Hei,Minulla on aiv okasvain päässä.Nyt joulukuussa 2009 minulta löydettiin pään magneettikuvauksesta, että sen viereen on kasvanut kysta.Onko kellään muulla päässä kystaa?Mitä sille teillä on tehty?
Aivorungon alueella kysta
Suttero
2704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
toimia vain hiilihydraatilla. Hiilihydraattien syömisen vähentäminen on ensisijainen syövän hoitokeino.
Tosin se ei varmastikaan kaikilla koskaan tule ilmi, kun on sellaisessa paikassa, ettei aiheuta mitään haittaa.
Esim. tuttavallani kysta tuli ilmi ihan sattumalta, eikä sille ole mitään tehty. Ei edes seurata.
Tietenkin täytyy mennä tutkimuksiin, jos tulee jotain oireita, mutta vielä n. kahdeksan vuoden jälkeen kystan löytymisestä ei ole aiheutunut mitään haittaa.
Toisinkin voi olla. Esim. tyttärelleni laitettiin shuntti n. 30 v sitten, koska kysta vaikeutti aivonesteen kulkua aiheuttaen aivopainetta.
Shuntti on vaihdettu sen jälkeen kolme kertaa ja tehty kerran kystan fenestratio (ymmärtääkseni jonkinlainen puhkaisu).
Siellä se kysta kuitenkin edelleenkin uskollisesti pysyy. Tosin fenestratio auttoi sen verran, että kysta ei (sairauskertomuksen mukaan), ole enää yhtä expansiivinen, eli laajenemaan pyrkivä (turvonnut sanoi ystäväni, joka on sairaanhoitaja).
Kyllä siitä on niin paljon haittaa ollut, että elämä on mennyt varmasti täysin toisin kuin se olisi mennyt ilman kystaa.
Tuskinpa näissä oireissa ja seurauksissa paljonkaan eroa aivokasvaimeen nähden on ollut, paitsi leviämisen suhteen.
Esim. hyperprolaktemia aiheutuu usein adenomasta, mitä tyttärelläni ei ole. Kuitenkin kystan seurauksena hänellä on hyperprolaktemia, mikä on vaatinut keskussairaalatasoista seurantaa ja lääkitystä lähes parikymmentä vuotta ja siitä huolimatta aiheuttanut osteoporoosin (ja rannemurtuman, joka on lääkärin mukaan vanhojen ihmisten murtuma) kohua herättävine lääkityksineen.
Sen lisäksi tasapainovaikeudet, kaatumiset loukkaantumisineen (mm. aivoverenvuoto ym.) muistivaikeudet jne.
Toisaalta tiedostamme kyllä, että pahemminkin voisi olla, koska kysta ei kuitenkaan ole levinnyt, mutta on ollut kookas jo alunalkaenkin.
Joskus, kun tytärtä on viety ambulanssilla sairaalaan tai sairaalassa leikkaussaliin, minusta on tuntunut, etten enää jaksa.
Sitten olen vaan kuitenkin ryhdistäytynyt ja ajatellut, että pakkohan se on, kun en tästä mihikään pääse. Ja tässä sitä edelleenkin ollaan ja odotellaan taas viikon kuluttua olevaa sairaalan neurologin vastaanottoa.