Missä sisareni lapsi

Tuohon aikaan käytiin synnyttämässä vauvoja Tanskassa. Lehdissä oli ilmoituksia. Tanskalaiset perheet ottivat vauvaa odottavan luokseen ja en tiedä miten luovutus järjestettiin. Ainakin äiti saattoi nähdä, millaisiin oloihin lapsi päätyi. Tunnen yhden tapauksen. Ehkä ei merkintää tehty Suomen tiedostoihin.

Mahdollistahan on että joku oli nähnyt sisaren odottavan vauvaa. Vauva on voinut syntyä kuolleena tai on tullut keskenmeno.

Kyllä tämmöiset asiat viipyilevät ajatuksissa, ei siinä ole kummallista että niitä miettii.

Viestissä aloittaja kertoi,että häneltä on kysytty sisarensa mahdollisesta lapsesta. Aloittajalle, kysele vaan rohkeasti eri tahoilta miten ennen on toimittu ja asioista asiakirjoihin merkitty. Nythän on otettu esille nämä adoptiot ulkomaille ja jopa synnytykset ulkomailla. Edelleen adoptio tuntuu olevan "kielletty puheen aihe" ja ymmärrän kyllä itse vallan hyvin ja omakohtaisesti syyt tähän. Asiasta on ollut varsinkin ennen todella vaikea ja häpeällinen puhua. Johtuen tämäkin monesta eri syystä ja silloisista yhteiskunnan asenteista yms. Tsemppiä ja voimia sinulle sukututkimukseen. Meille jokaiselle juuriemme tunteminen on tärkeää.

Kiitos keskusteluun osallistumisesta.
Hän on nyt muuttanut kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kuntaan,sekä eronnut kirkosta ajat sitten. Nyt olen saanut käsiini vanhoja virkatodistuksia jossa yhdessä todistuksessa hänen muuttonsa on merkitty eri tavalla. Siinä on noin vuoden vierailu eräässä seurakunnassa ja takaisin kotikuntaan ja tämän vierailun ajankohta on juuri oikea. Tästä seurakunnasta ei tietoja luovuteta, vaan ne kuuluu yksilösuojaan henkilön elinaikana.
Sisareni on kieltänyt kaikki selvitykset ja minäkin olen häneltä saanut vastauksen että kyllä se sitten näkyy aikanaan kahden henkilön perukirjassa. Joten annan ajan kulua ja odottelen vastausta muusta suunnasta tai jätän sukupuun selvityksen itse tältä osin kysymysmerkin alle.

eeva kirjoitti:

Kiitos keskusteluun osallistumisesta.
Hän on nyt muuttanut kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kuntaan,sekä eronnut kirkosta ajat sitten. Nyt olen saanut käsiini vanhoja virkatodistuksia jossa yhdessä todistuksessa hänen muuttonsa on merkitty eri tavalla. Siinä on noin vuoden vierailu eräässä seurakunnassa ja takaisin kotikuntaan ja tämän vierailun ajankohta on juuri oikea. Tästä seurakunnasta ei tietoja luovuteta, vaan ne kuuluu yksilösuojaan henkilön elinaikana.
Sisareni on kieltänyt kaikki selvitykset ja minäkin olen häneltä saanut vastauksen että kyllä se sitten näkyy aikanaan kahden henkilön perukirjassa. Joten annan ajan kulua ja odottelen vastausta muusta suunnasta tai jätän sukupuun selvityksen itse tältä osin kysymysmerkin alle.

Lue lisää

On kuitenkin kyse sinun sisaresi elämästä ei sinun.

eeva kirjoitti:

Kiitos keskusteluun osallistumisesta.
Hän on nyt muuttanut kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kuntaan,sekä eronnut kirkosta ajat sitten. Nyt olen saanut käsiini vanhoja virkatodistuksia jossa yhdessä todistuksessa hänen muuttonsa on merkitty eri tavalla. Siinä on noin vuoden vierailu eräässä seurakunnassa ja takaisin kotikuntaan ja tämän vierailun ajankohta on juuri oikea. Tästä seurakunnasta ei tietoja luovuteta, vaan ne kuuluu yksilösuojaan henkilön elinaikana.
Sisareni on kieltänyt kaikki selvitykset ja minäkin olen häneltä saanut vastauksen että kyllä se sitten näkyy aikanaan kahden henkilön perukirjassa. Joten annan ajan kulua ja odottelen vastausta muusta suunnasta tai jätän sukupuun selvityksen itse tältä osin kysymysmerkin alle.

