Helposti ajatellaan, että jos ei ole henkisesti voimakas ja jaksava, on jotenkin tyhmä.
Kun omaa paljon henkistä energiaa, saa myös paljon elämässä aikaan.
Jos on henkisesti vahva, myös usein uskaltaa yrittää ja tehdä sellaista mitä toinen ei uskalla.
Jo lapsista näkee, että toinen on enemmän selviytyjä kuin toinen. Positiivinen ajattelutapakin on oiva avustaja kriisien ja epäonnistumisen läpikäynnissä.
Joillekin voi olla jo pieni töppyrä lähes vaikea ylittää, toiset taas eivät huomaakaan tuollaisia kumpareita kulkiessaan.
Miksi niin, miksi näin? Eikö onni ole jotain ulkoapäin tulevaa, jokaisella on omanlaisensa tie kuljettavana, minkä nimi sattuu olemaan elämä.
Kun omaa paljon henkistä energiaa, saa myös paljon elämässä aikaan.
Jos on henkisesti vahva, myös usein uskaltaa yrittää ja tehdä sellaista mitä toinen ei uskalla.
Jo lapsista näkee, että toinen on enemmän selviytyjä kuin toinen. Positiivinen ajattelutapakin on oiva avustaja kriisien ja epäonnistumisen läpikäynnissä.
Joillekin voi olla jo pieni töppyrä lähes vaikea ylittää, toiset taas eivät huomaakaan tuollaisia kumpareita kulkiessaan.
Miksi niin, miksi näin? Eikö onni ole jotain ulkoapäin tulevaa, jokaisella on omanlaisensa tie kuljettavana, minkä nimi sattuu olemaan elämä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuota väitettä en kyllä allekirjoittas että "jos ei ole henkisesti voimakas ja jaksava, on jotenkin tyhmä". henkinen jaksaminen ja muutenkin jaksaminen elämässä on niin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa monet tekijät esim. luonteenpiirteet, lapsuuden laatu, elinympäristö, sosiaaliset suhteet yms. ja tuota lapsuuden laatua painottaisin erityisesti ja siinä sitä henkistä kasvatuksen puolta.
tiedän ihmisiä jotka vaikuttavat energisiltä ja vahvoilta, joilla ei kuitenkaan henkisellä puolella ole asiat alkuunkaan niin hyvin kun ulospäin näyttää ja on myös ihmisiä jotka vaikuttaa hiukan masentuneilta ja hiljaisilta, mutta heillä asiat oikein hyvin.
en tiiä onko vastauksessani mitään järkevää mut näin minä tämän asian näkisin.
Älykkyys ja temperamentti ovat tuskin verrannollisia - korkeintaan ne ovat sitä juuri päinvastoin kuin uumoilit.
Nimittäin: luovasti älykkäistä ihmisistä, keksijöistä, kirjailijoista ja taiteilijoista tilastollisesti huomattavan suuri prosentti on jollain tapaa depressiivisiä ja introverttejä. Erään tilaston mukaan esim. kirjailijoista jopa 60 % olisi kärsinyt jonkinasteisesta depressiosta.
Heidän "henkinen energiansa" suuntautuu luovaan ajatteluun ja ongelmanratkaisuun eikä yksinomaan ulkoisen tai materiaalisen menestyksen saavuttamiseen.
Ei näitä voi erotella.
Todettu mielenterveyshäiriö ei todellakaan välttämättä merkitse tyhmyyttä. Vaikka potilaat usein näin kokevatkin. Jos potilaan arvioi olevan psykoottinen, hän puolustautuu sillä että ei ole tyhmä. Kyse on kuitenkin aivan eri asioista. Äärimmillään kyse voi olla siitä että psykoosissa kognitiiviset kykynsä menettänyt saa ne takaisin hoidon avulla ja kykenee taas erittäin älykkääseen ja luovaan toimintaan.
Miksi lajittelet epäonnistumisen epäonnistumiseen?
Epäonnistumisesta tulee tuskaa, tai jotakin sellaista lieevmpää kipua.
Mitä enemmän yksilö epäonnistuu sitä enemmän epäonnistuminen satuttaa häntä.
JOs lapsena on kohdeltu huonosti niin totta kai se vaikutta aikuisiälläkin. Jo tarhassa jotkut lapset kiusaavat toisia ja kiusattavan itsetunto kyllä kokee silloin aikuisenakin kohtaamansa kiusauksen paljon rankemmin, mitä sellainen, jota ei ole ikinä kiusattu.