on minulta kysytty sisareni lapsesta. Voinko saada sukututkimukseeni lisävahvistuksen ja jos sukulaiseni on adoptoitu 43 vuotta sitten saanko häneen yhteyden ja millä keinoin?

23

1039

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Adoptiolapsi.

      Bioäitini on kuollut. Hänen virkatodistuksessaan luki kaikissa minun eli lapsen nimi, vaikka bioäitini antoi minut adoptoitavaksi vauvana eli kyllä pitäisi näkyä myös lapsi, jos sellainen on. Bioäitni oli alaikäinen minut saadessaan. Eli kyllä se merkintä lapsesta on mukana virkatodistuksessa vaikka lapsesta on luovuttu.

      Voisit ottaa yheyttä esim. Pelastakaa Lapset ry:n toimistoon ja kysyä heiltä asiasta, ainakin heillä voi olla tietoa mistä sinun kannattaisi lähteä kysymään asiasta. Mikläli kyseessä on normaali adoptio, niin adoption hoitanut taho kyllä tietää asiasta.

      Tuntuu oudolta, ettei lasta olisi merkitty sisaresi virkatodistukseen. Onko mahdollista, että lapsi olisi syntynyt jossain muualla kuin Suomessa?

      Kysymys kuuluu; onko mahdollista että sisaresi olisi synnyttänyt lapsen ilman että asia olisi tullut viranomaisten tietoon?

      Myös kunnan sosiaalitoimisto voisi olla oikea paikka kysyä asiasta.

      • , ............

        Tuohon aikaan käytiin synnyttämässä vauvoja Tanskassa. Lehdissä oli ilmoituksia. Tanskalaiset perheet ottivat vauvaa odottavan luokseen ja en tiedä miten luovutus järjestettiin. Ainakin äiti saattoi nähdä, millaisiin oloihin lapsi päätyi. Tunnen yhden tapauksen. Ehkä ei merkintää tehty Suomen tiedostoihin.

        Mahdollistahan on että joku oli nähnyt sisaren odottavan vauvaa. Vauva on voinut syntyä kuolleena tai on tullut keskenmeno.

        Kyllä tämmöiset asiat viipyilevät ajatuksissa, ei siinä ole kummallista että niitä miettii.


    • ????????????

      luulemaan että sisarellasi on lapsi jossain? Etkö voi tai ole voinut asiaa kysyä sisareltasi?

      Ei, ei ole kätketty sanontaan mitenkään adoptio.

      • adoptio äiti

        Viestissä aloittaja kertoi,että häneltä on kysytty sisarensa mahdollisesta lapsesta. Aloittajalle, kysele vaan rohkeasti eri tahoilta miten ennen on toimittu ja asioista asiakirjoihin merkitty. Nythän on otettu esille nämä adoptiot ulkomaille ja jopa synnytykset ulkomailla. Edelleen adoptio tuntuu olevan "kielletty puheen aihe" ja ymmärrän kyllä itse vallan hyvin ja omakohtaisesti syyt tähän. Asiasta on ollut varsinkin ennen todella vaikea ja häpeällinen puhua. Johtuen tämäkin monesta eri syystä ja silloisista yhteiskunnan asenteista yms. Tsemppiä ja voimia sinulle sukututkimukseen. Meille jokaiselle juuriemme tunteminen on tärkeää.


    • Lellu..

      Pyydä sisaresi virkatodistus siitä kunnasta johon hän muutti lapsettomana.

      Voitko kysyä asiaa sisareltasi ?

      • eeva

        Kiitos keskusteluun osallistumisesta.
        Hän on nyt muuttanut kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kuntaan,sekä eronnut kirkosta ajat sitten. Nyt olen saanut käsiini vanhoja virkatodistuksia jossa yhdessä todistuksessa hänen muuttonsa on merkitty eri tavalla. Siinä on noin vuoden vierailu eräässä seurakunnassa ja takaisin kotikuntaan ja tämän vierailun ajankohta on juuri oikea. Tästä seurakunnasta ei tietoja luovuteta, vaan ne kuuluu yksilösuojaan henkilön elinaikana.
        Sisareni on kieltänyt kaikki selvitykset ja minäkin olen häneltä saanut vastauksen että kyllä se sitten näkyy aikanaan kahden henkilön perukirjassa. Joten annan ajan kulua ja odottelen vastausta muusta suunnasta tai jätän sukupuun selvityksen itse tältä osin kysymysmerkin alle.


