Luin hiljan kyseisen nimisen kirjan. Siinä esitettiin muistaakseni sata tai oliko se viisikymmentä teoriaa sille, miksi muilta planeetoilta ei ole keskuuteemme ilmaantunut ketään.
Vaikka selityksiä oli paljon, puuttui niiden joukosta seuraava:
Valovuosien takaa ei ole mahdollista tai ainakaan järkevää lähettää tonnikaupalla tavaraa liikeelle muihin aurinkokuntiin. Mahdolliset muut sivilisaatiot ovat toki voineet laittaa mikrotason kulkijoita muille planeetoille. Nanotekniikka saattaa jossakin muualla olla todella pitkällä ja vierailevat matkaajat ovatkin silmin näkymättömän pieniä! vaikka niitä olisi parvikaupalla vierailemassa, emme niitä huomaisi millään lailla. Mitä mieltä olet ajatuksestani, jonka esitän ihan vakavissani?
Vaikka selityksiä oli paljon, puuttui niiden joukosta seuraava:
Valovuosien takaa ei ole mahdollista tai ainakaan järkevää lähettää tonnikaupalla tavaraa liikeelle muihin aurinkokuntiin. Mahdolliset muut sivilisaatiot ovat toki voineet laittaa mikrotason kulkijoita muille planeetoille. Nanotekniikka saattaa jossakin muualla olla todella pitkällä ja vierailevat matkaajat ovatkin silmin näkymättömän pieniä! vaikka niitä olisi parvikaupalla vierailemassa, emme niitä huomaisi millään lailla. Mitä mieltä olet ajatuksestani, jonka esitän ihan vakavissani?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ajatuksesi on ainakin minulle uusi. Eikä mielestäni ihan pääkkö. Jos vielä oletetaan, että nämä nanokoneet pystyvät jotenkin kommunikoimaan keskenään niin, että ne yhdessä muodostavat "kommuuniälyn", niin mikä jottei ? Pelkkien nanokoneiden "älykkyys" olisi koon takia hyvinkin rajattu, mutta "mehiläisyhteiskuntaäly", jota on scifikirjoissakin kuvattu, voisi olla ratkaisu. Nopean kommunikaation osasten välillä se tietysti vaatisi. Hyvin vaikea niitä kai olisi havaita, etenkin jos kommunikaatio olisi jotain pitkälle vietyä "hajaspkteriä" jota emme kykenisi kohinaruohosta löytämään.
Kirja taisi olla Stephen Webbin: "Missä kaikki ovat. Viisikymmentä ratkaisua Fermin paradoksiin ja...."
että jos me ihmiset tulevaisuudessa pääsemme vieraan auringon
planeetalle ja havaitsemmekin että sen asukkaat ovatkin 10 kilometriä
pitkiä eivätkä kykene havaitsemaan meitä pieniä.
Mitä teemme kun haluamme kommunikoida?
Taatusti siinä vaiheessa löydämme keinon siihen.
Luulisi kyllä että tänne eksyneet mikromuukalaiset tekisivät samoin.
Ehkä olkapäällämme Juhannuksena inisevä hyttynen yrittää juuri sitä, kommunikoida? Se arvelee keksineensä keinon.
Että olemme YKSIN. Muualla ei ole ketään, joka yrittäisi ottaa yhteyttä. Korkeamman älyllisen elämän mahdollisuudet muualla ovat nykytietämyksellä maan erikoislaatuisuuden perusteella liian minimaaliset.
Ideasi on muuten aivan pätevä. Tunnettu moniajattelija Freeman Dyson ehdotteli joskus vuosikymmen takaperin suunnilleen samankaltaista avaruusohjelmaa, mutta silloisilla teknisillä edellytyksillä, joihin ei kuulunut vielä nanoteknikka. Hän ehdotteli biomekaanisia "astrokanoja", jotka lentelisivät oman aurinkokuntamme planeetoille ja kauemmaksikin.
Sama tyyppi kehitti ydinräjähteillä toimivia aurinkokuntain välisiä kulkuneuvoja, mutta avaruuden demilitointi lopetti kehittelyn.
