Ihmisten luja usko terapiaan

1000 euroa? Kai tuossa on asumistuki mukana? Sairaslomaraha/Työttömyyseläke kun on kait 550e miinus verot, eli 440e kuussa. En kyllä tiedä, voiko sen ottaa verottomana, jos ei mitään muita tuloja saa ikinä. Mutta kyllä sillä tosiaan ihan hyvin syö ja välillä baarissakin käy.

"Jos heitä vaatii menemään töihin tai hankkimaan koulutuksen, he alkavat rutkuttaa siitä kuinka heitä siellä vaan haukutaan ja kiusataan ja sillä verukkeella voivat jäädä kotiin lötköttelemään.
Muuten kyllä sillä valtion tuella hymyssä suin rillutellaan baarissa, syödään hyvin ja eletään ihan normaalia elämää ilman masennuksen häivää.

Kaikki ihmiset näkevät enemmän tai vähemmän vaivaa elämänsä eteen, ei heille valmiissa paketissa tuoda mitään."

Tuohan on juurikin sitä itteänsä, eli täyttä paskaa tai pikemminlkin tietoista propakantaa. Taktiikkana on yleistäen syyllistää syrjäytyneitä miehiä omaan kohtaloonsa, ja leimata heitä kelvottomiksi ihmisiksi.
Todellisuudessa syrjäytyneisyydestä on vähintään yhtä hullua syyttää millään yleisellä tasolla pelkästään yksilöä kuin sitä ympäristöä johon hän on sattunut syntymään(ilman mahdollisuutta vaikuttaa siihen että on syntynyt), eikä myöskään syyllistämällä ja tuomitsemalla asiat koskaan ainakaan paremmaksi muutu.
Se vaan että meillä on nettipalstatkin täynnänsä juurikin näitä jotka haluavat syyllistäen ja tuomiten saarnata ja julistaa, ja nimenomaan itse ainakin esiintyen ja patsastellen pelissä voittajien puolella olevana.

Ei se todellakaaan mene niin että esim. ammattiin valmistavan koulutuksen(vaikka sen kuinka hyvin suorittaisi) hankittuaan saisi aina ensimmäistäkään työpaikkaa tältä koulutustaan vastaavalta alalta(ja ei aina edes mitään muitakaan töitä) ja siten elämäänsä siltä osin alkuun. Tietenkin voi hankkia uuden koulutuksen alalta jossa katsoo olevan paljon työvoiman tarvetta, mutta ei silläkään niin vain sitä ensimmäistä alan työpaikkaa saa, ja siten uraansa alkuun. Jos sitten tällaisia koulutuksia paljon hankkii niin 3- kymppiä siinä jo alkaa uhkaavasti lähestyä, ja siksi ensimmäisen kunnon työpaikan saanti vaaikeutuu entisestään.
Nuorena ja terveenä voi kyllä mennä ulkomaillekkin yrittämään, mutta halpana ulkomaisena työvoimana(jossain hantti/apu-töissä) hyväksi käytetyksi siellä todennäköisimmin vain tulee eikä siten saa mitään arvokasta työkokemusta joltain alalta, ja myös helposti syrjäytyneenä sosiaalisesti parisuhde/nais-markkinoista puhumattakaan pysyy myös noissa aivan uusissa oloissakin ainakin tällaiselta pohjalta. Ja tietenkin sitä ikää siinä joka tapauksessa karttuu näinkin mennen, ja syrjäytyneenä oleminen syrjäyttää aina enemmän ainakin niin kauan kunnes mies saavuttaa totaalisen syrjäytyneisyyden tilan, jota enemmän syrjäytynyt ei enää voi olla. Nimittäin sitä että jos on joskus mennyt huonosti jossain asioissa voidaan aina käyttää sinua vastaaan silloin jos haluaisit korjata tilannettasi ei yksin näiden asioiden suhteen vaan ihan midenkin asioiden suhteen, ja erityisesti meillä täällä aina näin myös tehdään silloin kun kyseessä on yksinäinen mieshenkilö.
Tässä on näin mennen vielä sellainenkin sudenkuoppa juurikin näitä naisasioita ajatellen, että kun tältä pohjalta elämän kokemusta karttuu(ja se myös tavalla tai toisella olemuksesta ulospäinkin näkyy) on se luonteeltaan sellaista, että se on omiaan olemaan naisille juurikin turn-off. Naisethan haluavat miestä ' joka tietää mitä tahtoo ja miten sen saa' naisemme huutavat kiimoissaan ' tänne se tavallinen mies, pliis'