      • Omavalinta
        eeva kirjoitti:

        Kiitos keskusteluun osallistumisesta.
        Hän on nyt muuttanut kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kuntaan,sekä eronnut kirkosta ajat sitten. Nyt olen saanut käsiini vanhoja virkatodistuksia jossa yhdessä todistuksessa hänen muuttonsa on merkitty eri tavalla. Siinä on noin vuoden vierailu eräässä seurakunnassa ja takaisin kotikuntaan ja tämän vierailun ajankohta on juuri oikea. Tästä seurakunnasta ei tietoja luovuteta, vaan ne kuuluu yksilösuojaan henkilön elinaikana.
        Sisareni on kieltänyt kaikki selvitykset ja minäkin olen häneltä saanut vastauksen että kyllä se sitten näkyy aikanaan kahden henkilön perukirjassa. Joten annan ajan kulua ja odottelen vastausta muusta suunnasta tai jätän sukupuun selvityksen itse tältä osin kysymysmerkin alle.

        On kuitenkin kyse sinun sisaresi elämästä ei sinun.


      • onneks et oo siskoni
        eeva kirjoitti:

        Kiitos keskusteluun osallistumisesta.
        Hän on nyt muuttanut kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kuntaan,sekä eronnut kirkosta ajat sitten. Nyt olen saanut käsiini vanhoja virkatodistuksia jossa yhdessä todistuksessa hänen muuttonsa on merkitty eri tavalla. Siinä on noin vuoden vierailu eräässä seurakunnassa ja takaisin kotikuntaan ja tämän vierailun ajankohta on juuri oikea. Tästä seurakunnasta ei tietoja luovuteta, vaan ne kuuluu yksilösuojaan henkilön elinaikana.
        Sisareni on kieltänyt kaikki selvitykset ja minäkin olen häneltä saanut vastauksen että kyllä se sitten näkyy aikanaan kahden henkilön perukirjassa. Joten annan ajan kulua ja odottelen vastausta muusta suunnasta tai jätän sukupuun selvityksen itse tältä osin kysymysmerkin alle.

        todella ikävää jos sisareni penkoisi minun elämääni ja muuttojani ja miettisi mahdollisia lapsia. Toteaisin varmaan yhtä kylmästi, että kyllä se sitten näkyy kahden eri ihmisen perukirjassa aikanaan!

        Voihan toki olla kyseessä jotain tuollaista, mutta on tai ei ole, niin en yhtään ihmettele sisaresi suuttumista!

        Itse lähinnä epäilisin, että kyse on vain sanamuodosta. Mä olin tuossa muutama vuosi sitten isäni kuolinpesänhoitaja ja kyllä siellä vilisi eri seurakunnisssa erilaista käytäntöä. Jossain luki, että muutti naimatomana eikä ole merkintää lapsista.

        Miltä sinusta tuntuisi, jos sinun sisaresi alkaisi väittämään sinulle keksittyä lasta? Voihan se olla, että sisaresi synnytti lapsen, joka kuoli ihan pienenä tai vauva syntyi kuolleena tai vauva annettiin adopitoon tai mitään vauvaa ei edes ole olemassa. Mutta oli totuus mikä tahansa, niin se on sisaresi YKSITYISASIA!

        Jos totuus onkin joko vauvan kuolema tai adoptio, niin miksi haluat kiusata sisartasi näin vakavalla asialla? Minusta tuo sinun kyselysi on aika julmaa, kun olet jo sisaresltasi saanut vastauksen. Keskity nyt vaan siihen sukupuun tekemiseen historian osalta eli ne mitkä ovat varmoja asioita äläkä lisäile mitään, mitä et oikeasti tiedä!


