Onko täällä ketään, joka olisi katunut avioeroa? Että olisi sittenkin pitänyt jatkaa. Itse kamppailen päätöksen kanssa ja olisi hyvä kuulla kokemuksia, vaikka jokaisen tarina on kuitenkin yksilöllinen.
Kaduttaako?
Hemuli_
32
5379
Vastaukset
- syvästi katuen...
.. sitä etten 2-3v eron jälkeen ottanut miestäni takaisin..vaikka kävi tyrkyllä.
Olis pitänyt antaa anteeksi ja aloittaa uudelleen.
Ei elämä ole sen onnellisempaa..on oikeastaan kurjempaa..yksinäistä.
Eikä ole tullut vastaan "parempaa" miestä..kaikilla eronneilla omat kipunsa ja oma menneisyys...
Uusioperhe elämät aivan syvältä.
Lapsien takia kannattaa tehdä laiha sopu ja oikeasti etsiä hyvää ja kaunista omasta nykyisestä miehestä/vaimosta...ei se vaihtamalla parane ainakaan.- Hemuli_
Kiitos viestistä.
- ladyface
Hemuli_ kirjoitti:
Kiitos viestistä.
noin tunti sitten kävin postin ja siellähän se lopullinen ero paperi käräjäoikeudelta
en tiedä saako näin ääneen ajatella mutta pirun hyvältä tuntuu
ja vaihtamaan en ole edes ruvennut asun likan kanssa kahden
käyn töissä ja harrastan siinä ne tärkeimmykset minulla tällä hetkellä ja tietenkin ystävät ja läheiset:) - onnellinen vain
ladyface kirjoitti:
noin tunti sitten kävin postin ja siellähän se lopullinen ero paperi käräjäoikeudelta
en tiedä saako näin ääneen ajatella mutta pirun hyvältä tuntuu
ja vaihtamaan en ole edes ruvennut asun likan kanssa kahden
käyn töissä ja harrastan siinä ne tärkeimmykset minulla tällä hetkellä ja tietenkin ystävät ja läheiset:)En ole katunut. Jos jotain kadun niin sitä että liian kauan haaskasin aikaa kuolleessa kulissiliitossa. Olihan se aluksi outoa tottua yksinoloon, mutta hyvin tässä on viihdytty ja pärjätty nyt jo useampi vuosi. Mielestäni elämässä pitää mennä rohkeasti eteenpäin, eikä juuttua menneeseen. Se mikä on kuolleeksi todettu ei enää tekohengittämällä herää henkiin.
- karppa..
onnellinen vain kirjoitti:
En ole katunut. Jos jotain kadun niin sitä että liian kauan haaskasin aikaa kuolleessa kulissiliitossa. Olihan se aluksi outoa tottua yksinoloon, mutta hyvin tässä on viihdytty ja pärjätty nyt jo useampi vuosi. Mielestäni elämässä pitää mennä rohkeasti eteenpäin, eikä juuttua menneeseen. Se mikä on kuolleeksi todettu ei enää tekohengittämällä herää henkiin.
ole katunut. Aivan turha kaivata liittoa jossa toinen pettää, eikä vähääkään välitä avioliiton säännöistä.
- Vanhempi vaimo jo
karppa.. kirjoitti:
ole katunut. Aivan turha kaivata liittoa jossa toinen pettää, eikä vähääkään välitä avioliiton säännöistä.
Siinäpä se...johtuu eri syistä erot ja jos pelkästään vaihtelun halusta eroaa, niin voi kaduttaa..
Tässäkin ketjussa on yksi alkoholistin ex ja pettäminen toisella...ne on semmoisia loukkauksia liitossa, ettei varmaan takaisin kaipaa niitä aikoja!
Itse olen kohta 50 vuotias nainen ja niin realisti elämän suhteen, etten enää uskokkaan uusia rakkauksia löytäväni, enkä enää jaksaiskaan...rakkautta ei meillä enää ole, mutta ei vihaakaan.Sopua vaan. Ihan hyvää elämää.
