Olen miettinyt, että kun nuo miljoonat ja miljardit siittiöt silloin aikanaan taistelivat verenmaku suussaan siitä, että kuka heistä pääsee hedelmöittämään äitini munasoulun. Mitä jos olisinkin jäänyt kakkoseksi ja joku muu ahnaampi yksilö olisi vienyt potin ja hedelmöittänyt äitini munasolun. Olisinko se silti minä, vaikka voittaja olisi ollut joku toinen siittiö? Kun mietin todennäköisyyttä omalle syntymmälleni ja sille, että juuri minä... On pakko uskoa, että se olisin silti minä. Sitä taidetaan sanoa sieluksi.
Nyt kun oletetaan, että jokaisella elävällä olennolla on sielu, onko se sielu ollut aina olemassa? Olenko minä ollut aina olemassa? Jo ennen tuntemamme maailmankaikkeuden syntyä, jo niissä edellisissä maailmankaikkeuksissa? Olenko ollut olemassa aina? Enhän minä tyhjästä voinut tulla!
Nyt kun oletetaan, että jokaisella elävällä olennolla on sielu, onko se sielu ollut aina olemassa? Olenko minä ollut aina olemassa? Jo ennen tuntemamme maailmankaikkeuden syntyä, jo niissä edellisissä maailmankaikkeuksissa? Olenko ollut olemassa aina? Enhän minä tyhjästä voinut tulla!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Isältä saamasi perimä olisi erilainen ja sinusta tulisi erilainen biologinen yksilö. Ulkonäkö ja luonne poikkeaisivat nykyisestä jonkin verran. Miksi äidin perimä olisi identiteetin määräävä? Puolet perimästä tulee kummaltakin.
Sielusta en tiedä mitään, sen olemassa oloa ei voi tieteellisesti havaita, sielu liittyy uskontoon, usko tai älä.
Hyvä kysymys.
"Mitä jos olisinkin jäänyt kakkoseksi ja joku muu ahnaampi yksilö olisi vienyt potin ja hedelmöittänyt äitini munasolun."
Oletat siis jo lähtökohtaisesti että jokin toinen eli "ahnaampi siittiö" ei olisi sisältänyt "minuuden"
rakenteita, vaan ne olivat aiva tietyllä "toisella" siittiöllä ikään kuin myötäsyntyisesti.
On vaikea sanoa, missä mielessä "minuus" on palautettavissa vain ja ainoastaan joihinkin rakenteellisiin ehtoihin. Tällainen edellyttää aika voimakasta materialistista ja reduktionistista maailmankatsomusta ja filosofiaa. Toinen väärinkäsitys on tietysti se, että henki eli sielu olisi jotenkin materiaalista täysin irrallinen... em oletukset pyörivät substantiaalisen dualismin ympärillä (filosofiassa kartesiolaisuus jne.)
Yleensä "minuuteen" kuuluu biologisen ruumiillisuuden lisäksi vähintäänkin sosiaalinen puoli, jonka myötä
se rakentuu. Toisin sanoen on vaikea puhua "minuudesta" ilman kielen sosiaalisia rakenteita. Epäilen vahvasti, että siittiöiden identiteetti on tässä valossa aika liioiteltua ja johtaa luonnonfilosofien (biologit tms.) esittämiin hassuihin sekaannuksiin ja turhiin kiistoihin. Tai sanotaanko paremminkin: siittiön "minuus"
on aina suhteessa johonkin "toiseen".
Olisit Sinä. Elämä itsessään.
kaksoisveli tai sisar tai useampia, olisit silti eri henkilö kuin sisaresi. Jokaisesta siittiöstä munasolusta syntyy siis eri persoonallisuus. Jos munasolut ja siittiöt olisivat aivan toistensa kopioita, kaksoset olisivat aivan samanlaisia ja persoonallisuus olisi samanalainen. Luultavasti aivan samanlaisia yhdistelmiä ei koskaan ole, kun persoonallisia eroja kuitenkin aina löytyy.
"Nyt kun oletetaan, että jokaisella elävällä olennolla on sielu..."
Ei oikein taida olla pätevää syytä sille että niin pitäisi olettaa?
"Enhän minä tyhjästä voinut tulla!"
Kyllä sitäkin mahdollisuutta kannattaisi harkita, miksipä ei?
"Olenko ollut olemassa aina? Enhän minä tyhjästä voinut tulla! "
Et ole ollut olemassa aina. Et tullut tyhjästä. Älä järkyty mutta sait alkusi kun isäsi nussi äitiäsi.
Et sinä ole siittiö. Paremminkin sinä olet äitisi munasolu. Äitisi sinut on tehnyt lähes kokonaan, ei isäsi.
Olen sitä mieltä että jäädessä kakkoseksi, et olisi olemassa ollenkaan, ykkönen voisi olla tyttö (jostakin syystä oletan sinut pojaksi/ mieheksi). Voisit olla kokonaan erinäköinen ja luonne voisi poiketa paljonkin.
Kuten erimunaisilla kaksosilla, eikä identtisetkään ole ihan samanlaisia. Poikkeama ei ole kuitenkaan määrätty ykkönen voisi olla samanoloinen ja näköinen kuin sinä. Mutta ihan eri henkilö joka tapauksessa, joten syytä onnitella sinua :)
sitten on ihmisen psykologinen perimä, koska biolpginen perimä on vanhemmilta saatua, mutta psykologiselta perimältään lapsi saattaa olla aivan erilainen kuin vanhempansa