Hei!
Olen koulun kautta työharjoittelussa eräässä liikkeessä, ja olen jotenkin erittäin ahdistunut...Olen jotenkin oudosti päätynyt liikkeeseen jonka tuotteet ei kiinnosta minua yhtään, ja asiakkaatkin ovat pääsääntöisesti 40 vuotta vanhempia kuin minä, joka ei tunne oloani kotoiasaksi. En ymmärrä kyseisistä tuotteista mitään, ja tulin harjoitteluun ehkäpä vain siksi, koska koulun opettaja suositteli paikkaa minulle kun en löytänyt muutakaan paikkaa, vaikka kysyin arviolta kymmenestä muustakin paikasta ja jotka kiinnostivat minua oikeasti!!
Työkaverit ovat todella rentoja, mutta heistä paljastuu todella helposti selkäänpuukottajan piirteitä, ja he naljailevat minulle, koska en ymmärrä kyseisistä tuotteista juurikaan mitään...Työharjoittelua olisi jäljellä vielä reilu kuukausi.
Elämäni ei muutenkaan meni hyvin, koska on vaikeuksia ihmissuhteissa, ja ajokortin 2.vaiheen(puoli vuotta aikaa keksiä selitys miksi en suorittanut ajoissa) suorittamisaika on mennyt umpeen, intti jäi kesken ja kohta pitäis päättää että meneekö sivariin vai takaisin inttiin, ja lisäksi lähisukulaisella on vakava sairaus...
Olen aika ajoin masentunut ja työnteko tuntuuu liian raskaalta :( pummin päiviä tahallani ja teen kaikkea mitä ei pitäisi, ja siitä on jo tullut sanomistakin. Juomistottumiksenikaan eivät ole ihanteelliset. juon vähintään 2-3 kertaa viikossa, ja tulkitsen näin että ikäänkuin yritän päästä pois pahasta olosta viinan avulla...
Kenelle minun pitäis jutella? Koulun kuraattorille, vaiko kenelle? Olen viime aikoina mokannut niin paljon ihmisasioita että olen todella ahdistunut :(
Olen koulun kautta työharjoittelussa eräässä liikkeessä, ja olen jotenkin erittäin ahdistunut...Olen jotenkin oudosti päätynyt liikkeeseen jonka tuotteet ei kiinnosta minua yhtään, ja asiakkaatkin ovat pääsääntöisesti 40 vuotta vanhempia kuin minä, joka ei tunne oloani kotoiasaksi. En ymmärrä kyseisistä tuotteista mitään, ja tulin harjoitteluun ehkäpä vain siksi, koska koulun opettaja suositteli paikkaa minulle kun en löytänyt muutakaan paikkaa, vaikka kysyin arviolta kymmenestä muustakin paikasta ja jotka kiinnostivat minua oikeasti!!
Työkaverit ovat todella rentoja, mutta heistä paljastuu todella helposti selkäänpuukottajan piirteitä, ja he naljailevat minulle, koska en ymmärrä kyseisistä tuotteista juurikaan mitään...Työharjoittelua olisi jäljellä vielä reilu kuukausi.
Elämäni ei muutenkaan meni hyvin, koska on vaikeuksia ihmissuhteissa, ja ajokortin 2.vaiheen(puoli vuotta aikaa keksiä selitys miksi en suorittanut ajoissa) suorittamisaika on mennyt umpeen, intti jäi kesken ja kohta pitäis päättää että meneekö sivariin vai takaisin inttiin, ja lisäksi lähisukulaisella on vakava sairaus...
Olen aika ajoin masentunut ja työnteko tuntuuu liian raskaalta :( pummin päiviä tahallani ja teen kaikkea mitä ei pitäisi, ja siitä on jo tullut sanomistakin. Juomistottumiksenikaan eivät ole ihanteelliset. juon vähintään 2-3 kertaa viikossa, ja tulkitsen näin että ikäänkuin yritän päästä pois pahasta olosta viinan avulla...
Kenelle minun pitäis jutella? Koulun kuraattorille, vaiko kenelle? Olen viime aikoina mokannut niin paljon ihmisasioita että olen todella ahdistunut :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
löytänyt omaa alaasi, mutta sitten kun löydät, teet sitä antaumuksella. Näin minullekin sanottiin kun olin nuori, vaikka haukuttiin, he silti näkivät ainesta. Joskus joku asia on vain ylipääsemättömän tylsää, jouduin ikävälle kirjanpitokurssille, siellä oli tyyppi, joka piti siitä.