Lue lisää

todella ikävää jos sisareni penkoisi minun elämääni ja muuttojani ja miettisi mahdollisia lapsia. Toteaisin varmaan yhtä kylmästi, että kyllä se sitten näkyy kahden eri ihmisen perukirjassa aikanaan!

Voihan toki olla kyseessä jotain tuollaista, mutta on tai ei ole, niin en yhtään ihmettele sisaresi suuttumista!

Itse lähinnä epäilisin, että kyse on vain sanamuodosta. Mä olin tuossa muutama vuosi sitten isäni kuolinpesänhoitaja ja kyllä siellä vilisi eri seurakunnisssa erilaista käytäntöä. Jossain luki, että muutti naimatomana eikä ole merkintää lapsista.

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinun sisaresi alkaisi väittämään sinulle keksittyä lasta? Voihan se olla, että sisaresi synnytti lapsen, joka kuoli ihan pienenä tai vauva syntyi kuolleena tai vauva annettiin adopitoon tai mitään vauvaa ei edes ole olemassa. Mutta oli totuus mikä tahansa, niin se on sisaresi YKSITYISASIA!

Jos totuus onkin joko vauvan kuolema tai adoptio, niin miksi haluat kiusata sisartasi näin vakavalla asialla? Minusta tuo sinun kyselysi on aika julmaa, kun olet jo sisaresltasi saanut vastauksen. Keskity nyt vaan siihen sukupuun tekemiseen historian osalta eli ne mitkä ovat varmoja asioita äläkä lisäile mitään, mitä et oikeasti tiedä!

onneks et oo siskoni kirjoitti:

todella ikävää jos sisareni penkoisi minun elämääni ja muuttojani ja miettisi mahdollisia lapsia. Toteaisin varmaan yhtä kylmästi, että kyllä se sitten näkyy kahden eri ihmisen perukirjassa aikanaan!

Voihan toki olla kyseessä jotain tuollaista, mutta on tai ei ole, niin en yhtään ihmettele sisaresi suuttumista!

Itse lähinnä epäilisin, että kyse on vain sanamuodosta. Mä olin tuossa muutama vuosi sitten isäni kuolinpesänhoitaja ja kyllä siellä vilisi eri seurakunnisssa erilaista käytäntöä. Jossain luki, että muutti naimatomana eikä ole merkintää lapsista.

Miltä sinusta tuntuisi, jos sinun sisaresi alkaisi väittämään sinulle keksittyä lasta? Voihan se olla, että sisaresi synnytti lapsen, joka kuoli ihan pienenä tai vauva syntyi kuolleena tai vauva annettiin adopitoon tai mitään vauvaa ei edes ole olemassa. Mutta oli totuus mikä tahansa, niin se on sisaresi YKSITYISASIA!

Jos totuus onkin joko vauvan kuolema tai adoptio, niin miksi haluat kiusata sisartasi näin vakavalla asialla? Minusta tuo sinun kyselysi on aika julmaa, kun olet jo sisaresltasi saanut vastauksen. Keskity nyt vaan siihen sukupuun tekemiseen historian osalta eli ne mitkä ovat varmoja asioita äläkä lisäile mitään, mitä et oikeasti tiedä!

Lue lisää

Minä olisin varmasti kiinnostunut sisarusteni lapsista, sillä olisivathan ne minunkin sukulaisia. Itse asiassa olenkin aina ollut hyvin paljon tekemisissä sisarusteni kuuden lapsen kanssa ja kolmelle heistä olen kummi. Ja kyllä minä olen toivottanut lämpimästi tervetulleeksi sukuumme myös sellaisen biologisen sukulaisen, joka tutustui meihin vasta aikuisena.

