Olen tässä kauan jo pohtinut, että miksi ketuttaa. Mieltä rassaa menneet asiat, jauhan niitä ja tulen vain vihaisemmaksi. Eräs psykiatrian sairaanhoitaja kehoitti omahyväisesti, että kun asiat käsitellyt niin ne pitäis jättää taakseen, mutta ei osannut neuvoa miten. Onko kukaan täällä onnistunut asiassa? Vinkkejä kaivattaisiin. Nyt vaan on "oppinut" elämään sen kanssa.
Miten jättää asiat taakseen
Ahdistunut mieli
3270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on aivan sama ongelma kuin sinullakin. Mietin vanhoja tapahtumia pakonomaisesti, enkä oikein pysty jättämään niitä mielestäni. Tällä hetkellä minulla on helpompi vaihe näiden ajatusten kanssa. Minua on auttanut mielialalääkitys. Nykyjään olen jopa onnistunut ajattelemaan monista ikävistä asioista toisesta näkökulmasta, ja näin olen ymmärtänyt, että monista tapauksista on ollut minulle hyötyä.
Kerron esimerkin yhdestä tapauksesta: Nuoruudessa seurustelin erittäin paskan jätkän kanssa. Hän vei minut ratsastuskisoihin vieraaseen kaupunkiin. Sitten hän kuitenkin vieraassa paikassa jätti minut yksin erään koulun rehtorin kanssa metsässä olevaan mökkiin ja lähti bailaamaan muiden nuorten kanssa viereiseen kaupunkiin. Kun menin nukkumaan heräsin siihen, kun rehtori käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. No, mies seuraavana päivänä poikakaverilleni tietysti kielsi kaiken ja poikakaverini uskoi häntä. Olin niin nuori, että en uskaltanut tehdä rikosilmoitusta.
Täsät tapauksesta olin erittäin ahdistunut. Yhtäkkiä ymmärsin, että tämä saattoi koitua minulle hyödyksi. Tapauksen jälkeen men ei enään tavattu tämän paskan poikakaverin kanssa. Minulla ei ollut tuolloin ehkäisyä, ajattelin että jos olisimme vielä tavannut olisimme olleet kuitenkin keskeytetyssä yhdynnässä, ja näin olisin saattanut tulla raskaaksi.
Mitkä tapaukset sinua on ahdistanut? eNTÄ TEITÄ MUITA?
Huomasin, että kirjaimet olivat muuttuneet vahingossa kirjoitukseni lopussa isoiksi. Sorry!
Veikkaisin, että jonkinlainen psykodraama, siis ryhmäterapia jossa voisit(te) käydä sinua painavia asioita läpi ja TUNNEKOKEMUKSEN KAUTTA uudellenelää, voisi auttaa paljon paremmin kuin ajattelu samoissa kehissä tai suusanallinen tuskailu.
Pollyanna-harjoitus voisi myös auttaa, siis syvenny jokaiseen keljutuksenaiheeseesi erikseen sen verran, että voit keksiä edes yhden hyvän puolen tapahtuneesta, kokea sen mielekkääksi eletyn elämän palaseksi.
Voi myös olla, että takerrut "syihin" joiden turvin voit jatkaa viha-katkeruus-tunnetilassa lymyilyä sen sijaan, että nostat kytkintä ja siirryt haasteellisempiin vaiheisiin elämässäsi. Jatkuva vihaisuus on epäterveellistä itsellesi.
Suosittelen joogaa. Tutustu joogafilosofiaan, se on auttanut minua itseäni suuresti tulemaan lempeämmäksi, rauhallisemmaksi luonteeksi. Kun tietoisesti muuttaa ajatuksenkulkua, tsemppaa, muutaman viikon, ajan oloon tyyni, tyytyväinen mielentila jää vallitsevaksi aivan luonnostaan.