Tällä palstalla kirjoittelee biologian asiantuntijoita. Mikä on biologin näkemys depressiosta? Miksi elävä organismi menettää elämänhalunsa? Ei masennus voi geeneissäkään olla koska elämä ja lisääntyminen on ohjelmoitu eläviin organismeihin. Geenit vain ohjaavat solujen toimintaa ja toimiihan ne solut deprivoituneillakin organismeilla. Onko masennukselle jonkinlainen evolutiivinen selitys?
Voiko biologia selittää depression?
Henkilö XY
6414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jokaisella elävällä organismilla on tietyt geneettiset kyvyt ja taipumukset. Elävän organismin täytyy toteuttaa omia ganeettisiä ominaisuuksiaan - muutoin elävän organismin olemassaolo on hyödytön sille itselleen. Jos esim. ihminen sairastuu depressioon niin se johtuu siitä että hän ei ole tehnyt sitä mitä varten hän on syntynyt tekemään. Jos ihminen on älykäs, mutta ei hyödynnä potentiaaliaan, niin tästä seuraa että hän kokee ettei hänen elämänsä ole merkityksellinen hänelle itselleen. Myös jos ihminen ei liiku tai ei ole kiinnostunut mistään mikä on ihmiselle luontaista niin se masentaa. Itseasiassa silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin masentuminen. Näin ainakin minä ajattelen.
Mietippä vaikka nyt julkisuudessa paljon ollutta tapausta näistä tarhatuista eläimistä. Kun niiltä riistetään mahdollisuus toimia niinkuin on heille luonnollista eli liikkua, metsästää jne. niin nämä eläimet kärsivät.
Samalla tavalla myös ihminen on eläin ja luotu liikkumaan ja hyödyntämään omaa potentiaaliaan. Jos sosiaaliselta ihmiseltä riistetään mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen niin siitä seuraa alakulo. Jos liikunnallisella ihmisellä ei ole mahdollisuutta liikuntaan niin siitä seuraa ahdistus ja jos pohtivalla ihmisellä ei ole mahdollisuutta esim. tieteen harjoittamiseen niin käy niin siten ettei organismi voi toteuttaa omia geneettisiä "ohjelmiaan". Kun toteuttaa itseään niin ei masennu!
noin se varmasti on =)
Ihmisillä on monenlaisia negatiivisia tunteita, joilla on aivan selvät evolutiiviset etunsa. Tämä muodostaa fysiologisen pohjan masentumiselle, joka on pohjimmiltaan ylimitoitettu versio normaaleista negatiivisista tunnereaktioista, kuten surusta. On monia reittejä, joilla nämä tunteet voivat karata hallinnasta ja muodostua itseään ruokkivaksi kierteeksi. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei masennus ole pelkkää kemiaa ja genetiikkaa, vaan siihen vaikuttavat myös paljon ihmisen omat kokemukset, opitut ajattelutavat, uskomukset jne. Vaikka on olemassa myös ihmisiä, joilla masennus todennäköisesti johtuu vain yksinkertaisesti viasta jossakin osaa tunteidensäätelyn biokemiallista järjestelmää, useimmiten masennus on korjattavissa ensisijaisesti auttamalla ihminen eroon niistä ajattelutavoista, jotka alunperin johtivat tähän syöksykierteeseen, sekä mikäli mahdollista korjaamalla elämäntilannetta, joka nuo tunnereaktiot alunperin aiheutti.
Minä uskon, että masennus on pitkälti noiden edellä mainittujen aiheuttajien lisäksi myös elintasosairaus.
Ennen ihmisillä ei ollut mahdollisuutta alkaa potea masentuneisuutta. Piti koettaa saada jokapäiväinen ravinto kasaan ja elättää jälkikasvu.
Kiire oli erilaista. Piti saada kylvöt ja elonkorjuut tehtyä. Piti varastoida ruokaa talveksi ja hoitaa monta muuta elämisen edellytystä kuntoon.
Illalla, kun masennukselle tai sen "kehittelylle" olisi ollut aikaa, ihminen oli niin väsynyt, että nukahti fyysisesti uupuneeseen uneen.
Nykyajan ihmisillä on aikaa masentua, koska elintaso on noussut. On aikaa istua käsi poskella ja miettiä kuinka surkeaa elämä on.
Toisaalta on myös kamala kiire ja stressi koko ajan, mutta ne eivät ole "palkitsevia kiireitä" kuten ravinnon hankkiminen ja muu perusasia.
Ravitsemus ja muutkin elämäntavat ovat menneet ihan uusiksi. Kyllä siinä evoluutio koettaa kipittää perässä, mutta jälkeenhän se jää pahasti..
Todella hyvä luento Robert Sapolskylta aiheesta: http://www.youtube.com/watch?v=NOAgplgTxfc