Mieti mitä elämä haluaa opettaa, minkä yli täytyy päästä, olet tahtoihminen, tahdo parasta.
Sano opelle että haluat vaihtaa harjoittelupaikkaa. Ei kait siellä nyt ole pakko olla, jos jo nyt huomaat että sen alan tuotteet ei sua kiinnosta. Pyydä päästä semmoseen paikkaan töihin jossa on sua kiinnostavia tavaroita, asioita...
Mene juttelemaan koulun kuraattorille tai terveydenhoitajalle, jos sellainen löytyy. Sitä vartenhan ne on siellä ja niille maksetaan palkkaa...
Menepä kuraattorille tai terkkarille puhumaan mieluummin kuin opelle, koska opet vaan hiillostaa jaksamaan vaikka väkisin, eivätkä voi sietää erilaisia ihmisiä. Vittumaisia työtovereita on jokapaikassa ja suurin osa on kateelllisia ja omaan elämäänsä katkeroituneita ääliöitä, jotka purkaa pahaa oloaan täysin sivullisiin ihmisiin.
Vaihda työharjoittelupaikkaa... ja tee suunnitelmia mm. ajokortin ja intin suhteen. Mene ihmeessä sivariin, vaikka jotkut haukkuisivatkin mammanpojaksi, vitut niistä, ei kuulu heille sinun elämä. Jätä pahat elämäntavat heti paikalla tai sinulla on pian oikeasti paha päihdeongelma.
Hieman selittelyn makua jutussasi. Tyyliin "olihan mun pakko ryypätä kaksi päivää kun harjoittelupaikka on niin paska ja tuotteet hanurista". Otapa poika itseäsi niskasta kii. Ryyppäämisen sijasta hankit lisätietoja näistä tappavan tylsistä esineistä joko kirjoista, netistä tai työkavereiltasi. Nyt oma kakaramaisen kielteinen asenteesi on suurin este työssä viihtymisellesi. Kyllä kuukauden pitää jaksaa hymyssä suin myydä vaikka puolen kilon pusseja joihin on pakattu kilo sitä ihtiään. Jos hoidat homman kunnialla, myöhemmin elämässä siitä saattaa koitua yllättävää hyötyä.
Talvisotaan lähti kuusikymmentä vuotta sitten kymmeniä tuhansia ikätovereitasi. Olikohan kiinnostava, miellyttävä ja motivoiva reissu, mietipä sitä tulevina päivinä jos tunnet kärsiväsi ihan hirveesti.
Tämän kirjoituksen oli tarkoitus olla kannustava, taisi tulla jotenkin tiukkasävyinen?
Nuorena elämä on hauskaa, onnellista ja jatkuvaa ruusuilla tanssimista. Sitten kun mennään työelämään, niin totuus paljastuu. Joutuukin tekemään töitä, jotka eivät oikeasti kiinnosta.
Tästä työharjoittelusta opit sen, että elämässä pitää välttää joutumasta tylsiin ja vastenmielisiin töihin, ja tärkeintä elämässä on löytää työ, joka on mahdollisimman vähän vastenmielinen. Sitä joutuu kuitenkin tekemään 40 vuotta.
asialliset otteet työharjoittelun takia. Jos olet ajatellut hakeutua sairaalaidylliin, et saa olla siellä kukkahattupäissäsi. Siihen on prostituutiovelvoite, näkemällä et kohtaa mitään ongelmia ja näkeminen mielletään frigiditeetti-tason kannalta mielekkäänä.
Oikeutti aikaisemmin sokeuttamaan kärsimysongelmalla näin ei ole ehkä nykyään... Sosiaalitoimiston idylliä ei saa harjoittaa pankkien takia.
Valintahan on tietysti sinun joten voit luovuttaa koska tahansa.
Vaihtoehtona on tietysti näyttää närhenmunat työkavereille ja opiskella systeemi.
Etkö todellakaan jaksa kuukautta olla harjoittelupaikassa?
Jos nyt luovutat niin se saattaa vaikuttaa koko elämääsi eikä yhden kuun työharjoitteluun.
Jos et kuukautta jaksa olla juomatta niin pahasti ovat asiat.
Tsemppiä ja käy loppuun se harjoittelu vaikka väkipakolla.
Luovuttamisella on valitettavasti se jälkioire että siihen voi tottua tai paeta. Puhun kokemuksesta.
ps. Juttele itsellesi ensin.