Jotain kai 'saras' tarkoittaa, kun nimissäkin tuota näkee (Sarasvuo Jari, ent. Heinonen tms, Sarasoja Riikka).
Kun vuo tarkoittaa eräänlaista virtausta, virtaako sarasvuo sarasojassa?
Kun vuo tarkoittaa eräänlaista virtausta, virtaako sarasvuo sarasojassa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Nimen tai sen osan ei tarvitse tarkoittaa mitään (muussa mielessä kuin että nimi tarkoittaa sitä, minkä nimeksi se on annettu). Suomessa on paljonkin täysin sepitettyjä nimiä, joita on otettu mm. sukunimiksi suuressa suomalaistamisaallossa tai etunimiksi vain koska jokin sepitesana on tuntunut hyvältä. Lisäksi sanan merkitys yleisnimenä on saattanut hävitä nykykielestä, kenties jopa jäljettömiin niin, että voidaan vain arvella, että jollakin sanalla on alkujaan ollut jokin merkitys, mutta emme tiedä mikä.
On paljon Sara-alkuisia sukunimiä, joista osa on perinteisiä, osa taas sepitettyjä. ”Sarakorpi” on saattanut olla alkujaan jonkin saraa kasvavan korven nimi, josta on tullut talonnimi ja sitten sukunimi. Sen sijaan ”Saraluoto” vaikuttaa sepitetyltä nimeltä, sillä vaikka luodolla jotenkin vielä voisi kasvaa saraa, kuka rakentaisi luodolle talon?
Mikkosen ja Paikkalan kirja ”Sukunimet” (julkaistu erilaisten nimiaiheisten kirjojen osana) kertoo, että monien Sara-alkuisten otettujen nimien taustalla on Suomalaisuuden Liiton julkaisemia sukunimioppaita. Niissähän tarjottiin suomalaisia nimiä, usein aivan keksittyjä, vanhojen ruotsinkielisten sukunimien tilalle.
Mainitun kirjan mukaan joidenkin Sara-alkuisten nimien taustalla saattaa olla myös sarka-sana, esimerkiksi Saranpää, tai jokin vieraskielinen nimi (esim. Sarlin tai Starasti on saatettu suomalaistaa muotoon Saraste).
Sukunimen maantieteellinen levinneisyys ja yleisyys voi auttaa päättelemään, onko kyseessä vanha nimi vai sepitetty uudisnimi. (Vanhat nimet keskittyvät usein joillekin alueille, joilla jokin nimeämistapa on ollut yleinen, mutta esiintyvät jossain määrin myös muualla muuttoliikkeen takia.) Aina ei tietenkään voi olla varma, ainakaan ilman lisäselvityksiä. Esimerkiksi Sarasvuo vaikuttaa selvästi sepitenimeltä, etenkin kun Sarasvoita¹ on alle kymmenen (lähde: väestörekisteri) ja kun sen osien merkitykset eivät oikein sovi yhteen. Harvinainenkin nimi saattaa toki olla vanha, mutta tässä tapauksessa tuskin.
Sana ”vuo” on lähinnä vanhahtava tai ylätyylinen ja tarkoittaa virtaa (eli suurta jokea) tai virran uomaa. Ei ole luonnollista ajatella, että suuri joki olisi nimetty saran mukaan. Todennäköisempää on, että Saravuo ja sen fiinimmältä muunnelmalta vaikuttava Sarasvuo on sepitetty sukunimeksi, sen sijaan että ne perustuisivat vanhaan nimistöön.
¹ ”Sarasvoita” on lähinnä leikkisä taivutusmuoto, joskin periaatteessa mahdollinen. Asiatyyliin tietysti sopisi paremmin ”Sarasvuo-nimisiä henkilöitä”.
soinnahtaneet mielestäni jotenkin kovasti herraskaisilta. Tuntemattoman majuri Sarastiellä saattaa olla osuutta tämän mielkuvan syntymisessä, varsinkin kun vielä Tauno Palo häntä tulkitsi Laineen elokuvassa.
Kerro minulle ystävällisesti, milloin Jukka-Pekka de Sarasate johtaa Pablo Sarasteen säveltämää musiikkia. Lupaan tulla kuuntelemaan.
http://en.wikipedia.org/wiki/Zigeunerweisen on lähellä sydäntäni, vaikka valkolainen olenkin.
Roman Patkoló saa sen soimaan vähän isommallakin viululla ällistyttävän notkeasti!
http://www.youtube.com/watch?v=IsGW35APzF4
Ellet malttanut kuunnella basistivirtuoosi Roman Patkolón esitystä alkua pidemmälle, niin kannattaa ehkä sentään kuunnella pari viimeistä minuuttia. Kohdasta 6:18 eteenpäin saa jousi aika kyytiä!
Mitä aloituksen aiheeseen tulee, niin rohkenen arvella Saras-alkuisten sukunimien taustalla kummittelevan sanojen ’sarastaa’, ’sarastus’ jne.
Mikäli tuo Patkolón esitys kolahti, niin kannattaa katsoa/kuunnella tämäkin Montin Czardas, jossa Roman-poika jättää melkeinpä itsensä Maxim Vengerovinkin varjoonsa:
http://www.youtube.com/watch?v=LUb9Xvrfado
Yucca, niin terävä kuin oletkin, nimi Sarasluoto ei edellytä sitä, että luodolle olisi rakennettu talo.
