Anoppi+ anoppi+appi -> joukkosota

Riippuu siitä mitä haluat elämältäsi: elämän äitisi tossun alla vai elää _omaa_ elämääsi. Kun jotenkin vain tuntuu siltä, että jos kerran haluaa päättää toisen puolisosta ja lahjomalla yrittää tästä päästä eroon, se tulee toistumaan.

Toki perhe/suku on tärkeä, mutta kyllä aikuisen miehen pitäisi osata laittaa mamma järjestykseen, kyse on kuitenkin sinun ja vaimosi yhteisestä elämästä, ei anopin.

Varsinkin kun anoppi on ilmeisesti loppujen lopuksi suhteellisen mitättömästä kehittänyt jonkun maailmaan luokan draaman.

ja vastaatte omansta elämästänne perheenä älkääkä tavatko puolisoidenne vanhempia ollenkaan ja jso tapaatte teette selväksi että kaikkia lapsia on kohdeltava tasapuolisesti ja mies pitää aina ensiksi vaimonsa puolia ja toisteppäin eli vaimo pitää miehen puolisa ja mies voi aidilleen sanoa suoraan että tuollainen eriarvoistaminen on ihan perseestä ja minun perheen kaikkia osapuolia kohdellaan tasapuolisesti eikä ketään syrjitä. Itsellä naiseni äiti ei hoitanut lastamme pienenä ollenkaan ja vain komenteli niin lapsi huomaa sen kun kasvaa eikä isompana halunnut äidinaidin luona paljon vierailla kun huomasi ettei hänestä pidetty ja onneksi lapsi teki asian anopille käyttäytymisellään selväksi ja itse nautin tilanteestä taysin siemauksin. Tei kyllä omankin kantani selväksi anopille kun ei vierailuilla laittanut tikkia ristiin lapsenlapsen kanssa olemisee ja anoppi otti nokkiinsa mutta minä olin voitonriemuinen.

Niinkuin moni on jo sanonutkin; kumpi tärkeämpi, lapset ja puoliso vai isovanhemmat?
Ei todellakaan tunnu olevan muuta vaihtoehtoa kuin selkeä ja selvästi ilmoitettu pesäero edelliseen sukupolveen, joka ei osaa käyttäytyä.
Tuosta tilanteesta kärsitte te ja ennenkaikkea lapset! Nyt he ovat vielä pieniä, joten toipuvat varmasti vaikka ovathan he vaistonneet oudon ilmapiirin. Lasten kannalta niin tuollatapaa jatkaminen kuin erokin ovat kaikkein kamalimmat ratkaisut. Tulevaisuus on kuitenkin heidän, ei noiden ääliömäisten isovanhempien!
Jos puolisosi kanssa rakastatte toisianne ja lapsianne...tiedät mitä tehdä!

Ole siis mies ja ota vaimosi irti tuosta kaikesta.
Keskity täysin itseesi ja vaimoosi..ja lapsiinne.
Korjaa mitä korjattavissa on teidän välillä..pyydä anteeksi jos on pyydettävää..
Älä huomioi enää äitisi tai appiperheesi kommentteja.
Raamattu jopa kehoittaa jättämään kasvuperheet..
TE olette yksi vaimosi kanssa.
Älä luovuta, vaan rakasta ja taistele !
Tyhjänpäiväisiä eroja on liikaa jo..ja niihin kyllästyneenä tämä neuvoni.!

meillä ei ole lapsia mutta hänen perheessään asioita hoidetaan juuri kuvaamallasi tavalla. Aikuiset ihmiset käyvät naurettavaa valtataistelua toisten ihmisten kustannuksella, minä en tule häihin jos isäsi tulee, minä en tule lapsen ristiäisiin jos tuon vaimo tulee jne jne. Kukaan ei tunnu huomaavan niitä ihmisiä eivätkä varsinkaan lapsia jotka joutuvat aivan ilman omaa syytään tällaisen naurettavan kissanhännänvedon kiistakapuloiksi. Aikuiset ihmiset ovat piittaamattomia, lapsellisia, itsekkäitä, kypsymättömiä ja täysin kohtuuttomia. Omaan elämään revitään draamaa toisten ihmisten onnen ja mielenterveyden kustannuksella, halutaan olla tärkeitä ja päästä laatimaan säännöt miten toiset saavat olla ja elää.

Vähän tuntuu että teillä on siellä samanlaista ilmassa.

Oma ajatukseni on, että teidän kannattaisi aivan ensimmäiseksi istua alas vaimosi kanssa ja laittaa kortit pöytään. Haluatte molemmat onnea itsellenne ja onnellisen ja tasapainoisen lapsuuden kaikille lapsillenne. Ei ole mitään syytä antaa ulkopuolisten pilata koko asiaa. Syyttelyyn ja syyllisten etsimiseen ei ole syytä eikä kannata alkaa keskustelemaan siitä, kuka aloitti ja mitä ja kuka sanoi ensiksi ja kenelle. Se on loputon suo minkä varmaan itsekin jo tiedät. Laatikaa yhdessä pelisäännöt, joiden mukaan perheenne kanssa tekemisissä olevat joutuvat elämään. Tämä koskee sekä sukulaisia että kaikkia muitakin ihmisiä. Perheenjäsenistä ei saa puhua pahaa. Perheenjäseniä ei saa laittaa arvojärjestykseen eikä kohdella eriarvoisesti. Perheenjäseniä pitää kunnioittaa ihmisinä ja lapsina, joilla on oikeus molempiin vanhempiinsa ja hyvään lapsuuteen. Ne ihmiset, jotka eivät suostu käyttäytymään näiden varsin kohtuullisten vaatimuksien mukaan, eivät voi olla perheen kanssa tekemisissä ennen kuin muuttavat käytöstään. Saatatte huomata, että käytös lopulta muuttuu, ei ehkä ihan heti, mutta viikkojen ja kuukausien kuluessa.

Ettehän voi antaa muiden ihmisten kävellä teidän elämänne, onnenne ja yhteisten suunnitelmien yli? Puolustaisittehan te perhettänne jos joku yrittäisi ajaa ylitsenne maantiejyrällä tai hyökkäisi taloon aseen kanssa? Miksi ette sitten jos joku yrittää saada teitä toisistanne eroon ja toisianne vastaan?

Sellainenkin ajatus minulla on keskusteluja varten että ei kannata alkaa puhumaan "periaate"asioista joilla ei ole mitään merkitystä. Näitä ovat juuri se, kuka aloitti ja kuka lopetti, kuka teki mitäkin ja mistäkin syystä, oliko joku toinen teko oikeutettu koska joku oli ensin tehnyt jotain ansaitakseen sen jne jne. Nämä keskustelut ovat kuin lasten riidat, ne eivät johda mihinkään yhteisymmärrykseen ja tuloksena on vaan ilmiriita joka vaatii loppuakseen erotuomarin tai aikuisten tapauksessa käräjätuomarin. Kannattaa keskittyä ongelman ratkaisuun ja pitää se koko ajan mielessä. Ratkaisu on se, että sovitaan yhdessä mitä ME haluamme tältä tilanteelta, mikä on se maali ja päämäärä johon ME tähtäämme.