Toisekseen minä haluaisin yrittää tarjota tukeani myös sisarukselle, joka mahdollisesti olisi joutunut luopumaan lapsestaan oli syynä sitten abortti, keskenmeno, kuolema, adoptio, huostaanotto tai jokin muu syy. Erityisesti adoptio on ollut Suomessakin niin vaiettu ja häpeällinen asia, että haluaisin osoittaa ajattelevani asiasta eri lailla. Tarvittaessa haluaisin tietenkin myös tukea sisarustani (esim. adoptioasiassa), jos esimerkiksi suvun sisällä ilmenisi ilkeitä puheita.

Se on tietenkin hyväksyttävä, että sisaruksillani on yksityisasiat kuten minullakin. Vanha sanonta "jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolikas suru" pitää kuitenkin mielestäni paikkaansa. Joskus jakaminen ei kuitenkaan onnistu ja joskus se on hyvin vaikeaa. Yrittää kannattaa kuitenkin aina.

Joidenkin sisko kirjoitti:

Minä olisin varmasti kiinnostunut sisarusteni lapsista, sillä olisivathan ne minunkin sukulaisia. Itse asiassa olenkin aina ollut hyvin paljon tekemisissä sisarusteni kuuden lapsen kanssa ja kolmelle heistä olen kummi. Ja kyllä minä olen toivottanut lämpimästi tervetulleeksi sukuumme myös sellaisen biologisen sukulaisen, joka tutustui meihin vasta aikuisena.

Toisekseen minä haluaisin yrittää tarjota tukeani myös sisarukselle, joka mahdollisesti olisi joutunut luopumaan lapsestaan oli syynä sitten abortti, keskenmeno, kuolema, adoptio, huostaanotto tai jokin muu syy. Erityisesti adoptio on ollut Suomessakin niin vaiettu ja häpeällinen asia, että haluaisin osoittaa ajattelevani asiasta eri lailla. Tarvittaessa haluaisin tietenkin myös tukea sisarustani (esim. adoptioasiassa), jos esimerkiksi suvun sisällä ilmenisi ilkeitä puheita.

Se on tietenkin hyväksyttävä, että sisaruksillani on yksityisasiat kuten minullakin. Vanha sanonta "jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolikas suru" pitää kuitenkin mielestäni paikkaansa. Joskus jakaminen ei kuitenkaan onnistu ja joskus se on hyvin vaikeaa. Yrittää kannattaa kuitenkin aina.

Lue lisää

asiaa muulta kuin sinun itsesi kannalta? Onko mileesi tullut, että asia voi olla niin kipeä, että kyseinen sisko ei halua siitä puhua yhtään mitään?

On jaloa ajatus, että joku haluaa tukea siskoaan, mutta aina se ei todellisuudessa mene niin. Jaettu suru ei välttämättä ole puolikas suru vaan voi olla kaksinkertainen takka. On niitä julmiakin siskoja joitka häikäilemättä tuen sijasta kääntävätkin vain veistä haavassa. Oletko ajatellut, että sinä et yksinään edes pystyisi tukemaan, jos suvussa ilmenisi ilkeitä puheita? Eikös silloin todellakin olisi helpompi, jos kukaan ei tiedä jostain, niin ei sillä tiedolla myöskään pystytä satuttamaan? Miksi tämä valinta ei saisi olla sen henkilön päätetävissä kenen asioista on kyse?

Miksi on niin vaikea kuunnioitta siskon omaa mielipidettä omissa asioissaan? Jos sinua on kohdannut joku vastoinkäyminen, niin et siitä varmastikaan ole ympäsi kyliä kertonut jokaiselle vastaantulijalle vai oletko?

Olen minäkin tutustunut aikuisena uusiin aikuisiin sukulaisiin, mutta kaikki tieto ja tutustuminen täytyy tapahtua halusta ei pakottamalla!

Oma uteiaisuus näköjään voittaa sen, että toisten yksityisasioita kuuluu kunnoittaa, ihmeellistä!