      • Joidenkin sisko
        onneks et oo siskoni kirjoitti:

        todella ikävää jos sisareni penkoisi minun elämääni ja muuttojani ja miettisi mahdollisia lapsia. Toteaisin varmaan yhtä kylmästi, että kyllä se sitten näkyy kahden eri ihmisen perukirjassa aikanaan!

        Voihan toki olla kyseessä jotain tuollaista, mutta on tai ei ole, niin en yhtään ihmettele sisaresi suuttumista!

        Itse lähinnä epäilisin, että kyse on vain sanamuodosta. Mä olin tuossa muutama vuosi sitten isäni kuolinpesänhoitaja ja kyllä siellä vilisi eri seurakunnisssa erilaista käytäntöä. Jossain luki, että muutti naimatomana eikä ole merkintää lapsista.

        Miltä sinusta tuntuisi, jos sinun sisaresi alkaisi väittämään sinulle keksittyä lasta? Voihan se olla, että sisaresi synnytti lapsen, joka kuoli ihan pienenä tai vauva syntyi kuolleena tai vauva annettiin adopitoon tai mitään vauvaa ei edes ole olemassa. Mutta oli totuus mikä tahansa, niin se on sisaresi YKSITYISASIA!

        Jos totuus onkin joko vauvan kuolema tai adoptio, niin miksi haluat kiusata sisartasi näin vakavalla asialla? Minusta tuo sinun kyselysi on aika julmaa, kun olet jo sisaresltasi saanut vastauksen. Keskity nyt vaan siihen sukupuun tekemiseen historian osalta eli ne mitkä ovat varmoja asioita äläkä lisäile mitään, mitä et oikeasti tiedä!

        Minä olisin varmasti kiinnostunut sisarusteni lapsista, sillä olisivathan ne minunkin sukulaisia. Itse asiassa olenkin aina ollut hyvin paljon tekemisissä sisarusteni kuuden lapsen kanssa ja kolmelle heistä olen kummi. Ja kyllä minä olen toivottanut lämpimästi tervetulleeksi sukuumme myös sellaisen biologisen sukulaisen, joka tutustui meihin vasta aikuisena.

        Toisekseen minä haluaisin yrittää tarjota tukeani myös sisarukselle, joka mahdollisesti olisi joutunut luopumaan lapsestaan oli syynä sitten abortti, keskenmeno, kuolema, adoptio, huostaanotto tai jokin muu syy. Erityisesti adoptio on ollut Suomessakin niin vaiettu ja häpeällinen asia, että haluaisin osoittaa ajattelevani asiasta eri lailla. Tarvittaessa haluaisin tietenkin myös tukea sisarustani (esim. adoptioasiassa), jos esimerkiksi suvun sisällä ilmenisi ilkeitä puheita.

        Se on tietenkin hyväksyttävä, että sisaruksillani on yksityisasiat kuten minullakin. Vanha sanonta "jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolikas suru" pitää kuitenkin mielestäni paikkaansa. Joskus jakaminen ei kuitenkaan onnistu ja joskus se on hyvin vaikeaa. Yrittää kannattaa kuitenkin aina.


      • onneks et oo siskoni
        Joidenkin sisko kirjoitti:

        Minä olisin varmasti kiinnostunut sisarusteni lapsista, sillä olisivathan ne minunkin sukulaisia. Itse asiassa olenkin aina ollut hyvin paljon tekemisissä sisarusteni kuuden lapsen kanssa ja kolmelle heistä olen kummi. Ja kyllä minä olen toivottanut lämpimästi tervetulleeksi sukuumme myös sellaisen biologisen sukulaisen, joka tutustui meihin vasta aikuisena.