Loppujen lopuksi yleensä on niin, että kummankin osapuolen täytyy pystyä tekemään yhdessä sovitut pelisäännöt selviksi omille vanhemmilleen. Toisen vanhemmille ei kannata lähteä puhumaan, siinä tulee vaan lisää pahaa verta ja osapuolet saavat lisää syytä syytellä puolisoa oman "kullannupun" elämän pilaamisesta. Kummallakin pitää olla selkärankaa selvittää asia omille vanhemmilleen ja tästäkin täytyy sopia. Se voi tapahtua kasvotusten, puhelimitse tai vaikkapa kirjeellä jos tuntuu liian vaikealta puhua muuten. Kirje vois joskus olla hyväkin vaihtoehto koska kirjeen lukijalla on aikaa sulatella ajatuksia kaikessa rauhassa voimatta heti syytää kaikkia negatiivisia tunteitaan toisen niskaan.

Tällaisia ajatuksia minulla, toivottavasti asianne selviää.

eikä mikään joka asettuu äitinsä puolelle vaimonsa sijaan. Sul on oma perhe nyt, vaimo ja lapset, niistä sun kuuluu pitää huolta, ei äidistäs.

Anopit ovat nyt tehneet suuren virheen ja typeryyden ryhtyesään hämmentämään perhettänne. Sinä ja puolisosi teette vielä suuremman virheen, kun annatte sen tapahtua ja jos sallitte sen jatkumisen.

Olkaa nyt aikuisia ja asettakaa oma perheenne etusijalle. Te olette perustaneet perheen ja olette vastuussa siitä. Anopeista viis. Jos eivät osaa käyttäytyä niin pysykööt etäämmällä.

Yleensä ottaen on hyvä, jos anoppeihin ja muihin sukulaisiin ollaan yhteydessä ja edes kohtalaisissa väleissä. Mutta jos on ristiriitatilanne - kuten teillä nyt - niin anopit on syytä jättää kiehumaan omaan liemeensä. Jos äidit eivät osaa irrottautua aikuisten lastensa päsmäröinnistä, niin lapsen on irrttauduttava itse. Vaikka riuhtaisten ja vaikka tekisi kipeää.

Ja jos hyvin käy, niin anopit oppivat vielä käyttäytymään ja voitte saada välinne toimiviksi. Kaikki hyötyisivät siitä.

Siis vain ainut keino selvitä "hengissä" on kyetä keskustelemaan ensimmäisenä sen oman puolison kanssa.

Myöntäkää toisillenne isovanhemmat eivät kohtele lapsia tasa-arvoisesti, tämä on tilanne johon kumpikaan ei voi vaikuttaa. Oman äidin puolustaminen on kummaltakin kielletty ( ei mitään minun äitini on parempi paskaa)

Sitten härkää sarvista ja AVOIMEEN keskusteluun kummankin äitien kanssa, sinun anopille voi antaa julkista kiitosta että hän on edes kyennyt kohtelemaan lapsia ihan oikein ( alussa) ja hänee voi vedota että on se kivaa että edes vaimosi vanhemmat osaavat ( harva kehtaa tässä vaiheessa olla julma jatkossa ) Kertoa avoimesti että alunperin sinun äitisi käytös aiheutti kitkaa teidän välille ja ( toivonmukaan ) te haluatte jatkaa mutta toivotte edes toisen puolen olevan teidän tukena jos sinun äitisi ei siihen kykene.

Ja sitten se vaikeampi osuus, kyllä jos sinä et laita ehdotonta rajaa äidillesi. Käytös muuttuu jos haluaa olla sinun tai sinun lastesi kanssa tekemissä - sinun on valitettavasti valittava puolesi ja uskallettava loukata ( aivan varmasti totuus kirpaisee ) kertomalla kuinka lapsellista ja ala-arvoista hänen käytös on. Todennäköisesti äitisi ei hyväksy nykyistä vaimoasi ja käytös heijastuu lapsiin parhaiten. Vain kysymällä ( vaikka sitten välit menisi) saat selville. Yleensä pienen mökötyskauden jälkeen äiti palaa hieromaan sovintoa sinun kanssasi ja yrittää edes hieman parantaa käytöstä. Varsinkin jos se ensimmäisen lapsesi näkeminen loppuu samalla niin routa porsaan kotia ajaa.

Luultavasti vaimosi kokee että olet enemmän äitisi kun hänen puolella ja sitä vaikeampi hänen on hyväksyä sinun äitisi. Ja jos hän on kuin hirviö, miksi hänen pitäisi pitää mitään välejä ? Miksi sinä aiheutat sellaista kipua omalle perheelle ? Kun tämä kaksi vuotias kasvaa, hän tulee siitä sinun äitisi käytöksestä kärsimään eniten ( olitpa edelleen naimisissa tai eronnut ) oleko siis valmis uhraamaan oman poikasi tunteet jotta voit pitää yhteyttä omaan äitiisi ?

Yritä ymmärtää vaimosi asema ja osoita sanoin ja teoin paheksuvasi äitisi moukkamaista käytöstä. Hän siis kiukuttelee omalle pojan pojalle joka on kaksi vuotias ( oletko varma hänen henkisestä tasapainosta)

Totta hitossa vanhemmat auttavat ( normaalisti ) omaa lasta kun he näkevät hänen kärsivän.

Mieti siis tarkaan tiukan paikan tullen kumpi loppujen lopuksi merkitsee enemmän äitisi vai vaimosi. Kyse on puhtaasta valtataistelusta ja se kumman puolelle sinä menet ratkaisee voittajan, olemalla hiljaa kun tilanne on tai olematta puuttumatta mene naisen näkökannalta äitisi puolelle tai ainakin jätät oman puolisosi ilman tukea.

Sinun saama kohtelu appivanhemmilta on vain "vastaveto" jonka tarkoitus on näyttää sinulle että mistä päin tuulee.

Jos teille tulee ero, muista sinun äitisi ei hyväksy sitä kaksi vuotiasta myöskään silloin. Totuus on useimmilla isovanhemalla on ainan se suosikki ja toinen joka ei ole läheskään yhtään mitään.

Useimmat miehet kun eivät tajua naisten välistä arvovalta taistelua ja miten oma käytös vaikuttaa tilanteeseen. Useimmiten miehet toteavat vain tilanteen olevan kiusallinen ja yrittävän väistää tilanteet missä pitäisi asiaan sanoa tai tehdä yhtään mitään.