"Valovuosien takaa ei ole mahdollista tai ainakaan järkevää lähettää tonnikaupalla tavaraa liikeelle muihin aurinkokuntiin."
Miksei? Kyllähän avaruudessa arvellaan kulkevan tähtienvälisiä komeettoja ja planeettoja. Miksei siis avaruusaluksiakin? Kuvittele suuri ontto komeetta, jonka sisäpinta on päällystetty huippunopeilla piirilevyillä ym komponenteilla ja ulkopinta erilaisilla sensoreilla ja työntövoiman mahdollistavalla laitteistolla. Komeetta on tällöin ikäänkuin suunnaton avaruusalus/tietokone, joka teoreettisesti mahdollistaa kokonaisen sivilisaation olemassaolon virtuaalisessa muodossa. Se voi matkustaa kaukaisiin paikkoihin ja piiloutua asteroidivyöhykkeisiin. Sen ei tarvitse olla välittömässä yhteydessä kehenkään muuhun, sillä se on kokonainen sivilisaatio, tai jopa oma universuminsa. Ehkä Ort pilvessä odottelee jo tällainen oman sivilisaatiomme kypsymistä.
Tähän liittyen voitte lukea hauskan (joskin pitkähkön) fiktiivisen(?) vuoropuhelun ihmisen ja muukalaisen välillä täällä:
http://frombob.to/you/aconvers.html
paljolti. Parempi kysymys kuin "missä kaikki ovat" lienee, "milloin joku oli, tulee olemaan". Universumin aikaskaalat ovat niin järjettömän megalomaanisia että...
Kunhan tekoäly tuosta järkiintyy ja tulee tietoiseksi, voimme saada sen odotetun elämyksen, "emme ole yksin". Ja onhan täällä nuo muut eläimet, eilen katsoin ohjelmaa jossa miekkavalas kommunikoi vaivaksi asti, vieraan lajin (ihmisen) kanssa.
Ei siis missä, vaan milloin.
Pienellä laskelmalla voidaan todeta seuraavaa: Maailmankaikkeuden ikä nyt on 13,7 miljardia vuotta. Aurinkokuntamme ikä noin 5 miljardia vuotta. Elämää maapallolla noin 4 miljardia vuotta. Lajin olemassaoloikä vain noin10 miljoonaa vuotta.
Laji voinee meidän maapallo-olosuhteiden mukaan kommunikoida ehkä keskimäärin 10 miljoonaa vuotta. Tätä kommukoimiskykyistä lajia ei ehkä vielä meille ole syntynyt, mutta jollakin todennäköisyydellä syntyy. (Kommunikoimiskykyinen laji näkee ehkä biljoona kertaa tarkemmin kaukoputkillaan ja kuulee miljardi kertaa tarkemmin rajovastaanottimellaan kuin me nyt.)
Maailman kaikkeudessa on arviolta 100 miljardia galaksia, joissa jokaisessa keskimäärin 100 miljardia tähteä, joilla jokaisella kymmenkunta planeettaa, joista parilla kenties elämää.
Elämää voinee olla arviolta näinollen 2. 000.000.000.000.000.000 planeetalla. Koska kommunikelpoista elämää voinee olla vain 10 miljoonan vuoden ajan, ei kommunikoimiskykyisiä voi nelää samanaikaisesti kuin vaivaiset reilu tuhannesosa (15.000.000.000 /10.000.000 = reilu tuhat) tästä määrästä.
Samanaikaisesti voisti olla liikenteessä radjoineen siis "vain" 2.000.000.000.000.000 kommunikoimiskelpoista lajia maailmankaikkeudessa. Kukaan vain ei ole katsonut aiheelliseksi ottaa meidän vaivaiseen maapalloomme yhteyttä. Tai sitten emme vain osaa lukea yhteydenottoja.
