Mitä kuuluu määrittelyyn "onnellinen ihminen"? Mitä on onni? Mitä arvoja ovat rauha ja tyyneys itsessä?
”Sivukujalla eli viisas hiljaa yksinkertaista elämää,
jossa ruokaa riitti sen verran, että hengissä pysyi.
Niin köyhältä ja surkealta kuin ehkä näyttikin,
hän oli onnellinen ja piti itseään suuressa arvossa.”
Tämä on taolainen ennustusruno, jossa kyseenalaistetaan materian merkitys onnen tai hyvän elämän perustana ja kerrotaan pitkä tie kyseisen vanhuksen viisaudesta johtuvaan onnellisuuteen. Länsimaissa eksistentialismi kartoittaa tätä simppeliä kysymystä .
Loppujen lopuksi asia kun on niin, että onnellisella ihmisellä on ensiksi voimavarat omaa itseään varten, mutta hänellä on mahdollisuus oman onnellisuutensa kautta toimia myös perheensä ja yhteiskunnan hyväksi. Eli jos on ensin päässyt itsen onnen - rauhan - tyyneyden tilaan, toimii myös sosiaalisessa ympäristössä positiivisesti. Tämän vuoksi väitän, että oman onnen tavoittelu on positiivinen asia myös yhteiskunnan kannalta, mutta mitä onni todellisuudessa on? Uskoon tuleminen olisi yksi vastaus, mutta ei kelpaa. Siinä on kysymys elämäntilanteesta johtuva rationaalisen ajattelun romahtaminen, joka kuitenkin on usein se parempi vaihtoehto henkilölle itselleen.
Koettakaapa märitellä sanat "ihmisen onnellisuus". Aihetta on pulattu niin kauan kuin ihminen on ollut olemassa. Nyt suhteutetaan se ihmiselämän kehittymisen vuoteen 2010 jKr.
”Sivukujalla eli viisas hiljaa yksinkertaista elämää,
jossa ruokaa riitti sen verran, että hengissä pysyi.
Niin köyhältä ja surkealta kuin ehkä näyttikin,
hän oli onnellinen ja piti itseään suuressa arvossa.”
Tämä on taolainen ennustusruno, jossa kyseenalaistetaan materian merkitys onnen tai hyvän elämän perustana ja kerrotaan pitkä tie kyseisen vanhuksen viisaudesta johtuvaan onnellisuuteen. Länsimaissa eksistentialismi kartoittaa tätä simppeliä kysymystä .
Loppujen lopuksi asia kun on niin, että onnellisella ihmisellä on ensiksi voimavarat omaa itseään varten, mutta hänellä on mahdollisuus oman onnellisuutensa kautta toimia myös perheensä ja yhteiskunnan hyväksi. Eli jos on ensin päässyt itsen onnen - rauhan - tyyneyden tilaan, toimii myös sosiaalisessa ympäristössä positiivisesti. Tämän vuoksi väitän, että oman onnen tavoittelu on positiivinen asia myös yhteiskunnan kannalta, mutta mitä onni todellisuudessa on? Uskoon tuleminen olisi yksi vastaus, mutta ei kelpaa. Siinä on kysymys elämäntilanteesta johtuva rationaalisen ajattelun romahtaminen, joka kuitenkin on usein se parempi vaihtoehto henkilölle itselleen.
Koettakaapa märitellä sanat "ihmisen onnellisuus". Aihetta on pulattu niin kauan kuin ihminen on ollut olemassa. Nyt suhteutetaan se ihmiselämän kehittymisen vuoteen 2010 jKr.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onnellinen on ihminen joka on sitä olosuhteista riippumatta kuten runossakin sanottiin. Voiko sitä paremmin määritellä.
Onnellisuus on yksinkertaisesti mielenrauhaa - elämäntilanne josta ei halua pois.