Mies on ihan hyvä mies,hiljainen tuppisuu...mutta luotettava.
Lapset on lähteneet ja suunnitellaan tässä koiran laittoa...
Suunnitelmat, harrastukset ja oman kunnon hoitaminen lasten vierailujen lisänä tuo sen verran virikettä, etten enää mieti eroa, vaikka sekin on joskus mielessä käynyt.
Minä olisin voinut katua, jos olisin aikoinani lähtenyt...kenties ;)
Ladyfacelle hyvää vointia! ;D - Home Alone
Vanhempi vaimo jo kirjoitti:
Siinäpä se...johtuu eri syistä erot ja jos pelkästään vaihtelun halusta eroaa, niin voi kaduttaa..
Tässäkin ketjussa on yksi alkoholistin ex ja pettäminen toisella...ne on semmoisia loukkauksia liitossa, ettei varmaan takaisin kaipaa niitä aikoja!
Itse olen kohta 50 vuotias nainen ja niin realisti elämän suhteen, etten enää uskokkaan uusia rakkauksia löytäväni, enkä enää jaksaiskaan...rakkautta ei meillä enää ole, mutta ei vihaakaan.Sopua vaan. Ihan hyvää elämää.
Mies on ihan hyvä mies,hiljainen tuppisuu...mutta luotettava.
Lapset on lähteneet ja suunnitellaan tässä koiran laittoa...
Suunnitelmat, harrastukset ja oman kunnon hoitaminen lasten vierailujen lisänä tuo sen verran virikettä, etten enää mieti eroa, vaikka sekin on joskus mielessä käynyt.
Minä olisin voinut katua, jos olisin aikoinani lähtenyt...kenties ;)
Ladyfacelle hyvää vointia! ;DEi kaduta. Meillä ei ollut alko-ongelmaa eikä väkivaltaakaan, paitsi ehkä lievää henkistä sellaista. Arvostus ja kunnioitus puuttuivat kuitenkin aivan täysin, kommunikaatio oli kehnoa ja tästä kaikesta tietysti seurauksena suhteesta puuttui kaikki hellyys ja läheisyys, myös seksielämä oli lähes olematonta ja kehnoa. Kaikki viimeiset seikkoja, jotka mielestäni erottavat parisuhteen platonisesta kaverisuhteesta..
Puitteet ja ne kuuluisat kulissit oli kyllä meilläkin kunnossa, kaksi söpöä poikalasta, kohtuullinen toimeentulo, nätti talo, kaksi autoa ja koira. Arvomaailmastahan se on kiinni, arvostaako materiaa enemmän kuin henkisiä arvoja, mutta maalliset asiat eivät kuitenkaan minun vaakakupissa painaneet niin paljon, että olisin jaksanut sitä henkistä etäisyyttä elämäni loppuun saakka.. Elämäni läheisin ihminen oli todellisuudessa se kaikista kaukaisin. Mitä muuta pystyin tekemään kuin erota? Mieluummin onnelliset vuokraneliöt, kuin onnettomat ok-neliöt! Uutta kumppania ei minullakaan kahden vuoden jälkeen ole, mutta yksinkin on hyvä.. oma tupa - oma lupa! :) - ladyface
Vanhempi vaimo jo kirjoitti:
Siinäpä se...johtuu eri syistä erot ja jos pelkästään vaihtelun halusta eroaa, niin voi kaduttaa..
Tässäkin ketjussa on yksi alkoholistin ex ja pettäminen toisella...ne on semmoisia loukkauksia liitossa, ettei varmaan takaisin kaipaa niitä aikoja!
Itse olen kohta 50 vuotias nainen ja niin realisti elämän suhteen, etten enää uskokkaan uusia rakkauksia löytäväni, enkä enää jaksaiskaan...rakkautta ei meillä enää ole, mutta ei vihaakaan.Sopua vaan. Ihan hyvää elämää.
Mies on ihan hyvä mies,hiljainen tuppisuu...mutta luotettava.
Lapset on lähteneet ja suunnitellaan tässä koiran laittoa...