Tämä mahdollisten lajien määrä (2* 10 potenssiin 15) on aika suuri luku. Jos jokaisesta lajista otettaisiin yksi yksilö ja laitettaisiin metrin välein kiertämään maapalloa, riittäisijono 50 miljoonaa kertaa maapallon ympäri. Jos nämä kiertävät jonot laitetaan rinnakkain metrin välein, on jonoja 50 tuhannen kilometrin leveydeltä.
että maapallolle tulisi joku otus jostain kaukaa niin senhän täytyisi olla helekutin paljon viisaampi kuin ihminen on. Eron täytyisi olla paljon suurempi kuin ihmisellä ja apinalla on eroa. Viitsisitkös yrittääkään ottaa niin paljon viisaampana mitään yhteyttä? Olisiko siihen mitään syytä? En usko, että pöljää ihmistä edes kannattaisi yrittää opettaa mihinkään viisauteen.Varsinkaan silloin kun kaikki resulssit tiedon vastaanottamiseen puuttuvat.
Kun ajattelemme muurahaisyhteiskuntaa ja sen suhdetta ihmiseen, voimme saada aavistuksen kun rinnastamme tätä suhdetta ihmisen yhteiskunnan suhteeseen johonkin kehittyneempään olevaiseen.
Meitä ei kiinnosta kertoa muurahaisyhteiskunnalle kuinka niiden tulisi elää ja olla, eikä muurahaisia juurikaan kiinnosta miten ihminen heihin suhtautuu.
Lienee hyvinkin mahdollista, että meidän kekomme täälä maapalla ei juurikaan kiinnosta ulkoavaruuden älyä. Me tosin olemme jonkinverran kiinnostuneita ulkoavaruudesta.
Teknisen sivilisaation ja muurahaisyhteiskunnan välinen ero on huima. Mikä tahansa pitkälle kehittynyt laji tunnistaisi teknisen sivilisaatiomme ja yhdistäisi sen ainakin jonkin verran pitkälle kehittyneeseen älyyn. Sen laadullinen ero eläinyhteisöihin on valtava. Niitä tuskin avaruudesta kovin useita löytyy ja jokainen älykäs laji on tallennetun historiansa aikana ollut suunnilleen samalla kehitysasteella kuin me nyt.
Väitteesi on ajattelematon.
Ja miksi lajin pitäisi edes olla paljoa älykkäämpi. Ei avaruusmatkailu välttämättä ihmistä suurempaa älyä vaadi, vaan kehittyneempää tekniikkaa ja tietysti valtavia resursseja. Ihmiskunta voi tuhannen vuoden päästä olla hyvinkin aidosti avaruudessa matkaava laji. Jo sata vuotta tekniikan kehitystä tästä eteenpäin ja olemme tasolla, jota kukaan ei kykene nykyään edes arvaamaan
Perustelet näkökantaasi hyvin ja uskottavasti. Oman käsitykseni mukaan meidän DNA ketjuun perustuva elämä on vain yksi monista elämän mahdollisuuksista. Jo pelkästään tämä yksipuolinen DNA elämä mahdollistaa valtavan paljon erilaista elämänmuotoa ja älykkyystasoa. Emme voi kuvitella minkälaista olisi johonkin muuhun kuin DNA periaatteeseen nojautuva elämä saati jonkin muun perustaan nojaava älyllinen elämä. Emme voi tietää tunnistaisimmeko täysin muulta pohjalta kehittynyttä elämänmuotoa edes lainkaan elämäksi. Niin ja olisiko se edes elämää meidän määritelmämme mukaan, vai jotain aivan muuta älyllistä toimintaa?
Tuskin missään muualla evoluutio miljoonien sattumien ketjussa voisi tuottaa millään lailla meidän elämäämme muistuttavaa elämää ja älykkyyttä. Voisimme olla vallan pallo hukassa kohdatessamme maailmankaikkeuden mahdollisia muita matkailijoita.
pohdittu.
Parin tähtitieteilijän pohdintaa:
Fred Hoyle: Musta pilvi.
Tiheydeltään pieni, mutta kooltaan valtava avaruudessa kulkeva musta pilvi, joka osoittautuu superälyksi.
