Umpikujassa

Ärsyttävää täteilyä keski-ikäiseltä naiselta, "vähintään 25 pitää olla mittarissa" jne. Ei ihmisten elämät mene identtisellä tavalla. Nykyään aina puhutaan, että nuoret aikuistuu aikaisemmin, mutta ennenhän sitä vasta nuorina mentiinkin naimisiin ja parikymppisenä alettiin tehdä lapsia. Nykyään päinvastoin juuri vältellään vastuuta ja lykätään perheen perustamista ja sitten huomataan että lapsia ei saakaan yms. Halutaan elää ylivarmaa elämää ottamatta mitään riskejä tai vastuuta. Teini-ikä vähän kuin jatkuu 30 ikävuoden paremmalle puolelle. Elämää näkee ihmissuhteen "sisältä" käsinkin, ja harvoinpa sitä valitaan rakastumisen hetkeä ja parisuhteen etenemistä voi suunnitella.

Minäkin kuitenkin sanoisin että 17-vuotias on aika nuori sitoutumaan, muttei liian nuori koettamaan siipiään parisuhteessa. Nuorena kuitenkin kannattaa uskaltaa ottaa myös iskuja vastaan, niistä oppii vaikka tunteet isekvätkin pintaan asiassa kuin asiassa paljon vahvemmin kuin aikuisiällä.

vaimotus kirjoitti:

Ärsyttävää täteilyä keski-ikäiseltä naiselta, "vähintään 25 pitää olla mittarissa" jne. Ei ihmisten elämät mene identtisellä tavalla. Nykyään aina puhutaan, että nuoret aikuistuu aikaisemmin, mutta ennenhän sitä vasta nuorina mentiinkin naimisiin ja parikymppisenä alettiin tehdä lapsia. Nykyään päinvastoin juuri vältellään vastuuta ja lykätään perheen perustamista ja sitten huomataan että lapsia ei saakaan yms. Halutaan elää ylivarmaa elämää ottamatta mitään riskejä tai vastuuta. Teini-ikä vähän kuin jatkuu 30 ikävuoden paremmalle puolelle. Elämää näkee ihmissuhteen "sisältä" käsinkin, ja harvoinpa sitä valitaan rakastumisen hetkeä ja parisuhteen etenemistä voi suunnitella.

Minäkin kuitenkin sanoisin että 17-vuotias on aika nuori sitoutumaan, muttei liian nuori koettamaan siipiään parisuhteessa. Nuorena kuitenkin kannattaa uskaltaa ottaa myös iskuja vastaan, niistä oppii vaikka tunteet isekvätkin pintaan asiassa kuin asiassa paljon vahvemmin kuin aikuisiällä.

Lue lisää

En ole hankkimassa lapsia tai menossa naimisiin ei huolta sen kannalta. Mä täytän kyllä ens kuussa kahdeksantoista, mutta oon miettiny ihan samaa ettei kannttais ehkä tässä iässä sitoutua mihinkään suhteeseen.Mä oon opiskelija eli ei oo ammattia eikä työtä, vielä.
Mut mikä tekee tästä suhteesta epävarman ja LAPSELLISEN? no joo ei olla mitään kaksvitosia mutta tarkottaaks se sitä ettei suhde voi olla vakava? pitäskö mun ottaa ero ja sanoo vaan et sori ei olla viä tarpeeks vanhoja saamaan aikaan mitään vakavaa?

ja näin vanhempanakin on aina ne samat ongelmat..näin vanhana sitä ajattelee eri lailla, on lapset ym. vaikka olenkin eronnut. Tällä hetkellä sinkku mutta tapailen erästä miestä. Olette liian aikaisin muuttaneet yhteen. Minä tein saman virheen sinun iässäsi ja erosin 2 vuoden jälk. Mutta sekin on totta ettei mies vaihtamalla parane (kai?) ;) joten en osaa kyllä neuvoa. Ehkä vkl erillään voisi auttaa..tai jos mahd. pitempikin aika. Omat harrastukset ja ystävät ovat myös tärkeitä parisuhteelle. Onnea teille, toivottavasti ratkaisu löytyy..

Lateksi1 kirjoitti:

En ole hankkimassa lapsia tai menossa naimisiin ei huolta sen kannalta. Mä täytän kyllä ens kuussa kahdeksantoista, mutta oon miettiny ihan samaa ettei kannttais ehkä tässä iässä sitoutua mihinkään suhteeseen.Mä oon opiskelija eli ei oo ammattia eikä työtä, vielä.
Mut mikä tekee tästä suhteesta epävarman ja LAPSELLISEN? no joo ei olla mitään kaksvitosia mutta tarkottaaks se sitä ettei suhde voi olla vakava? pitäskö mun ottaa ero ja sanoo vaan et sori ei olla viä tarpeeks vanhoja saamaan aikaan mitään vakavaa?