Hei, mä ainakin olen oikeasti masentunut, olen ollut työelämässä ja masennukseni alkoi kun jäin työttömäksi. Tää on laskenut mun toimintakykyäni niin paljon että tarvin ihan oikeasti apua päästäkseni kelkkaan uudestaan - ja olen halukas tekemään työtä.

Turha valittaa että "mitään ei ole valmis tekemään". Lähdin ihan omatoimisesti työkokeiluun kun alkoi kotona istuminen vituttaa. Tosin se työkokeilu minkä sain on tarkoitettu siis ihan jollekin peruspalikalle eikä vastaa edes viideskymmenesosalta haasteena niitä töitä mitä olen tehnyt. Se itseasiassa masentaa mua nyt enemmän... kas kummaa että sieltä tarjottiin mulle työsopimusta mutta mä en vittu ala tekeen töitä karkkipalkalla jos kykenen parempaankin; kyse on kolmannesta sektorista siis.

Olen tarjonnut itseäni moniin eri juttuihin mutta eipä tunnu kelpaavan, en päässyt mielekkäisiin koulutuksiin. Joten kyllä mä koen tarvitsevani apua että pääsen mukaan systeemiin, ja koen että mä tarjoan vastinetta yllin kyllin sekä oikeuttaakseni avun että myös mukanaolemisen.

"mutta sitä varten on lääkitys ja terapia jonka avulla siitä lääkityksestä ja masennuksesta on tarkoitus päästä eroon, ei niin että sitä oiretta lääkitään mutta syytä ei etsitä."

Tätähän edellinen puhuja sanoi tampio. Todellinen syy ei kuitenkaan ole välttämättä yksilössä vaan yhteisössä jossa ei ole tilaa yksilön elämälle, sosiaalisessa yhteisöissä joiden jäseneksi ei pääse tai vaikka työyhteisössä jonne ei oteta jotakuta koska hänellä on ... vaikkapa MASENNUS tai työhistoriassa aukkoja - vaikka osaamista ja motivaatiota olisi kunhan siitä saa myös vastinetta.

Tällöin masennuksen syyt eivät ole vain yksilössä ja hänen suhtautumisessa itseensä ja maailmaansa vaan niissä mahdollisuuksissa - tai niiden puutteissa - joita maailma jättää tarjoamatta hänelle. Mulla on ainakin valtava ulkopuolisuuden olo ihan kaikilla tasoillaan ja siinä ulkopuolisuudessa minä olen vain puolet, mä yritän sen minkä voin mutta musta tuntuu että se ei auta.

Moklobemidiä kuluu jo tupla-annos, se vie tuskan mutta jättää tyhjyyden.

"Jos heitä vaatii menemään töihin tai hankkimaan koulutuksen, he alkavat rutkuttaa siitä kuinka heitä siellä vaan haukutaan ja kiusataan ja sillä verukkeella voivat jäädä kotiin lötköttelemään."

Jotkut ihmiset nyt vaan eivät tule toimeen muiden kanssa. Itse en ainakaan rupea enää kuuntelemaan vittuilua ja loukkaavaa käytöstä.

Syrjäytyminen voi olla muutakin kuin vain puhdasta nälvimistä. Jotkut ihmiset jätetään ulkopuolelle melkein kaikesta mitä tapahtuu. Kukaan ei koskaan soita ja jos itse soitat, niin ollaan juurikin vain suvaitsevan kohteliaita ja toivotaan, että puhelu jo loppuisi. Lopulta ei ole enää yhtään ystävää, tai ainakaan sellaista jonka kanssa sinne baariin voisi lähteä myös vapaalla..