Suunnitelmat, harrastukset ja oman kunnon hoitaminen lasten vierailujen lisänä tuo sen verran virikettä, etten enää mieti eroa, vaikka sekin on joskus mielessä käynyt.
Minä olisin voinut katua, jos olisin aikoinani lähtenyt...kenties ;)
Ladyfacelle hyvää vointia! ;Dihana huomata että välitetään
elämä on alkanut loksahdella kohdalleen
mitens se menikään alku aina hankalaa ;) - katumusharjoittelija
huokaus, kyllä kaduttaa - vaihdoin kiltin miehen intohimon ja suurten tunteiden kaipuussa mieheen, jossa on paljastunut narsistisia piirteitä... Että kyllä mä todella suosittelen pohtimaan, mitä vois olla yhteistä ja hyvää ja minkä takia ei ehkä sittenkään kannata vaihtaa - siis silloin jos suhteessa ei ole alkoholismia tai väkivaltaa tai muita suuria ongelmia..
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, eipä toisaalta tekemätöntä tehdyksikään jälkeenpäin. JOtenkin kuvittelisin, että useammatkin hyvästä parisuhteesta (vaihtelun tai suurempien tunteiden kaipuun takia) eronneet saattavat katua eroa, mutta onko sitä Suomessa korrektia/sallittua/ kulttuurisesti hyväksyttyä kertoa?
Niin, näistä kahdesta miehestä vaihtaisin ekaan takaisin, jos voisin, tai jos olisin ensin ollut nykyisen kanssa, osaisin olla onnellisempi sen entisen kanssa.. Mutta elämä meni näin ja itse tein valinnat ja ratkaisut. - live13
ladyface kirjoitti:
noin tunti sitten kävin postin ja siellähän se lopullinen ero paperi käräjäoikeudelta
en tiedä saako näin ääneen ajatella mutta pirun hyvältä tuntuu
ja vaihtamaan en ole edes ruvennut asun likan kanssa kahden
käyn töissä ja harrastan siinä ne tärkeimmykset minulla tällä hetkellä ja tietenkin ystävät ja läheiset:)Olen katunut. Mies oli hyvä ja komea ja hyvin tienaava, ja meillä oli hauskaakin yhdessä. Arki vaan vei voimat ja kuvioihin tuli "muita". Lisäksi hänen jatkuva reissutyö vei minulta mahdollisuudet harrastaa muuta kuin töitä kotia ja lapsia. Mutta näillä mennään. Ehkä seuraavassa elämässä kohdataan taas.
- OnniMonniAB
Lähdin huonosta parisuhteesta, jossa ei ollut väkivaltaa, eikä viinaa, muttei minkäänlaista yhteisymmärrystäkään. Pohdin asiaa noin kolme vuotta, sillä tuntui väärältä lähteä, kun ei ollut selkeää syytä. Erossa sitten nuo ex:n huonot luonteenpiirteet kärjistyivät ja liiton aikana pienenä pysyneet nälviminen ja asioiden vääristely saivat sellaiset mittasuhteet, että havaitsin ex:ni olevan ihan sekopää.
Lähtöni syy oli puhtaasti pahoinvointini, ei vaihtelunhalu. Pohdittuani asiaa tarkasti, olin sitä mieltä että tulen olemaan onnellisempi ja parempi äiti yksin, vaikka sitten rutiköyhänä, kun kulsseissa ex-puolisoni kanssa.
Mutta asioilla on tapana järjestyä. Sain loistavan työpaikan, joten rahahuolia ei ole. Pari vuotta eron jälkeen törmäsin ihanaan mieheen, jonka kanssa nyt ollaan seurusteltu kolmisen vuotta. Mitään kiirettä yhteenmuuttamisella tms ei ole, vaikka luulen, että hänen kanssa voisin todeta, että VAIHTAMALLA PARANEE!
