Poikaystäväni kärsii erektiohäiriöistä. Ongelmia on ollut jo useita kuukausia.. Joskus voi olla parempaa aikaa, erektio voi joskus säilyä tosi hyvinkin ja ongelmia ei välttämättä ole moneen viikkoon. Mutta tähän mennessä häiriö on AINA palannut jossain vaiheessa. Olemme olleet yhdessä syksystä saakka, eli pian puoli vuotta.
Olemme puhuneet tosi paljon asiasta, mutta en ole varma, onko se auttanut asiaa. On jonkin verran ehkä, mutta edelleen tulee hetkiä, jolloin erektio vain loppuu heti, kun pitäisi esileikin jälkeen aloittaa yhdyntä (tai se loppuu kesken yhdynnän). Olemme silti puhuneet asiasta ihan hyvänkin verran, monelta eri kantilta, sekä hänen että minun pyynnöstä.
Poikaystäväni on kertonut minulle, että hän pitää minusta ja paljon ja että hän on onnellinen kanssani. Hän sanoo että rakastaa minua ja että ei tahdo erota. Hän myös sanoo että syy ei ole minussa, vaan hän todellisesti tahtoo minua ja seksiä kanssani.
Tunnen silti vähän syyllisyyttä tästä asiasta, koska poikaystäväni on kertonut oman versionsa erektiohäiriön syyksi: suorituspaineet, jännittäminen, "riittämättömyyden tunne". Hän siis kokee paineita, ettei ole "tarpeeksi hyvä" tai että hän ei tuota tarpeeksi nautintoa minulle. Hän ei myöskään pysty kuulemma laittamaan "aivoja narikkaan", vaan miettii helposti kaikkia juttuja seksin aikana. -- Minun on vaikeaa ymmärtää tätä, koska olen yrittänyt vakuuttaa hänelle että kaikki mitä hän tekee, tuntuu hyvältä. Ja että olen tosi tyytyväinen meidän seksiin silloin, kun erektio vain onnistuu. Se tuntuu hyvältä ja hän osaa olla tosi hellä. Olen sanonut sen tosi monta kertaa, että seksi on upeaa ja että hänen ei tarvitse ottaa paineita mistään. Hän ottaa paineita silti.
Mitä meidän pitää tehdä? Kyse ei ole fyysisestä viasta, vaan psyykkisestä. Hän on itse sen myöntänyt. Tämä nakertaa meidän kummankin itsetuntoa pahemman kerran ja olemme kummatkin aika maassa tämän asian vuoksi. Erityisesti tietysti poikaystäväni. Tämä ongelma vaikuttaa myös muihin juttuihin suhteessamme, olemme kireitä toistemme seurassa ja päädymme helposti kinastelemaan pikkujutuista.
En tahdo menettää häntä eikä hänkään minua. Olen tosi onnellinen hänen kanssaan ja rakastan häntä. Hän on upea mies.. Mutta mitä tehdä? Voisiko joku mies ohjeistaa minua, miten puhua asiasta tai olla puhumatta? Mitä poikaystäväni tulisi tehdä?
Ongelma on jatkunut jo kuukausia.
Kiitos.
Poikaystävän erektiohäiriö
18
2305
Vastaukset
- Suvereeni
Et sinä kovin paljoa pysty tekemään kun ongelma on selvästi poikaystäväsi päässä. Voit vain yrittää olla tekemättä seisokin katoamisesta mitään numeroa. Jos ei seiso niin sitten vain menet rauhassa makaamaan hänen viereensä ja hyväilemään vähäksi aikaa muuta kehoa. Eikä sen hiplaamisen tarvitse aina johtaa seksiin. Kyllä tuo ongelma varmaan ajan kanssa menee ohi.
Minkä ikäinen sinun poikakaverisi on? Ja onko hän seurustellut aiemmin ja kärsinyt näistä oireista?- Aloittaja
Poikaystäväni täyttää 22. Eli onhan hän aika nuori. Hänellä ei ole hänen sanojensa mukaan ollut kauheasti aikaisempia seurustelusuhteita, ei ainakaan pitkäaikaisia sellaisia. Eli tämä on varmaankin yksi syy ongelmaan? Se, että nämä asiat ovat hänelle ns. uusia? Ja tietysti se "kokemattomuus"..
