avaruuden olemuksen. Ymmärrän, että jokainen piste avaruudessa on tavallaan samassa asemassa muuhun avaruuteen nähden ja myös alkuräjähdykseen nähden. Ymmärrän, että jokaisesta pisteestä voi nähdä 13,7 miljardin valovuoden etäisyydelle, mutta ei pidemmälle. Alkuräjöhdyksellä ei siis ole etenevää reunaa, vaan kaikki pisteet ovat samassa asemassa. Kun tarpeeksi kauan kulkee suoraan, niin palaa jonkun väittämän mukaan lähtöpisteeseen? Miksi? Kun valaisee taskulampulla suoraan, niin valokeila osuu lopulta omaan takapuoleen? Miksi? Mitään rajaa ei voi tulla vastaan vaikka etenisi kuinka pitkälle hyvänsä! Kun katson 13 valovuoden etäisyydelle ja huomaan jonkun siellä katsovan myös samaan suuntaan, eli katsovan siitä eteenpäin, ei hän voi nähdä sillä hetkellä kuin 0,7 valovuoden päähän, mutta nyt hän voi nähdä 13, 7 valovuoden päähän siis samaan suuntajatkumoon, johon minä katsoin myös nyt. Edelleen nyt sieltä, siis 27,4 valovuoden päästä voidaan katsoa nyt 13,7 valovuoden päähän jne.... Saisinko tähän loogisen selityksen?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Avaruudesta ei voi lentää ulos. Ei voi mennä avaruuden ulkopuolelle. Avaruus ei lopu missään, ei ole avaruuden reunaa josta voisi tipahtaa avaruuden ulkopuolelle. Minusta se on näin helppo ajatella.
Tämä ei silti tarkoita että avaruus olisi äärettömän suuri. Eihän maapallokaan ole äärettömän suuri ja silti täällä voi lenellä jumbojetillä ristiin ja rastiin loputtomasti. Ei tule koskaan maapallon reunaa vastaan. Voit lähteä pisteestä P itään ja tulla lännestä takaisin samaan pisteeseen. Kenties avaruuden kanssa on hiukan sama juttu. Täällä maapallolla se mikä pätee 2D jumbojetillä lentelyn kanssa voi päteä avaruudessa 3D.
Teorian mukaan läpinäkyvän maailmankaikkeuden ikä on 13,7 miljardia vuotta. Siksi valoa ei voi tulla tämän kauempaa.
Viestisi lopun päättely 27 vv:n etäisyydestä ei taida pitää paikkaansa. Suuntajatkumo kun ei ole ihan niin yksinkertainen kun aika-avaruuden valokartio pitää ottaa huomioon. Pelkkö kolmiulotteinen ajattelu johtanee väärään päätelmään.
Kolmiulotteinen päätelmä ei toimi. Kun ajattelen katsovani tähtiputkella pohjoiseen, voin nähdä lähes 13,7 valovuoden päähän. Voin siis nähdä kaiken (BB) alkupisteeseen pohjoisessa. Mutta , mutta... Näen kaiken alkupisteen myös etelässä 13,7 valovuoden etäisyydellä. Näen siis kaiken alkupisteen kaikkialla, kuin pallon pinnalla, joka pinta on joka suunnassa 13,7 valovuoden etäisyydellä! Näen akuräjähdyksen ja kaiken alun siis joka suunnassa ja joka suunta on on 13,7 valovuoden etäisyydellä. Tämän saman "suuren pallon pinnan" näkee tällä hetkellä jokaisessa avaruuden pisteessä kiikaroiva havaitsija ja jokaisesta pisteestä on joka suuntaan matkaa 13,7 valovuotta, ja kas siinä on BB!!! Katsoipa siis mihin suuntaan hyvänsä ja tunnetun avaruuden mistä paikasta hyvänsä, on kaiken katsannan päässä alkupisteemme, eli BB! Kuka selittää minulle, kuinka kaikki nämä kaikkiin suuntiin kaikista paikoista lähtevät katsanta säteet päätyvät samaan paikkaan!!! Osakoo joku tämän selittää kansantajuisesti? Aikalailla mutkille on valonsäteiden kuljettaja erisuunnista saapuakseen silmäämme kaiken alusta! Voisko joku yrittää selitystä?