Onnea pohdinnoillesi ja kun olet valintasi tehnyt, unohda jossittelu. Jokainen tekee ratkaisunsa niillä välineillä mitkä käytössä ovat. Jos päivät kuluvat "jooko-eikö" mietintöihin vuodesta toiseen, niin silloin on syytä tehdä eropäätös jo sen toisenkin osapuolen takia. - 52...
sitä etten eronnut aikaisemmin, elämäni parasta aikaa meni hukkaan, mutta onneksi olen terve ja positiivinen ja elämää vielä jälellä, vaikkakin jo olen yli 50v.
- kaduttaa
Nyt jälkikäteen oon ajatellut, että olisi pitänyt vielä silloin tehdä kaikki mitä voi, kun siihen oli mahdollisuus.
Nyt on mahdollisuus mennyt. Mies löysi uuden sillä aikaa kun minä "etsin" itseäni. Luulin, että halusin jotain muuta, mutta todellisuus löi aika kovaa vastaan vuodien saatossa.
Tehkää kaikki jottei tarvi katua.
- onnellinen nyt
todellakaan. Erosin miehestäni 14 vuotta sitten ja meillä oli 4-vuotias lapsi. Yhteishuoltajuus sovittiin ja se toimikin joten kuten...Jos olisimme jääneet yhteen vain lapsen takia olisimme todennäköisesti olleet onnettomia ja kummallakin olisi ollut "oma elämä" sen ulkopuolella.
- ja kovasti
Ruoho näytti aikanaan niin vihreältä aidan toisella puolella, mutta kun ensihuuma vaihtui normaaliksi arjeksi rikkaruohot osoittautuivat ex-kotipihan rikkoja pahemmiksi .
Mutta minkäs teen, juna meni jo.- katumusharjoittelija
kylläpä tosiaan oli tuttu kuvaus tässä. vaikka en silti tiedä, olisinko osannut olla onnellinen. tai siis tiedän: en olisi osannut - nyt osaisin.
- kadun ja en...?
katumusharjoittelija kirjoitti:
kylläpä tosiaan oli tuttu kuvaus tässä. vaikka en silti tiedä, olisinko osannut olla onnellinen. tai siis tiedän: en olisi osannut - nyt osaisin.
Nuorena, jos olisin eronnut olisi ehkä kaduttanut, kun rakkautta vielä kuitenkin oli..
Nyt "vanhana" 50v. kaduttaa vain se, etten lähtenyt kuitenkin keski-ikäisenä meneen, kun alkoi kumppanissa oleen liikaa huonoja piirteitä. (siis jotain 10 vuotta sitten...)
No, olen kuitenkin vuoden päästä eroamassa, kun nuorimmainen lähtee..En näe yhtään syytä miksi jäisin näin kylmään liittoon,kun viimeinenkin lämmittävä asia lähtee..
Olen kuitenkin viime vuosina hoitanut paljon kuntoani ja laihduttanut melkein tyttöaikaisiin mittoihini, joten kunto on paljon parempi kuin 40 vuotiaana! Joten, ei ehkä liian myöhäistä vieläkään! ;)
- A
Meillä oli takana serustelua 7 vuotta ja avioliittoa 10 vuotta sen päälle. Liiton hedelminä 3 upeaa poikaa. Kiireisiä ja rankkoja vuosia, kun pojat olivat pieniä ja rakensimme omakotitalon ja hankimme työelämässä asemaa (siis etupäässä mies hankki, kun itse elin kotiäitinä). Mies puhui jatkuvasti masennuksestaan, jota ei kuitenkaan halunnut/voinut hoitaa. Seksittömyyttä. Paljastui, että mies oli pettänyt minua. Koetimme joitakin vuosia vielä yhdessä tämänkin jälkeen. Minun oli vaikea unohtaa tätä ja vaikka yritinkin antaa anteeksi, en siihen oikein pystynyt. Ajattelin, että kunhan lapset ovat edes lähellä täysi-ikää eroamme. Onneksi mieheni päätti toisin. Hän ihastui työkaveriinsa ja kyllästyi eropuheisiini. Halusi eron, joka on juuri tullut viralliseksi. Olen kiitollinen tästä, vaikka toisaalta tunnenkin surua menetyksestämme - meillä oli hyvät aikamme. Muistoja niistä ei kukaan onneksi tee tyhjäksi. Ja minulla on pojat ja vapauteni.