On vain kurjaa, että tilanne on ollut tällainen siitä asti, kun tapasimme.
Totta kai meillä on vielä paljon opittavaa toisistamme. Emme ole vielä täysin vakiintunut pari ja emme vielä tunne toisiamme täysin. Ja en malta odottaakaan, että saan tutustua häneen vieläkin paremmin.
Mutta kun tilanteemme on silti jo se, että olemme pian 6 kuukauden ajan nähneet useita kertoja viikossa (n. joka toinen päivä), hän on sanonut rakastavansa minua (minäkin rakastan häntä) ja hän on sanonut, että tuntee olonsa nykyään erityisen turvalliseksi ja rennoksi kanssani. Miksi siis tämä ongelma on edelleen läsnä? Luulin, että tilanne olisi jo korjaantunut.
Nyt olemme sopineet, että pidämme näkemisestä vähän väliä (hän toivoi saavansa aikaa miettiä ja viettää omaa aikaa rauhassa). Totta kai suostuin siihen heti.
Olen miettinyt sitäkin, että jos nyt 6kk:n aikana meidän kahden keskinen keskustelu ei ole tuottanut tulosta, niin pitäisikö hänen/meidän käydä juttelemassa asiasta ihan asiantuntevalle, luotettavalle ammattiauttajalle? Tiedän, että kaupungissamme (sekä tietysti lähikaupungeissa) on ammattitaitoisia parisuhde- ja seksuaaliterapeutteja (seksuaalineuvojia). Pitäisikö tätä jossain vaiheessa ehdottaa? Minulle käy, jos hän haluaa mennä yksin, mutta olisin enemmän kuin halukas menemään sinne hänen kanssaan. Kyllähän minäkin tähän silti jotenkin liityn kuitenkin. Hän kokee niitä paineita ja riittämättömuudentunteita minun kanssani....
Olemme kummatkin sitoutuneita tähän suhteeseen. Kumpikaan ei ole kävelemässä pois. Tästä juuri puhuimme.. Kummatkin tahdomme saada asiat toimimaan. - Aloittaja
Aloittaja kirjoitti:
Poikaystäväni täyttää 22. Eli onhan hän aika nuori. Hänellä ei ole hänen sanojensa mukaan ollut kauheasti aikaisempia seurustelusuhteita, ei ainakaan pitkäaikaisia sellaisia. Eli tämä on varmaankin yksi syy ongelmaan? Se, että nämä asiat ovat hänelle ns. uusia? Ja tietysti se "kokemattomuus"..
On vain kurjaa, että tilanne on ollut tällainen siitä asti, kun tapasimme.
Totta kai meillä on vielä paljon opittavaa toisistamme. Emme ole vielä täysin vakiintunut pari ja emme vielä tunne toisiamme täysin. Ja en malta odottaakaan, että saan tutustua häneen vieläkin paremmin.
Mutta kun tilanteemme on silti jo se, että olemme pian 6 kuukauden ajan nähneet useita kertoja viikossa (n. joka toinen päivä), hän on sanonut rakastavansa minua (minäkin rakastan häntä) ja hän on sanonut, että tuntee olonsa nykyään erityisen turvalliseksi ja rennoksi kanssani. Miksi siis tämä ongelma on edelleen läsnä? Luulin, että tilanne olisi jo korjaantunut.
Nyt olemme sopineet, että pidämme näkemisestä vähän väliä (hän toivoi saavansa aikaa miettiä ja viettää omaa aikaa rauhassa). Totta kai suostuin siihen heti.