Joidenkin sisko kirjoitti:

Minä olisin varmasti kiinnostunut sisarusteni lapsista, sillä olisivathan ne minunkin sukulaisia. Itse asiassa olenkin aina ollut hyvin paljon tekemisissä sisarusteni kuuden lapsen kanssa ja kolmelle heistä olen kummi. Ja kyllä minä olen toivottanut lämpimästi tervetulleeksi sukuumme myös sellaisen biologisen sukulaisen, joka tutustui meihin vasta aikuisena.

Toisekseen minä haluaisin yrittää tarjota tukeani myös sisarukselle, joka mahdollisesti olisi joutunut luopumaan lapsestaan oli syynä sitten abortti, keskenmeno, kuolema, adoptio, huostaanotto tai jokin muu syy. Erityisesti adoptio on ollut Suomessakin niin vaiettu ja häpeällinen asia, että haluaisin osoittaa ajattelevani asiasta eri lailla. Tarvittaessa haluaisin tietenkin myös tukea sisarustani (esim. adoptioasiassa), jos esimerkiksi suvun sisällä ilmenisi ilkeitä puheita.

Se on tietenkin hyväksyttävä, että sisaruksillani on yksityisasiat kuten minullakin. Vanha sanonta "jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolikas suru" pitää kuitenkin mielestäni paikkaansa. Joskus jakaminen ei kuitenkaan onnistu ja joskus se on hyvin vaikeaa. Yrittää kannattaa kuitenkin aina.

Lue lisää

Olet ihana sydämellinen sisko

sydänjää 1 kirjoitti:

Olet ihana sydämellinen sisko

on siskossa, jonka pitää saada tietää toisten kipeimmätkin asiat vain sen takia, että pääsisi tukemaan toista siinä?!

Toki, jos elämässä tulee kipeitä asioita ja toiset saa myös niistä tietää, niin hyvähän se on, että saa tukea, mutta ei sitä varten pidä lähteä toisten elämää penkomaan ja varta vasten niitä kipeitä ja vaikeita asioita etsimään!

kummalllista kirjoitti:

on siskossa, jonka pitää saada tietää toisten kipeimmätkin asiat vain sen takia, että pääsisi tukemaan toista siinä?!

Toki, jos elämässä tulee kipeitä asioita ja toiset saa myös niistä tietää, niin hyvähän se on, että saa tukea, mutta ei sitä varten pidä lähteä toisten elämää penkomaan ja varta vasten niitä kipeitä ja vaikeita asioita etsimään!

Lue lisää

Luepa alkuperäinen viesti tarkemmin(siis se johon viitattiin aiemmin). Luepa se todella tarkkaan ja hartaasti. Oliko kirjoittaja juuri sitä mieltä,että kaikenlainen utelu ja asioiden tonkiminen " väenvängällä " on mukavaa? Niin eipä tainnut olla? Eikö niin???

ope Maija kirjoitti:

Luepa alkuperäinen viesti tarkemmin(siis se johon viitattiin aiemmin). Luepa se todella tarkkaan ja hartaasti. Oliko kirjoittaja juuri sitä mieltä,että kaikenlainen utelu ja asioiden tonkiminen " väenvängällä " on mukavaa? Niin eipä tainnut olla? Eikö niin???

Lue lisää

"Sisareni on kieltänyt kaikki selvitykset" ja siltikin tämä toinen sisar haluaisi jopa saada sisarensa virkatodistuksia eri seurakunnista vaikka hänellä ei edes ole oikeutta siihen. No, pakon edessä hän joutuu tyytymään odotteluun.

Ja se toisen jaettu ilo on kakasinkertainen ilo ja jaettu suru on puolikas suru, se ei välttämättä mene niin! Missä pumpulissa te elätte! Jos tapahtumista on jo yli 40 vuotta ja asia kipeä, niin miksi ihmeessä sitä enää pitäisi alkaa kertomaan muille, jos se on liian kipeä asia? Ei siihen auta se, vaikka se toinen sisar olisi kuinka sydämellinen tahansa, jos toinen ei kykene niistä vanhoista asioista puhumaan! Miksi avata vanhat haavat?

kummalllista kirjoitti:

"Sisareni on kieltänyt kaikki selvitykset" ja siltikin tämä toinen sisar haluaisi jopa saada sisarensa virkatodistuksia eri seurakunnista vaikka hänellä ei edes ole oikeutta siihen. No, pakon edessä hän joutuu tyytymään odotteluun.