- onnellinen isoäiti
Tsemppii sulle ja pojilles! Ja muista! Sulla on aina poikas! Se on se sun rikkautes!
- syyllinen
Löysin tämän vanhan viestiketjun. Minulle kävi ihan samalla tavalla kuin edellä kirjoittanut nimimerkki "katumusharjoittelija". Olin ns. vanha nainen hunningolla ja vaihdoin hölmöyksissäni hyvän ja kiltin miehen ihan pelkkään narsistipelleen. Kadun ankarasti ja moitin itseäni ihan joka päivä. Jos vain olisin älynnyt hieman enemmän hoitaa suhdettani exäni kanssa aikaisemmin, niin monta itkua olisi jäänyt itkemättä. Tästä on jo useampi vuosi kulunut, mutta kipu ei ole kadonnut yhtään minnekään.
- ellinoppa
Kauhea katumus joka päivä. Olen vuoden aikana hairahtanut niin monta kertaa. Ihana eksäni tarvitsee parempaa.
- Iso suru
Mitään en ole koskaan niin katunut, kuin avioeroa. Meillä ei ollut mitään ns. hyväksyttä "kunnon" syytä erota. Olimme vain kasvaneet erillemme, siltä tuntui. Mutta ei ollut mitään, mitä ei olisi voinut korjata. Nyt lapset asuvat kahdessa kodissa ja yritän saada perhettä taas yhteen. Avioeron virallistumisesta on lähes vuosi, mutta yritän silti olla positiivinen, vaikka samalla kauheasti pelkään, että se ei toteudukaan. Exäni on jo yli vuoden päässyt eroprosessissa eteenpäin, hänen täytyi, sillä minulla oli jo toinen. Joten hän ei ole kovin innoissaan palaamassa vielä yrittämään yhdessä. Tekisin kaikkeni, jos vielä perheeni yhteen saisin. Älkää hyvät ihmiset erotko ilman oikeaa kunnon syytä, varsinkin, jos ei ole lapsia. Se ei vaihtamalla parane, ei ihan oikeasti!
- -ellakaisa-
Oletko sitä mieltä, että tässä tapauksessa vielä voisi korjata asian ja/tai ero olisi turha. Seksiielämä on loppunut 13 vuotta sitten. Viikkoihin ei puhuta mitään. Ei tehdä mitään yhdessä, ei vietetä lomia yhdessä. Ei nukuta yhdessä. Toisella ei ole mitään haluja korjata tilannetta. On sen suoraan sanonut. Ja tätä on jatkunut nyt n. 10 vuotta.
- Hyviä ajatuksia
Viestistä huomaa helposti, että on paljon aiheettomia eroja ja joukossa muutama varmasti ihan aiheellinen.
Se tulee esiin, että nämä melekin ilman syytä, siis kyllästyneet arkiseen elämään tai kuvitelleet seksin olevan huonoa, eivät ole osanneet puhua katuvat nyt uuden suhteensa kanssa koettua, että eipä löytynyt entisenkään vertaista.
Alussahan jokainen osaa näytellä jonkin aikaa ja lässytellä turhia, jos näitä kaipaat, tee levylle lässytykset ja kuuntele niitä sitten joka päivä.
Tämä uusi suhde kun on aika pian ensihuuman jälkeen ollut todella huono valinta, ja usein onkin tuo ihan ja huumaava ensituntuma näyttäytynyt narsistisen ihmisen muodossa ensihiuuman jälkeen. Vai oletko itse narsistinen??
Onnellisimmilta tuntuvat ne, jotka ovat jäänet lasten kanssa sinkkuelämää viettämään.
Sitä kun siinä uhmapäissään tekee todella itselleen vääriä päätöksiä, pitäisi aina ennen mennä viiliökaappiin ja laskea numeroita niin pitkään, että mieliala palautuu normaaliin.