Olen miettinyt sitäkin, että jos nyt 6kk:n aikana meidän kahden keskinen keskustelu ei ole tuottanut tulosta, niin pitäisikö hänen/meidän käydä juttelemassa asiasta ihan asiantuntevalle, luotettavalle ammattiauttajalle? Tiedän, että kaupungissamme (sekä tietysti lähikaupungeissa) on ammattitaitoisia parisuhde- ja seksuaaliterapeutteja (seksuaalineuvojia). Pitäisikö tätä jossain vaiheessa ehdottaa? Minulle käy, jos hän haluaa mennä yksin, mutta olisin enemmän kuin halukas menemään sinne hänen kanssaan. Kyllähän minäkin tähän silti jotenkin liityn kuitenkin. Hän kokee niitä paineita ja riittämättömuudentunteita minun kanssani....
Olemme kummatkin sitoutuneita tähän suhteeseen. Kumpikaan ei ole kävelemässä pois. Tästä juuri puhuimme.. Kummatkin tahdomme saada asiat toimimaan.Niin, tahdon vielä sanoa, että tahdon todellakin olla hänen tukenaan tässä asiassa. Hän on upea ihminen. Jos se sitten tarkoittaa sitä, että aikaa pitää ottaa paljonkin vielä, niin sitten teemme niin..
Mutta onhan tämä rassaava tilanne. :( - Mekki23
Aloittaja kirjoitti:
Poikaystäväni täyttää 22. Eli onhan hän aika nuori. Hänellä ei ole hänen sanojensa mukaan ollut kauheasti aikaisempia seurustelusuhteita, ei ainakaan pitkäaikaisia sellaisia. Eli tämä on varmaankin yksi syy ongelmaan? Se, että nämä asiat ovat hänelle ns. uusia? Ja tietysti se "kokemattomuus"..
On vain kurjaa, että tilanne on ollut tällainen siitä asti, kun tapasimme.
Totta kai meillä on vielä paljon opittavaa toisistamme. Emme ole vielä täysin vakiintunut pari ja emme vielä tunne toisiamme täysin. Ja en malta odottaakaan, että saan tutustua häneen vieläkin paremmin.
Mutta kun tilanteemme on silti jo se, että olemme pian 6 kuukauden ajan nähneet useita kertoja viikossa (n. joka toinen päivä), hän on sanonut rakastavansa minua (minäkin rakastan häntä) ja hän on sanonut, että tuntee olonsa nykyään erityisen turvalliseksi ja rennoksi kanssani. Miksi siis tämä ongelma on edelleen läsnä? Luulin, että tilanne olisi jo korjaantunut.
Nyt olemme sopineet, että pidämme näkemisestä vähän väliä (hän toivoi saavansa aikaa miettiä ja viettää omaa aikaa rauhassa). Totta kai suostuin siihen heti.
Olen miettinyt sitäkin, että jos nyt 6kk:n aikana meidän kahden keskinen keskustelu ei ole tuottanut tulosta, niin pitäisikö hänen/meidän käydä juttelemassa asiasta ihan asiantuntevalle, luotettavalle ammattiauttajalle? Tiedän, että kaupungissamme (sekä tietysti lähikaupungeissa) on ammattitaitoisia parisuhde- ja seksuaaliterapeutteja (seksuaalineuvojia). Pitäisikö tätä jossain vaiheessa ehdottaa? Minulle käy, jos hän haluaa mennä yksin, mutta olisin enemmän kuin halukas menemään sinne hänen kanssaan. Kyllähän minäkin tähän silti jotenkin liityn kuitenkin. Hän kokee niitä paineita ja riittämättömuudentunteita minun kanssani....
Olemme kummatkin sitoutuneita tähän suhteeseen. Kumpikaan ei ole kävelemässä pois. Tästä juuri puhuimme.. Kummatkin tahdomme saada asiat toimimaan.Harvoinpa olen kuullut tilanteesta joka on täysin identtinen minun ja tyttöystäväni kanssa, erolla että olen itse 23v. Ja minulla ei ole ollut samaa ongelma aiemmissa parisuhteissa. Nyt kuitenkin on ehdottomasti rakastettavimman tyttöystäväni kanssa.
Erolla että minulla ei koskaan lerpahda KESKEN aktin, vaan itse aloitteluvaiheessa voi olla vaikeuksia kiihottua ollenkaan, tai tarpeeksi että voisi varsinaisesti aloittaa itse seksin. Luult. ajattelen liikaa alapäätä ja sitä, että "eikö tämän pitäisi jo kiihottaa" jne..
