Moni suomalainen puhuu vieraita kieliä "tankerosti". Onko kyse siitä, etteivät he osaa erottaa ns. kovia ja pehmeitä konsonantteja toisistaan, vai siitä, etteivät he osaa ääntää niitä?
Omia kokemuksia:
-Jos puhun englantia nopeasti, oikaisen th-äänteen kohdalla eli saatan lausua sen lähes pelkkänä t:nä
-Luulen erottavani kuultuna melkein kaikki venäjän ja japanin suhuäänteet
-Saksassa soinnillinen s löytyy melkein aina, sch-äännettä saatan käyttää jopa liikaa.
Kuinka hyvin vieraskieliset ihmiset pystyvät ymmärtämään esim. sinotiibetiläisten kielten tooneja?
Omia kokemuksia:
-Jos puhun englantia nopeasti, oikaisen th-äänteen kohdalla eli saatan lausua sen lähes pelkkänä t:nä
-Luulen erottavani kuultuna melkein kaikki venäjän ja japanin suhuäänteet
-Saksassa soinnillinen s löytyy melkein aina, sch-äännettä saatan käyttää jopa liikaa.
Kuinka hyvin vieraskieliset ihmiset pystyvät ymmärtämään esim. sinotiibetiläisten kielten tooneja?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Erilaiset äänteet vaikuttavat. Sitä paitsi suomen kieli on muutenkin helposti lausuttavaa, esimerkiksi sanan alussa on yleensä vain yksi konsonantti jne, joten se ei valmenna lausumaan sellaista kieltä, jossa lihallisen kielen täyty olla jatkuvasti aktiivinen.
Ääneiden väärästä lausumisesta ja puheen yleisestä velttoudestahan se tankero puhe muodostuu.
Epäselvä puhe johtuu puheluiden nopeasta liikkumisesta. Puheluut liikkuvat niin nopeasti että ympäröivät pehmytkudokset sakkaavat – seurauksena on sössötys.
johtuu vain ja yksinkertaisesti siitä, ettei ole itse kiinnittänyt huomiota ääntämiseen kieltä opiskellessaan, tai opetuksessa ei ole kiinnitetty huomiota.
Joku puhui jostain puheluista - no, eikö ne puheluut ole kaikilla homo sapienseilla samanlaiset perusrakenteeltaan - täytyy tässä nyt kuitenkin mainita, etten ole puheluista koskaan kuullutkaan, mutta kai sellaiset ovat olemassa - lieneekö joku foniatrien ammattisana koko puheluu-termi.
No, ei johdu muusta kuin siitä, ettei ääntämiseen ole kiinnitetty huomiota.
Jo äidinkielen artikulaatiossa on huimia eroja. Jotkut puhuvat tarkasti kuin ranskalainen, jotkut sopertavat yleisvokaalia käyttäen. Tämä usein vaikuttaa seuraavien kielten oppimiseen.
Toki on olemassa myös todellisia puhevikoja, joita en tässä tarkoita.
Tarkoitan siis, että asenne ääntämiseen siirtyy uusiin kieliin varmasti jo lapsuuden äidinkielen oppimisesta.
Mitä äänteiden erottamiseen tulee, siihen vaikuttaa se, miten viljalti erilaisia kieliä on lapsena kuullut.
Jos suomalainen puhuu vieraita kieliä tankerosti, niin millä sanalla voisi kuvata ranskalaisen puhumaa vierasta kieltä? Onko se clouseau'ta?
etta vieras kieli opitaan toiselta suomalaiselta jonka aidinkieli se ei ole. Siis alunperin opitaan vaarin. Luullaan myos etta vahan sinnepain aannetty puhe on OK ja ymmarrettavaa.
Kuka noin tekee?
Entäpä millä sanalla voisi kuvata tavallisen anglosaksin (britin tai jenkin) puhumaa vierasta kieltä?
Mykkyys.
Ei nimittäin kuulu mitään kun ei osata yhtään mitään, ei edes sen vertaa mitä palvelualojen ranskalaiset nykyisin osaavat englantia, saksaa, italiaa tai espanjaa.
USA:ssa? Kaikki High Schoolin kayneet ovat opiskelleeet vahintaan kaksi vuotta vierasta kielta. Ja taalla on miljoonia jotka ovat sujuvasti kaksikielisia, natiivitasolla.