Ettehän te anoppien ja vanhempienne kanssa naimisissa ole!

Nyt viheltäkää peli poikki koko vanhusten populan suhteen. Siis hiiteen anopit ja apet puolin ja toisin. Teidän liittonne on teidän liittonne eikä kenenkään muun.
Pistäkääpä koko sopankeitto joukkio karanteeniin vähäksi aikaa, kenties muutama kuukausi jo auttaa.

Tapaamiset anoppiloihin minimiin. Jos ei mummot ja papat hyväksy lapsenlapsia ja uusiolapsenlapsia tasaveroisesti, niin "hittojako" siitä. Itse vanha porukka eniten kärsii loppupelissä, jos tuossa iässä vielä on varaa koukutteluun.

Minulle olisi itsestään selvää, että tottakai valitsisin puolisoni ja avioliittoni, enkä antaisi moisten "arvostelutuomareiden" määrätä elämästäni. Suurta typeryyttä on osoittaa kaikesta viattomimpia eli lapsia kohtaan eriarvoisuutta. Lapsi ei voi sellaista käsittää.

Itse te valitsette sen, annatteko suvun hallita liittoanne. Ei muuta kuin suku jäähylle vähäksi aikaa. Tarvitsette itsetuntoa ja uskoa OMAAN avioliittoonne, se on teidän eikä kenenkään muun...

sitäpaitsi huomasin että alkup. viesti kirjoitettu jo helmikuussa,

Jos teidän vanhemmat ovat noin kohtuuttomia, niin kerrot miten paljon se loukkaa ja satuttaa että viattomia lapsia ei hyväksytä.
Ihan kamalaa ja kamalia ihmisä tuollaiset.
Todella ymmärrettävää jos vaimosi ei enää sedä äitiäsi. En minäkään sietäisi vastaavassa tilanteessa.
Jos vanhemmat eivät vieläkään ala käyttäytymään asiallisesti, niin ainoa vaihtoehto on sitten olla olematta tekemisissä heidän kanssaan.
Sun ja vaimosi tehtävä on pitää toisistanne huolta ja lapsistanne.

Vit** kun aikuiset ihmiset ei ajattele miltä lapsista tuntuu...miltä tuntuu olla ei hyväksyttä omassa perheessä !!! Jos vaan saatte vaimonne kanssa asiat vielä yhdessä toimimaan niin jättäkää hetkeksi kaikki mummit ja vaarit sivuun, ette käy kummankaan luona vaan olette vain perheenne kesken ja ilmoitatte että tulette kun olette kaikki hyväksyttyjä. Mikä mies sinä olet kun annat äitisi lekkiä "lapsesi" tunteilla !? Et ilmeisesti itsekkään pidä tätä lasta (nykyisen vaimosi lasta) omanasi, sillä kuka antaisi aikuisen ihmisen polkea omaa lastaan ? Mitä jos äitisi sanoisikin että ei pidä sinun biologisesta lapsestasi ? Mitä siihen sanoisit ? Puolusta kaikkia lapsiasi kuin ne olisivat omiasi koska olet luvannut elää heidän kanssaan ja olla se turvallinen ja aikuinen johon voi luottaa !!! Mammanpoikako olet ?

Meille isovanhemmile ja appivanhemmille ei lastemme perhe-elämä kuulu. Itsekin yritin olla "avuksi" siivoilemalla ja ohjailemalla nuorimmaiseni elämää ja myös hänen puolisonsa. Onneksi tajusin ajoissa ettei se enää minulle kuulu. Annan apua, kun kysyvät.
On aivan turhaa pitää vihaa, vaikka ei olisi ristiäisiin tullutkaan. Sehän on tämän mummon murhe.
Mielestäni sinun ja vaimosi pitää olla jonkin aikaa omissa oloissanne molempien vanhemmista ja todellakin tuoda asia molempien puolelle selväksi. Eihän tuollaisesta mitään tule.
Voisi jopa päinvastoin kysyä mummoilta mitä he tykkäisivät jos heidän elämää tullaan sotkemaan ulkopuolelta.

Kerron pienen esimerkin sinulle, menin naimisiin nuorena tyttönä eronneen miehen kanssa.
Minun vanhemmat piti hänen lapsiaan ja meidän yhteistä lastamme tasa-arvoisina lapsina.
Jokainen sai samanarvoisen synttärilahjan, joululahjan, ja jos rahaa jaettiin lapsille jokaiselle saman verran.
Mieheni entinen anoppi tuli myös minun elämääni, tulimme hyvin toimeen ja sain häneltä lahjaksi matkan koska hoidin hänen lapsenlapsiaan jotka olivat erossa jääneet isälle.
Mieheni vanhemmat myös pitivät jokaista lasta samanarvoisina, koskaan ei ketään syrjitty mitenkään.
Eihän ole lasten vika jos vanhemmat eroaa, kaikki lapset on meille rakkaita.

Kyllä sinun pitäisi tehdä puolisosi kanssa päätös mitä haluatte elämältänne, pyytäkää kaikki riitapukarit teille ja kertokaa että jos ette hyväksy meitä yhtenä perheenä, saatte elää ilman meitä.
Eiköhän vanhemmat ala ajattelemaan että onko tuo riitely ja erottelu ihan viisasta.
Ette tervitse heitä elämäänne jos eivät pysty sovussa teidän kanssanne elämään.

ÄLÄ HYVÄ MIES HYLKÄÄ LAPSIA, HE OVAT SYYTTÖMIÄ..
ELÄ OMAN PERHEESI KANSSA, PANOSTA TEIDÄN YHTEISEEN ONNEEN.
VANHUKSET KUOLEE ENNEMMIN KUIN LAPSENNE, HALUATKO SINÄ VIETTÄÄ VANHUUDEN HYLJÄTTYNÄ JOS OLET PERHEESI HAJOITTANUT, LAPSET EI ANNA HEVILLÄ SINULLE SITÄ ANTEEKSI....

Ihan ensiksi on tietysti mietittävä, onko oma perheesi kaikkine lapsineen se rakas, jonka haluat pitää? Tämä asia on selvitettävä ensin itselleen ja ja keskusteltava puolisosi kanssa, oletteko samoilla ajatuksilla. Jos rakkautta ja halua yhteiseen perhe-elämään on, on varmaan paras hoitaa suku sitten. Olkaa vahvoja, kutsukaa kaikki aikuiset (ilman lapsia) saman pöydän ääreen, kertokaa, mitä mieltä itse olette OMASTA suhteestanne. Kertokaa heille, kuinka satuttaa lähipiirin kitkat, ja kertokaa omasta rakkaudestanne ja onnellisesta uusperheen elämästänne. Jättäkää pallo sitten anopeille ja apeille. Tyhmiä ne ovat, jos eivät herää katsomaan peiliin ja kannustamaan perhettänne. Silloin teette omat ratkaisunne, oli se "äiti tai anoppi"...