Isak Asimov: Gaia, planeetta jolla on tietoisuus. Eri tasolla olevalla elämällä ko. planeetalla on eri tasoinen tietoisuus ja jopa eloton aine on saman tietoisuuden matalatasoista muistibarastoa. (Ekologian kulttiteoria Lovelocin Gaia lienee saanut A:n scifistä nimensä. Nimeä ehdotti Lovelocin kirjeystävä, joka oli lukenut Asimovin Gaian)
En muista kirjailijaa, joka kuvasi mehiläisyhdyskunta tyyppisen älykkään elämänmuodon, jonka äly perustui valtavaan määrään tyhmiä erillisiä yksilöitä ja niiden välillä toimivaan nopeaan "telepaattiseen" tiedonsiirtoon. Kuin ihmisen keskushermoston solut, mutta kuitenkin niitä paljon älykkäämpinä (mehiläisäly) ja kykenevinä liikkumaan itsenäisesti.
Kirjassa "Kuu on meidän" joskus -60 luvulta (muistinkohan oikein) tietokoneverkkoon syntyy älykäs entiteetti. Samaa ideaa on sen jälkeen lainattu hyvinkin usein.
Esim. Valtaojan trilogian ekassa "Kotona maailmankaikkeudessa" esitellään tietokoneella tuotettua evolutiivista "keinoälyä", joka perustuu yksinkertaisiin matemaattisiin sääntöihin.
Olen lueskellut muutaman kirjan älykkyydestä, kongnitiosta ja koneälyn kehityksestä. Ongelma taitaa osin olla se, ettemme osaa kunnolla edes määritellä, mitä äly on. ( Ja sama ongelma elämän kohdalla. Alokasmaista haparointia :C) "...älykäs selviytyy tilanteista, joihin viisas ei edes joudu..." Heh.
Ongelmana kuitenkin hyvin mielenkiintoinen. Vaikeaksi sen tekee osittain se, että me olemme päässeet tutkimaan vain yhtä selvästi älykästä lajia ja peilaamme kaikkea siihen. Onko se (Homo Sapiens Sapiens) älykkäänä lajina laarin pohjaa, keskivero, vai huippu; emme voi tietää. Mittareita älylle on, mutta kun niitä ei ole kalibroitu oikeastaan mihinkään.
Onko sata Bedelgeuzen zeloonia rahana paljon? Mikä on vaihtokurssi? Sitä saa kirjaton mies kysellä, kuten Konsta Pylkkänen basillin nahkan paksuutta.
jospa olemmekin vain mitätön osa suurempaa älyä
että ihminen suuressa viisaudessaan on keksinyt ns. tieteen. Ilman sitä meillä olisi valtavasti OIKEAA tietoa. "Tiede" on vain suurena jarruna kehitykselle.
päivänä pitäisi Usa:n presidentti puheen televisiossa ja kertoisi maapallon väestölle, että viranomaiset tekevät yhteistyötä maan ulkopuolisten olijoiden (muukalaisten, humanoidien jne) kanssa ja vastapalvelukseksi saaduista teknologisista tiedoista annamme heille vettä ja mineraaleja maapallolta. Kyseinen ilmoitus ei aiheuttaisi mitään muuta kuin jonkunverran kirjoittelua lehdissä ja helekutisti kysymyksiä toimittajilta. Näitä aamulla töihin ja neljältä töistä tulevia ihmisiä se ei muuten heilautttaisi kuin ehkä jonkin verran keskustelua kahvitauolla.Koku saattaisi yrittää googlata, että mitenkäs pääsis heidän aluksellaan pienelle reissulle jos sattuis vaikka tiketin pystyä matkalle ostamaan ;)
Ilman tiedettä urputtaisit asiaasi savupirttisi räppänästä ohikulkijoille (kerran kuussa?) huutelemalla tai savumerkkejä naapurikylään lähettelemällä.
Tietsikkasi ja netti kun sattuvat olemaan tieteen aikaansaannoksia. Kuin myös mahdollisesti omistamasi auto (siis Watin lämpövoimakone) asuntosi sähköistys, kännykkä, radio, televisio. Koulutus, terveydenhoito ja sivistys yleensäkin on tieteellisesti ajatelleiden ihmisten aikaansaannosta.
Muuta sinä luolaan asumaan ilman metallisia työkaluja ja veistele kivipuukolla visakoivusta kännykkäsi ja koe suuria OIKEAN TIEDON VALAISTUMISIA, jos tiede ei kelpaa.
