Onko tämän tapaista kukaan filosofi koskaan esittänyt:
Me ihmiset saattaisimme olla jumalolentojen tai enkeleiden suhteen samantapaisessa asemassa kuin kasvit ovat meidän suhteen.
Kasvit eivät näe meitä vaikka reagoivatkin tavallaan valoon. Ne luulevat elävänsä omaa itsenäistä elämäänsä olosuhteiden mukaan. Ne voisivat kokea että meidän toimintamme on heidän olosuhteisiinsa vaikuttava yliluonnollinen ilmiö. Yliluonnollinen siksi koska eivät ole meistä tietoisia. Me muutamme kasvien kannalta luonnonlakeja. Olemme siis kuin jumalolentoja tai enkeleitä kasveihin nähden. Joitakin kasveja syömme, toisia kasvatamme ja kolmansia tuhoamme. Kasvien kannalta siinä ei ole mitään logiikkaa.
Meidän jumalamme voisivat muodostaa jossakin meille tuntemattomassa ulottuvuudessa meille täysin käsittämättömän toimintaympäristön joka sivutuotteena vaikuttaa meidän kokemaamme ympäristöön meidän mielestämme käsittämättömien, satunnaisten tuntuisten tai ehkä yliluonnollistenkin ilmiöiden kautta? Olemme ikäänkuin jumalten puutarha jossa ruohikkoa säännöllisesti leikataan, puu yllättäen kaadetaan ja pensaita istutetaan eikä siinä meidän kannaltamme ole mitään tolkkua vaikka jumalten kannalta on.
Me ihmiset saattaisimme olla jumalolentojen tai enkeleiden suhteen samantapaisessa asemassa kuin kasvit ovat meidän suhteen.
Kasvit eivät näe meitä vaikka reagoivatkin tavallaan valoon. Ne luulevat elävänsä omaa itsenäistä elämäänsä olosuhteiden mukaan. Ne voisivat kokea että meidän toimintamme on heidän olosuhteisiinsa vaikuttava yliluonnollinen ilmiö. Yliluonnollinen siksi koska eivät ole meistä tietoisia. Me muutamme kasvien kannalta luonnonlakeja. Olemme siis kuin jumalolentoja tai enkeleitä kasveihin nähden. Joitakin kasveja syömme, toisia kasvatamme ja kolmansia tuhoamme. Kasvien kannalta siinä ei ole mitään logiikkaa.
Meidän jumalamme voisivat muodostaa jossakin meille tuntemattomassa ulottuvuudessa meille täysin käsittämättömän toimintaympäristön joka sivutuotteena vaikuttaa meidän kokemaamme ympäristöön meidän mielestämme käsittämättömien, satunnaisten tuntuisten tai ehkä yliluonnollistenkin ilmiöiden kautta? Olemme ikäänkuin jumalten puutarha jossa ruohikkoa säännöllisesti leikataan, puu yllättäen kaadetaan ja pensaita istutetaan eikä siinä meidän kannaltamme ole mitään tolkkua vaikka jumalten kannalta on.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tulipa vielä mieleen eräs analogia.
Me olemme eläinkuntaa joka syö esim. kasvikuntaa joka vetää ravintonsa kivikunnasta, elottomista aineista.
Kasvikunta on kivikunnalle kuin jumalia joka muuttaa sitä mikä niiden kannalta on luonnollista. Kivi ei käsitä miksi kasvin juuri etenee maassa vaikka kivi tietääkin kaiken mekaniikasta. Kiven kannalta kasvi on yliluonnollinen.
Meidän jumaliemme/enkeltemme kannalta me olemme kasvikuntaa ja meidän kasvi- ja kivikuntamme, rakennukset mukaanlukien, on heille kivikuntaa.
Joo. Näin sen täytyy olla :-)
...miksi tyytyä kuvittelemaan, että ihmiskunta ja maapallo olisivat jotenkin ainutlaatuisia? Entäpä jos koko universumi onkin jonkin "jumalan" kasvitarha tai leikkikenttä tms.?
Jos pysytään siinä mitä jo tiedetään, sekä elollinen että eloton luonto ovat yhteydessä toisiinsa, esim. energia ja vesi kiertävät kaikkialla. Analogiat, alistussuhteet eivät loppujen lopuksi toimi, koska kaikki on vuorovaikutuksessa keskenään. Ihminen sattuu vain olemaan evoluution älyllisessä kärjessä, ei enempää.
-- fd
Simulaatioargumentti
http://www.simulation-argument.com/
Olemme osa jonkun toisen todellisuuden toteuttamaa simulaatiota.
"Kasvit eivät näe meitä vaikka reagoivatkin tavallaan valoon. Ne luulevat elävänsä omaa itsenäistä elämäänsä olosuhteiden mukaan. Ne voisivat kokea että meidän toimintamme on heidän olosuhteisiinsa vaikuttava yliluonnollinen ilmiö."
Kasvit eivät luule eivätkä koe mitään. Niillä ei ole tietoisuutta. Kasvit, kuten useat alkeelliset eliöt reagoivat heitä ympäröiviin ja heihin vaikuttaviin olosuhteisiin. Tämä reagointi ei ole tietoisuutta. Tietysti selkeää rajaa tietoisuuden ja ei-tietoisuuden välillä ei ole, mutta kasvien toimintamekanismi tunnetaan riittävän hyvin jonka perusteella voidaan todetta ettei kyse ole minkään sortin tietoisuudesta.
Ihminen toki voi kokea olevansa jumala kasveille, eläimille tai muille ihmisille. Mutta mitään uutta tai filosofista en kyllä tästä ajatuksesta löydä.
Itse kasvi, eliönä, ei juuri 'luule mitään' mutta se ei todista etteikö kasvin osat 'luulisi' jotain. Samoin kuin yksilöt voivat ajatella järkeviä asioita vaikka koko yhteiskunta ei näytä reagoivan mihinkään.
Erittäin hyvä havainnollistus ja visualisointi. Juuri tuollaisessa maailmassa me eletään, kuin kasvit. Universumimme (se miten sen ymmärrämme) on samoin limittynyt suurempaan jumalmaailmaan. Tämä on vanha filosofinen totuus! Ongelma on ettei yliluonnollista ymmärretä yliluonnolliseksi. Paitsi tieteen kautta selittämällä sitä. Pelkäämme tehdä itsenäisiä päätelmiä todellisuuden luonteesta. Pelko on usein tervettä.
...jumalmaailma on epätodennäköinen selitys. "Yliluonnollisiksi" on aina kutsuttu asioita, joita ei ole kyetty vielä ymmärtämään, kunnes ne on kyetty selittämään luonnollisiksi.
- Mikä muuten on "vanha filosofinen totuus"? Onko filosofian tehtävänä tuottaa totuuksia?
-- fd
Vanhoilla filosofisilla totuuksilla viittaan mm. idän filosofioihin, kuten Zen, Tao, Budhha jne. Tiede joka pyrkii järjellä ymmärrettävään maailmankuvaan on siinä vaiheessa että selitykset ovat käymässä vähiin. Ilmiöt ovat niin outoja arkijärjelle. Tiede siis lähestyy vanhoja filosofisia totuuksia.