        Toisekseen minä haluaisin yrittää tarjota tukeani myös sisarukselle, joka mahdollisesti olisi joutunut luopumaan lapsestaan oli syynä sitten abortti, keskenmeno, kuolema, adoptio, huostaanotto tai jokin muu syy. Erityisesti adoptio on ollut Suomessakin niin vaiettu ja häpeällinen asia, että haluaisin osoittaa ajattelevani asiasta eri lailla. Tarvittaessa haluaisin tietenkin myös tukea sisarustani (esim. adoptioasiassa), jos esimerkiksi suvun sisällä ilmenisi ilkeitä puheita.

        Se on tietenkin hyväksyttävä, että sisaruksillani on yksityisasiat kuten minullakin. Vanha sanonta "jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolikas suru" pitää kuitenkin mielestäni paikkaansa. Joskus jakaminen ei kuitenkaan onnistu ja joskus se on hyvin vaikeaa. Yrittää kannattaa kuitenkin aina.

        asiaa muulta kuin sinun itsesi kannalta? Onko mileesi tullut, että asia voi olla niin kipeä, että kyseinen sisko ei halua siitä puhua yhtään mitään?

        On jaloa ajatus, että joku haluaa tukea siskoaan, mutta aina se ei todellisuudessa mene niin. Jaettu suru ei välttämättä ole puolikas suru vaan voi olla kaksinkertainen takka. On niitä julmiakin siskoja joitka häikäilemättä tuen sijasta kääntävätkin vain veistä haavassa. Oletko ajatellut, että sinä et yksinään edes pystyisi tukemaan, jos suvussa ilmenisi ilkeitä puheita? Eikös silloin todellakin olisi helpompi, jos kukaan ei tiedä jostain, niin ei sillä tiedolla myöskään pystytä satuttamaan? Miksi tämä valinta ei saisi olla sen henkilön päätetävissä kenen asioista on kyse?

        Miksi on niin vaikea kuunnioitta siskon omaa mielipidettä omissa asioissaan? Jos sinua on kohdannut joku vastoinkäyminen, niin et siitä varmastikaan ole ympäsi kyliä kertonut jokaiselle vastaantulijalle vai oletko?

        Olen minäkin tutustunut aikuisena uusiin aikuisiin sukulaisiin, mutta kaikki tieto ja tutustuminen täytyy tapahtua halusta ei pakottamalla!

        Oma uteiaisuus näköjään voittaa sen, että toisten yksityisasioita kuuluu kunnoittaa, ihmeellistä!


      • sydänjää 1
        Joidenkin sisko kirjoitti:

        Minä olisin varmasti kiinnostunut sisarusteni lapsista, sillä olisivathan ne minunkin sukulaisia. Itse asiassa olenkin aina ollut hyvin paljon tekemisissä sisarusteni kuuden lapsen kanssa ja kolmelle heistä olen kummi. Ja kyllä minä olen toivottanut lämpimästi tervetulleeksi sukuumme myös sellaisen biologisen sukulaisen, joka tutustui meihin vasta aikuisena.

        Toisekseen minä haluaisin yrittää tarjota tukeani myös sisarukselle, joka mahdollisesti olisi joutunut luopumaan lapsestaan oli syynä sitten abortti, keskenmeno, kuolema, adoptio, huostaanotto tai jokin muu syy. Erityisesti adoptio on ollut Suomessakin niin vaiettu ja häpeällinen asia, että haluaisin osoittaa ajattelevani asiasta eri lailla. Tarvittaessa haluaisin tietenkin myös tukea sisarustani (esim. adoptioasiassa), jos esimerkiksi suvun sisällä ilmenisi ilkeitä puheita.

        Se on tietenkin hyväksyttävä, että sisaruksillani on yksityisasiat kuten minullakin. Vanha sanonta "jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolikas suru" pitää kuitenkin mielestäni paikkaansa. Joskus jakaminen ei kuitenkaan onnistu ja joskus se on hyvin vaikeaa. Yrittää kannattaa kuitenkin aina.

        Olet ihana sydämellinen sisko


      • kummalllista
        sydänjää 1 kirjoitti:

        Olet ihana sydämellinen sisko

        on siskossa, jonka pitää saada tietää toisten kipeimmätkin asiat vain sen takia, että pääsisi tukemaan toista siinä?!