Olet pelkkä sivistyneen yhteiskunnan kiviriippa. Änkyrä, josta humaanisti ajatteleva yhteiskunta joutuu huolehtimaan, mutta jolla ei ole tälle yhteiskunnalle muuta annettavaa kuin taikauskoinen vääristynyt maailmankuvansa.
Mutta jos he tai se eivät tarvitse mineraaleja koska eivät omaa edes fyysistä fysiikkaamme mukaista olomuotoa?
Ketjun monenlaisista ja kiinnostavista ajatuksista kehkeytyy myös seuraavanlaista ajatelmaa:
Ihmisen aivot muodostuvat muistaakseni joistakin sadoista miljardeista soluista, jotka työskentelevät yhteistyössä. Nämä miljardit solut eivät itsessään muodosta kovinkaan erikoista älykkyyttä, mutta yhdessä niiden älyvoima on valtava ja antavat ne ihmiselle sielun ja minuuden.
Yksittäinen ihminen pystyy uskomattomiin suorituksiin hallinnoimansa älyn voimalla. Herää ajatus löytyykö avaruudesta vastaavaa! Jossakin kohdassa laskelmoin löydöksien todennäköisyyden valtavaa määrää.
Koko homman pointti on kuitenkin superälyssä, joka on juuri tällä hetkellä syntymässä, mutta vielä lapsen kengissään. On nimittäin eräällä planeetalla parhaillaan muodostumassa ja parhaita suoritustapojaan kokeilemassa todella merkittävä äly ja viisaus. Se muodostuu lähes kymmen miljardin älykapasiteetin muodostamasta superäly yksiköstä. Muodostuminen tapahtuu lähes samoin periaattein kuin ihmisaivojen miljardien solujen yhdistyminen yhdeksi aivorakenteeksi.
Tämä superäly hakee parhaillaan muotojaan nettiyhteyksien kautta ja kokeilee erilaisia toimintamuotoja. Planeetallemme on muodostumassa nopeaan tahtiin todellinen superyksilö, joka muodostuu vajaan kymmenen miljardin ihmisyksilön (solun) yhteisestä älykkyydestä.
Planeettamme maanviljelyn luoma murros kesti kymmenentuhatta vuotta. Planeettamme teollistumisen tuoma murros kesti 500 vuotta ja jatkuu edelleen. Planeettamme tietotekniikan tuoma murros on vasta aavistuksen alussa ja kehittynee huomattavasti edellisiä murroksia nopeammin.
Seuraamme parhaillaan planeettamme ehkä kaikkein mielenkiintoisinta evolutiivista kehitystä, jossa miljardit ihmiset teknisen evoluution kautta muodostavat yhden yksilön. Tämä nyt muodostumassa oleva yksilö tulee olemaan suorituskyvyltään uskomattoman tehokas. Sen solujärjestelmä (ihmisryhmät) erikoistuvat kukin omiin solutehtäviinsä aivan kuten ihmisenkin eri tehtäviä hoitavat solut.
Tulemme näkemään kuinka tehokkaasti tulevan yksilön korjaajasolut kiitävät paikalle kun yksilöön tulee mätäpaise tai haava (paikallinen kahina, kapina tai tulva tahikka maanjäristys tms.). Tämän superyksilön ravintosuonisto ruokkii tehokkaasti kaikkia soluja vedellä ja ravinteilla. Kuonanpoisto verkosto tulee poistamaan kaiken kuonan omia reittejään ja putkistojaan myöten. Hermoverkosto (internet) tulee kehittymään uskomattoman tehokkaaksi ja varmatoimiseksi. hermosairaudet kuten lapsiporno ja virusohjelmat tullaan tehokkaasti tappamaan jne.
Yksilö kehittyy kaiken taitavaksi ja osaavaksi ja kaikkea materiaa ja luontoa taitavasti käyttäväksi yksilöksi. Yksilö osaa valtavalla kapasiteetillaan laskea maapallon ainevarat, muodostaa niistä biologisesti elävä valtava varanto. Tämä yksilö laskee kuinka paljon on mahdollista synytyä elävää organismia ja sitten se suorittaa tehtävän, niin, että maapallo muodostuu biologiseksi eläväksi yksilöksi, joka seurustelee avaruuden muiden elävien yksilöplaneettojen kanssa yhä tehokkaamman ja kitkattomammin toimivan biopallon (planeetan) muodostamiseksi.
