Suomalaisugrilaiset taitavat kuulua johonkin muuhun rotuun sillä ao. määrityksistä ei täsmää kuin vaaleus. Vaikuttaa siltä, että emme mahdu keski-eurooppalaisten määritysten mukaan rotujen eliittiin. Suomalaisugrilainen rotu on kuitenkin sisukas jopa lyöden muut rodut ainakin talvisissa olosuhteissa.
Saksalainen rotututkija Hans F. K. Günther määrittelee pohjoisen rodun seuraavasti:
Pohjoinen rotu on pitkää ja solakkaa. Vaikuttava pituus, joka miehillä on keskimäärin 1,74 metriä, on osaltaan pitkien jalkojen ansiota. Koko vartalon ja kaikkien raajojen sekä myös kaulan, kämmenien ja jalkaterien muoto kuvastaa voimaa yhdistettynä soreuteen.
Pohjoinen rotu on pitkäkalloista ja kapeakasvoista. Pohjoisen rodun iho on ruusuinen ja vaalea; se päästää veren kuultamaan läpi, joten se näyttää elävältä, usein hehkuvalta ja aina viileältä ja raikkaalta, ”kuin maito ja veri”. Verisuonet hohtavat ihon läpi (ainakin nuoruudessa) ja paljastavat ”sinisen veren”.
Hiukset ovat pehmeät ja rakenteeltaan suorat ti aaltoilevat, lapsuudessa ne saattavat olla kiharat. Yksittäiset hiukset ovat ohuita ja pehmeitä, usein ”silkkisiä”. Väriltään ne ovat vaaleat, ja olivatpa ne vaaleat tai tuhkanvaaleat, niissä on aina kultainen vivahde tai punainen sävy.
Pohjoinen silmä, siis sen iiris, on sininen, siniharmaa tai harmaa. Pohjoisen silmissä on usein jotakin loistavaa, jotakin hohtavaa.
Saksalainen rotututkija Hans F. K. Günther määrittelee pohjoisen rodun seuraavasti:
Pohjoinen rotu on pitkää ja solakkaa. Vaikuttava pituus, joka miehillä on keskimäärin 1,74 metriä, on osaltaan pitkien jalkojen ansiota. Koko vartalon ja kaikkien raajojen sekä myös kaulan, kämmenien ja jalkaterien muoto kuvastaa voimaa yhdistettynä soreuteen.
Pohjoinen rotu on pitkäkalloista ja kapeakasvoista. Pohjoisen rodun iho on ruusuinen ja vaalea; se päästää veren kuultamaan läpi, joten se näyttää elävältä, usein hehkuvalta ja aina viileältä ja raikkaalta, ”kuin maito ja veri”. Verisuonet hohtavat ihon läpi (ainakin nuoruudessa) ja paljastavat ”sinisen veren”.
Hiukset ovat pehmeät ja rakenteeltaan suorat ti aaltoilevat, lapsuudessa ne saattavat olla kiharat. Yksittäiset hiukset ovat ohuita ja pehmeitä, usein ”silkkisiä”. Väriltään ne ovat vaaleat, ja olivatpa ne vaaleat tai tuhkanvaaleat, niissä on aina kultainen vivahde tai punainen sävy.
Pohjoinen silmä, siis sen iiris, on sininen, siniharmaa tai harmaa. Pohjoisen silmissä on usein jotakin loistavaa, jotakin hohtavaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..voisi löytää noita Gyntterin kuvaamia "pohjoisen rodun" jäseniä.
ROTUJA EI OLE.
kieliryhmä - ei mikään rotu, idiootti!
Ja se Günther ei ollut mikään oikea tutkija ja tiedemies nykytieteen merkityksessä, vaan pelkkä rasistisen politiikan tekosyiden kehittelijä - siis natsipoliitikko. Häntä eivät ajaneet tieteellisen totuuden etsimisen halu ja tutkijanetiikka, vaan rasismi.
Säälittäviä ne, jotka hänen "tutkimuksiinsa" - valheisiin - vetoavat!
Olisipa Isä Aurinkoisella ja Aatulla ollut nykyaikainen rodun määritttely.
Siinä olisi mennyt heidän itsensäkin alkuperä uusiin (hirtto)puihin.
Suomalaisugrilainen mieslinja on haploryhmä N1c1
Näin kirjoittavat geenitutkijat. Rodusta, ei kieliryhmästä.
Googlaamalla: haploryhmä wikipedia
haploryhmä N
haplogroup N
Rurik haplogroup N
Suomi DNA-projekti
Jo löytyy pohjoista rotua.
R-haploryhmää ovat Ryssät ja GeRmaanit.
J:tä Jutskut. I on viikinki "-rotu".
Kieli- ja kulttuuriryhmä on mielenkiintoinen.
Kieli viittaa muka muinaiseen Persiaan.
Itä-Suomen kulttuurissa on jopa juutalaisten perinteitä.
Onko käynyt niinkuin ollessamme muka Euroopan amerikkalaistunein kansa,
olisimme myös huonoa itsetuntoamme potien imeneet vaikutteita
muiden itämaiden ovelilta kauppamiehiltä?
Vai olisimmeko tuoneet mukanamme erikoiset kotieläimetkin?
Karjalan karhukoira on musta Kaanaan koira. Vanhalta ajalta ennen lemmikkkikauppaa.
Meille on jäänyt outo perimä myös kotieläimiiin. Kummallinen saareke.