Mikäli joka suuntaan voidaan nähdä 13,7 miljardin valovuoden päähän se tarkoittaa että maailmankaikkeus on pallo jonka halkaisija on 27,4 valovuotta
Maailmankaikkeuden ulkopuolelle voisi ihan hyvin matkustaa jos olisi riittävän nopea raketti, maailmankaikkeudesta poistuttaessa se jäisi taakse vähän niinkuin maa etäännyttäessä, eli ensi se peittäisi puoli taivasta, mutta vähitellen pienenisi ja hiipuisi pisteeksi ja lopulta kokonaan.
Maailmankaikkeuden ulkopuolella ei ole mitään, joten matka jatkuisi täydellisessä tyhjiössä loputtoman pitkään.
Edellinen jo ymmärsi ajatuksen oikein. 13,7 mrd on tällä hetkellä valokartion oikea koko. Vaikka katsot vastakkaisiin suuntiin, niin 13 mrd vuoden etäisyydellä vastassasi on sama avaruuden hyvin pieneltä alueelta tuleva alkusäteily. Havaitsemiesi pisteiden ero on pieni; ei edes lähellekään 13 mrd vv:tta. Vastakkaisilla suunnilla näkemiesi pisteiden etäisyys on korkeintaa joku sata miljoonaa valovuotta.
Edellisen tarkentavaan kysymykseensä en osaa vastata. Neljännen aikaulottuvuuden aiheuttaman kaartumisen hahmottaminen on vähän hankalaa. Valo ikäänkuin taittuu kaikilta suunnilta samaan alkupisteeseen, joka nyt sijaitsee meidän koliulotteisen ajattelutapamme mukaan 13 mrd valovuoden etäisyydellä olevalla pallokuorella. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan maailmankaikkeus oli hyvin pieni nykyiseen verrattuna silloin kun säteily ensi kertaa vapautui n. 700-800 miljoonaa vuotta BB:stä.
Se että voimme nähdä 13700 miljoonan valovuoden päähän tarkoittaa vain sitä että voimme nähdä valon joka on lähtenyt matkaan 13700 miljoonaa vuotta sitten. Tätä kauemmaksi emme voi nähdä koska tätä vanhempaa läpinäkyvää avaruutta ja siinä kulkevaa valoa ei ole olemassa, BB teorian mukaan. Voisimme toki periaatteessa nähdä vaikka miten kauas jos maailmankaikkeus olisi äärettömän vanha.
Voisi päätellä että maapallohan on kaiken avaruuden KESKIPISTEESSÄ ! Jes !
jos katsoo johonkin suuntaan vaikkapa Hubble-putkella ei näje aluräjähdystä. Ei oo semmost kuvaa tult vastaa alkupossauksesta.
Eihän alkuräjähdystä voi edes periaatteessakaan nähdä valoalueella kun avaruus ei alkuräjähdyksen hetkellä ja heti sen jälkeen ollut valoalueella läpinäkyvä.
Myös aika ilmeisesti syntyi suuressa alkupamauksessa. Oletetaan, että tämä alku on pistemäinen kuten tutkijatkin olettavat. Joudumme paradoksiin, jossa piste onkin kaikkialla. Näemme sen alkupisteen todella kaikissa, siis aivan kaikissa suunnissa. Sama alkupiste näkyy todella myös avaruuden kaikista kohdista katsottuna aivan kaikissa suunnissa! Kuitenkin on kysymys pistemäisestä tilasta. Näin päätellen valonsäteet kiertävät ovelasti tästä alkupisteestä tullakseen katsojan silmiin kaikista suunnista 13,7 valovuoden etäisyydeltä.
Näin asia asia taitaa olla, emmekä voi sitä ymmärtää kolmiulotteisen avaruuden geometrialla. Mutta mikä on kansantajunen selitys asialle? Sanope asia yhdellä tai muutamalla lauseella!
Aika-avaruus muodostuu neljästä ulottuvuudesta, jonka hahmottaminen on hyvin vaikeaa. Kun katsomme ajassa taaksepäin katsomme tavallaan aikaulottuvuuteen kaikista suunnista. Siis katsoimmepa mihin suuntaan hyvänsä ajassa taaksepäin, niin katseemme suuntautuu tuntemamme kolmen ulottuvuuden kautta aikaulottuvuuteen, eli aikakartion aikaisemmille "seinille" Mitä etäämmälle ajassa katsomme taaksepäin sitä syvemmälle aikakartioon katseemme suuntaa. (Aikakartio muodostuu kolmesta ulottuvuudesta, jotka etenevät pistemäisestä BB:stä aikaulottuvuutta pitkin laajeten kuten tiedämme maailmankaikkeutemme laajenevan.) Grafisesti tämä aikakartio voidaan piirtää korvaamalla kolmiulotteinen maailmamme kaksiulotteisena kiekkona, joka suurenee aikajanaa edetessään ja muodostaa näin kartion, jonka kärki on BB.