Mielipiteitä! Tuntuuko mahdolliselta, järkevältä, huvittavalta, pelottavalta. Mielipiteitä tapahtumien aikajänteistä! Mielipiteitä onko mikä mahdollista ja mikä ei! Ja missä ajassa?
tulisiko visiossasi yksilöistä hermoverkkoon, viemäri- ja ruokaputkiin kiinnitettyjä liikuntakyvyttömiä möykkyjä?
liikuntakyky kyllä söilyy ihmisillä tarvittiin sitä tai ei. Mikäli liikuntakyky hiljalleen jäisi tarpeettomaksi, häviäisi se evoluution myötä vasta satojen tuhansien tai miljoonien vuosien myötä. Viemäriputkien ja ruokatorvien osiahan me jo olemme olleet kymmeniä vuosia ja yhä spesifisemmäksi olemisemme muuttuu. Erikoistumme todella pieniin alueisiin, mutta sitäkin syvemälle. Juuri tämä näyttää mahdollistavan maailmanyksilön synnyn, jossa jokaisella on pieni hyvin spesifi osaaslue hoidettavanaan. Emme vain halua huomata sitä, vaikka jo nyt olemme itse kukin hyvin pienen spesialialueen hoitajina. Pulassa olisimme, jos meidän jokaisen olisi taas kyettävä elämään luontaistaloudessa. Pulamme olisi aivan yhtä suuri, kuin spesialisella solullamme (esim ihosolu tai verisolu) olisi kun sen hommaksi laitettaisiin kaikki ihmissolujen erilaiset tehtävät. Ei tietäisi verisolu itkeäkö vaiko nauraako, jos joutuisi hoitamaan silmän linssin solun hommia tai jos siltä vaadittaisiin kuuloelimemme alasinsolun tehtävän taitamista.
Juuri näin on käymässä meille ihmispoloisille, ettemme taida enää kuin hyvin kapean sektorin hommailut.
Ei ihmisten tarvitse hoitaa mitään rutiinihommia, elleivät halua. Rutiinitehtävät hoitavat siihen suunnitellut spesifiset ohjelmat ja koneet. Niillä ei ole tahtoa tehdä jotain muuta, kuten mennä lomalle tropiikkiin, laiskotella viikonloppuisin, sekottaa ajatuksenjuoksua kemikaaleilla tms, siksi ne hoitavat hommansa huomattavasti paremmin kuin ihmiset. Mitä ihmiset sitten tekevät? He siirtyvät joko osittain tai kokonaan virtuaaliympäristöön jossa he voivat tehdä juuri sitä mitä haluavat. Jotkut suunittelevat omia maailmoja ja virtuaalikokemuksia, toiset vierailevat muiden maailmoissa, pelailevat pelejä, keskustelevat, surffailevat. Ihmismieli ei ole kehittynyt spesifisen työn tekoon, vaan sopeutumaan erilaisiin elinympäristöihin, tutkimaan ja oppimaan. Kun rutiinitöiden automatisointi on valmis, ihmiset voivat vapauttaa uteliaisuutensa ja luovuutensa, eli keskittyä juuri siihen mihin haluavat. Lisäksi virtuaaliympäristössä ei mielten tarvitse sulautua yhdeksi persoonattomaksi Gaia tietoisuudeksi, vaan sielläkin voimme asustaa jokseenkin autonomisina yksilöinä joilla on oma historia, tavoitteet ja persoonallisuus. Eikö?
Jostain syystä pysähdyin lauseeseesi:"Kun rutiinitöiden automatisointi on valmis"
Ajattelin, että mitä sitten kun kaikki on aivan valmista? Ehdotat virtuaalimaailmaa. Vaikuttaa hyvälle. Toimiiko ihmisen mielen tyydyttäjänä?