Lue lisää

sen määrittelet, oletko tarpeeksi "vanha" = kypsä parisuhteeseen. Ei ole olemassa mitään lainalaisuuksia, joita voisi käyttää ohjenuorana, vaan mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Et varmaan voi kieltää, ettetkö itse olisi ainakin suhteesta epävarma..? Tuskin täällä kyselisitkään asian perään, jos olisit sata-varma siitä, että juuri tämän miehen kanssa haluat tulevaisuttesi jakaa. Enemmän kuin oma ikäsi merkitsee varmaankin tuo parisuhteenne ikä ; melko nopeasti olette päätyneet yhteen asumaan - ehkä pitempi seurusteluaika olisi tehnyt sen, että olisit potenut nuo epävarmuuden tunteet aiemmin. No, tehty, mikä tehty ; älä nyt kuitenkaan ala heittää pyyhettä kehään, vaan kuulostele fiiliksiäsi. Onneksi poikaystäväsi on ymmärtäväinen ja antaa sinulle aikaa pohdintoihisi.

Lateksi1 kirjoitti:

En ole hankkimassa lapsia tai menossa naimisiin ei huolta sen kannalta. Mä täytän kyllä ens kuussa kahdeksantoista, mutta oon miettiny ihan samaa ettei kannttais ehkä tässä iässä sitoutua mihinkään suhteeseen.Mä oon opiskelija eli ei oo ammattia eikä työtä, vielä.
Mut mikä tekee tästä suhteesta epävarman ja LAPSELLISEN? no joo ei olla mitään kaksvitosia mutta tarkottaaks se sitä ettei suhde voi olla vakava? pitäskö mun ottaa ero ja sanoo vaan et sori ei olla viä tarpeeks vanhoja saamaan aikaan mitään vakavaa?

Lue lisää

"Mut mikä tekee tästä suhteesta epävarman ja LAPSELLISEN?"

Epävarman suhteestanne tekee juuri sinun omat epävarmat tunteesi, vastaat itsekin kysymykseesi: "..mutta oon miettiny ihan samaa ettei kannttais ehkä tässä iässä sitoutua mihinkään suhteeseen." Ja ylipäätään jo koko aloitusviestisi sen kertoo.

Suhteeseenne on selvästi astunut arki ja sinä et vain kestä sitä. Toinen vaihtoehto on se, että olet huomannut ehkä tiedostamattomasti ettet tunne miestäsi kohtaan niin vahvoja tunteita kuin väität tuntevasi. Ehkäpä sitä intohimoa ei enää samankaton alla tunne niin paljoa kun raaka arki on astunut kuvioihin. Löydät kyllä itsetutkiskelun kautta vastauksen. Mutta totta on jo ikäsikin puolesta, että et ole valmis aikuismaiseen ja sitoutuvaan parisuhteeseen. Oletko esim asunut koskaan yksin? Pohditko kuitenkin, oisko elämällä sulle jotain muutakin tarjottavaa kuin sinun ja poikaystäväsi yhteiselo?

ekjgopsgd kirjoitti:

sen määrittelet, oletko tarpeeksi "vanha" = kypsä parisuhteeseen. Ei ole olemassa mitään lainalaisuuksia, joita voisi käyttää ohjenuorana, vaan mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Et varmaan voi kieltää, ettetkö itse olisi ainakin suhteesta epävarma..? Tuskin täällä kyselisitkään asian perään, jos olisit sata-varma siitä, että juuri tämän miehen kanssa haluat tulevaisuttesi jakaa. Enemmän kuin oma ikäsi merkitsee varmaankin tuo parisuhteenne ikä ; melko nopeasti olette päätyneet yhteen asumaan - ehkä pitempi seurusteluaika olisi tehnyt sen, että olisit potenut nuo epävarmuuden tunteet aiemmin. No, tehty, mikä tehty ; älä nyt kuitenkaan ala heittää pyyhettä kehään, vaan kuulostele fiiliksiäsi. Onneksi poikaystäväsi on ymmärtäväinen ja antaa sinulle aikaa pohdintoihisi.

Lue lisää

Oon itsekin aatellu et olisi pitäny oottaa kauemmin enneku muutti yhteen.Se oli sitä suhteen alkuhuumaa joka sitten on kuukausien kuluessa laantunu.Mut sille ei enää mahda mitään.Eniten mua tässä pelottaa et teen hätäsiä päätöksiä (päätän erota) ja katuisin sitä heti. Mut sitten on tää epävarmuuden tunne..Oon niin uusi näissä asioissa. Ehkä tää tosiaan on sitten ohimenevää.

aikuinen.. kirjoitti:

"Mut mikä tekee tästä suhteesta epävarman ja LAPSELLISEN?"