Taisin lyödä keskustelun heti alkuun lukkoon taoistisella viisaudella. Vastauksesi on arvokas. Näin siis näemme sen. Kysymykseksi jää vain keinot, joilla sen voimme toteuttaa. Luulen, että tässä kohtaa mielipiteet eroavat toisistaan. Etsin yksilöllistä ja yleistä onnen - tyyneyden käsitystä, mitä kullekin tuo käsite sisältää. Eli ei yleispätevää, vaan yksilöllistä mielipidettä. Niin paljon kuin on tähtiä taivaalla, on ihmissieluja maan päällä, ja jokaisella heillä on oma käsitys itsestä ja onnestaan. Siksi ajattelin, että mielipiteen vaihto aiheesta olisi mielenkiintoinen, kuulla kunkin versio onnen kuvasta.
Taisin lyödä keskustelun heti alkuun lukkoon taoistisella viisaudella. Vastauksesi on arvokas. Näin siis näemme sen. Kysymykseksi jää vain keinot, joilla sen voimme toteuttaa. Luulen, että tässä kohtaa mielipiteet eroavat toisistaan. Etsin yksilöllistä ja yleistä onnen - tyyneyden käsitystä, mitä kullekin tuo käsite sisältää. Eli ei yleispätevää, vaan yksilöllistä mielipidettä. Niin paljon kuin on tähtiä taivaalla, on ihmissieluja maan päällä, ja jokaisella heillä on oma käsitys itsestä ja onnestaan. Siksi ajattelin, että mielipiteen vaihto aiheesta olisi mielenkiintoinen, kuulla kunkin versio onnen kuvasta.
Jos otsikkona on filosofinen keskustelu, niin miten arvottaisit vastauksesi?
Kerropa itse mitä mieltä olet seuraavasta. Onnellisuus on hyvin yksinkertainen asia, jota emme edes halua tavoitella. Miksi emme?
Vastauksesi on hämmentävä. En osaa vastata, ennenkuin perustelet väitteesi, että ihminen EI halua tavoitella onnea. Onnen vastakohta on kärsimys - suru -epäonni. Dualistisesti ajatellen, jos ihminen ei halua tavoitella onnea, niinkuin väität, hän pyrkii tavoittelemaan vastakohtaa, koska ihminen on dynaaminen, eli liikkeessä johonkin. Jos kuitenkin tarkoitat rationaalisesta poikkeavaa ajattelua, jossa dualismi menettää merkityksensä, voi väitteessäsi olla järkeä. Silloin myös aika ja liike myös henkisellä tasolla saisivat toisen merkityksen.
Eli perustelepa väitteesi, päästään keskusteluun
"Vastauksesi on hämmentävä. En osaa vastata, ennenkuin perustelet väitteesi, että ihminen EI halua tavoitella onnea."
Taolaiset viisaudet ovat tosi vanhoja. Vuosituhansia vanhoja. Ne kertovat onnesta kaiken. Mitään ei voi niihin lisätä. Oletko eri mieltä? Jos et, niin onko onnea sitten tavoiteltu vakavissaan ikinä? Valitsetko itse onnen?
On oltava rehellinen ja vastattava EI.
Valitsen tien, joka johtaa subjektiiviseen ja relatiiviseen onneen ja haluan kulkea sitä tietä.
En ymmärrä ajatteluasi, jossa onni olisi jotenkin mielenvikainen asia.
Jatka tavallasi, en yhdy pessimismiisi. Kullekin on Luoja luonut turkkinsa, nähtävästi sinun tulee kantaa omaasi.
En sanonut että onni olisi mielenvikainen asia. En ollut myöskään pessimistinen vaan realistinen. Puhuin onnesta absoluuttisena onnena. Siinä olit aivan oikeassa.
Ihan turhaan vetäisit herneet nenään.
En osaa sanoa, onko "onnellisuus" samanlainen olotila kaikilla ihmisillä. Omalla kohdallani tunnen eläväni tyytyväisimmilläni mahdollisimman kiireettömässä ja pakottomassa tilassa, siis kun tunnen olevani vapaa. Vapaus on mielentila, jota ei voi rationalisoida.
Onnellinen on se joka koska tahansa on valmis jättämän maisen elämänsä, astumaan Luojansa eteen ja tekemään Herralle tiliä elämästään, kun kutsu käy!