Olette menneet keskenänne naimisiin tosimielessä. Teidän on nyt keskusteltava vakavasti keskenänne mitä te todella haluatte - ollako yhdessä perheenä vai vanhempienne pompoteltavana. Muistutan että tässä tilanteessa ovat myös lapsenne mukana. Itse pitäisin ehdottomasti kiinni perheestä: siis suhteestanne ja lapsistanne ja eläisin perheen kanssa yhteistä elämää vanhemmistanne riippumatta. Tämä että perhe pysyy yhdessä eikä hajoa on ensiarvoisen tärkeää jo lastenkin takia. Puhun asiasta kokemuksesta.
Kyllä ne isovanhemmat nyt vikisevät mutta rauhoittuvat kun eivät itse aiheuttamansa välirikon vuoksi näekään enää lastenlapsiaan. Lastenlapsia heillä kummallakin tulee ikävä ajan myötä, joten kyllä ne isovanhemmat aikanaan ottavat teidän perheeseen yhteyttä kunhan ovat ylpeytensä ja noloutensa nielleet. Sekin on aikuistumista ja elämän viisautta, että vanhempanne antavat teidän perheenä elää omaa elämäänne omalla tavallanne, eivätkä puutu siihen, saati elä omaa elämäänsä teidän perheenne kautta. Heidän on korkea aika aikuistua! Älkää antako omien vanhempienne pompottaa ja määräillä elämäänne, te olette jo aikuisia ja vanhempienne olisi pitänyt jo ajat sitten päästää teistä irti elämään omaa elämäänne. Vanhempienne on hankittava omalle elämälleen muuta sisältöä ts. hankkia oma elämä eikä elää teidän perheenne kautta. Muutoin omat elämänne on loppuiäksenne pilalla, vaikka eroisittekin, aina vanhempanne ovat niskanne päällä pompottelemassa teitä. Älkää lähtekö tähän mukaan vaan pysykää perheenä, jo lapsetkin tarvitsevat teitä perheenä. Pysykää vahvoina heidän takiaan älkääkä erotko!

Erosin 2,5 vuotta sitten. Puolisoni vanhemmat eivät selvästikään hyväksyneet minua, eivät kyllä tuntuneet hyväksyvän ketään kolmesta lapsensa puolisosta sen kummemmin. Sekaantuivat selkäni takana lähes kaikkeen elämiseemme aina häiden järjestelyistä lähtien, vaikka maksoin ne itse, kun emäntäni oli käytännössä vararikossa. Sitä puolisokeutta piisasi kaikkiaan 3,5 ja häistä vajaat 2,5 vuotta. Nyt olen ollut yksin 2,5 vuotta. Ei niin kovin terveellistä tämäkään, mutta parempi hyvin yksin kuin huonosti kaksin. Parisuhteita on ollut, mutta arvet on vieläkin turhan tuoreet. Huono parisuhde syö omanarvontunnon ja puree miehisyyteen. Naiset ovat tässä suhteessa helpommassa asemassa. He näyttävät pystyvän hyppäämään suhteesta toiseen kuin apina liaanilla, mikä ei välttämättä tunteikkaalta mieheltä onnistu. Suvun ei pitäisi sekaantua perheiden sisäisiin asioihin, vaan antaa tukea. Jokainen joutuu kuitenkin elämään elämänsä enemmän ja vähemmän itse.

HEI !
Uusioperheessä, kuten kaikissa avioliitoissa on MIEHELLÄ VASTUU ! Muut ovat sivuhenkilön rooleissa,
vaimo on yhtä lihaa miehen kanssa...SIIS HE OVAT YKSI ! Nyt kaikki, mitä tulee ulkoapäin, on joko
hajoittavaa tai kokoavaa...siis nyt on haj. kyse..? Sana sanoo selkeästi todellakin miehellä olevan vastuun
J:Lan ja ihmisten ...myös yhteiskunnan edssä ! MIES EROTKOON ISÄSTÄÄN JA ÄIDISTÄÄN JA YHTYKÖÖN
VAIMOONSA JA HE OVAT YKSI LIHA ! Miehen vanhempien sekaantuminen on se vakavampi "juttu"...
se tulisi eliminoida...EI ERO OLE RATKAISU...lisää ongelmia tulee sitä kautta...Itsekkin uusioperheellisenä
isänä , joudun välillä puun ja kuoren väliin, mutta ei se mitään...parempi on seurustella vähemmän niiden
kantaa ja kieroutta harjoittavien sukulaisten kanssa...pääseee silloin vähemmällä ! Emme pääse tokikaan
kaikkia jännitteitä pakoon ! Silloin on SANOTTAVA KANTA SUORAAN...sen kummempia kainostelematta
ja tunteilematta...ei kannata hermostua...KYLLÄ SE SIITÄ...sanoi Koivisto !

äiti sanoo tätä ja tuota. Vitun apina hyppäätkö kaivoon jos äitis sanoo? Tollanen ruikku perse pitäis vielä olla rinta ruokilla ja sillä varmasti oletkin.
Meillä kans aikoonaan anoppi ja äiti rupes sanomaan ja neuvomaan vähän liikkaa meidän suhdetta ja sekaamaan lapsen kasvatusta. Mutta minä saan turpani auki ja tein asiat selväksi mollemmille kerralla.
Anoppi ei käynyt 3/kk meillä,meikäläisen puhettelun jälkeen.

Kyllä se on niin,että vaimosi pitäisi olla sinulle tärkeämpi kuin äitisi,ethän ole aviossa äitisi kanssa.Kun olet perustanut perheen on aivan sama hyväksyykö äitisi vaimoasi tai osaa lapsista,äitien eikä isien senpuoleen ei pidä sekaantua lastensa perhe-elämään,eikä varsinkaan asettaa mitään ehtoja,koska se ei kuulu heille.Ollaanko nykyisin todella niin kädettömiä ja aivottomia,ettei osata päättää kumppaneidensa kanssa omista asioistaan vaan päästetään vanhemmat ähräämään väliin.Tuolla mentaliteetilla tulet aina olemaan toisten mielipiteiden varassa.Ota homma haltuun!

Parisuhde on joka tapauksessa vaikea olotila. Riitoja ei vältä kukaan. Uusioperhe tuo vielä omat haasteensa. Ei niihin kannata lähteä! Sun, mun ja meidän lapset. Nyt olet paskassa kiinni loppuikäsi. Päätätpä sitten erota tai et.

Itsekin vastaavaan sorruin. Ei siitä mitään tullut!