Epävarman suhteestanne tekee juuri sinun omat epävarmat tunteesi, vastaat itsekin kysymykseesi: "..mutta oon miettiny ihan samaa ettei kannttais ehkä tässä iässä sitoutua mihinkään suhteeseen." Ja ylipäätään jo koko aloitusviestisi sen kertoo.

Suhteeseenne on selvästi astunut arki ja sinä et vain kestä sitä. Toinen vaihtoehto on se, että olet huomannut ehkä tiedostamattomasti ettet tunne miestäsi kohtaan niin vahvoja tunteita kuin väität tuntevasi. Ehkäpä sitä intohimoa ei enää samankaton alla tunne niin paljoa kun raaka arki on astunut kuvioihin. Löydät kyllä itsetutkiskelun kautta vastauksen. Mutta totta on jo ikäsikin puolesta, että et ole valmis aikuismaiseen ja sitoutuvaan parisuhteeseen. Oletko esim asunut koskaan yksin? Pohditko kuitenkin, oisko elämällä sulle jotain muutakin tarjottavaa kuin sinun ja poikaystäväsi yhteiselo?

Lue lisää

jos sitoutuva parisuhde tarkoittaa naimisiinmenoa ym. niin sit en oo valmis sitoutumaan.Kyllä oon miettiny sitä minkälaista olis elää ilman tätä suhdetta, mutta kun sanon et rakastan poikaystävääni tarkotan sitä.Siitä mulla ei koskaan oo ollu mitään epäilyksiä.

Lateksi1 kirjoitti:

jos sitoutuva parisuhde tarkoittaa naimisiinmenoa ym. niin sit en oo valmis sitoutumaan.Kyllä oon miettiny sitä minkälaista olis elää ilman tätä suhdetta, mutta kun sanon et rakastan poikaystävääni tarkotan sitä.Siitä mulla ei koskaan oo ollu mitään epäilyksiä.

Lue lisää

Oletko ajatellut minkälaisissa tilanteissa sinua rupeaa ahdistamaan vai onko se kokoaikaista? Kerrotko vaikka esimerkin niin se voisi valottaa hieman tilannetta.

Voi olla, että sinua juuri ahdistaa se, että tässäkö tämä nyt on..että vaikka rakastat poikaystävääsi niin pelkäät tulevaisuutta, koska olethan jo ottanut sen verran askeleen jonkunlaiseen situtumiseen, että asutte saman katon alla.

aikuinen.. kirjoitti:

Oletko ajatellut minkälaisissa tilanteissa sinua rupeaa ahdistamaan vai onko se kokoaikaista? Kerrotko vaikka esimerkin niin se voisi valottaa hieman tilannetta.

Voi olla, että sinua juuri ahdistaa se, että tässäkö tämä nyt on..että vaikka rakastat poikaystävääsi niin pelkäät tulevaisuutta, koska olethan jo ottanut sen verran askeleen jonkunlaiseen situtumiseen, että asutte saman katon alla.

Lue lisää

se ei juuri kato aikaa eikä paikkaa. Se on melkolailla kokoaikasta.
Vaikka vaan kun katsellaan telkkaria yhdessä tai nukkumaan mennessä. Ja oot kyllä oikeessa, välillä tekee mieli vaan antaa mennä ja solmia uusia suhteita mutta sitten mietin nykyistä tilannetta ja aattelen ettei se vaan käy kun asutaan yhdessä ja kaikkee.
Toisaalta mulla on välillä hyvä ja toiveikas fiilis tästä suhteesta.Pidän poikaystävääni (kuten varmaan moni ajattelee kumppanistaan) että hän on tosi ainutlaatuinen ja poikkeuksellisen ihana ihminen, enkä haluaisi päästää sellaista ihmistä elämästäni.Tiedän et kuulostan tosi itsekkäältä kun aattelen noin, mutta minkäs mä tunteilleni mahdan.

vaimotus kirjoitti:

Ärsyttävää täteilyä keski-ikäiseltä naiselta, "vähintään 25 pitää olla mittarissa" jne. Ei ihmisten elämät mene identtisellä tavalla. Nykyään aina puhutaan, että nuoret aikuistuu aikaisemmin, mutta ennenhän sitä vasta nuorina mentiinkin naimisiin ja parikymppisenä alettiin tehdä lapsia. Nykyään päinvastoin juuri vältellään vastuuta ja lykätään perheen perustamista ja sitten huomataan että lapsia ei saakaan yms. Halutaan elää ylivarmaa elämää ottamatta mitään riskejä tai vastuuta. Teini-ikä vähän kuin jatkuu 30 ikävuoden paremmalle puolelle. Elämää näkee ihmissuhteen "sisältä" käsinkin, ja harvoinpa sitä valitaan rakastumisen hetkeä ja parisuhteen etenemistä voi suunnitella.