Avauksessani kirjoitin: "Uskoon tuleminen olisi yksi vastaus, mutta ei kelpaa. Siinä on kysymys elämäntilanteesta johtuva rationaalisen ajattelun romahtaminen, joka kuitenkin on usein se parempi vaihtoehto henkilölle itselleen."
Otit yhteyttä, siis sinä halusit sen näin.
Ensiksi. En kiihkoile kenenkään uskoa vastaan. Esitän vain kysymyksiä.
Pyydän sinua määrittelemään Jumalan. Koska kyse on kaiketikin kristinuskosta, pyydän sinua määrittelemään myös Pyhän Hengen, että päästään kristinuskon perusteisiin.
Itse tunnustan olevani niin pieni, että en käsitä Jumalaa. En tunnusta Taoismiakaan, joskin löydän sieltä kauneimman ja itselleni sopivan määrityksen:
”Tao, joka voidaan sanoin ilmaista, ei ole muuttumaton tao.
Nimi, joka voidaan määritellä, ei ole muuttumaton nimi.”
”Suuri Tao on vailla nimeä;
suurista eroavaisuuksista ei puhuta;
suuri hyväntahtoisuus ei ole hyväntahtoista;
suuri vaatimattomuus ei ole nöyrää;
suuri uskallus ei hyökkää.
Jos Tao tehdään selväksi,
se ei ole Tao.”
Tämä tarkoittaa, en tiedä, mikä se on, mutta paremman puutteessa nimitän sitä Taoksi (tie). Tien (Tao) sydämessä on tieto siitä, että ihmiskunnalle on tarpeellista olla myötäsukaan tien kanssa ja virrata sen mukana. Tämä merkitsee sen tunnustamista, että olemme vain osa jotakin suurempaa ja merkityksellisempää. Se on vastoin länsimaista uskonnollisuuden mallia, jossa Jumala on asetettu äärimmäiseksi, mutta ihmiselle on annettu Jumalaa lähimpänä oleva rooli maailmankaikkeudessa. Lännessä koko muun luomakunnan merkitys määrittyy sen avulla, miten ihminen sitä käyttää. Tämän eroavaisuuden johdosta en ole kristitty, vaan etsivä.
Koska olet niin tietoinen ihminen, kerro, kuka on Jumalasi. Sinä väität, että sinä omistat Totuuden.
Onnellinen ihminen ei harrasta filosofiaa vaan elää elämnsä täydessä flowssa-kuin eläin.
Katso keskustelupalstan nimeä, lue se ja pysy poissa langoilta.
SEN NÄKEE NAAMASTA!
Siis onnellisuus näkyy naamasta. Jäin lausunnostasi johtuen miettimään, että siis sinunkin. Onko nenäsi jo violetti vai onko siinä vasta pohjaväri?
Onnellisuus ei ole mikään absoluuttinen vakio, vaan aikaan, paikkaan ja henkilöön sitoutuva määritelmä.
Ei myöskään voi määritellä koska joku toinen ihminen tuntee itsensä onnelliseksi. Ainoastaan se ihminen itse voi sen tehdä.
Erittäin hyvä vastaus, joka sai minut miettimään. Pelastit tilanteen, koska useat vastaukset ovat saaneet minun uksoni järkevään suomalaiseen horjumaan.
Että onnellisuus on subjektivinen käsite, on selvää. Väitän kuitenkin, että on olemassa onnellisuuden - tyyneyden - mielenrauhan inhimillinen käsite, joka on yleiskattava, joskin sen tavoittelumuodoissa on eroja. Tämä yleiskattava muoto ilmenee eri uskonnoissa henkisyyden kehittämisenä. Uskonnot ja esim. aasialaiset elämänfilosofiat painiskelevat tämän ongelman parissa, mutta eivät niin kovin hyvin käytännössä hyvistä teorioista huolimatta. Siten näyttäisi "Sick world":inkin vastaus olevan oikea. Ihmisellä on pyrkimys, mutta hän onnistuu jotenkin aina itse astumaan poikkipäin onnellisuutensa tielle.