En ymmärrä tuommoista käyttäytymistä appivanhemmilta. Pojallani on avopuoliso, hänellä on entisestä suhteesta kaksi lasta 3,5 ja 10,5 v. Lisäksi heillä on vuoden ikäinen yhteinen lapsi. Minulle on kaikki lapset yhtä tärkeitä. Tämä 3,5 v on paljon minun luona ja käydään usein lastentapahtumissa, meillä ei ole yleensä ole kiire, vaan nautitaan toistemme seurasta.

herraa?? Kumman kanssa sinä naimisiin menit, appivanhempien vai sen mitä vaimoksesi kutsut?
Juhannusprovona heikko aloitus.

Raamattu sanoo että mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa. tarkoittaa myös naista eli eläkää teidän elämää ja pitäkää anopit pois liitostanne jos eivät hyväksy. Lapsellista touhua anopeilta!!!

Ei muuta kuin kaikki, vaikka toisistaan tietämättä saman pöydän ääreen ja keskustelemaan mitä
ovat tekemässä lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Ei ole mitään oikeutta terrorisoida läheisten elämää.
Läheistenhän pitäisi olla toisilleen tukiverkko, eikä selkäänpuukottaja. Kannattaa tehdä kaikkensa ja
lopettaa moinen ja miettiä mikä on minkin arvoista ja rohkeasti ryhtyä toimeen :)

Minun ex-appiukkoni lupasi aikanaan ex-vaimolle 400.000 markkaa riihikuivaa rahaa, jos tämä kallistuu avioeron kannalle. Näin hieno ja mitat täyttävä suomalainen mies tuki tytärtään vaikeassa tilanteessa. Minä kutsuin sitä avioerobonukseksi. Tällaisia ihmisiä asuu mm. Äänekoskella.

Äitini ja isäni menivät naimisiin, minä synnyin parin vuoden päästä. Koko tämän ajan naapurissa asuva äitini äiti oli määräämässä perheessä kaikista asioista.

Isäni halusi muuttaa toiselle paikkakunnalle äitini ja minun kanssani. Hän hankki uuden työpaikan ja osti talon, josta äitini piti kovasti. Kun äitini äiti sai tietää muutosta, hän sanoi äidilleni, että jos nyt lähdet pois hänen luotaan kauemmaksi, et sitten ikinä ole tervetullut hänen luokseen, ei edes haudalleen. Perusteluna oli, että Raamattu käskee "Kunnioita isääsi ja äitiäsi jne."

Äitini oli niin Raamatulla päähän lyöty, että piti oikeana äitinsä mielipidettä ja jäi äitinsä orjaksi. Äitini oli liikaa oman äitinsä liekanarussa, kun ei rohjennut seurata isäni mukana uuteen elämään. Minä vartuin kaikesta määräävän isoäitini (ja isoisäni joka oli hiljainen tossukka) ja äitini kanssa, äitini raatoi huushollissa kaikki työt.

Isäni teki tuolloin oikean valinnan, hän oli mies eikä mikään tossukka hiiri, joka antaa perheen ulkopuolisen määrätä asioistaan. Vaikka valinta johtikin avioeroon, ja minä jouduin isästäni eroon pariksi kymmeneksi vuodeksi, äitini valinta oli väärä.

Tee sinä nyt samoin kuin minun isäni, ota oma elämäsi haltuusi, lähde pois äitisi ja anoppisi määräysvallan alta. Vaimosi täytyy tehdä valinta, lähteekö sinun mukaasi vai jäälö äitinsä helmoihin. Jos vaimosi on aikuinen, hän valitsee sinut ja rakkauden. Jos valitsee äitinsä, niin kuin minun äitini aikoinaan, niin hän valitsee mieluummin rahaa ja tavaraa. Rahan ja tavaran rakkauden sijasta valinnut vaimo ei olisi ollut sinulle tunteelliselle miehelle oikea kumppani.

Elätte omaa elämäänne nykyisen perheenne kanssa. Kummankaan appivanhemmat eivät astu kynnyksen yli. Kerrotte heille yhdessä, että sopivat asian keskenään ja sitten saavat taas käydä. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa ja tavata lastenlapsiaan. Jos tämä ei teille yhdessä sovi, ottakaa ero, eihän teillä ole siinä tapauksessa mitään yhteistä tahtoa?
Kumma juttu vai mitä?

Ei kukaan järkevä ihminen voi vaatia hylkäämään läheisiään. Hieman etäisyyttä voi ottaa jos liikaa puututaan asioihin. Istukaa kaikki samaan pöytään ja jutelkaa asiat niin kauan että sopu syntyy.

Neuvoni olisi että nostakaa kaikki ongelmat pöydälle. Suomalaisten tapa on juuri sellainen ettei saa puhua mistään ja kaunaa kannetaan loputtomiin. Miksi me olemme pitkävihaisinta kansaa mitä olla taitaa? Niin paljon helpompaa olisi anteeksi antamisen taito ja tunnustaa joskus itselleen ettei ihan oikessa ollutkaan.

Jos puoliso ei hyväksy kumppaninsa lähiomaisia, hankaliakaan niin sellainen suhde on tuhoon tuomittu. Keskustelemalla asiat yleensä laukevat, puhumattomuus vaan pahentaa.

Oletpa ikävässä tilanteessa! Tuo hiertää teidän kaikkien välejä, mutta minusta tuntuisi, että jos rakastatte toisianne ja lapsianne, se on tärkeintä, vasta sitten tulee äidit ja anopit. Voisitte kutsua porukan koolle( lapset tuttaville hoitoon) ja nostaa kissan pöydälle! Mistä johtuu, että kaikkeen syyttömiä lapsia hyljeksitään??? isovanhempien taholta, ja haluavatko he ottaa vastuun tämän perheen erottamisesta?? Jos JÄRKI Ja normaali KÄYTÖS ei palaa vanhojen ihmisten päähän, tehkää ratkaisu. Lapsia on turha viedä tuollaisten ihmisten luokse, käykää kyläilemässä sinä äidilläsi ja vaimo tahollaan. Ja asiat selväksi, ettei seläntakana suunnittelu jatku ja lasten mollaamista kuunnella, tai yhteydenpito loppuu kokonaan. Älkää antako heidän päättää teidän perheasioista, LUU KURKKUUN TUOLLASILLE! Terv. eräs yksinhuoltaja Pohjanmaalta

...myöskin. tiedän kokemuksesta, ettäs vaikeista sukulaissuhteista voi olla erittäin vaikea päästä eroon. itselläni lähes kymmenen vuoden taistelu päästä eroon vaikeasta äitisuhteesta. Sinä ja tunteesi etusijalla , samoin oma perhe. Anoppeihin kannattaa katkaista suhde, jos tilanne ei muutu ja tuskin muuttuu. Se kannattaa muistaa, että toista ihmistä, tässä tapauksessa appivanhempia on hyvin vaikea muuttaa, jopa mahdotonta. Eikä suhde heihin ole etusijalla, vaan sinä ja oma perheesi. lapset kärsivät erosta tunneperäisesti. Jos kumppanisi kanssa haluatte jatkaa elämäänne niin anopit pois elämästä jos eivät muutu.