Minäkin kuitenkin sanoisin että 17-vuotias on aika nuori sitoutumaan, muttei liian nuori koettamaan siipiään parisuhteessa. Nuorena kuitenkin kannattaa uskaltaa ottaa myös iskuja vastaan, niistä oppii vaikka tunteet isekvätkin pintaan asiassa kuin asiassa paljon vahvemmin kuin aikuisiällä.

Lue lisää

Jep jep..keski-ikäilen sen takia, että olen elänyt, nähnyt ja kokenut asioita kauan ja olen kiertänyt muutakin kuin tahkoa ja tutkinutkin näitä juttuja. Näin yksinkertaista se on. Kyllä tekin vielä vanhenette ihan ajallaan ja sitten voi jo sanoa omaavansa melkein selvänäkijän lahjoja, kun näkee asiat ja niiden kehittymisen sivusta seurattuna niin kirkkaasti. =)

Neuvoni onkin hyvä aloittaja, että rauhoita tilanne yksiksesi ja tee jotain oman elämäsi ja koulutuksen eteen että pystyt luomaan ensin turvallisen perustan elämällesi. Deittaile ja seurustele rauhassa, mutta älä tee peruuttamattomia päätöksiä. Ihmettelen myös eikö sinulla ole vanhempaa, äitiä tai isää tai jotain vanhempaa auttamassa ja neuvomassa? Tulee mieleen että jotain ongelmia on kotona, jos noin aikaisin pitää muuttaa pois nykyään kun vanhempien pääasiallinen tehtävä on ensin turvata lapsensa koulutus ja ammattiin valmistuminen että he selviävät omillaan eikä tarvitse hakea tukihahmoa nuoresta pojasta, kun hänestä ei siihen ole. Ne kotiongelmat pitäisi selvittää jonkun kanssa ennen kuin pystyy itse tasapainoiseen suhteeseen.

"Nykyään aina puhutaan, että nuoret aikuistuu aikaisemmin, mutta ennenhän sitä vasta nuorina mentiinkin naimisiin ja parikymppisenä alettiin tehdä lapsia."

Ennen vanhaan lapsia vain tuli sen enempiä tekemättä, kun ei ollut ehkäisyä. Yhdessä pysyttiin, vaikka olisi ollut millainen perhehelvetti. Naisilla ei ollut mitään muita rooleja elämässä, vaan rooli oli jo niitattu äidin ja vaimon rooliksi täysin miehestä riippuvaisena. Omat urat ja unelmat sai katkerana unohtaa kakkapyykkivuoren alle, jos odotti elämältä muutakin kuin kotiorjan osaa. Nyt asiat on toisin ja vaihtoehtoja enemmän, ja jokaisen täytyy omata valmiudet huolehtia omasta toimeentulostaan. Ihan hyvin tässä on meikäkin kerinnyt, vaikka itse tulin äidiksi vasta 31-vuotiaana. On eletty kunnollinen nuoruus, opiskelijahurjasteluaika, saanut seurustella ja deittailla, matkustella ja kokea ja kasvaa itse aikuiseksi vaikeuksien ja tuskien kautta. Niitä kun riittää, vaikkei ole lapsia ja perhettä vielä sivustakärsijänä.

Teini-ikäisen psyyke ei ole kehittynyt aikuiseksi, mistä aloittajan epävarmuus ja tunteiden sekavuus kertoo. Rakastumisesta tai pikemminkin ihastumisesta tuon ikäisellä on kokemusta, muttei rakastamisesta vaikeuksissa ja vastamäissä, ja teinien suhteet kaatuvatkin ensimmäiseen vastamäkeen, mikä yleensä tulee viimeistään lapsen muodossa. Jos suhde ja omat tunteet ovat jo noin epävakaita, niin miten perustaa perhettä tuollaisen huteran parisuhteen perustuksille, jos tuon suhteen pitäisi kestää vielä vuosikymmeniä? Noita teiniäitijuttuja, masennus- väsymysjuttuja ja äitien katkeria tilityksiä lukiessa tuolta perhepalstoilta ei voi kuin ihmetellä, pitääkö ihmisen tehdä aina itse pahimmat virheet vain siitä ylpeydestä ettei halua kuulla juuri keski-ikästen tätien kaikkitietäviä neuvoja =)