Näin teki naapurin rouva ja eräs muu tuttava, kun otti päähän, menivät todella ok-talossa viiliökomeroon laskemaan, eikä kumpikaan eroa koskaan hakenut, tunteet hyppivät, mutta ne pitää osata ihan itse jollakin tapaa tasoittaa ja vasta sitten ilman tunnekuohuja ajatella järjen kanssa, Tunnekuohuissa järki on paennut kauas ja päätökset ovat vailla mitään mieltä. - free and happy
EI KADUTA!!!!! :-D
22.10.2012 astui lopullinen ero voimaan, ja olen VAPAAAAAAAAAA!!!!! :-D
Vuosi kituuteltiin asumuserossa, kummallakin oa asunto ja eri kaupungeissa asutaan, mutta ei se ollut samaa. Tämä täydellisen vapauden tunne puuttui kuitenkin kun jouduttiin riippumaan siinä kahleessa!
Nyt ens tiistaina sovittiin, että pidetään erojaiset ja käydään pizzalla kavereitten kanssa!
Asun yksin, ei lapsia, ei seurustelua ei siteitä mihinkään! Nautin tästä sinkkuelämästä enkä siitä kyllä vallan hevillä luovu! - Yksi oikea
Kadun. Avioliitto kesti 16 vuotta ja erottiin. Ero oli ns. hyvä ja asiallinen. Kokoajan oelmme olleet erittäin hyvissä väleissä. Erosta nyt kolme vuotta ja kyllä kaduttaa.
- Katujia on
Eroihin on todellisia syitä, esim .alkoholismi, väkivalta, pettäminen, narsismi.
Jos eron syy ei ole sen vakavampaa kuin "tää liitto ei nyt vaan toimi", "en voi hyvin tässä liitossa", "haluan oman elämän", "mulla on hieno mies mutta en rakasta enää" (mikä kenties tarkoittaa, että ei vielä ymmärrä rakastamisen ja rakastumisen eroa) niin voi hyvin myöhemmin kaduttaa.
Viimeisessä Evita-lehden kannessa oli otsikko "Miksi nainen ei uskalla erota". Koko juttu viesti samaa sanomaa: Eroaminen olisi rohkean ja vahvan naisen teko. Eron syyksi riittäisi ihan vaan jos tuntuu pahalta, ei ole seksiä tai arjessa ei ole suurta onnea joka hetki mukana. Sille että tuollaiset ongelmat ovat korjattavissa, ei juuri palstatilaa annettu. Ongelmien korjaamisen sijaan, puolison leimaaminen narsistiksi tuntuu olevan yleistä, pelkkä äksyily riittää tekemään tähän analyysin ja syyksi eroon.
Media tyrkyttää naisille joka piipusta eron ilosanomaa. Tyhmimmät jättävät liiton, jossa olisi ollut hyvä pohja yhteiseen hyvään elämään, jos vain tehtäisiin työtä sen eteen, että liitossa olevat vaikeudet korjattaisiin. Ihmiset kuvittelevat että vapaan sinkun, tai uusperheen elämä olisi jotain hienoa onnenhekumaa ja saavuttamisen, eron arvoista. Ja viihdemedia tukee tässä ajatuksessa.
Ei ihme että kun ero on tosiasia, ja todellisuus lyö silmille, sitten kaduttaa.
- Kolkon monta puolta
En kadu. Emme eronneet liian aikaisin emmekä liian myöhään. Olen pohtijaihminen näissä parisuhdeasioissa eli päätös kesti vuosia. Jos olisimme eronneet aiemmin ehkä jossittelisin ja katuisin. MIelestäni jokainen suhde tulee katsoa loppuun saakka. Mutta sitten jos ei ole enää mitään, ero on helpotus.
- varmistakaa aina
Tarkista ensin lähde? Vaimoni otti minusta eron 5/ 2012 ja luotti ystävänsä sanomiseen , että miehesi pettää sinua. Olimme olleet naimisissa 2 vuotta
ja minulla oli valmiina talo johon sai muuttaa. Onnellisuus hävisi kevättalvella kun hänen työkaverinsa oli nähnyt minut ravintolassa ja lähtevän vieraan naisen kanssa pois. Vaimo oli silloin käymässä Äitinsä luona ruotsissa. Tämä em. työkaveri oli nähnyt toisenkin kerran saman naisen kanssa lääppimässä.