6+1 kirjoitti:

Syrjäytyminen voi olla muutakin kuin vain puhdasta nälvimistä. Jotkut ihmiset jätetään ulkopuolelle melkein kaikesta mitä tapahtuu. Kukaan ei koskaan soita ja jos itse soitat, niin ollaan juurikin vain suvaitsevan kohteliaita ja toivotaan, että puhelu jo loppuisi. Lopulta ei ole enää yhtään ystävää, tai ainakaan sellaista jonka kanssa sinne baariin voisi lähteä myös vapaalla..

Lue lisää

Todella harvoin koko maailma on vain yhtä kaveria vastaan kokoajan? Teinixit voi olla herkempiä syrjimään erilaisempia, mutta kyllä nyt aikuisten miesten kesken tälläinen jää, kun juttuun pääsee. Se kokemus tulee ainakin siinä että ei jää sinne nurkkaan jurottamaan alussakaan.

"Taktiikkana on yleistäen syyllistää syrjäytyneitä miehiä omaan kohtaloonsa, ja leimata heitä kelvottomiksi ihmisiksi. "
Eikö tässä ole aihetta taistella "kohtaloa" vastaan jos sitä ei haluakkaan? Kovalla työllä jonkun asian eteen päsee varmasti paremmin eteenpäin kuin tippumalla syrjäytymis askelmia aina vain alemmas tekemättä mitään. Työtä ei aina ole kaikille, ei edes ei-niin-miellyttävää. Mutta koulutusta voi harkita-jääpähän hyvää kokemusta käteen.

Helppoa ongelmaiselle vai

helppoa yhteisölle?

Ts. Niin kauan kuin on ammattilaisia yhteisö voi aina vedota siihen että "hakeudu hoitoon".

Kuules, se terapeutti on tarkoitus nimenomaan itse valita, käymällä tutustumassa useampaan (yhden käynnin verran). Myös terapeutti valitsee asiakkaansa, eli arvioi alkuvaikutelman perusteella voiko hyvä terapiasuhde syntyä.

Noin siis tietenkin yksityisellä puolella (mutta KELA:lta saa parin-kolmen vuoden ajaksi suht kattavasti tukea).

Olen myös huomannut että varsinkin julkisella puolella hoidetut ovat saattaneet sekoittaa jollekin psykiatrille juttelun terapiaan.

tee.Aaa.Tee.Ämm kirjoitti:

Kuules, se terapeutti on tarkoitus nimenomaan itse valita, käymällä tutustumassa useampaan (yhden käynnin verran). Myös terapeutti valitsee asiakkaansa, eli arvioi alkuvaikutelman perusteella voiko hyvä terapiasuhde syntyä.

Noin siis tietenkin yksityisellä puolella (mutta KELA:lta saa parin-kolmen vuoden ajaksi suht kattavasti tukea).

Olen myös huomannut että varsinkin julkisella puolella hoidetut ovat saattaneet sekoittaa jollekin psykiatrille juttelun terapiaan.

Lue lisää

Mutta voiko terapeutin valinnassa tehdä mitään esikarsintaa, ettei tarvitsisi hyvin kauaa juosta vastaanotolta toiselle? Kaikki eivät esimeriksi halua psykoanalyyttiseen terapiaan, koska eivät jaksa uskoa ongelmien ratkeavan sitä kakka- ja kikkeliosastoa jauhamalla.

Image-lehdessä oli joskus juttu, jossa mies kertoi menneensä luottavaisin mielin psykoanalyyttisesti suuntautuneelle terapeutille ja siellä pitikin jankata puoli vuotta "isän puolimetrisestä peniksestä". Isällä ei tietenkään ollut mitään mammuttijortikkaa, eikä mies ei ollut sellaista koskaan ajatellutkaan, eikä asialla joka tapauksessa luulisi olevan mitään merkitystä, mutta sitä yhtä ja samaa piti vain jauhaa viikosta toiseen. Terapiasuhde raukesi lopulta tuloksettomana, vaikka mies kokikin, että pelkkä jutteleminen sinänsä oli auttanut oloa. Olisi varmaan auttanut enemmänkin, jos terapeutilla olisi ollut oma vintti kunnossa.