Onnellisuudella on myös hetkellinen olemus. Se on silloin hetkessä kiitävä, joka tulee ja menee, ja taidokas on se ihminen, joka huomaa sen ohikiitävän hetken, kun se on läsnä ja napata siitä kiinni. Taidokas on ihminen, joka näistä hetkistä nauttii. Mielestäni se vaatii itsen harmoniaa kaiken olevaisen kanssa, tyyneyttä kohdata asiat niinkuin ne ovat, jolloin jokaisella hetkellä on oma inhimillinen merkityksensä. Siis onnellisuus olisi itsen harmoniaa hetkessä ja kyky tyyneyden kautta aistia elämä suuremmin murehtimatta menneitä ja tulevia. Toimia toimimatta elämän virrassa pakottomasti, vain virran vientiä ponnistelematta ohjaten. Ehkä "Freedam" tarkoitti jotain tällaista.
Onni on aina tulavassa, tai menneessä; ei koskaan tässä hetkessä. Vaikka se olisi tässä hetkessä, niin sitä ei tunnista. Onni lienee muistoin kullattu "todellisuus".
Lainaus; "Väitän kuitenkin, että on olemassa onnellisuuden - tyyneyden - mielenrauhan inhimillinen käsite, joka on yleiskattava, joskin sen tavoittelumuodoissa on eroja."
Voidaan ehkä luoda jonkinlainen yleispätevä käsite mikäli sidomme sen aikaan, paikkaan ja kulttuuriin. Toisinsanoen voimme luoda käsitteen nykysuomalaisten pohjalta, joskaan en lähtisi moiseen globaalilla pohjalla. Onnellisuus määrittyy niin monista erilaisista tekijöistä jotka on sidottuja hetkeen ja ihmiseen itseensä, että kattavaa määritelmää kaikkien ihmisten osalta ei voida tehdä.
Lainaus; "Uskonnot ja esim. aasialaiset elämänfilosofiat painiskelevat tämän ongelman parissa, mutta eivät niin kovin hyvin käytännössä hyvistä teorioista huolimatta."
Uskonnot pyrkivät kertomaan ihmiselle miten hänen tulee olla onnellinen, monet filosifiat sen sijaan antavat ihmisen pohtia miten olla onnellinen. Joidenkin kohdalla onnellisuus löytyy uskonnosta, joidenkin kohdalla jokin tietty filosiafia tekee saman ja sitten on ihmisiä jotka löytävät/määrittelevät onnensa omien kokemustensa ja ajatustensa kautta.
Lainaus; "Onnellisuudella on myös hetkellinen olemus."
Totta, ja tuo onkin asia josta monet eivät osaa ottaa kiinni. Kadutaan ehkä mennyttä tai pelätään/huolehditaan tulevaa, vaikka elettävässä hetkessä asiat olisivatkin erittäin hyvin. Ehkä tämä on yleistettävä inhimillinen piirre, mene ja tiedä. Itse nautin hetkestä mielummin kuin liikaa muistelen menneitä tai murehdin tulevaa. Mennyt on mennyttä ja tuleva tulee väistämättä, joten ajan ja resurssien käyttäminen niihin ei mielestäni ole kannattavaa siinä mitassa että tämä hetki kärsisi liikaa.
Lainaus; "Mielestäni se vaatii itsen harmoniaa kaiken olevaisen kanssa, tyyneyttä kohdata asiat niinkuin ne ovat, jolloin jokaisella hetkellä on oma inhimillinen merkityksensä."
Mielestäni kyse ei ole harmoniasta vaan kyvystä myöntää oma kyvyttömyytensä vaikuttaa kaikkeen, sekä kyvystä hyväksyä se tosiasia että kaikkeen ei edes tarvitse vaikuttaa. Kun ymmärrämme että aika kulkee eteenpäin ja asioita tapahtuu meistä riippumatta, kykenemme irtautumaan liiallisesta murehtimisesta. Tämä ei tarkoita sitä että tulevaa ei kannata murehtia, siitä ei vaan kannata tehdä liian "isoa numeroa".
Lainaus; "Siis onnellisuus olisi itsen harmoniaa hetkessä ja kyky tyyneyden kautta aistia elämä suuremmin murehtimatta menneitä ja tulevia."
Excatly.