Oma 12 vuotias koirani elää minun kanssa tiiviisti ja kulkee paljon mukanani. Elämme kaksistaan.
Puhun koiralleni todella paljon ja selitän aina asiat, mitä teen tai minne menemme.
Ulkopuoliset ihmisetkin ovat todenneet koirani olevan "viisas". (Itse pidän tuota viisautta paremminkin harjaantumisena ja toistemme tuntemisena niin hyvin).
Vanhimmiten koirani on alkanut ymmärtää paremmin kielen rakenteita ja sanojen taivutuksia.
Jos puhun jostakin asiasta myöhemmin tapahtuvana, niin koira ymmärtää, eikä ala mekkaloida kuten nuorempana.
Kerron esimerkin.. Koira veti ahkiota ja teki sen hienosti. Sanoin koiralle "Sitten kun ollaan kotona, niin saat siankorvan, kun sä vedit niin hienosti pulkkaa!"
Parin tunnin päästä tulimme kotiin ja olin itse unohtanut lupaukseni, koska se ei ole mikään rutiini. Ihmettelin keittiössä sitkeästi istuvaa koiraa, joka istui kaapin vieressä ja sanoi minulle vetoavasti "Hiii-ii!" Muistin siankorvan, koska koira käyttäytyi poikkeavasti (se yleensä ryntää tarkistamaan lelulaatikkonsa ja ruokakuppinsa, mutta nyt se suunnisti kaapin viereen odottamaan)
Koira siis muisti monimutkaisen lauseen ja lupaukseni pari tuntia..
Joskus koira katsoo jotakin kohdetta, jota ei tunnista ja sitten katsoo minua kysyvästi ja taas kohdetta.
Voi kuulostaa hullulta ja varmaan kuulostaakin, mutta minä selitän asian ja koira tuntuu tyytyvän vastaukseen.
Esim. Shetlanninponi oli kerran ihmetyksen kohteena pienen kokonsa takia ja sanoin koiralle "Se on heppa. Pieni heppa". Ja koira näytti menettävän heti kiinnostuksensa, koska hevoset ovat meille tuttuja otuksia.
Joskus hämmästyn koirani muistia ja kykyä ymmärtää hyvin monimutkaisia pyyntöjä.
Esimekiksi kerran koira muisti paikan jossa oli ollut 6 vuotta aiemmin yhden kerran. Kyseinen talo oli remontoitu ja ihan eri näköinenkin, mutta koira rynnisti kohti portaita (joita ei enää ollut) ja oli menossa taloon iloisena..
Kuinka paljon koiranne kommunikoivat kanssanne? Kuinka hyvin koiranne muistaa?
Haluaisin tietää kivoja esimerkkejä muiltakin koirahöperöiltä..
Puhun koiralleni todella paljon ja selitän aina asiat, mitä teen tai minne menemme.
Ulkopuoliset ihmisetkin ovat todenneet koirani olevan "viisas". (Itse pidän tuota viisautta paremminkin harjaantumisena ja toistemme tuntemisena niin hyvin).
Vanhimmiten koirani on alkanut ymmärtää paremmin kielen rakenteita ja sanojen taivutuksia.
Jos puhun jostakin asiasta myöhemmin tapahtuvana, niin koira ymmärtää, eikä ala mekkaloida kuten nuorempana.
Kerron esimerkin.. Koira veti ahkiota ja teki sen hienosti. Sanoin koiralle "Sitten kun ollaan kotona, niin saat siankorvan, kun sä vedit niin hienosti pulkkaa!"
Parin tunnin päästä tulimme kotiin ja olin itse unohtanut lupaukseni, koska se ei ole mikään rutiini. Ihmettelin keittiössä sitkeästi istuvaa koiraa, joka istui kaapin vieressä ja sanoi minulle vetoavasti "Hiii-ii!" Muistin siankorvan, koska koira käyttäytyi poikkeavasti (se yleensä ryntää tarkistamaan lelulaatikkonsa ja ruokakuppinsa, mutta nyt se suunnisti kaapin viereen odottamaan)
Koira siis muisti monimutkaisen lauseen ja lupaukseni pari tuntia..
Joskus koira katsoo jotakin kohdetta, jota ei tunnista ja sitten katsoo minua kysyvästi ja taas kohdetta.
Voi kuulostaa hullulta ja varmaan kuulostaakin, mutta minä selitän asian ja koira tuntuu tyytyvän vastaukseen.
Esim. Shetlanninponi oli kerran ihmetyksen kohteena pienen kokonsa takia ja sanoin koiralle "Se on heppa. Pieni heppa". Ja koira näytti menettävän heti kiinnostuksensa, koska hevoset ovat meille tuttuja otuksia.