yleensä ole pitkässä juoksussa kannattavaa. Jos lähtee sille tielle,joutuu usein luopumaan kokoajan itsestään ja tanssimaan toisten pillin mukaan. Sellainen aiheuttaa yleistä tyytymättömyyttä usein muihinkin elämän osa- alueisiin ja lopuksi kuitenkin lopputulos on sama kuin se, että olisi häipynyt joko paletista jo aiemmin ulos. Erona vain se, että on " .uorannut" henkisesti ja vuodet ovat kuluneet.
Jos kunnioitat itseäsi ja jos puolisosi kunnioittaa sinua niin pidä oma pääsi kaikessa! Jos kumppanilla ei ole ymmärrystä eikä henkistä ryhtiä vaatia kunnioitusta ja yksilönvapautta suhteessa omiin vanhempiinsa, niin minusta sellainen suhde ei ole tasa- arvoinen, vaan siinä ollaan roimasti alisteisessa asemassa aina johonkin suuntaan. Itse olen irtisanonut omiin varakkaisiin vanhempiini välit, sillä he kontrolloivat ja uhkailivat rahattomuudella ja perinnöttömyydellä minua jos valitsin miesystävän heidän makunsa vastaisesti. Jossain kohtaa vaan kyllästyin ketkuilemaan heidän pillinsä mukaisesti ja aloitin VIHDOIN oman itseni kunnioituksen. Ja se päätös on tuntunut oikealta. Tulet kyllä huomaamaan, että vaikka yrität miellyttää puolisoasi tai hänen sukulaisiaan niin lopputulos on kuitenkin aina sama: He eivät siltikään kunnioita sinua. Lainaan lopuksi entistä miesystävääni joka totesi: "Mielistelyllä ei pitkälle pötkitä". "Kun se ei kannata kuitenkaan". Tämän hän sanoi kun ilmoitin hänellekin että nyt on mielistely loppu suhteessa omiin vanhempiini.

Onkohan tämä asia jo selvinnyt? Paljon on kantaa otettu asiaan. Toivottavasti asia on selvinnyt hyvään suuntaan. Mielestäni pitää miettiä onko oikeista syistä parisuhteessa. Eli onko rakkautta ja sitä kaikkea, jota tarvitsee ollakseen onnellinen kumppaninsa kanssa. Voiko kumppani tarjota sitä, mitä tarvitset ja päinvastoin. Pyrkiä elämään sellaista elämää kuin on toivonut. Se saattaa vaatia uhrauksia ja luopumista. On pyrittävä kehittämään itseään, ellei ole tarpeeksi kypsä vastuuseen ja päätöksentekoihin, sillä niitä ei voi enää vältää, koska on lapsia. Muutos vie aikansa ja muutos parempaan tapahtuu jos itsellä on halua ja tavoite.

Kyllä on tyhmiä anoppeja, ja suorastaan ala-arvoista toimintaa. Perhe on jokaisen yksityinen asia, ja sitä on viisain toisten olla arvostelematta. Jos ei pysty asiallisesti olemaan yhdessä, niin sitten on paras jättää koko hiivatin surkeat sukulaiset. On väärin lapsia kohtaan tuollainen kohtelu. Ja oma perhe ja parisuhde pitää hoitaa YHDESSÄ, se ei kuulu muille. Ja keskustelua vain sellaisten ihmisten kanssa joilla ei ole vääristyneitä ajatuksia asioitten suhteen. Joskus aikanaan oli vastaavaa ongelmaa, mutta kun sanoin suorat sanat ja tein oman rajan selväksi, niin johan alkoi anoppikin...hehh..jopa pokkuroida...no hautaan asti muistelin kuinka olinollut topakka ja hyvä tyttö...:) mutta yritti pompottaa nuorta miniää. Jotta nyt härkää sarvista ja omat rajat selviksi !
Lahjuksilla ei pitkälle pötkitä !
Kuusi lasta itse kasvattanut, niin perinne- kuin uusioperheessäkin :)

Päätä kummankaa haluat seurustella,Vaimosi lapsesi Äidin,vai oman Äitisi kaa....Ei pitäisi olla vaikeaa !!!!!

Erittäin hankala tilanne...Vaikka oma perhe on kaikkein tärkein, moni ei varmasti pysty kuvittelemaan itseensä tilanne, jossa joutuu täydellisesti laittaa hanttiin omille vanhemmilleen.

Tässä tapauksessa kannattaa harkita lapsia...Kaikkein eniten. Sinulla ja perheellä ilmeisesti tuohon asti mennyt mutkattomasti ja lapset näköjään nauttivat toisiensa seuraa. Olipa heillä eri isät, äidit...Sillä ei ole mitään väliä heidän hyvinvoinnin ja keskinäisten suhteiden kannalta.

Puhuttu asiasta keskenänne ja toivottavasti päädytte, että paras ratkaisu olisi katkaista appivanhempienne peli kokonaan. Se ei ole reilua teitä, eikä teidän lapsianne kohtaan. Sen ei tarvitse päättyä niin, että lapset menettävät mummeihinsa kaiken yhteyden. Voi olla että hetkellinen appivanhempienne suuttumus on kova, mutta ei mene kauan kun he tajuavat, että aloittivat sodan jossa heille menetys voi olla erittäin suuri. Joka on lapsenlapset.

Jos heillä ei järki riitä pysymään poissa, niin sitten katkaisette kaiken yhteydenpidon heistä...Se on ainut keino saada tuo jatkuva paine loppumaan ja saada henkinen rauha molemmille.

Minulla oli aikoinaan tilanne myös ,äitini ei hyväksynyt myöskää avomiestäni,sanoi minulle,ettei ole rahallista puutetta ,kun jätän hänet......toisaalta ymmärsin jälki käteen häntä ,miksi hän sanoi niin.En viitsi kertoa enempää,koska lapseni voivat nähdä tämän jutun täältä.Heitin loppujen lopuksi pois avomiehen...........

MIEHISTY saatanan pelle.

Jätä kaikki ja mene mamman luo asumaan. Mamma antaa sinulle lämmintä pullaa ja maitoa.
( Helvetti ole mies pidä perheesi)

pyllyllään koko homma katso korjausohjeet pyllykirjasta http://www.pyllykirja.fi

murahda mutsilles kunnolla,ja tee selväks että sun perhe menee kaiken edelle,sama anopille.ette pidä
yhteyttä ennenku pyytävät anteeksi.kyllä ne siitä rauhottuu.mulla on ollu vähän vastaavanlainen
tilanne.hyvää jussia ja kesän jatkoa

että sukulaiset puuttuu suhteeseen. Itse en enään koskaan hanki naista jolla on sisko, niin naurettavalta kuin kuullostaakin, mutta 3 suhdetta mennyt pilalle kun naisen sisko on ollut mitä ilmeisemmin mustasukkainen ja manipuloinut naisen jättämään minut. Paras ratkaisu on yksin vieraalle paikkakunnalle muuttanut nainen, jonka sukulaiset asuu vähintään 500km päässä.