Tämän olemme jo tienneet susta. Jos tohon ikään mennessä ei ole saanut naista niin ei tuu saamaan. Ainahan sitä voi ostaa naisen.

Miten lie tuossa narsistisuudessa, miten sen kokee. Onko siinä kokemisessa järjen osuus niin heikko, että on kuin eläin (tosin ihmismittakaavalla älykäs sellainen) olisi ?

Mielenterveysongelmat on kylläkin biologis-psykologis-sosiaalisia, eivät pelkästään biologisia tai psykologisia, mutta sekä biologinen psykiatria että psykodynaaminen koulukunta ovat vuoronperään yrittäneet omia niitä itselleen. Minusta terapiakulttuuri on ärsyttävää, hyvin hataralla pohjalla teoreettisesti, ja ennen kaikkea mielivaltaista, terapeutista toiseen vaihtelevaa, mutta toisaalta lääkkeitten syöminen ei ole kokonaisvaltainen ratkaisu elämän ongelmiin. Jäljelle jää se sosiaalinen ulottuvuus, jota yllättävän vähän on testailtukaan, että miten arkielämän kuvioiden säätäminen sinänsä vaikuttaa. Minusta on selvää, että pelkkä taloudellisen tilanteen turvaaminen ja häiritsevien ihmissuhteiden korjaaminen tai poistaminen auttaisi useampiin ongelmiin, mutta sen sijaan niitä lähdetään käsittelemään yleensä aivokemioiden säätämällä ja lätisemällä vuosikausia terapeutin kanssa.

rautaromu kirjoitti:

Mielenterveysongelmat on kylläkin biologis-psykologis-sosiaalisia, eivät pelkästään biologisia tai psykologisia, mutta sekä biologinen psykiatria että psykodynaaminen koulukunta ovat vuoronperään yrittäneet omia niitä itselleen. Minusta terapiakulttuuri on ärsyttävää, hyvin hataralla pohjalla teoreettisesti, ja ennen kaikkea mielivaltaista, terapeutista toiseen vaihtelevaa, mutta toisaalta lääkkeitten syöminen ei ole kokonaisvaltainen ratkaisu elämän ongelmiin. Jäljelle jää se sosiaalinen ulottuvuus, jota yllättävän vähän on testailtukaan, että miten arkielämän kuvioiden säätäminen sinänsä vaikuttaa. Minusta on selvää, että pelkkä taloudellisen tilanteen turvaaminen ja häiritsevien ihmissuhteiden korjaaminen tai poistaminen auttaisi useampiin ongelmiin, mutta sen sijaan niitä lähdetään käsittelemään yleensä aivokemioiden säätämällä ja lätisemällä vuosikausia terapeutin kanssa.

Lue lisää

Tässä oli oikeaa asiaa.

Hommahan menee nimittäin niin että jos noita sosiaalisia aspekteja ei ratkaista ja ne elämän todelliset ongelmat ei ratkea niin käytännössä se terapia on vain työkunnon ylläpitoa eikä ihminen edelleenkään nauti elämästään tai kykene tuleemaan onnelliseksi tai edes rakentamaan sitä elämäänsä.

Osa näistä terapioista on sellaista sydän- ja keuhkokoneissa ylläpitoa eikä tarjoa edes lääkkeiden avulla niitä ratkaisuja joilla elämä muuttuisi parempaan suuntaan.

Varsinkin jos puhutaan palstan aiheesta eli sinkkuudesta niin mt-ongelmaiset huomaavat että vaikka olo paranisi niin edelleen ollaan ilman tyttöystävää ja seurauksena on taas uusi alamäki.