Ja se toisen jaettu ilo on kakasinkertainen ilo ja jaettu suru on puolikas suru, se ei välttämättä mene niin! Missä pumpulissa te elätte! Jos tapahtumista on jo yli 40 vuotta ja asia kipeä, niin miksi ihmeessä sitä enää pitäisi alkaa kertomaan muille, jos se on liian kipeä asia? Ei siihen auta se, vaikka se toinen sisar olisi kuinka sydämellinen tahansa, jos toinen ei kykene niistä vanhoista asioista puhumaan! Miksi avata vanhat haavat?

Lue lisää

Sydänjää viittasi tähän viestiin,että "happamia jne...". Nyt sinulla oli jo lainauksia monesta eri viestistä. Mutta ihan todella ilkeän uteliaaksi en ole kyllä tässä ketjussa ketään hoksannut. Niin, olet oikeassa aina ei asiat mene niin kuin "elokuvissa".

Debra kirjoitti:

Sydänjää viittasi tähän viestiin,että "happamia jne...". Nyt sinulla oli jo lainauksia monesta eri viestistä. Mutta ihan todella ilkeän uteliaaksi en ole kyllä tässä ketjussa ketään hoksannut. Niin, olet oikeassa aina ei asiat mene niin kuin "elokuvissa".

Lue lisää

viestiin siinä viitattiin ja selkeästi se tuotiin esille ja "happamia jne..." -viesti kun liittyi kuitenkin siihen toiseenkin viestiin, niin toki siihenkin saa viitata , mutta on tuo kyllä totta etä jaettu suru ei välttämättä ole puolikas suru eikä sitä surun jakamista pidä keneltäkään mennä vaatimaan.

"Joskus jakaminen ei kuitenkaan onnistu ja joskus se on hyvin vaikeaa. Yrittää kannattaa kuitenkin aina. " Aina ei kannata yrittää, jos siihen ei yksinkertaisesti pysty ja se on jokaisen oma henkilökohtainen päätös.

Varsinkin kun tässä ap:n tapauksessa ei taida edes olla muusta kyse kuin virkatodistuksen sanamuodosta ja siitä on kyselty siskolta ja vanhemmilta ja syynätty virkatodistuksia. Haluaisiko itse, että sinulta kyseltäisiin tuollaisia vai haluaisitko mielummin, että itse kerrot ne mahdolliset vaikeat asiat tai jopa miueluumin niin, että itse päätät, että kerrtoko ne vaikeat asiat ja kenelle kerrot? siitä tässä oli kyse.

yks vaan kirjoitti:

viestiin siinä viitattiin ja selkeästi se tuotiin esille ja "happamia jne..." -viesti kun liittyi kuitenkin siihen toiseenkin viestiin, niin toki siihenkin saa viitata , mutta on tuo kyllä totta etä jaettu suru ei välttämättä ole puolikas suru eikä sitä surun jakamista pidä keneltäkään mennä vaatimaan.

"Joskus jakaminen ei kuitenkaan onnistu ja joskus se on hyvin vaikeaa. Yrittää kannattaa kuitenkin aina. " Aina ei kannata yrittää, jos siihen ei yksinkertaisesti pysty ja se on jokaisen oma henkilökohtainen päätös.

Varsinkin kun tässä ap:n tapauksessa ei taida edes olla muusta kyse kuin virkatodistuksen sanamuodosta ja siitä on kyselty siskolta ja vanhemmilta ja syynätty virkatodistuksia. Haluaisiko itse, että sinulta kyseltäisiin tuollaisia vai haluaisitko mielummin, että itse kerrot ne mahdolliset vaikeat asiat tai jopa miueluumin niin, että itse päätät, että kerrtoko ne vaikeat asiat ja kenelle kerrot? siitä tässä oli kyse.