Raamattu sanoo jotain asiasta, nimittäin: mies erotkoon äidistään ja isästään ja liittyköön vaimoonsa...

ei kaadu lahjontayrityksiin tai sukulaisten mielipiteisiin.

Miksi pitää sekaantua kaiken maailman sontaan. Kun elää yksin nii ei ole noita ongelmia. Ei tarvii neuvotella kenenkään kanssa mistään.

avioliitolle? Jos nyt noudatetaan asiassa Jumalan tahtoa raamatusta, on asia niin, että mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi, eli minkä Jumala on yhdistänyt, sitä ei sovi erottaa. Liian herkästi erotaan nykyään. Kumman kanssa elät, äitisi vai vaimosi? Sitä paitsi teillä on yhteinen lapsikin. Tuntuu tosi oudolta äitisi vaikutusvalta, jos hänen takiaan jätät vaimosi.

itsellänikin meni välit poikki entisen n aiseni kanssa kun meidän suhteeseen sotkeutui puolisoni äiti ja hänen isänsä veljensä siskonsa ja aivan sairasta kytäämistä mitä me tehdään ja missä olaan ja mitä milloinkin ja sitten nämä juuri seliteli myös näitä harhautus tarinoita minulle että puolisollani olisi toinen mies ja sitten että puolisolleni selitetiin samoin että minulla on toinen nainen siitähän kauheet riidat saatiin aikaiseksi katkase kaikki välit selaisten kanssa jotka terrorisoivat suhdettane sinähän seurustelen naisesi kanssa et hänen perheensä kanssa ja samaa myös toistepäin liian monta ihmistä yhdessä parisuhteesa SOTKEE KAIKEN

Kyllä mä pistäisin äiten jäähylle, jos ei edes hyväksy sinun nuorinta poikaasi. Sanot suoraan et jos et osaa olla tasa-arvoinen kaikkien lasten kohdalla ei tarvitse enää pitää yhteyttä. Yhteydenpito voi jatkua vasta sen jälkeen kun kohtelet perhettä kunnolla, kumman valitset yksinäisen loppuelämän vai käytöstavat.

lähe sutimaan, ja älä äitiis pidä yhteyttä,vatipää mikä vatipää.ja samal linjalla toisetki jatkaa..ja vaimoski myös jos avioeroa tosta,hui teitä.

Yhteiseloa ei löydy kuin hautausmaalta.

Jos rakastat vaimoasi jätät äitis totta kai siehän jaat kumminki sängyn rakkaasi kanssa et äitis kanssa etkä myöskään asu äites kanssa vaan rakkaasi kanssa,itsestään selvä asiahan se on vaimo ennen äitiä, vietät ja jaat kumminki kaiken rakkaasi naisen kanssa??

miksi hitossa annat äitisi pompotella? miksi hän saa sekaantua elämäänne???

Että sitten osaaa olla pöljää touhua. Ensiin sinun pitää ajatella että kenenkä kanssa olet naimisissa, vaimosi, anoppisi vai omien vanhempiesi kanssa. Jos mennään sen mukaan että olet naimisissa vaimosi kanssa niin tietysti silloin otat etäisyyttä omaan äitiisi, hänellä ei ole mitään asiaa sekaantua teidän avioelämään. Nämä miesten äidit tahtovat tunkea sitä nenäänsä joka paikkaan. Ja äidilläsi ei ole mitään asiaa minkään lapsen lähelle jos ei kohtele heitä tasavertaisesti, se on sikamaista. Appivanhempiasi koskee sama asia. On vaimosi asia ottaa etäisyyttä omiin vanhempiiinsa jos hekin lähtevät tällaiselle järjeettömälle linjalle. Eikö vaimosi ole itsenäinen täysiikäinen ihminen jos antaa omien vanhempiensa päättää avioliitostaaan. Ja jos appivanhempasi alkaisivat eron yhteydessä tukea vaimoasi taloudellisesti se olisi veronalaista tuloa ja se on ilmoitettava verottajalle, vanhemmaat saavat antaa vain vähän yli 3000 euroa lapselleen verottomana kolmen vuoden aikana. Olen sitä mieltä että pidättee puheen sekä äidillesi ja appivanhemmillesi että ei tarvitse sekaantua ollenkaan jos eivät osaa käyttäytyä arvonsa mukaisesti.

ero tulee, kokemusta vähän vastaavasta

Päätä,kenen kanssa olet naimisissa,äitisi vai vaimosi!?!!!! Lapset ovat ansainneet vanhempiensa jakamattoman rakkauden.Tästä ei voi tinkiä! Napanuora äitiin poikki ja suhteet kohdalleen!!!!!

hitto mikä tollo oot!!!!perhe ennen kaikkea!!!!kyseletli vielä...

Niin se vain on, Miks HELVATA uusioperheitä pitää perustaa, kun menee päin. p...settä!! IHAN OIKEIN, KUN HOMMA KUSEE!! PYSYKÄÄ SEN ENSIMMÄISEN AVIOPUOLISON KANSSA TAI SITTEN ÄLKÄÄKÄ KUTEKO ENÄÄ TOISEN KANSSA! PÖLHÖT!!!!

Jätä akka ja muuta äidis luokse asumaan .

ensin teette kaikille selväksi; perheen sisäisiin asioihin ei puututa, niihin ei pidä edes neuvoja jakaa ellei PYYDETÄ. Tätä vauhdittamaan nyt ainakin 2kk vierailu tauko molemmin puolisena, ette ota näitä vieraita vastaan ette itse vieraile.

Siirrätte keskustelut kaikilla tasoilla yleisiin asioihin. Jos ja kun asioita aletaan siirtää perheen sisäisiin asioihin on kotiin lähdön aika HETI.

Listaatte vaimon kanssa yhdessä mitä asioita voi ja saa puhua "suvun" kanssa ja pidätte siitä kiinni.

Otatte sen Oman Reviirin ja pidätte.

uusavuttomalle uusioperhe, ampukaa toisenne, siittiöitänne unohtamatta!

Sanoohan sen jo ISOKIRJA,mies erotkoon äidistään ja isästään ja yhtykööt vaimoonsa.Samoin vaimo erotkoon
isästään ja äidistään.
Sen tähden mies erotkoon äidistään ja isästään ja liittyköön vaimoonsa ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.