Olen käynyt USA:ssa, tosin vain kaksi kertaa, ja Englannissa puolenkymmentä kertaa. Sen lisäksi olen keskustellut sekä jenkkien että brittien kanssa eri puolilla Eurooppaa kymmeniä kertoja, ja nämä olivat pääasiassa hyvin koulutettuja ihmisiä.
Näihin kokemuksiin perustui edellinen viestini, joka oli vastaus nimimerkin Fat Panther heittoon ranskalaisten kielitaidosta.
Suurin osa kohtaamistani "tavallisista" briteistä ja jenkeistä ei ole osannut sanaakaan mitään muuta kieltä kuin äidinkieltään - hädin tuskin nekään, jotka matkustivat Euroopassa. Tietenkin High Schoolin käyneet tai vastaavan koulutuksen saaneet ovat lukeneet kieliä, mutta se on eri juttu.
Tietenkin kaksikielisiä, ensi sijassa espanjalais-englantilaisia, USA:ssa on miljoonia, mutta sekin on eri juttu. Se on vähän sama kuin suomenruotsalaiset, jotka osaavat sujuvasti kahta kieltä.
Kummasti alkoi noita "eri juttuja" ilmestymaan! Sinulle ei nakojaan kelpaa muu kuin kielitaidoton, tyhma jenkki stereotyyppi.
Condi Rice puhuu sujuvaa venajaa, ajatella, musta nainen!
Olen asunut taalla muutaman vuosikymmenen ja huomannut etta ihmisten kielitaito ei tule ensimmaisena puheenaiheeksi ja vastoin yleista luuloa (Suomessa) ei myoskaan koulutustaso.
Näyttää olevan turha jatkaa väittelyä, kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäistä, niinkuin vanha sanaparsi sanoo.
monikielinen = multilingual
kolmikielinen = trilingual
kaksikielinen = bilingual
yksikielinen = American
Sanojan oma vieraiden kielten taito jäi minulta testaamatta.
sillä ovathan erilaiset kieltä äidinkielinään puhuvien puheesta tehdyt nauhoitteet käytössä, kieltä, jos nyt vaikka englantia tässä tarkoitetaan, kuullaan nykyään myös tiedotusvälineissä - tv:ssä, elokuvissa, radiossa, musiikkiesityksissä jne.
Eli ei ole ihan hyvä selitys tuokaan.
Laiskuudesta se johtuu, ei haluta harjoitella sitä oikeaa ääntämystä.
Tosin, juu, ei se luonnistu joku ranskan taivuttaminen ranskalaisen mukaiseen ääntämykseen suomalaiselta. Siinä ollaan jo tosi vaikeuksissa.....
Englanti vielä menee... Ruotsin intonaatiotkin oppii helposti.
into a corner, Hakro. Lahdenpa tasta Takahikialle testaamaan suomalaisten kielitaitoa, kuinka sujuu keskustelu.
Really funny - not.
on myös cunnilingual.
Kummallakin on yksi.
myös jenkkilässä. Lentoasemalla heti tuli joku päivettynyt selittämään ties mitä, johon sukulaiseni tietysti sanoi "Do you speak English?".
Palataanpa lähtökohtiin:
Keskustelu lähti liikkeelle Fat Pantherin väitteestä, joka viittasi ranskalaisten kehnoon englannin ääntämiseen.
Vastasin siihen, että tavallinen anglosaksi (brittitai jenkki) ei osaa vieraita kieliä senkään vertaa kuin tavallinen ranskalainen.
Tässä vaiheessa nimimerkki USAssa asuva toi kehiin Condoleezza Ricen, ikäänkuin tämä huippuälykäs nainen olisi tyypillinen esimerkki keskivertojenkistä.
Totesin, että puhumme kahdesta eri asiasta: Minä puhuin edelleen tavallisista palveluammattien ihmisistä Ranskassa (tai miksei muuallakin Euroopassa), kun taas "USAssa asuva" esitti näiden vertailukohdaksi High Schoolin käyneitä ihmisiä ja huippuministeriä. Turha sellaista keskustelua on jatkaa.