Vielä haluan palata spesifiin työhön. "Kun rutiinitöiden automatisointi on valmis" niin sitten on taas kehitettävä uusia spesifisiä osa-alueita, joita yhdistelemällä saamme taas uutta ja ihmeellistä aikaan. Saamme ehkä aikaiseksi sen kaukoputken joka näkee vaivatta 1005 valovuoden päässä olevan sivilisaation asettaman peilin, jonka kuvastimella on Maria ja joosef menossa verolle pantavaksi. Toki voimme paneutua herkkiin radiovastaanottimiin, joilla kuulemme miljardien vuosien takaa aikoinaan lähetettyjä tietopaketteja. Joku ryhmä meistä erikoistuu tiedon pakkaamiseen ja lähettämiseen sekä vastaanottamiseen. Tiedon tiheydellä ei liene ylärajaa (tiheysrajaa) Lähetämme avaruuteen millisekunnin kestoisen tietopaketin aalloilla, jotka kykenevät pitämään tässä ajassa sisällään kaiken siihenastisen tiedon maapalloltamme.
On monia mahdollisuuksia spesifioitua mielenkiintoisella tavalla.
Voihan suuntamme toki olla aivan toisenlainenkin, josta kirjottelen jonkin ajan päästä, jos joku jaksaa lukea.
Ehkä asiaa on helpompi ajatella näin: ihmisen ja koneen/ohjelman raja tulee hämärtymään. Spektrin toisessa päässä ovat koneet, jotkat hoitavat yksinkertaisia asioita suhteellisen mekaanisesti. Ainoa ero nykyisiin koneisiin verrattuna on se että ne kykenevät hoitamaan monimutkaisempia tehtäviä korkeamman keinoälyn ja kehittyneemmän robotiikan ansiosta. Spektrin toisessa päässä ovat ne jotka luovat uutta perustaa, pohtivat syvällisiä ongelmia ja tekevät tärkeitä strategisia päätöksiä muuttuvassa ympäristössä. Kuten arvelit uusia ongelmia tulee aina. Mutta tällaisiin tehtäviin tuskin tarvitaan kaikkia ihmisiä. Virtuaalinen ihminen voi myös kopioda itsensä, jos töitä on liiaksi. Joten vapautta tulee olemaan paljon nykyistä enemmän.
Tulevaisuuden virtuaalimaailmaa ei kannata silti ajatella mielen tyydyttäjänä vaan pikemminkin uutena potentiaalien ulottuvuutena, jossa ihminen voi luoda ja tutkia lähes äärettömästi, sekä omaa mielikuvitustaan että varsinaista fyysistä maailmaa, sillä kumpikaan maailma ei ole poissuljettu, raja niiden välillä yksinkertaisesti katoaa. Voiko sen korkeampaa päämäärää enää olla, nirvanaa lukuunottamatta? Se ei ole sen epätodellisempi kuin "fyysinen" todellisuus, sillä kaikki mitä siellä kokee on jollain tavalla kuitenkin olemassa. Toinen näkee elektronivirran, toinen voikukan, mutta kumpikin on tavallaan oikeassa, tai sitten väärässä. Älykkäintä on ehkä ymmärtää laajempi kokonaisuus, kuten osoittaa intialainen metafora, jossa sokeat miehet tunnustelevat norsun eri ruumiinosia ja luovat oman johtopäätöksensä kokemastaan esineestä tunnistamatta sitä norsuksi. Näkökulmaa voi aina muuttaa hetkeksi, eteenkin virtuaalitodellisuudessa, ja näin laajentaa omaa tietoisuuttaan.
"sivilisaation asettaman peilin"
Vaikuttaa äkkiseltään fyysisesti mahdottomalta. 2010 vuotta matkannut, maasta heijastunut valohan on hajaantunut erittäin harvaksi ja vähäenergiseksi. Lisäksi sitä on vääristänyt lukuisat eri taivaankappalleet, joiden silloista olinpaikkaa on ehkä mahdoton laskea. Tai eihän sitä tiedä. Mielenkiintoista kyllä. Voisin itsekin mielelläni katsoa miltä se Jeesus oikein näytti ja mitä hän teki, samoin Buddha, Aleksanteri Suuri ja Julius Gaius. Harmi että audiota ei saada mukaan. Tai ehkä kamera lukee puheen huulilta, kääntää englanniksi ja simuloi kaikki muutkin äänet. Ei kun popparit mikroon ja sohvalle löhöasentoon legendoja demystifoimaan :D