Johan tämä myös näkyi Danielin ja Victorian häissä.

jos ootte jo eroamassa niin älä jätä äitiäs .... itse olisin pistäny kyllä äitini kuriin jos olis ollu tarvetta

>nyt sitten appivampani ovat luvanneet uudet huonekalut ym taloudellista tukea puolisolleni jos hän muuttaa.. minulta salassa tietysti..
oot vissii keskustellu vaimosi kanssa ... jatka sitä ennen ero-/yhdessäjatkamispäätöstä

appivanhempia nykysten....ex:n vanhemmat...(puistatus) etenkin äiti...oli sellanen asioihin puuttuja,joka paikkaan ja asiaan työnsi nokkansa.oli oikea tyranni minua kohtaan aluks kun aloin hänen poikansa kanssa seukkaan.nyt kun ajattelen sitä alkua,ni miten kestinkään kaiken sen?no olin sitten varmaan niin umpirakastanut,nuorehko että en nähnyt ja kokenut asioita niinkuin nyt kokisin 20v.vanhempana...sen meidän yhteisliiton 15vuoden aikana sain tarpeekseni kun ukko oli niin saamaton ettei voinut sanoa äidilleen EI.sanoi vain että annetaan olla et se haluaa auttaa,niin rahallisesti yms.kaikin tavoin mutta koskaan se ei tullut meille hoitamaan lapsiamme jos pyydettiin...tuli kyllä kylään ja huushollasi ihan mielin määrin,kerran sanoi olohuoneen verhoistakin että ovat liian räikeät...en voinut olla sanomatta siihen että ei ole varaa ostaa kauniimpia.ei olis kannattanut sanoa mitään... koska hän seuraavalla kerralla toi mieleisensä neutraali värisemmät ja vaihtoi ne ikkunaamme!!!kannattaa miettiä tarkoin KUMPI on sulle TÄRKEÄMPI VAIMO vai ÄITI?sinun ja perheesi onnellisuus?minä sinuna ottaisin itseäsi niskasta kiinni ja puhuisit sen jälkeen vaimosi kanssa mitä muita ratkaisuja löytyy tuohon asiaan kuin avioero?miksi erota jos rakastaa ja välittää toisesta?vainko siksi että kummankin appivanhemmat ovat hulluja???ja mitä tuohon tulee että äitisi on syöttänyt pajun köyttä vaimolles siitä ettet olisi ollut hälle uskollinen ni voisit sanoa äidilles että hänhän sen tietää kun on ollut mukana pitelemässä ex eukkojen jalkojas...ihan kylmästi nyt sanotte kumpikin vanhemmillenne että te elätte omaa elämäänne ja jos se ei heille sovi ni ei ole pakko olla yhteydessä teihin...uskon että pienikin välimatka vanhempiin auttaa....

Eli valitsette molemmat joko a)toisenne ja perheenne tai b) sukulaisenne.

perheesi puolesta.Jättäkää molemmat vanhempanne omaan arvoonsa ja nauttikaa perheestänne keskenänne.Itselläni sama tilanne sekä omat vanhempani,että appivanhempani aiheuttivat ongelmia.ei aiheuta enää,kun ilmoitin heti kättelyssä,että me emme eroa,tottukaa ajatukseen meistä,tai leikkikää,että teillä ole tytärtä,eikä miniää,koska ei ole poikaakaan.vuosi meni,nyt homma toimii,jos tulee riitaa,niin pari kuukautta ollaan "hävöksissä" taas kelvataan.älkää missään nimessä erotko,sehän olisi onnellista,koska antaisitte periksi.TSEMPPIÄ!

Taas tämä sama hörhö on vauhdissa provoineen.
Olisiko lääkityksen tarkistus ajankohtainen? Mitä mieltä itse hörhön lääkäri olisi tästä asiasta?

tunteiden lisäksi! Asia on sinun ja puolisosi välinen ja jos teillä perheenä menee hyvin, niin älä anna sivullisten puuttua asioihinne, vaikka he olisivat vanhempiasi. Sen jälkeen kun te elätte omaa elämäänne äitisi joutuu huomaamaan, että hän ei voi toisten asioita määräillä, niin hän aikansa melskattuaan rauhoittuu ja huomaa, että jos hän haluaa olla tekemisissä lastenlastensa kanssa, hänen tulee pysyä sivullisena ja hoitaa vain omat asiansa. Saman voi sinun vaimosi tehdä omien vanhempiensa suhteen. Loppujen lopuksi kyse on teidän kahden yhteisestä asiasta ja se teidän täytyy keskenänne keskustella. Jos toteatte, että te voitte pärjätä keskenänne ilman vanhempianne, niin ei muilla ole tekemistä asian kanssa. Se vaan on tosi vaikea vanhempienne ymmärtää. Oletteko riittävän vanhoja päättämään omista asioistanne?

on asiasta vanha viisaus: pitää sinun rakastaa häntä niin, että olet valmis hylkäämään äitisi ja isäsi. Uusi elämä siis rakennetaan puolison eikä vanhempien kanssa, puoliso on perhe ja lapset on perhe, ne ovat ykkösiä, molemmilla ja ehdottomasti. Tästä asiasta ei edes neuvotella vanhempien kanssa.

Vaikee mennä neuvomaan,kun en tiedä oman suhteenne vahvuutta.Jos omat välit on kohdallaan niin kyllä silloin pitäis löytyä keinot pistää appivanhemmat"järjestykseen".Teidän pitää vain päättää elää itsellenne ja perheellenne.Jos se ei käy toisille niin mitä sitten!Teidän onnestahan siinä on kyse.Itte olen se pa..a vävy joka joutui kokemaan kaikenlaista.Silti ollaan mamman kanssa oltu liitossa 30 v ja kasvatettu lapset itse.Kun ei käynyt vaareille eikä mummeille niin ei käynyt.Koskaan ei kielletty lasten tapaamista,mutta se oli selvää.ettei toiset sano miten meillä eletään.Saattaa kuulostaa jyrkälle,vaan voitko itte määrätä appivanhempien elämästä?Jos olette pistämässä kantapäitä yhteen,niin sitten pitää miettiä kakskertaa,mitä elämältä haluaa.Väkisin siitä ei kuiteskaan tuu mitään.Teettepä miten hyvänsä toivotan menestystä ja voimaa elämään.Helppoa se ei kuitenkaa tuu olemaan.

Jos on fiksuja tyyppejä ei riitaa yleensä synny. Veikkaisin, että olette mjulkeroita koko sakki. Menkää käytöskursseille. Ensin duunataan lapsia ja sitten erotaan ja taas yhdytään ja kysytään kohta neuvoa - jo on avutonta meininkiä.

jo olet nynny, jos et itse saa ongelmiasi ratkottua.

Pistä anopit muijasi kuriin ja näytä olevasi mies.