"Minusta on selvää, että pelkkä taloudellisen tilanteen turvaaminen ja häiritsevien ihmissuhteiden korjaaminen tai poistaminen auttaisi useampiin ongelmiin, mutta sen sijaan niitä lähdetään käsittelemään yleensä aivokemioiden säätämällä ja lätisemällä vuosikausia terapeutin kanssa. "

Aivan.
Ongelma on vain se että ihminen itse ei edes aivokemioita säätämällä tai keskustelemalla pysty ratkaisemaan noita ongelmia varsinkin jos elämäntilanne on jo niin paljon muuttunut esimerkiksi masennuksen myötä.

Moni ihminen on ongelmiensa kanssa yksin kävipä terapiassa tai vetipä nappeja tai ei.

rautaromu kirjoitti:

Mielenterveysongelmat on kylläkin biologis-psykologis-sosiaalisia, eivät pelkästään biologisia tai psykologisia, mutta sekä biologinen psykiatria että psykodynaaminen koulukunta ovat vuoronperään yrittäneet omia niitä itselleen. Minusta terapiakulttuuri on ärsyttävää, hyvin hataralla pohjalla teoreettisesti, ja ennen kaikkea mielivaltaista, terapeutista toiseen vaihtelevaa, mutta toisaalta lääkkeitten syöminen ei ole kokonaisvaltainen ratkaisu elämän ongelmiin. Jäljelle jää se sosiaalinen ulottuvuus, jota yllättävän vähän on testailtukaan, että miten arkielämän kuvioiden säätäminen sinänsä vaikuttaa. Minusta on selvää, että pelkkä taloudellisen tilanteen turvaaminen ja häiritsevien ihmissuhteiden korjaaminen tai poistaminen auttaisi useampiin ongelmiin, mutta sen sijaan niitä lähdetään käsittelemään yleensä aivokemioiden säätämällä ja lätisemällä vuosikausia terapeutin kanssa.

Lue lisää

Teoriassa mielenterveysongelmat ovat puhtaasti biologisia, tai siis fysikaalisia, sillä ne loppujen lopuksi atomit ovat vain "väärin" järjestyneet aivoissa.
Tuollainen ajattelu on kuitenkin täysin hyödytöntä, sillä ihmisten tietämys on vielä niin lapsen kengissä, ettei tuollaisen "alkeishiukkas"-ajattelun kautta saa mitään aikaiseksi.

Hyvin tarkalla aivokuvantamisella ja hienovaraisesti vaikuttavilla täsmälääkkeillä kaikki saataisiin ratkaistuksi, mutta sellaisia on odotettavissa ehkä vuonna 2500-4000. Tämänhetkisillä lääkkeillä ei todellakaan kenenkään ongelmia ratkaista, niillä vain peitetään oireita.

tee.Aaa.Tee.Ämm kirjoitti:

Teoriassa mielenterveysongelmat ovat puhtaasti biologisia, tai siis fysikaalisia, sillä ne loppujen lopuksi atomit ovat vain "väärin" järjestyneet aivoissa.
Tuollainen ajattelu on kuitenkin täysin hyödytöntä, sillä ihmisten tietämys on vielä niin lapsen kengissä, ettei tuollaisen "alkeishiukkas"-ajattelun kautta saa mitään aikaiseksi.

Hyvin tarkalla aivokuvantamisella ja hienovaraisesti vaikuttavilla täsmälääkkeillä kaikki saataisiin ratkaistuksi, mutta sellaisia on odotettavissa ehkä vuonna 2500-4000. Tämänhetkisillä lääkkeillä ei todellakaan kenenkään ongelmia ratkaista, niillä vain peitetään oireita.

Lue lisää

Tietysti kaikki on pohjimmiltaan aivoissa, mutta juju onkin siinä, että aivot elää dynaamisessa vuorovaikutuksessa kokemusmaailman kanssa, jonon puolestaan vaikuttaa mm. sosiaalisen elämän rakenne. Aivojen biologiaan voi vaikuttaa epäsuorasti poistamalla elämästä stressitekijöitä tai auttamalla suhtautumaan stressitekijöihin toisella tavalla.