Kiihotukseni voi myös hävitä sinä aikana kun tyydytän ja virittelen hänet "seksikuntoon" :D ..harmillisesti hän ei ole kovinkaan varma tai taitava minun lämmittelemisessä.. eli toisin sanoen hän ei ole valmis esim. ottamaan "epäjuhlakuntoista" penistä käsittelyynsä.
Tilanne kalvaa MINUA etenkin takaraivossa, tyttöäni vähemmän, sillä useimmiten kykenen seksiin. Joskus otan 1/4:n viagran (jota lääkäri minulle vaivaan määräsi), tällöin onnistuu satavarmasti.. Ongelmani siis viittaavat joko hyyvin lievään erektiohäiriöön tai pään sisäiseen asiaan. TIlanne kalvaa minua etenkin siksi koska itse huolestun helposti omasta koko ruumiin terveyden tilasta, minulla on myös ollut selittämättömiä sydänvaivoja kohta puolitoista vuotta. Eli seksin epäonnistuessa vajoan syviin ajatuksiin näihin liittyen, voin nukkua huonosti viikonkin jälkikäteen jne.
En ole täysin varma pitäisikö minun joko kohdata fakta että olen vaikeammin kiihotettavissa kuin Teppo Tavis, ja naiseni pitäisi tehdä tällöin enemmän. Vai onko minussa fyysistä tai psyykkistä vikaa. Tilannetta hankaloittaa se että jatkotutkimuksiin/terapiaan pääseminen on hyyvin vaikeaa ja hidasta. Lekurit pitävät enemmän lääkitsemisestä. - Mekki23
Mekki23 kirjoitti:
Harvoinpa olen kuullut tilanteesta joka on täysin identtinen minun ja tyttöystäväni kanssa, erolla että olen itse 23v. Ja minulla ei ole ollut samaa ongelma aiemmissa parisuhteissa. Nyt kuitenkin on ehdottomasti rakastettavimman tyttöystäväni kanssa.
Erolla että minulla ei koskaan lerpahda KESKEN aktin, vaan itse aloitteluvaiheessa voi olla vaikeuksia kiihottua ollenkaan, tai tarpeeksi että voisi varsinaisesti aloittaa itse seksin. Luult. ajattelen liikaa alapäätä ja sitä, että "eikö tämän pitäisi jo kiihottaa" jne..
Kiihotukseni voi myös hävitä sinä aikana kun tyydytän ja virittelen hänet "seksikuntoon" :D ..harmillisesti hän ei ole kovinkaan varma tai taitava minun lämmittelemisessä.. eli toisin sanoen hän ei ole valmis esim. ottamaan "epäjuhlakuntoista" penistä käsittelyynsä.
Tilanne kalvaa MINUA etenkin takaraivossa, tyttöäni vähemmän, sillä useimmiten kykenen seksiin. Joskus otan 1/4:n viagran (jota lääkäri minulle vaivaan määräsi), tällöin onnistuu satavarmasti.. Ongelmani siis viittaavat joko hyyvin lievään erektiohäiriöön tai pään sisäiseen asiaan. TIlanne kalvaa minua etenkin siksi koska itse huolestun helposti omasta koko ruumiin terveyden tilasta, minulla on myös ollut selittämättömiä sydänvaivoja kohta puolitoista vuotta. Eli seksin epäonnistuessa vajoan syviin ajatuksiin näihin liittyen, voin nukkua huonosti viikonkin jälkikäteen jne.
En ole täysin varma pitäisikö minun joko kohdata fakta että olen vaikeammin kiihotettavissa kuin Teppo Tavis, ja naiseni pitäisi tehdä tällöin enemmän. Vai onko minussa fyysistä tai psyykkistä vikaa. Tilannetta hankaloittaa se että jatkotutkimuksiin/terapiaan pääseminen on hyyvin vaikeaa ja hidasta. Lekurit pitävät enemmän lääkitsemisestä...sydänvaivoihini ei löydetty varsinaista syytä joten epäiltiin ahdistushäiriöitä, lääkkeitä en kuitenkaan tähän vaivaan halunnut alkaa ottamaan.