Kun katsomme maailmamme (kiekkomme) mistä pisteestä vain mihin suuntaan vain, katsomme kolmen ulottuvuuden lisäksi pakosta aikaulottuvuuteen eli aika kartion sisälle. Tämä aika ulottuvuus pakottaa kaikkiin suuntiin katsotut suorat säteet aina oman kartionsa sisälle. Mitä kauemaksi ajassa katsomme, sitä syvemmälle aikakartioon ja sitä pienempään"ympyrään" katseemme suuntautuu paremmin tuntemistamme ulottuvuuksista ja suunnista riippumatta. Kun katsomme 13,7 valovuoden etäisyydelle mihin suuntaan hyvänsä ja mistä avaruuden kolkasta hyvänsä suuntautuu suora näkösäteemme aikajanalla kartion kärkipisteeseen.
Näin selittyy se, että joka kohta on BB tapahtuessa ollut samanarvoisessa pisteessä ( BB pisteessä) ja että joka kohta on edelleen kaikkiin toisiin kohtiin nähden samanarvoisessa pisteessä. Mikään kohta ei ole lähellä "laajenemispallon reunaa", vaan jokaisesta avaruuden kohdasta näkee väistämättä yhtä syvälle avaruuteen ja jokainen kohta on samalla etäisyydellä "reunasta, joka on BB". Maailman kaikkeutemme on nyt kupera kiekko aikakartion pohjalla, jonka jokaisesta pisteestä on sama matka aikamme alkuun eli pisteeseen BB.
Näin selittyy se että pistemäinen kohta (BB) näkyy kaikkiin suuntiin ja kaikista pisteistä samanlaisena.
Se, että BB näkyisi 13,7 valovuoden etäisyydellä olevan pallopinnan kaikissa pisteissä, on illuusio, joka ei huomioi aikaulottuvuutta ja sen vaikutusta suoraan kulkevaan valonsäteeseen.
Päättelyn ongelma muodostuu juuri näistä neljästä ulottuvuudesta. Kaksiulotteisen kuperan kiekon suhteen kartion kärkipisteeseen voimme ymmärtää. On vain kuviteltava maailmankaikkeuteen kolmas ulottuvuus, jonka aikaulottuvuus kartiokuvassa pihistää.
tyhjentävästä vastauksesta. Yritin tuossa aikaisemmin hahmotella samaa ajatusta yksinkertaisemmin ja lyhyemmin. (nimimerkki äoiuuifgy, tai jotain muuta yhtä epämääräistä). Selostuksesi oli mielestäni niin kuvaava, etten ole yhtä lyhyessä esityksessä nähnyt parempaakaan. Pitää kyllä vielä lukea ajatuksella. Vähän kun hiot sanamuotoja niin A Vot.
Sanamuodoista:
"Siis katsoimmepa mihin suuntaan hyvänsä ajassa taaksepäin, niin katseemme suuntautuu tuntemamme kolmen ulottuvuuden kautta aikaulottuvuuteen,"
Olisiko selvempi: Katsomme mihin suuntaan tahansa kolmiulotteisessa avaruudessa, niin katseemme suuntautuu tuntemamme kolmen ulottuvuuden kautta myös aikaulottuvuuteen ts. ajassa taaksepäin. ??
Vilkunpiilausta minulta. Eihän keskustelupalsta ole mikään julkaisualusta, jossa sanamuotoja pitäisi tarkkaan harkita, mutta ymmärrät kai tarkoitukseni.
Mielelläni luvallasi lainaisin selostuuksesi runkoa ehkä vähän stilisoiden, jos törmään taas kerran samaan kysymykseen. Tietysti lainausmerkeissä ja lähteen ts. nimimerkin mainiten.
voit lainata selostustani, jonka oikeellisuutta en lainkaan tunne saati ole tutkinut. Kuitenkin olen tätä joka suunnasta nhäkyvän BB:n ongelmaa miettinyt ja aikakartion kuvan nähdessäni tullut kyseisiin ajatuksiin. Olen vain etsinyt ja kysellytkin paremmin ymmärrettävissä olevaa selontekoa asiasta. Aikaka-avaruus voidaan myös ymmärtää ajan ylottuvuudessa laajenevaksi palloksi, jonka pinta kuvaa tätä hetkeä kaksiulotteisena mallina ja pallon sisäosa kuvaa aikaulottuvuutta. Katsoessamme ajassa taaksepäin katseemme suuntautuu aina pallon sisäosiin ja mihin suuntaan hyvänsä suunnattu katse vie ajassa pallon sisälle. Kun katsomme kaiken alkuun suuntautuu aikaulottuvuudessa katse kaikkialta ja kaikista suunnista pallon keskipisteeseen.