Valitsin Saras-alkuisen sukunimen suomeksi, kun minulla oli armenialainen sukunimi. Sama kuin sen maan presidentillä nyt.
Halusin äänteellisesti samankaltaisen ja suomalaisen. Löysin nimen Suomalaisten sukunimien luettelosta, jota pitää yllä Suomalaisuuden liitto. Nimen olisi voinut myös suojata.
Kysyin kakrultani, haluaako hän olla oman sukunsa ensimmäinen ja suojataan tämä nimi. Hän sanoi että en, olen ensimmäinen muutenkin.
Minulle 'saras' on sarastusta tai valoa.
Armenialaisissa sukunimissä -jan tarkoittaa pojanpoikaa. He elävät siellä vanhoiksi.
Saras vääns tämä oli aikansa kukkanen:
Sairas vääns,
mitä teki terve.
USA:n ei kai ulkoministeri, 70-luvulla.
ja jokuhan teki siitä laulunkin:
Sairas Vääns, Sairas Vääns,
Amerikan mantereella kamalasti sairas Vääns
jne
... google google google ...
Esittäjä: Tohtori Tornado
Säv., san.: Paavola Jyrki Eero Tapani
Tein sairasta salaattia.
Saira oli venäläinen kalasäilyke. Siihen tuli kuutta ainetta, en muista mitä kaikkea.
Vihreätä kaikki muu, paitsi kala.
Hyvää se oli.
Sain sinulta sediljin näppäilyohjeen tässä monikielisessä suomalaisessa. Ranskaa kirjoitan vain vähän. Venäjää translitteroin enemmän ja hašekin, kiitos, senkin sain sinulta.
Laiskuuttani kysyn, sinä kun olet ollut laatimassa koko tämän jutun, että missä pirussa on ohje?
Tällä kun voi kirjoittaa vaikka islannin lävistetyn d:n.
Tuo vinkeä Vääns ei ollut Cirus Vince vaan Cyrus Vance.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Cyrus_Vance
Ohje löytyneen kaimani sivustosta, täältä:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/merkit/index.html
...ennen kuin muut korjaavat:
Nimmarini piti olla ”Jukka vain”, ei ”Jukka vaan”.
”Löytynee”, ei ”löytyneen”.
Jossakin sahanpurujeni ja nakkisormieni välillä lienee katkos.
>kun minulla oli armenialainen sukunimi. Sama kuin sen maan presidentillä nyt.
Entinen sukunimesi oli ilmeisesti siis Սարգսյան.
Hyvinkäällä on lupaava nuori naisurheilija, jolla on viime vuosien tilastoissa sama sukunimi. Sukua?
Viljo Kojon romaani karjalaisen kulkurisällin seikkailuista. Ei muuta tekemistä Nietzschen kanssa kuin äänteellinen eli kirjaimellinen yhteensattumus.
En kirjoittanut Sarasluoto-nimestä vaan Saraluoto-nimestä, ja siitä kirjoitin: ”Sen sijaan ’Saraluoto’ vaikuttaa sepitetyltä nimeltä, sillä vaikka luodolla jotenkin vielä voisi kasvaa saraa, kuka rakentaisi luodolle talon?” Kyse ei siis ole siitä, ”pitäisikö” nimen perustua johonkin, vaan siitä, että tuollaiset nimet rakentuvat toisin kuin vanha suomalainen sukunimistö, joka on enimmäkseen ollut kieliyhteisön luomaa: muut ihmiset ovat ruvenneet kutsumaan korvessa olevaa taloa Korpelaksi, kylän sepän tytärtä sepän Maijaksi (myöhemmin Sepän Maijaksi ja vielä myöhemmin Maija Sepäksi) jne. Yksilön omaan mielikuvitukseen ja mielihaluihin perustuva nimen _ottaminen_ on paljon myöhempää perua. Kenties se tulee aikanaan väistymään jonkin muun järjestelmän tieltä. Modernissa yhteiskunnassahan tärkeintä alkaa olla, miten yksilö identifioidaan yksiselitteisesti maailmanlaajuisessa yhteydessä, ja siihen nykyinen nimijärjestelmä sopii huonosti, koska nimeltä ei edellytetä yksikäsitteisyyttä.
Jos olet valinnut Saras-alkuisen sukunimen armenialaisen sukunimen alkua mukaillen, niin sehän on ollut tyypillistä nimen sepittämistä. Sepittäminen voi olla mielivaltaista sanojen osien yhdistelyä tai uusien sanojen muodostamista äänneleikittelynä (jokin kuulostaa hyvältä).
Eikä se mikää saras ollut vaan äännettynä sairösväänse, elikkä Cyrus Vance. Ja todellakin ulkoministeri silloin aikoinaan.
Ei Väänse vaan Vääns. Tuo loppu-e ei todellakaan äänny (”dumb e”). Sama koskee vaikkapa etu- ja sukunimeä Lance.
tulee sara-sanasta eli eräästä ruohosta. Saras on taasen adjektiivi kuten vaikkapa kookas, joka tulee koko-sanasta. Sarasvuo on virtaama, jossa kasvaa saraheinää.