Niin sitten ihan neuvoina aloittajalle, olisi että jos pidätte niin harrastakaa muuta sängyssä kuin seksiä, eli siis periaatteessa esileikkiä, mutta orgasmeihin saakka.
Tämä luultavasti on ollut kohdallani avain toimivaan seksielämään aiemmissa parisuhteissa. Tällöin seksi ei enää ole SEKSIÄ suurella paineella, vaan jatkoa muulle seksuaaliaktille jossa molemmat ovat varmempia (mahdollisesti). Tämän lisäksi molemmat ovat varmoja ja iloisia siitä faktasta että toisen tyydytys onnistuu varmasti JOLLAIN tavalla.
Selkokielellä laitettuna ex-tyttöystäväni oli todella hyvä tyydyttämään minut halutessaan käsin, ja toisinpäin.
- Alpo Analyysi
eheytyy toisen ihmisen seurassa, parisuhteessa ja varsinkin läheisyys, intiimihetki pistää ajatuksia liikkeelle omasta itsestään. Kun ihminen on kosketuksissa luotettavan ihmisen lähellä niin hän ikäänkuin sallii ja luopuu defensseistään ja tulee mieleen kaikkia asioita omasta persoonasta ja mielestä. Ja nämä asiat voivat olla hyvin pelottavia ja ristiitaisia kun kokee niin eheyen olon siinä toisen vierellä. Kun mieli ei ole ehyt ja ei luota seksuaalisuuteensa(vaikka tietää mikä on itse miehiään) niin alkaa mieli tehdä tepposet yhdyntävaiheessa. Ja näistä puhutaan yleisesti suorituspaineina. Vaikka kuinka tuntee ja tekee "oikein" asiat niin mielessä välttämättä kaikki on suurta kaaosta siinä yhdyntävaiheessa ja ei ole tyytyväinen omaan suoritukseensa. Ja vähiten se juuri pitää olla ei suoritus.
Kun olette enemmän aikaa yhdessä ja tutustutte toisiinne ja varsinkin omiin persooniinne parisuhteen aikana niin homma alkaa pelittää. Ja tärkeintä on se että mitä te kelailette päässänne. Se on sitä todellisten asioiden jakamista.
Ja porkkanana tuossa kun tutustutte itseenne, olette yhteiskunnassa itsevarmempia persoonia kun tiedätte keitä te olette. Ja mielekästä tässä on tehdä retki omaan mieleen. Sieltä ne elämän palat löytyvät ei ulkopuolelta. - Kyllä lähtee
Tuosta löytyy halvin apu. 100 mg nappi ja sen kun jakaa 4:ään osaan niin se on 2€ laaki ja ei taatusti lopu stondis kesken leikin! Ei kannata ostela mitään varttinappeja eli 25 mg kun hinta on liki sama. Homma pelaa kuin nuorella miehellä vielä 50-60 vuotiaanakin.
http://www.ema.europa.eu/humandocs/PDFs/EPAR/vizarsin/H-1076-fi1.pdf
Siellä sanottiin, että:
"Vizarsin on lääke, joka sisältää vaikuttavana aineena sildenafiilia. Sitä saa soikeina valkoisina tabletteina (25, 50 ja 100 mg).Vizarsin on ns. geneerinen lääkevalmiste. Se tarkoittaa, että Vizarsin on samanlainen kuin alkuperäislääke Viagra"- tttyyyyyttt
Vizarsin on 12 kpl 100 mg paketteina 6,95e /kpl.
- menköön
tttyyyyyttt kirjoitti:
Vizarsin on 12 kpl 100 mg paketteina 6,95e /kpl.
83 euroa 12 kpl paketti. Halvalla menee mutta
menköön kirjoitti:
83 euroa 12 kpl paketti. Halvalla menee mutta
Ongelma on varmastikin psyykkisessä puolessa. Oletko ajatellut että ongelman ydin ei edes välttämättä liity sinuun. Varmasti pitää sinusta, mutta ongelmat mitkä voivat vaikuttaa myös yhtäläisesti on perhe asiat, ystävyys suhteiden muuttuminen esimerkiksi jos ei näe nykyisin niin paljon "äijä" porukkaansa, talous huolet,työ jne.