Meidän on hyvin vaikea kuvata tätä neliulotteista aikaavaruutta oikeastaan millään muodolla. Kovin kiitollinen olisin, jos erilaisia kuvauksia ilmaantuisi tähän ketjuun perusteluineen.
kaikkeus näyttää jos valon nopeus olisikin ääretön?!
Sellaista ja tälläisiä pulpahteli pieneen mieleeni.
Einstein kertoili suunnilleen että kaikki aika on jo olemassa, myös tulevaisuus. Tapahtuma olisi eräänlainen raiteen pätkä pidemmästä pätkästä, ja tulevaisuus on jo olemassa, mutta jostain syystä ei nähtävissä. Miksi emme näe tulevaisuuteen? Kuljemme vankeina ajassa aikajunalla, jonka ikkuna on asennettu takaseinään ;=)
Toisaalta kvanttiteoria eli teoria hiukkasista ei tue Einsteiniä, vaan aika oliskin kaaosmainen, ei pötkäle.
Jostain luin että universumin halkaisija olisi yli 40 miljardia valovuotta, johtuen alun ylivalonnopeasta laajenemisesta. Mistä sen voi tietää?
sepustuksia
eli maailmankaikkeushan on donitsin muotoinen eli ympäri käydään yhteen tullaan
itse asiassa se onkin donitsi jossain toisessa ulottuvuudessa ja koko maailman kaikkeus lakkaa olemasta kun joku sen sieltä donitsi hyllystä syö.
ja mielipiteitä mietiskeltyäni tulin seuraavaan tulokseen:
Koska emme kykene hahmottamaan neljää ulottuvuutta, emme saa kovin helposti mielikuvaa aikaulottuvuuden vaikutuksesta.
Asiaa helpottaa kun kuvittelemme elävämme kaksiulotteisessa maailmassa, siis vaikka pallopinnalla ja mietimme tästä lähtökohdasta aikaulottuvuutta nyt syvyys tasoksi muutettuna. Olemme oman aikamme (aika nyt) avaruudessa joka muodostuu pallopinnasta. Tämä pallopinta laajenee jatkuvasti ja jättää taakseen pienempiä ja pienempiä pallopintoja (kukin pallopinta oman aikansa avaruustiloja)
Seisomme siis maailmankaikkeuspallopinnan sisäpuolella ja nykyinen maailmankaikkeutemme leviää sulkeutuvana pallopintana ympärillemme. Päämme yläpuolelle jää pienempiä pallopintoja, jotka edustavat nykyisen maailmankaikkeuden aikaisempia olotiloja. Voimme nähdä näille pienemmille pallopinnoille katsoessamme ajassa taaksepäin. Ajassa eteenpäin, eli tuleville suuremmille pallopinnoille emme kykene näkemään, koska niitä ei vielä ole muodostunut. Huomenna näemme huomisen pallopinnan.
Aika, joka alkoi suuresta alkupamauksesta vapauttaa uutta nähtävää päivä päivältä ja uusia maailmankaikkeuden pallopintoja syntyy.(jossain siis tehdään aikaa lisää jatkuvasti ja tarjoillaan meille päivä kerrallaan)
On huomattava, ettemme näe tämän hetken pallopinnastamme kuin oman paikkamme. Kun katsomme avaruuteen, näemme sieltä vain vanhoilla pallopinnoille olevia kohteita, jotka eivät nyt enää ole siinä, vaan nekin ovat pallopinnalla "nyt", jonka näemme vain omalla paikallamme. Emme siis voi koskaan saada selville mitä juuri nyt tapahtuu tämän hetken pallopinnalla muualla maailmankaikkeudessa.
Kun katsomme avaruuteen yhden valovuorokauden etäisyydelle (1 valovuorokausi on 24 x 3600 x 300.000 km, joka on reilu kaksi ja puoli miljardia kilometriä), näemme eilisen pallopinnan avaruudesta ympyrän, jonka säde on tämä kyseinen matka. Kun katsomme valovuoden taakse menneisyyteen, näemme sillä olevan kohteen maailmankaikkeuspallopinnalla, joka oli vuosi sitten olemassa. Nyt tämäkin maailmankaikkeus on omalla pallopinnallamme, mutta sitä emme voi nähdä.