        Toki, jos elämässä tulee kipeitä asioita ja toiset saa myös niistä tietää, niin hyvähän se on, että saa tukea, mutta ei sitä varten pidä lähteä toisten elämää penkomaan ja varta vasten niitä kipeitä ja vaikeita asioita etsimään!


      • ope Maija
        kummalllista kirjoitti:

        on siskossa, jonka pitää saada tietää toisten kipeimmätkin asiat vain sen takia, että pääsisi tukemaan toista siinä?!

        Toki, jos elämässä tulee kipeitä asioita ja toiset saa myös niistä tietää, niin hyvähän se on, että saa tukea, mutta ei sitä varten pidä lähteä toisten elämää penkomaan ja varta vasten niitä kipeitä ja vaikeita asioita etsimään!

        Luepa alkuperäinen viesti tarkemmin(siis se johon viitattiin aiemmin). Luepa se todella tarkkaan ja hartaasti. Oliko kirjoittaja juuri sitä mieltä,että kaikenlainen utelu ja asioiden tonkiminen " väenvängällä " on mukavaa? Niin eipä tainnut olla? Eikö niin???


      • kummalllista
        ope Maija kirjoitti:

        Luepa alkuperäinen viesti tarkemmin(siis se johon viitattiin aiemmin). Luepa se todella tarkkaan ja hartaasti. Oliko kirjoittaja juuri sitä mieltä,että kaikenlainen utelu ja asioiden tonkiminen " väenvängällä " on mukavaa? Niin eipä tainnut olla? Eikö niin???

        "Sisareni on kieltänyt kaikki selvitykset" ja siltikin tämä toinen sisar haluaisi jopa saada sisarensa virkatodistuksia eri seurakunnista vaikka hänellä ei edes ole oikeutta siihen. No, pakon edessä hän joutuu tyytymään odotteluun.

        Ja se toisen jaettu ilo on kakasinkertainen ilo ja jaettu suru on puolikas suru, se ei välttämättä mene niin! Missä pumpulissa te elätte! Jos tapahtumista on jo yli 40 vuotta ja asia kipeä, niin miksi ihmeessä sitä enää pitäisi alkaa kertomaan muille, jos se on liian kipeä asia? Ei siihen auta se, vaikka se toinen sisar olisi kuinka sydämellinen tahansa, jos toinen ei kykene niistä vanhoista asioista puhumaan! Miksi avata vanhat haavat?


      • Debra
        kummalllista kirjoitti:

        "Sisareni on kieltänyt kaikki selvitykset" ja siltikin tämä toinen sisar haluaisi jopa saada sisarensa virkatodistuksia eri seurakunnista vaikka hänellä ei edes ole oikeutta siihen. No, pakon edessä hän joutuu tyytymään odotteluun.

        Ja se toisen jaettu ilo on kakasinkertainen ilo ja jaettu suru on puolikas suru, se ei välttämättä mene niin! Missä pumpulissa te elätte! Jos tapahtumista on jo yli 40 vuotta ja asia kipeä, niin miksi ihmeessä sitä enää pitäisi alkaa kertomaan muille, jos se on liian kipeä asia? Ei siihen auta se, vaikka se toinen sisar olisi kuinka sydämellinen tahansa, jos toinen ei kykene niistä vanhoista asioista puhumaan! Miksi avata vanhat haavat?

        Sydänjää viittasi tähän viestiin,että "happamia jne...". Nyt sinulla oli jo lainauksia monesta eri viestistä. Mutta ihan todella ilkeän uteliaaksi en ole kyllä tässä ketjussa ketään hoksannut. Niin, olet oikeassa aina ei asiat mene niin kuin "elokuvissa".