Joskus hämmästyn koirani muistia ja kykyä ymmärtää hyvin monimutkaisia pyyntöjä.
Esimekiksi kerran koira muisti paikan jossa oli ollut 6 vuotta aiemmin yhden kerran. Kyseinen talo oli remontoitu ja ihan eri näköinenkin, mutta koira rynnisti kohti portaita (joita ei enää ollut) ja oli menossa taloon iloisena..
Kuinka paljon koiranne kommunikoivat kanssanne? Kuinka hyvin koiranne muistaa?
Haluaisin tietää kivoja esimerkkejä muiltakin koirahöperöiltä..
Vastaukset 11
Vanhimmat
suhtauduin koirien "älykkyyteen" erittäin skeptisesti.
Nyt kun perheessämme on ollut kaksi koiraa jo useamman
vuoden olen alkanut yhä enemmän löytää niistä samanlaisia
piirteitä kuin sinäkin.
Eiväthän ne nyt ihan Einsteinejä kylläkään ole.
Taitaapa olla niin, että ihminen näkee sitä, mitä toivoo näkevänsä. Ja jos koira on korvannut ihmisten kanssa kommunikoinnin, niin et enää välttämättä huomaa, että se on vain koira, joka toimii vaistolla ja miellyttämisen halulla. Samaa tapahtuu monilla myös lasten kanssa. Oma lapsi on se maailman kaunein ja fiksuin. Ja vaikka se sattumalta sanoo jonkin äännähdyksen, ihan mitä vaan mölinää, se tulkitaan niin, että se sanoi nyt "äiti" ihanaa!
ihmisen puhuessa suuri osa sanomasta tulee "kehon kielellä".
En minäkään usko että koira puhetta ymmärtäisi, mutta laumaeläimenä
sen kyky ymmärtää tätä kehon kieltä on hämmästyttävän hyvä ja
uskoisin että tässä on se salaisuus jota kautta koira tuntuu
ymmärtävän isäntänsä puheen; se tavallaan lukee sitä
"rivien välistä".
Ihmisen äänenpainot ja muut eleet on ratkaisevia. Vaikka sanon omalle koiralleni ruotsiks tai saksaksi asioita, se toimii niinkuin pitää, kun mukana on sopiva ele.
Koira tuskin ymmärtää Suomea. Se voi myös olla nälkäinen. Annat koiralle signaaleja joita et itse huomaa. Koira on oppinut reagoimaan niihin koska se saa niistä eräänlaisen palkinnon. Esim. äänensävysi voi olla eri tapauksissa erilainen tai asiaa tiedostamatta esität joitakin eleitä tai liikkeitä jotka koira on oppinut luokittelemaan ja muistaa millaista käytöstä siltä tuollaisten ele- tai liikeluokkien yhteydessä odotat.
Koirasta en tiedä, mutta kissa oppii vanhemmiten ymmärtämään lyhyitä lauseita.
Kävin taannoin kylässä paikassa, jossa tiesin olevan kissan. Poislähtiessä kysyin, missä se kissa on kun ei ole näkynyt. Omistaja sanoi, että tuolla omassa huoneessa tuolilla se nukkuu. Minä sitten ovelta sanoin, että tulepa tänne, minä rapsutan sinua. Ja kissahan tuli heti. Oli vielä lähtemässä mukanani ulos, mutta omistaja sanoi että älä lähde kun siellä pihalla on se koirakin. Kissa heti kääntyi pois. Oli silloin jo yli 10 vuotias kissa.
Ja pari muuta kissaa on aluksi vähän arastellut minua ensi näkemällä, mutta kun olen sanonut, että minä tykkään kissoista, niin ovat heti tulleet rapsuteltavaksi.
Ruualla ei koiraani ole voinut ikinä opettaa, sillä se syö hyvin hyvin vähän, ei sitä kiinnosta syöminen. Enemmän sitä kiinnostaa tyttökoirat.
Olen testannut koirani puheen ymmärtämistä myös koneäänellä ja kyllä se ymmärtää.
Joskus oli sellainen mölisevä joulupukki telkkarissa jolle sai lähettää jouluterveisiä.
Koira makasi lattialla tv:edessä ja lähetin joulupukille tekstarin. Ihan hyvin koira reagoi myös tuohon puheeseen, mutta oli kyllä hämmästyneen näköinen..
Tottakai päivittäisessä kommunikoinnissa suurin paino on tilanteilla ja elekielellä, mutta ihan kaikki ei ole sitä.
Omat kissavainaat ymmärsivät joitakin tuttuja lauseita.
Jos kysyin "Haluatko ruokaa?", niin kissa meni jääkapin luokse. Jos taas kysyin "Haluatko sä mennä pihalle?" niin kissa meni ulko-ovelle...