Jos lähdet Takahikiälle testaamaan suomalaisten kielitiatoa, veikkaanpa että törmäät huimasti parempiin tuloksiin kuin testaamalla vastaavasti jenkkien kielitaitoa jossain Keskilännen maaseudulla. Koeta onneasi!
paistaa. Suurin osa amerikkalaisista on kaynyt High Schoolin, ei se mikaan korkeamman koulutuksen laitos ole. Tietaakseni ei edes MacDonaldsille paase toihin ellei ole H.S. todistusta tai ainakin GED.
Sen verran tiedän, että USA:n High School vastaa suurin piirtein suomalaista lukiota. Erään lähteen mukaan noin 70 prosenttia amerikkalaisista käy High Schoolin. Kaksi vuotta vieraan kielen opiskelua ei ole paljon, ja se paistaa. McDonald'sin (huom. kirjoitusasu) vaatimuksista en tiedä mitään.
Olen edelleen vakuuttunut siitä, että on helpompi saada palvelua englanniksi Ranskassa kuin ranskaksi Englannissa tai USA:ssa. Siitä tässä keskustelussa oli alun perin kyse. Condoleezza Ricen kielitaito on ihan eri juttu.
Monien ihmisten hyväksi kehutussakin kielitaidossa on puutteita, vaan haitanneeko tuo mittään? Laila Kinnunen kertoi leikillisesti eräässä radiohaastattelussa olevansa jonkinlainen kielinero. Kuitenkaan hän ei ainoassakaan englanniksi laulamassaan laulussa käytä kertaakaan soinnillista s-äännettä, joita on englannissa kaksi.
kaikenkielisillä on sama ongelma. Ihminen oppii yleensä lapuudessaan vain yhden kielen ja se pitkälti määrää kuinka hän kuulee muiden kielten äänteet. Suomessa on suhteellisen vähän foneemeja ja siksi monien indoeurooppalaisten kielten vieraat äänteet ovat vaikeita. Suomen kielessä on esimerkiksi vain 8 vokaalia, kun niitä englannissa on 11, vai oliko niitä 12? Toki monissa kielissä on vokaaleja vähemmän...espanjassa 5 ja vaikkapa quechuan kielessä 3 (vaikka siitä riidelläänkin). Muissa maailman suurkielissä, esim. englannissa, ranskassa, kiinassa, arabiassa, jne, on myös konsonantteja paljon enemmän.
"soinnillista s-äännettä, joita on englannissa kaksi. "
Tuo ei tietenkään pidä paikkaansa. Ei yhtä äännettä voi olla kahta kappaletta.
Kouluissa ei ainakaan minun aikanani opetettu fonetiikkaa. Oikean tarkan ääntämisen opetus puuttui kokonaan.
Oman äidinkieln äännerakenne ja opittu tapa yhdistää tietyt kirjainmerkit tiettyyn tapaan ääntää haittaa vieraan kielen oppimisessa. Minulle ei esimerkiksi espanjaa opiskellessani opettaja selittänyt että espanjan kielessä on kaksi eri äännettä joita molempia merkitään d-kirjaimella (dedo, poder ciudadano...). Sama juttu monen muunkin äänteentai kirjaimen kohdalla (B, G...).Toki sen äidinkielenään espanjaa puhuvien parissa tiedostamatta jotenkin opin, mutta tietoisesti vasta hankittuani espanjalaisen fonetiikan oppikirjan.
1960-luvulla kun luin lyhyttä englantia Jyväskylän Lyseossa, meille opetettiin aika perusteellisesti joitakin asioita ääntämisestä. Erityisesti mieleen on jäänyt th-äänteen opetus, kun opettaja käski kielen näkyviin sitä äännettäessä. Sitten äännettiin th:ta kieli ylähampaita vasten ja sentti kielenpäätä näkyvissä.
Toinen oli t-äänne, kai myös p ja k, kun sitä harjoiteltaessa opettaja käski joidenkin kovapäisten (-kielisten?) lausua ne niin että sylkeä lensi samalla, ei kuitenkaan edessä istuvan niskaan.
Opetettiinko myös että englannissa merkeillä /th/ esitetään kaksi eri äännettä? Sitä(kään) ei valtaosa aikuisena (tai kouluikäisenä) vierasta kieltä opiskelevista huomaa.