      • yks vaan
        Debra kirjoitti:

        Sydänjää viittasi tähän viestiin,että "happamia jne...". Nyt sinulla oli jo lainauksia monesta eri viestistä. Mutta ihan todella ilkeän uteliaaksi en ole kyllä tässä ketjussa ketään hoksannut. Niin, olet oikeassa aina ei asiat mene niin kuin "elokuvissa".

        viestiin siinä viitattiin ja selkeästi se tuotiin esille ja "happamia jne..." -viesti kun liittyi kuitenkin siihen toiseenkin viestiin, niin toki siihenkin saa viitata , mutta on tuo kyllä totta etä jaettu suru ei välttämättä ole puolikas suru eikä sitä surun jakamista pidä keneltäkään mennä vaatimaan.

        "Joskus jakaminen ei kuitenkaan onnistu ja joskus se on hyvin vaikeaa. Yrittää kannattaa kuitenkin aina. " Aina ei kannata yrittää, jos siihen ei yksinkertaisesti pysty ja se on jokaisen oma henkilökohtainen päätös.

        Varsinkin kun tässä ap:n tapauksessa ei taida edes olla muusta kyse kuin virkatodistuksen sanamuodosta ja siitä on kyselty siskolta ja vanhemmilta ja syynätty virkatodistuksia. Haluaisiko itse, että sinulta kyseltäisiin tuollaisia vai haluaisitko mielummin, että itse kerrot ne mahdolliset vaikeat asiat tai jopa miueluumin niin, että itse päätät, että kerrtoko ne vaikeat asiat ja kenelle kerrot? siitä tässä oli kyse.


      • <3 jää 1
        yks vaan kirjoitti:

        viestiin siinä viitattiin ja selkeästi se tuotiin esille ja "happamia jne..." -viesti kun liittyi kuitenkin siihen toiseenkin viestiin, niin toki siihenkin saa viitata , mutta on tuo kyllä totta etä jaettu suru ei välttämättä ole puolikas suru eikä sitä surun jakamista pidä keneltäkään mennä vaatimaan.

        "Joskus jakaminen ei kuitenkaan onnistu ja joskus se on hyvin vaikeaa. Yrittää kannattaa kuitenkin aina. " Aina ei kannata yrittää, jos siihen ei yksinkertaisesti pysty ja se on jokaisen oma henkilökohtainen päätös.

        Varsinkin kun tässä ap:n tapauksessa ei taida edes olla muusta kyse kuin virkatodistuksen sanamuodosta ja siitä on kyselty siskolta ja vanhemmilta ja syynätty virkatodistuksia. Haluaisiko itse, että sinulta kyseltäisiin tuollaisia vai haluaisitko mielummin, että itse kerrot ne mahdolliset vaikeat asiat tai jopa miueluumin niin, että itse päätät, että kerrtoko ne vaikeat asiat ja kenelle kerrot? siitä tässä oli kyse.

        No,ei todellakaan kannata mennä keneltäkään väkisin vaatimaan ja utelemaan tämän tyyppisiä asioita. Ei sitä todellakaan kukaan "terve järkinen" teekään. Tiedän tämän kaiken itse omasta kokemuksesta todella hyvin. Ilkeämieliset utelut ja tenttaamiset ovat mielestäni huonoa käytöstä ja kertovat kyllä kysyjästään mielestäni todella paljon. Joten koetamme ymmärtää ja tukea lähimmäisiämme ja pitää joskus suuta "soukemmalla". Eikös niin :) Kaikkea hyvää elämääsi:)


      • myötähäpeävä
        onneks et oo siskoni kirjoitti:

        asiaa muulta kuin sinun itsesi kannalta? Onko mileesi tullut, että asia voi olla niin kipeä, että kyseinen sisko ei halua siitä puhua yhtään mitään?

        On jaloa ajatus, että joku haluaa tukea siskoaan, mutta aina se ei todellisuudessa mene niin. Jaettu suru ei välttämättä ole puolikas suru vaan voi olla kaksinkertainen takka. On niitä julmiakin siskoja joitka häikäilemättä tuen sijasta kääntävätkin vain veistä haavassa. Oletko ajatellut, että sinä et yksinään edes pystyisi tukemaan, jos suvussa ilmenisi ilkeitä puheita? Eikös silloin todellakin olisi helpompi, jos kukaan ei tiedä jostain, niin ei sillä tiedolla myöskään pystytä satuttamaan? Miksi tämä valinta ei saisi olla sen henkilön päätetävissä kenen asioista on kyse?

