Onko muillakin lajeilla yhtä suuria kokoeroja kuin meillä ihmisillä? Itse olen 156cm lyhyt nainen ja ystävättäreni on 179cm pitkä. Mallitytöt voivat olla reilusti yli 180cm. Mieheni on 165cm ja on olemassa yli 2 metriä pitkiä miehiä.
Mietin vain onko muilla eläinlajeilla yhtä suuria eroja vai kasvavatkohan aikuisina lähes samankokoisiksi. En ole koskaan esim. luontodokkareissa huomannut, että asiaa ois koskaan mitenkään kommentoitu. Luonnoneläimillä vaikuttaa tietenkin ravitsemus, mutta esim. saman lauman jäsenten kesken ei vaikuta liiemmälti eroa olevan.
Mietin vain onko muilla eläinlajeilla yhtä suuria eroja vai kasvavatkohan aikuisina lähes samankokoisiksi. En ole koskaan esim. luontodokkareissa huomannut, että asiaa ois koskaan mitenkään kommentoitu. Luonnoneläimillä vaikuttaa tietenkin ravitsemus, mutta esim. saman lauman jäsenten kesken ei vaikuta liiemmälti eroa olevan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
eläimilläkin eroja.
Minun täysikasvuinen koirani painaa runsaat 3 kiloa
ja naapurin Bernandilainen yli 70 kiloa.
Samoin on kaloja joiden urosten ja naaraiden kokoero on
yhden suhde sataan.
nimenomaan puhut, niin ajatteleppa vaikka sitten koiria.
Kokoerohan voi koirilla olla moninkertainen toisiinsa verraten.
ovat erikoistapaus, sillä ihmiset ovat niitä "jalostaneet" eri käyttötarkoituksiin (vahdiksi, metsästys- ja paimenkoiriksi, seurakoiriksi yms. - ja Koreassa jopa syötäväksi). Tuskin koira pelkästään luonnonvalinnan kautta olisi noin erikokoisiksi alalajeiksi kehittynyt.
Koiraa ei ehkä voi verrata luonnon eläimiin eikä antirasistien mukaan rotuja ole, mutta siskollani oli aikoinaan venäjänvinttikoira, joka oli näyttelyihin nartuksi "liian iso". Sinänsä huvittavaa diskriminointia jos koira nyt sattuu olemaan luonnostaan skrode ihan muuten vaan. Huom! Ei siis läski, vaan liian korkea eli pitkä. ; )
On luonnossakin kokoeroja eläinten välillä, mutta eivät ne tosiaankaan näytä olevan niin suuria kuin ihmisillä. Joskus dokkareissa näkee jo kokoerosta esim. mursujen alkaessa tapella, ettei sen pienemmän olisi kannattanut vaivautua, kun turpaan tulee kumminkin.
radiosta jotain luonto-ohjelmaa lumikoista.
Lumikko-naaras on paljon pienikokoisempi kuin
uros, mutta tutkijan mukaan paljon parempi
tappelija ja saalistaja.
Juuri kuten kuin ihmisissäkin :-)
on melkoisia kokoeroja sukupuolten välillä - esim. ylempänä mainitut erikoiset kalat - mutta ei sitten saman sukupuolen yksilöiden välillä.
Ihmisillä kokoerot ovat nykyisin valtaosin peräisin geeneistä, mutta luonnossa ravitsemus on usein suurempi määrittäjä koon suhteen. Hajontaa kuitenkin on aina löydettävissä, kuten kaikissa ominaisuuksissa. Yleensä kokoerot ovat sitä suurempia lajin sisällä, mitä enemmän varaa yksilöillä on kasvaa eri kokoisiksi. Suurempi eläin tarvitsee enemmän ravintoa ylläpitääkseen itseään ja liikkuakseen. Joissain olosuhteissa näissä asioissa ei voi kertakaikkiaan joustaa, toisissa taas paljonkin. Esimerkiksi susien parissa hajontaa on keskiverrosta 37 kilosta aina huimaan 77 kiloon. Useinkin aikuisilla nisäkkäillä lajin sisällä suurimman yksilön paino voi olla lähes tuplaten pienimmän yksilön painon verran. Luonnoneläimet eivät ylipainosta kärsi, joten tästä saa melko hyvän kuvan kokohajonnasta.
Jääkarhu-urosten koko voi vaihdella 350 kilogrammasta 800 kilogrammaan, että kyllä tuossakin jo aikamoinen haarukka on.
Esim. suurimmat hirvisonnit voi painaa 600 kiloa kun keskimäärin ne jää 300 - 400 kilon nurkille.
Samaa luokkaa on kokovaihtelut myös susilla ja norsuilla. Myös kanalintujen ja jänisten koossa on aikuisilla yksilöillä isojakin eroja.