Tässä pohdiskelen mitä kaikkia puolia ihmisellä on. Joskus kauan aikaa sitten kun terapiassa kävin niin oli tästä puhetta.
Ihmisen mielihän perustuu vain dialogiin eri puoliensa kanssa. Tämä on vaikeaa ymmärtää koska tästä ei ole informoitu tarpeeksi. Jos miettii sitä että ihminen tuntee vihaa tulee esille hänen vihainen puolensa ja se on dominoiva sinä hetkenä. Mieli yrittää kommunikoida silloin myös toisten puolien kanssa kuten hämmennys, suru, epätoivo, epäily, itsevarma puoli. Päätökset hän tekee sen perusteella miten mieli pystyy keskustelemaan itsensä kanssa. Ymmärsittekö?
No haen kuitenkin sitä tässä takaa että pystyisikö kaikki mielenterveys onkelmat parantamaan vain sillä että tietyt ihmisen puolet pääsisivät sopuun keskenään. Ettei olisi ristiriitaisuuksia ensinnäkin ihmisen mielensisällä. Helposti jos miettii ihmistä joka ei ole tutustunut esim. omiin soittotaitoihin hän ei voi kehittyä koska ihmisen ego on tiellä. "Luulen pystyväni soittamaan mutta tiedän että en pysty." Hän ei päästä tiettyjen puolien käydä keskustelua toistensa kanssa. Itsekriittinen puoli sekä häpeäpuoli estää yhteyden kehittyvään puoleen. Henkilön jokin puoli tietää olevansa huono soittaja mutta silti antaa olettaa itselleen että olen hyvä. Vähän niinkuin ristiriita ihmisen sisällä. (Ei ole henkilökohtainen vittuilu kenellekkään vaikka joku täällä luulisi).
Toinen on kanssa hyvä esimerkki anteeksiannosta itselleen. Jos on ollut välinpitämätön itseään kohtaan ja potee suurta syyllisyyttä. Ei hän voi ikinä antaa itselleen anteeksi jos tietyt puolet eivät ole yhteyksissä toisiinsa. Periaatteessa tässä tapauksessa ihmisen pitäisi vaan pakottaa itsensä käymään se dialogi mielen sisällä. Syyllisyyttä poteva puoli sanoo: "Sori että olen tehnyt itselleni väärin ja ollut välinpitämätön." Anteeksi antava puoli sanoo: "Saat anteeks!" Vaikka kuulostaakin hölmöltä ja kivuliaalta suorittaa nämä dialogit mielen sisällä on näistä suuresti hyötyä.
Olipas hölöömöjä esimerkkejä mutta mänköö! hehheh
Lopuksi haluisin myös kuulla muiden ihmisten kokemuksia mielen sisäisistä dialogeista. Näistä voi olla suurta hyötyä henkiseen hyvinvointiin. Turha sitä on mennä kalliiseen terapiaan jos masennuksesta voi parantua itsekseen.
Ihmisen mielihän perustuu vain dialogiin eri puoliensa kanssa. Tämä on vaikeaa ymmärtää koska tästä ei ole informoitu tarpeeksi. Jos miettii sitä että ihminen tuntee vihaa tulee esille hänen vihainen puolensa ja se on dominoiva sinä hetkenä. Mieli yrittää kommunikoida silloin myös toisten puolien kanssa kuten hämmennys, suru, epätoivo, epäily, itsevarma puoli. Päätökset hän tekee sen perusteella miten mieli pystyy keskustelemaan itsensä kanssa. Ymmärsittekö?
No haen kuitenkin sitä tässä takaa että pystyisikö kaikki mielenterveys onkelmat parantamaan vain sillä että tietyt ihmisen puolet pääsisivät sopuun keskenään. Ettei olisi ristiriitaisuuksia ensinnäkin ihmisen mielensisällä. Helposti jos miettii ihmistä joka ei ole tutustunut esim. omiin soittotaitoihin hän ei voi kehittyä koska ihmisen ego on tiellä. "Luulen pystyväni soittamaan mutta tiedän että en pysty." Hän ei päästä tiettyjen puolien käydä keskustelua toistensa kanssa. Itsekriittinen puoli sekä häpeäpuoli estää yhteyden kehittyvään puoleen. Henkilön jokin puoli tietää olevansa huono soittaja mutta silti antaa olettaa itselleen että olen hyvä. Vähän niinkuin ristiriita ihmisen sisällä. (Ei ole henkilökohtainen vittuilu kenellekkään vaikka joku täällä luulisi).
Toinen on kanssa hyvä esimerkki anteeksiannosta itselleen. Jos on ollut välinpitämätön itseään kohtaan ja potee suurta syyllisyyttä. Ei hän voi ikinä antaa itselleen anteeksi jos tietyt puolet eivät ole yhteyksissä toisiinsa. Periaatteessa tässä tapauksessa ihmisen pitäisi vaan pakottaa itsensä käymään se dialogi mielen sisällä. Syyllisyyttä poteva puoli sanoo: "Sori että olen tehnyt itselleni väärin ja ollut välinpitämätön." Anteeksi antava puoli sanoo: "Saat anteeks!" Vaikka kuulostaakin hölmöltä ja kivuliaalta suorittaa nämä dialogit mielen sisällä on näistä suuresti hyötyä.