Useista vakuutteluista ja keskusteluista huolimatta hän otti eron ,koska luotti
ystävänsä sanaan. Hänen ystävä ei tunne minua kuin joskus nähnyt ,mutta itse
en tunnista häntä. Olin katkera koska juttu oli keksitty tai jotain muuta.
Kunnes exä oli viettämässä iltaa em. avioliiton särkijän ja siskonsa kanssa 22.9 samassa ravintolassa jossa hän oli minut nähnyt.. Exän ystävä oli huudahtanut , katsos ex -miehesi tuolla sinua valvoo ,siihen Riitta ,että missä
katso tuonne ,johon Riitta mennään katsomaan. Olivat menneet katsomaan ja exäni oli sanonut tämäkö se on minun exäni ! siihen ystävä ,eikös tämä ole. Exä oli sanot tämän takia minä tyhmä uskoin sinua ja otin eron. Mies on kyllä
paljon samannäköinen ,mutta olisi pitänyt varmistaa juttu. Tämän jutun on kertonut exän sisko.
Exä soitti sitten 26.9 yöllä ja halusi pyytää anteeksi ystävänsä perätöntä juoruilua. Hän halusi jutella kanssani. Sanoin , että voidaan puhua kyllä.
Tiedän , että exä haluaisi edelleen tulla luokseni. - minä vaan
moi.
Minä pähkäilen saman asian kanssa. Erotako vai ei. Ei ole helppoa varsinkin kun on lapsia. Tuntuu että nyt kun olemme eron aivan viime metreillä, nyt kumppani yrittää paikkailla asiaa. Aivan liian myöhään.
Olen puhunut hänelle jo helmikuusta lähtien että olemme eron partaalla. Kuunteliko hän ?? Ei. Nyt kun kerroin harkitsevani uuteen asuntoon muuttamista, hän aluksi lupasi että muutamme avioliittomme suuntaa. Sitten kun meninmme syömään ja keskustelemaan mitä teemme, kaikki olikin samoin kuin ennen; Autan jos on resursseja, menemme perheterapiaan jos on aikaa...
Iltaisin kun menemme nukkumaan, hän ottaa minut joka ilta kainaloonsa (sekin oli viime aikoina vähentynyt). Tiedän että hän ei hyväksy eroa ja tulee olemaan todella vihainen siitä. Mutta minusta tuntuu etten enää yksinkertaisesti vain jaksa tätä enää...- tutkimatonta
Ero kuulostaa oikealta ratkaisulta tällaisissa tilanteissa. Vaikka mies/nainen lupaisi muuttaa asioita ym. niin loppujen lopuksi kyseessähän on se, että toimii myös lupauksensa mukaisesti. Minusta kuulostaa vain jollain tasolla tekosyyltä tuo "autan JOS on resursseja, menemme perheterapiaan JOS on aikaa"
JOS oikeasti haluaa pelastaa avioliittonsa, niin sitten myös toimii. Ei pelkästään puhu.
Voimia eroratkaisusi kanssa!
- iybhg
Minä myös kadun, meillä tosin avoero. Oli vaan niin paljon pieniä asioita, jotka minua ärsytti miehessäni, ja en halunnut tarpeeksi korjata niitä, puhuttiin liian vähän. Asun nut meidän 1,5 lapsen kanssa ilman tukiverkostoa, koska kaikki tutut asuu kaukana lapsen isästä. Mies löysi uuden ennen kuin olimme edes muuttaneet. Reilu pari kuukautta ollaan asuttu erillään. Mies ei halua palata takaisin kanssamme, vaan haluaa olla uuden kanssa, vaikka meitä rakastaakin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh741933Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971673- 1471217
- 59688
- 198662
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6636- 54557
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako191553- 46498
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462