- Christyna
sfinski80 kirjoitti:
Ongelma on varmastikin psyykkisessä puolessa. Oletko ajatellut että ongelman ydin ei edes välttämättä liity sinuun. Varmasti pitää sinusta, mutta ongelmat mitkä voivat vaikuttaa myös yhtäläisesti on perhe asiat, ystävyys suhteiden muuttuminen esimerkiksi jos ei näe nykyisin niin paljon "äijä" porukkaansa, talous huolet,työ jne.
Ongelmasi kuulostaa tosi samalta kuin minulla ja poikaystävälläni. Olemme tapailleet myös syksystä asti ja viihdymme todella hyvin toistemme seurassa. Poikaystäväni on vakuuttanut ettei ongelma johdu minusta ja on itsekin tosi hämmentynyt tilanteesta. Luulen että hänelle on kuitenkin tullut tästä kierre, eli hän pelkää, ettei onnistu yhdynnässä ja tämä pelko ja jännitys aiheuttaa sen ettei hän sitten onnistukaan. Poikaystäväni syyttää tilanteesta itseään ja ajattelee, että ei pysty olemaan minulle niin hyvä poikaystävä kuin haluaisi ja että ansaitsisin parempaa. Sen takia hän on ajatellut jopa eroa ja pelkään että tilanne pahenee jos emme keksi siihen pian apukeinoa.
Asia on poikaystävälleni arka mutta olemme pystyneet puhumaan siitä jonkun verran. Joskus hän kuitenkin menee täysin lukkoon kun yritän ottaa asian puheeksi. Luulen, että hänkin tarvitsisi noita onnistumisen kokemuksia jotta pääsisi eroon epäonnistumisen pelosta. Olen ollut asiassa koko ajan tukena enkä todellakaan syyttänyt häntä tai edes harkinnut missään vaiheessa jättämistä, koska suhteemme on mielestäni muuten juuri sellainen mitä olen toivonutkin. Rakastan poikaystävääni ihan todella ja seksimme on tosi hyvää silloin, kun erektio kestää. Yleensä lerpahtaminen tapahtuu aika nopeasti ensimmäisten työntöjen jälkeen.
Haluaisin ehdottaa poikaystävälleni lääkäriin menoa mutta luulen että hän tyrmäisi ajatuksen, koska asia on hänelle niin vaikea ja hän häpeää sitä. Uskon kuitenkin, että esimerkiksi lääkityksen avulla hän voisi saada onnistumisen kokemuksia ja itseluottamusta takaisin. Miten teidän poikaystävänne ovat suhtautuneet kun olette ehdottaneet lääkärillä käymistä? - saman kokenut
Christyna kirjoitti:
Ongelmasi kuulostaa tosi samalta kuin minulla ja poikaystävälläni. Olemme tapailleet myös syksystä asti ja viihdymme todella hyvin toistemme seurassa. Poikaystäväni on vakuuttanut ettei ongelma johdu minusta ja on itsekin tosi hämmentynyt tilanteesta. Luulen että hänelle on kuitenkin tullut tästä kierre, eli hän pelkää, ettei onnistu yhdynnässä ja tämä pelko ja jännitys aiheuttaa sen ettei hän sitten onnistukaan. Poikaystäväni syyttää tilanteesta itseään ja ajattelee, että ei pysty olemaan minulle niin hyvä poikaystävä kuin haluaisi ja että ansaitsisin parempaa. Sen takia hän on ajatellut jopa eroa ja pelkään että tilanne pahenee jos emme keksi siihen pian apukeinoa.