Olipas hölöömöjä esimerkkejä mutta mänköö! hehheh
Lopuksi haluisin myös kuulla muiden ihmisten kokemuksia mielen sisäisistä dialogeista. Näistä voi olla suurta hyötyä henkiseen hyvinvointiin. Turha sitä on mennä kalliiseen terapiaan jos masennuksesta voi parantua itsekseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ihmisen eri "puoliin" taida olla mitään perää. Olet vaan terapiassa uskonut kovasti kaikkea, mitä sinulle on puhuttu ja ymmärtänyt ehkä väärin. Älä rakenna mitään tuollaisen uskomuksen varaan. Vääristä uskomuksista voi tulla vain harmia.
>>Mieli yrittää kommunikoida silloin myös toisten puolien kanssa kuten hämmennys, suru, epätoivo, epäily, itsevarma puoli. Päätökset hän tekee sen perusteella miten mieli pystyy keskustelemaan itsensä kanssa. Ymmärsittekö?
Tässä ei ole mitään oikein. Ihmisen mieli ei ole jakautunut tällä tavalla moniin osiin. On vain yksi mieli, ja mielellä on tunnetiloja.
Kalliiseen terapiaankaan ei tarvitse mennä, kun elät rauhallisena onnellista elämää. Voihan sitä lukea viisaiden ihmisten kirjoittamia kirjoja, kuunnella hyvää musiikkia, ulkoilla, uida, laittaa ruokaa na nukkuakin. Siinä on hyvää terapiaa, kun tekee miellyttäviä asioita.
Höhhöh en tiedä pitäisikö sinulle sanoa että et uskalla tutustua itseesi. Ingorance is bliss. Niihän se menee. Mutta loppupeleissä just löytämällä ihmisen eri puolet on ihmisellä ainoastaan mahdollisuus kehittyä ja luopua masennuksesta. Masennuksesta joka on vain tila minkä ihminen on itselleen luonut pelätessään muutosta itsessään.
Kyllähän noilla kivoilla harrastuksilla on merkitystä mielenterveydelle, samoin kuin sosialisoinnilla ja työn teolla. Mutta jos masennuksesta haluaa päästä eroon pitää hänen tutustua ensin itseensä.
Heip,
luin juuri tänään pitkästä aikaa Antony de Mellon Havahtuminen -kirjaa. Olen sekä ketjun aloittajan että toiseksi kirjoittaneen kanssa samaa mieltä. Psykologiaan jonkin verran tutustuneena ja omaa elämääni kelanneena olen itse sitä mieltä, että sisäinen mielen keskustelu on tarpeen. Yhtä tarpeen on kuitenkin tunteiden kokeminen. Siis pelkkä järkeily ei riitä mitenkään päin. Täytyy myös tuntea.
Mielen puolet lyövätkin kättä silloin, kun järki ja tunteet ovat tasapainossa. Näin minun kokemukseni mukaan. Vain minun. ;)
Siitä on jo aikaa noin 30 vuotta. Muistan sen kyllä, että se vaati ajattelemista. Ajatuksia täytyy jollakin tapaa märehtiä ja lopulta heittää ne pois. Ajatukset kiertää masentuneella niinkuin kehää. Samat vaivaavat asiat tuppaa nousemaan automaattisesti mieleen. Ne täytyy lopettaa tahdonvoimalla. Jonkinlaiset vastaukset täytyy kuitenkin löytää mieltä vaivaaviin asioihin. Täysin terveenä ei tarvitse ajatella mitään ikäviä asioita. Voi nauttia iloa tuottavista ajatuksista. Ehkä se on niin, että täytyy käydä läpi jotain kriisejä, että kasvaa vahvemmaksi.
teillä on kai kokemusta näistä asioista, kuulisin mielelläni lisää näkemyksiä masennuksesta ja ihmismielestä. De Mello oli selkeä ajattelija. Masiksen kanssa elelen, olen nyt ehkä löytämässä tietä normaaliin elämään, ulos kehästä, siksi kiinnostaa näkemykset.
-Jos on ollut välinpitämätön itseään kohtaan ja potee suurta syyllisyyttä.
-Masennuksesta joka on vain tila minkä ihminen on itselleen luonut pelätessään muutosta itsessään.
-Ajatukset kiertää masentuneella niinkuin kehää. Samat vaivaavat asiat tuppaa nousemaan automaattisesti mieleen. Ne täytyy lopettaa tahdonvoimalla.
kannattaisi Linnunratasi seurauksena käsitellä seksuaalisuuteen liittyvää kirjaa, vaikka valikoima niistä onkin hyvin suppea. Kokeile esim. Jaqueline Briskinea tai Nora Robertsia. Miksi ihmisellä olisi muita puolia? Meillä on erilaisia seksuaalisia käsitteitä, mutta myös oma itsemme, jota ei ehkä tulisi tuollaisella jakamisella päästää irtiriistatumaan itsestä tai läheisistä. Mä en ole Hangon keksi oli kerran eräs tutkimusaihe psykologiliiton piirissä, jatkuikohan sen kauankin. Kokeile ihmeessä pornografiaa havahtumiseen.
Minä uskoin kauan että minussa on monia eri puolia, jotka keskustelevat keskenään. Psykiatrille näistä kertoessani, tulivat siihen tulokseen että sairastan skitsofreniaa. Olen siis psykoottinen koska ajattelen näin.