        Miksi on niin vaikea kuunnioitta siskon omaa mielipidettä omissa asioissaan? Jos sinua on kohdannut joku vastoinkäyminen, niin et siitä varmastikaan ole ympäsi kyliä kertonut jokaiselle vastaantulijalle vai oletko?

        Olen minäkin tutustunut aikuisena uusiin aikuisiin sukulaisiin, mutta kaikki tieto ja tutustuminen täytyy tapahtua halusta ei pakottamalla!

        Oma uteiaisuus näköjään voittaa sen, että toisten yksityisasioita kuuluu kunnoittaa, ihmeellistä!

        Miten kehtaat vastata noin inhottavasti kysyjälle.
        Hyi olkhoon, ole hiljaa jos ei muuta ole sanottavaa kun ilkeilyä.


    • jonas pugglaa

      "Ei merkintää lapsista" tarkoittaa juuri sitä mitä sen voi olettaakin. Eli väestörekisteriviranomaisella ei ole tietoa että henkilöllä olisi lapsia. Ja aika epätodennäköistä olettaa että oli lapsia ilman että viranomaiset tietäisivät. Ainakaan virkatodistusmerkinnät perusteella ei voi sellaista alkaa epäilemään.

      • , , ,,8

        "Haluaisiko itse, että sinulta kyseltäisiin tuollaisia vai haluaisitko mielummin, että itse kerrot ne mahdolliset vaikeat asiat tai jopa miueluumin niin, että itse päätät, että kerrtoko ne vaikeat asiat ja kenelle kerrot?"

        Jos "vaikeista asioista" on seurauksena lapsi niin onhan kyse siitäkin, mitä hän haluaisi. Ehkä hän haluaisi löytää sukulaisiaan, ehkä ei.


      • 1 .
        , , ,,8 kirjoitti:

        "Haluaisiko itse, että sinulta kyseltäisiin tuollaisia vai haluaisitko mielummin, että itse kerrot ne mahdolliset vaikeat asiat tai jopa miueluumin niin, että itse päätät, että kerrtoko ne vaikeat asiat ja kenelle kerrot?"

        Jos "vaikeista asioista" on seurauksena lapsi niin onhan kyse siitäkin, mitä hän haluaisi. Ehkä hän haluaisi löytää sukulaisiaan, ehkä ei.

        Joitain asioita pidetään vaikeina vaan toisarvoisista syistä kuten että muka menee naisen maine jos hän lasta odottaa. Hyvänen aika, lapsen saaminenhan on naisen luonnollinen asia.


    • lellu..

      Sukututkijat pääsevät yleensä katsomaan kirkonkirjoja. Etkö voi mennä vain kirkkoherranvirastoon ja kertoa olevasi sukututkija ja tutkivasi jotain tiettyä sukua. Kiellettyjä tietoja ei saa julkaista. Oikeastaan siskosikin antoi jo ymmärtää, että löytöjä sieltä on luvassa..

      Mieheni ei tiennyt edes isoäitinsä nimeä. Niinpä kerran kävelimme sen paikkakunnan kirkkoherran virastoon ja saimme katsoa miehen isän perheen sivua 20-30 luvuilta. Selvisi se mummon nimikin siinä.

      • eeva

        Kiitos "lellu" asiassa pysymisessä. Olen saanut tällä palstalla voimakasta kritiikkiä ko. asiasta. Olen yllättynyt kun vieläkin on voimakkaana sama tosiasioiden peittely ja salaaminen kuin 60-luvulla.
        ( Nyt minulla on faktat enkä käsittele niitä näillä sivuilla) Kiitos osallistumisesta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      168
      2861
    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      22
      2031
    3. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      24
      2016
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      89
      1835
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      69
      1567
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      19
      1313
    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      37
      1222
    8. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      10
      1211
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      35
      1193
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      9
      1181
    Aihe