Asia on poikaystävälleni arka mutta olemme pystyneet puhumaan siitä jonkun verran. Joskus hän kuitenkin menee täysin lukkoon kun yritän ottaa asian puheeksi. Luulen, että hänkin tarvitsisi noita onnistumisen kokemuksia jotta pääsisi eroon epäonnistumisen pelosta. Olen ollut asiassa koko ajan tukena enkä todellakaan syyttänyt häntä tai edes harkinnut missään vaiheessa jättämistä, koska suhteemme on mielestäni muuten juuri sellainen mitä olen toivonutkin. Rakastan poikaystävääni ihan todella ja seksimme on tosi hyvää silloin, kun erektio kestää. Yleensä lerpahtaminen tapahtuu aika nopeasti ensimmäisten työntöjen jälkeen.
Haluaisin ehdottaa poikaystävälleni lääkäriin menoa mutta luulen että hän tyrmäisi ajatuksen, koska asia on hänelle niin vaikea ja hän häpeää sitä. Uskon kuitenkin, että esimerkiksi lääkityksen avulla hän voisi saada onnistumisen kokemuksia ja itseluottamusta takaisin. Miten teidän poikaystävänne ovat suhtautuneet kun olette ehdottaneet lääkärillä käymistä?Mul on ollut aina suhteiden alussa samanlaisia ongelmia. Yksikin onnistunut yhdyntä yleensä riittää ja sen jälkeen homma toimii taas, kyllä aivot ovat jännä elin... Lääkäriin meno ei välttämättä auta, sillä ainakin mun kohdallani Viagrat (tosin kaverilta saatuja, mutta aitoja kumminkin), eivät auttaneet lainkaan. En tiedä onko tällä mitään tieteellistä pohjaa, mutta luin jostain, että jos ongelma on psyykkinen, erektiolääkkeistä ei ole välttämättä apua. Ainakin mun kohdalla näin näyttäis olevan. Rauhoittavista vois olla myös apua, tai sit kohtuullisesta määrästä alkoholia (ei viittä, kuutta annosta enempää). Yhteenvetona: yksi onnistunut yhdyntä voi poistaa koko ongelman, mut mistä saada se onnistumisen kokemus....
- psykosomaattista on
Ilmoita, että jos ei ala kyrpä pian seisomaan, et enää tiskaa, siivoa, pese pyykkiä ja silitä miehen vaatteita. Kyllä rupes meillä pian mulkku kohoilemaan :)
- __-----______----___
...kun aina oletetaan että mies ja nainen ovat seksuaalisesti aktiviisia. Tosin, jos nainen ei ole niin silloin nainen on pihtari. Jos mies ei ole aktiivinen, silloin vika on naisessa. Onhan olemassa sellasia ihmisiä, sekä miehiä että naisia, joille seksi ei ole niin kovin tärkeää. Voihan olla että poikaystäväsi kokee sen takia riittämättömyyttä, seksi ei ehkä ole hänelle niin tärkeää kuin sinulle. Se voi myös olla syynä erektiohäiriöön. Rakkaus kestää paljon asioita, mutta ei ihan kaikkea. Suosittelen vaihtamaan miestä.
- Anonyymi
Kyllä naisen pitää kattoa itteään peiliin jos miestä ei kiinnosta.Se on penkistä kiinni.
- Anonyymi
No viakra vähäksi aikaa käyttöön. Kiihotus. Kaiken avain . Saada kiima aikaan!
- Anonyymi
Yksinkertainen juttu. Hankkikaa sopiva penisrengas. Semmoset joustavat silikoniset ainakin toimii. Erektio ei lopahda ja löysäänkin vehkeeseen asennettuna auttaa kovettumaan. Tulee lisää itsetuntoa. Hommat toimii.
- Anonyymi
Minä ehdotan että aloittaja naisena ottaa ohjat käteen. Näyttää että "nyt pannaan", ratsastaa ja näyttää mistä pitää ja opettaa kaverille miten hommat pitää milloinkoin hoitaa.
22 vuotiaalla pitäisi olla seisokkai vielä vaikka kuinka.
Niin että ei muuta kuin nainen kertomaan ääneen mistä pitää ja miten pitää tehdä. Turha pornoleffojen voihkinta pois. Kyllä siinä mies kuin mies syttyy kun näkee että nainen on tajunnan rajamailla.
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)14010142- 532934
- 1922747
- 252097
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais171858- 171679
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa181577- 141556
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla181533- 151348