Lue lisää

No,ei todellakaan kannata mennä keneltäkään väkisin vaatimaan ja utelemaan tämän tyyppisiä asioita. Ei sitä todellakaan kukaan "terve järkinen" teekään. Tiedän tämän kaiken itse omasta kokemuksesta todella hyvin. Ilkeämieliset utelut ja tenttaamiset ovat mielestäni huonoa käytöstä ja kertovat kyllä kysyjästään mielestäni todella paljon. Joten koetamme ymmärtää ja tukea lähimmäisiämme ja pitää joskus suuta "soukemmalla". Eikös niin :) Kaikkea hyvää elämääsi:)

onneks et oo siskoni kirjoitti:

asiaa muulta kuin sinun itsesi kannalta? Onko mileesi tullut, että asia voi olla niin kipeä, että kyseinen sisko ei halua siitä puhua yhtään mitään?

On jaloa ajatus, että joku haluaa tukea siskoaan, mutta aina se ei todellisuudessa mene niin. Jaettu suru ei välttämättä ole puolikas suru vaan voi olla kaksinkertainen takka. On niitä julmiakin siskoja joitka häikäilemättä tuen sijasta kääntävätkin vain veistä haavassa. Oletko ajatellut, että sinä et yksinään edes pystyisi tukemaan, jos suvussa ilmenisi ilkeitä puheita? Eikös silloin todellakin olisi helpompi, jos kukaan ei tiedä jostain, niin ei sillä tiedolla myöskään pystytä satuttamaan? Miksi tämä valinta ei saisi olla sen henkilön päätetävissä kenen asioista on kyse?

Miksi on niin vaikea kuunnioitta siskon omaa mielipidettä omissa asioissaan? Jos sinua on kohdannut joku vastoinkäyminen, niin et siitä varmastikaan ole ympäsi kyliä kertonut jokaiselle vastaantulijalle vai oletko?

Olen minäkin tutustunut aikuisena uusiin aikuisiin sukulaisiin, mutta kaikki tieto ja tutustuminen täytyy tapahtua halusta ei pakottamalla!

Oma uteiaisuus näköjään voittaa sen, että toisten yksityisasioita kuuluu kunnoittaa, ihmeellistä!

Lue lisää

Miten kehtaat vastata noin inhottavasti kysyjälle.
Hyi olkhoon, ole hiljaa jos ei muuta ole sanottavaa kun ilkeilyä.

"Haluaisiko itse, että sinulta kyseltäisiin tuollaisia vai haluaisitko mielummin, että itse kerrot ne mahdolliset vaikeat asiat tai jopa miueluumin niin, että itse päätät, että kerrtoko ne vaikeat asiat ja kenelle kerrot?"

Jos "vaikeista asioista" on seurauksena lapsi niin onhan kyse siitäkin, mitä hän haluaisi. Ehkä hän haluaisi löytää sukulaisiaan, ehkä ei.

, , ,,8 kirjoitti:

"Haluaisiko itse, että sinulta kyseltäisiin tuollaisia vai haluaisitko mielummin, että itse kerrot ne mahdolliset vaikeat asiat tai jopa miueluumin niin, että itse päätät, että kerrtoko ne vaikeat asiat ja kenelle kerrot?"

Jos "vaikeista asioista" on seurauksena lapsi niin onhan kyse siitäkin, mitä hän haluaisi. Ehkä hän haluaisi löytää sukulaisiaan, ehkä ei.

Lue lisää

Joitain asioita pidetään vaikeina vaan toisarvoisista syistä kuten että muka menee naisen maine jos hän lasta odottaa. Hyvänen aika, lapsen saaminenhan on naisen luonnollinen asia.

Kiitos "lellu" asiassa pysymisessä. Olen saanut tällä palstalla voimakasta kritiikkiä ko. asiasta. Olen yllättynyt kun vieläkin on voimakkaana sama tosiasioiden peittely ja salaaminen kuin 60-luvulla.
( Nyt minulla on faktat enkä käsittele niitä näillä sivuilla) Kiitos osallistumisesta.