Kissa osasi myös huijata minua halutessaan jotakin. Päästin kissat ulos aina hiekkalaatikolla käymisen jälkeen. Toinen kissa oli ties kuinka kauan harrastanut hiekkalaatikon pöyhimistä ilman hätien tekemistä, kun tiesi pääsevänsä siten ulos.
Aloin seurata touhuja ja totta tosiaan kissa meni vatilleen ja kyykistyi ja sitten pöyhi laatikkoaan ja meni iloisena ulko-ovelle..ja vatissa ei ollut yhtään mitään...
Kissat käyttäytyivät paljon suoraviivaisemmin kuin koira. Ne noteerasivat vain ne asiat joista pitivät tai hyötyivät. Jotka jotenkin koskevat niitä henkilökohtaisella tasolla. Esim. "Otetaanpas matolääke" sai kissat hölköttämään äkkiä pois näkösältä..
Koira on -laumaeläimenä- monipuolisempi kommunikoja ja kiinnostunut muustakin kuin suoranaisesta hyvinvoinnistaan.
Parhainta kommunikointikykyään ovat osoittaneet linnut. Valkokakadu ja muutama muu hoidokki.
Se on pötypuhetta, kun sanotaan että papukaija VAIN matkii.
Kyllä se myös mölyää ja matkii kuten ihmislapset ainakin riehaantuessaan, mutta osaa myös tarvittaessa vastata järkevästi ja soveltaa erilaisa taitojaan. Ymmärtää selvästi puhetta.
Jos kysyin esim tuolta yhdeltä hoidokiltani "Vill du ha äpple?" Hän vastasi "Jaa, tack!" ja katsoi heti omenakoria. Tai keittiössä avasin hanan ja sanoin; "Dricka lite vatten!" Ja kakadu meni läträämään vedellä..
Yleensä ne ihmiset, jotka vähättelevät eläinten kommunikointikykyä eivät ole eläinten kanssa ollenkaan tai eivät ole tarpeeksi kärsivällisiä seuratessaan niitä.
Meidän narttu-vainaa(eli 13-vuotiaaksi, lopetettiin syövän takia) ymmärsi mielestäni puhetta todella hyvin. Se katsoi ylös puuhun ja maahan jos sille puhui oravasta tai kissasta, jos puhuttiin jäniksestä se tarkkaili vain maastoa, sillä eihän jänikset kiipeä puihin. Jos sen käski etsiä myyriä pellosta se todella etsi koloja ja kuunteli päätä kallistellen, kuten ketut myyräjahdissa.
Kerran hoidin lääkehuuhteluilla kylppärissä nuorta uroskoiraamme(siitintulehdus) ja sanoin nartulle, että kohta on sun ihottuman rasvaamisen vuoro. Koira häipyi näkyvistä ja tuli hetken päästä takaisin sen oma ihottumavoidetuubi suussa. Se oli hakenut sen keittiön työpöydältä, jonne olin sen unohtanut.
Arjessa oli niin paljon tilanteita, joissa se selvästi tajusi puhetta ja tietenkin myös ihmisen eleitä ja mielentiloja. Nykyinen uroskoiramme ei yllä samaan, vaikka kohtelemme sitä yhtä rakastavasti ja se osallistuu kaikkeen kuten narttukin teki. Koirat yleiseti ottaen ovat kyllä älykkäämpiä kuin moni arvaakaan.
Meillä leikitään joskus "Näytä tassulla-leikkiä". Laitetaan läjä tavaroita lattialle ja sitten alan kyselemään.
"Näytä missä on puhelin / avaimet / kenkä / ökkömönkiäinen / luu / vahtilelu / purunaru jne...
Täytyy vaaria vähän yrittää aivojumpata, kun se täyttää kohta 13v...
Kyllä koira varmaan ymmärtää sanat ja rauhoittavan äänensävyn yhdessä.
Itsekin jostakin oudosta äänestä saatan sanoa hoitokoiralle, joka on kova vahtimaan "N a a p u r i menee" tai "L a p s e t meluaa"
Hämärässä lenkillä toljottaessa "Se on l a p s i / Tätillä/setällä on k a s s i"
Ja koira ihan selvästi rauhoittuu...
Meillä uroskoira kovin paukkuarka. Kerran rivitalomme naapureilla lapsia kylässä ja meno oli melkoinen. Koiramme hätääntyi samoin kuin uutena vuotena, mutta katseli minua tiukasti silmiin, selvästi levottomana. Sanoin, että lapset siellä vain juoksee. Koiran katse siirtyi silmistäni pikkasen ja se näytti miettivän ja kuuntelevan tarkasti sekunnin pari ja sitten se rentoutui täysin. Tulkitsin sen niin, että se ymmärsi asian. Voipi olla että luulen vain ;)