Voimme siis katsoa maailmankaikkeuden kaikista pisteistä tasaveroisesti menneisyyteen. Kaikki nämä maailmankaikkeutemme pisteet sijaitsevat tämän hetken pallopinnalla ja ovat tasaveroisia kaikkien maailmankaikkeuden rajojen suhteen.
Maailmankaikkeuden rajat
Kun ajattelemme suurta pamausta, josta kaikki sinkoutui jokaiseen suuntaan, tulee mieleemme, että jossakin on raja, missä uloimmat osaset kiitävät hurjaa vauhtia työntäen maailmankaikkeuden rajaa kauemmas.
Näin ei ole asian laita, vaan maailmankaikkeuden rajat muodostuvat aikaulottuvuuteen. Kolme tuntemaamme ulottuvuutta syntyivät aikaulottuvuuden mukana suuressa pamauksessa. Elämme siis maailmankaikkeudessa, jolla ei ole kolmessa ulottuvuudessa lainkaan rajoja. Pituutta, leveyttä ja paksuutta riittää aivan kuten vaarilla joka polki, riittää kettinkiä.
Maailmankaikkeudella on kuitenkin rajat, jotka ovat hyvin selvät, mutta ne muodostuvat aikaulottuvuuteen, eivät tuntemiimme kolmeen ulottuvuuteen. Maailmankaikkeus asettuu kahden rajan väliin: kaiken alku ja nyt. Maailmankaikkeuden on laajennuttava niin kauan kun aikaa valmistetaan jossakin. Maailmankaikkeus on koko olemassa olevan historiansa ollut näiden rajojen välissä (kaiken alku ja nyt). Nämä rajat ovat meidän ymmärryksellä ajateltuna alkuräjähdys (pallon keskipiste) ja nykyhetki 8pallon pinta nyt)
Peruskysymys, miksi alkuhetki voi näkyä joka suunnassa?
Kun "nyt pallomme" pinnalta katsomme menneisyyteen, katsomme aina jonkun ajan "pallon" pintaa. Mitä syvemmälle katsomme menneisyyteen, sitä pienemmäksi sen ajan "pallonpinta" menee. Näemme tämän, esimerkiksi kymmenen valovuoden etäisen pallon kaikista avaruuden pisteistä tosin eri suunnasta, mutta näemme tämän pallon jonkin kohdan riippuen mistä ja mihin suuntaan katsomme.
Kun katsomme oikein kauaksi (13,7 W), näemme kaikista avaruuden pisteistä saman pisteen (BB) katsoimmepa mihin suuntaan hyvänsä Kun katsomme kolmessa ulottuvuudessa mistä hyvänsä ja mihin suuntaan hyvänsä riittävän kauas menneisyyteen, ohjautuu katse aikaulottuvuudessa pakosti pienimpään maailmankaikkeuspalloon, pisteeseen, joka on BB.
Tämä asia havainnollistuu kun ajattelemme katsovamme nyt kaksiulotteisella "nyt pallon" pinnalla mihin suuntaan hyvänsä, suuntautuu katse aina katsomamme etäisyyden "ajan" mukaiselle pallopinnalle pallomme sisäosiin. Lopuksi suunta on keskelle palloa riippumatta katseen suunnasta nyt pallon sisäpinnalla. Vaikka katse suuntautuu nyt pallon pintaa pitkin, kääntää aikaulottuvuus katseen katsotun kohteen etäisyyden (ajan) pallolle ja lopuksi pisteeseen BB. Sama tapahtuu, katsoipa ajassa taaksepäin miltä kohdin nyt palloa hyvänsä ja mihin suuntaan hyvänsä.
Pyydän ystävällisesti korjauksia mahdollisiin virhepäätelmiin ja ennenkaikkea yksinkertaistavia huomautuksia.
Kun kuljet väsymättömästi vaikkapa lähes valon nopeutta suoraan avaruudessa, niihin mihin lopulta päädyt? Kaikki suunnat tuntuvat johtavan alkuräjähdyspisteeseen, mutta eihän aikaisemmille aikatasoille ole pääsyä! Niin, että minnekä sitä sitten joutuu?
Ikuiseen tähän hetkeen, sillä se on aino todellisuus. Pistemäinen aikakäsitys, joka sisältää lineaarisen aikakäsityksen toimii tämän selityksen punaisena lankana. Jos ajatellaan, että aikakartion pohja on piste niin voitaisiinko miettiä, että tämä kartio on monikerroksellinen ja ikäänkuin taustottuva. Ikuinen tämähetki, sinne varmaan joutuisimme.