Luin joku aika sitten artikkelin, jossa kipeästi kolahti: "Ehkä jotkut eivät eivät vaan suostu myöntämään itselleen, että rakkaus on kuollut"...
Tuo ajatus vaivasi, ja vaikka en tahtonut, niin se iti ja kasvoi, vaikka kuinka yritin ja ehkä vieläkin yritän tunkea sitä takaisin kaapin perälle pimeään, lukkojen taa, puhumattomuuteen...ajatuskieltoon, se tulee ulos silmistä, korvista, suusta ja koko käytöksestä....
Minulle kävi noin.
Nyt tuntuu, että minusta on tulossa vihainen, ärsyyntynyt, ahdistunut.
Minua ottaa puolisossani päähän nykyisin kaikki. Niin lujasti, että, jos satun kävelemään peilin ohi, minusta näyttää, että siltä katsoo minua otsa kurtussa itse perkele, josta ei tiedä, mitä se ajattelee ja tekee.
Jos en ole sulkeutunut mykäksi, nakkelen piikkipäisiä sanoja, saatan karjuakin kurkku suorana. Yleensä välttelen sydän tiukan vanteen puristamana.
Eikä tuo sanallinen "kommunikointi " yksin, vaan toisessa ottaa pannuun ihan kaikenmaailman kirjo -
ja nykyisin itsessäkin.
Liittoon on mahtunut hyviä ja pahoja ja hyvinkin pahoja hetkiä. Ne kaikkein pahimmat vaan on jätetty maton alle mädäntymään koskaan kunnolla niitä käsittelemättä. Ja sitten kasvoi tuo kasvi vuosien mittaan, kuoletti rakkauden.
Ja kun yrittää, niin ei sydämessään edes tiedä, mitä oikeastaan haluais yrittää ja minkä vuoksi....
Hirveää on kohdata piilotettu totuus, kuollut rakkaus, jonka aikoi pitää hengissä, vaikka maailma ymrärillä räjähtäis.
Tsemppiä teille muille.
Kuollut ja kuopattu
8
527
Vastaukset
- Järkeäkö liikaa..?
Sitä joka paikka jauhaa siitä kaiken kattavasta rakkaudesta, joka on kuitenkin pelkkä kupla jatkuessaan!
Kyllähän asiantuntijat siitä varoittavat, että rakkaus loppuu pitkässä liitossa ja tilalle tulee "muuta..."
No, itsekkin siinä pitkässä liitossa kituen, en tiedä, mitä se "muu" on?
Ei se ole enää sitä tunteen paloa..ei intohimoa..ei oikein edes kiintymystä..kaveruutta ehkä, mutta ei mitään "sydänystäväsellaista.."
No, jokainenhan voi itse tehdä valintansa...eihän sitä ole pakko liitossaan olla, jos ihan "viha"-suhteeksi menee, eikä silloin kannatakkaan...
Liittoon pitää panostaa, että se pysyy siedettävänä ja meillä on sitäkin kokeiltu, mutta aika teennäistä sekin on.."Rakkaus on kuollut... ja sen mukana kaikki"...(tuon olen täällä jostakin lukenut, mutta se on niin totta!)
Ymmärrän sua AP. Samalta tuntuu meistä liitoissaan pysyvältä monesta...Työstä sitä? - paha ihminen
Sait sanoiksi sen, mitä tunnen.
Myös sinulle haluan toivottaa tsemppiä. - näin käy
jos menee naimisiin "vaan jonkun" kanssa. Ihmiset eivät näe toisissaan persoonia ollenkaan. Hyvä jos tuntevat itseään persoonana.
- tämän kokenut itse
Se on aivan sama kuinka tulinen rakkaus on alussa ollut ja kuinka hyvin on oppinut toisen tunteen alkuvuosina!
Ihminen muuttuu vanhetessaan ja 20 vuoden jälkeen voi sanoa aivan rehellisesti, että tuskin tunnen enään tuota ihmistä, joka alkuvuosina oli elämäni paras ja rakkain ystävä! - **
Kukahan täälläkin menee naimisiin "vaan jonkun" kanssa?
Jos olet itse niin tehnyt, älä yleistä!
Logiikkasi mukaan täällä ei muun takia naimisiin mentäisikään, jos ero tilastoja seuraa..!
Kyllä ne ihmiset rakkaudesta naimisiin menevät ja siksi, että uskaltavat luottaa toiseen, läheiseksi tulleeseen kumppaniinsa...rahaliitot taitaa olla enempi Amerikan mallia..
Vuosien aikana ihmisluonto kuitenkin muuttuu ja tärkeysjärjestys sen myötä... tulee lapset ja ura, eikä liittoon jää aikaa enää panostaa, eikä haluakaan, koska mielenkiinnot ovat jo muualla.
Sitten huomataankin, että ollaan muukalaisen kanssa yhdessä, sovittamattomat riidat ovat suhteen syöneet, eikä uskallusta, eikä haluakaan ole enää korjata tilannetta. Ero on se helpompi ratkaisu!
- Vaimo-62
Olen samassa tilanteessa. Tunteet ovat kuolleet 18 vuoden avioliitossa. Omasta mielestäni suurin syy on miehen alkoholismi. En tunne enää ikävää kun hän on matkoilla, en ole mustasukkainenkaan niinkuin alkuaikoina.
Eroa olen nyt miettinyt puoli vuotta ja päätös on syntynyt. Kun sopiva hetki tulee, kerron sen hänelle. Pelkään, että ero on sukulaisillemme ja ystävillemme iso järkytys kun kaikki ovat pitäneet meitä oikein ihanneparina.- kuningas alkoholi
Näin mullekin kävi. Alkoholi, jota mies käyttää joka ikinen viikonloppu ja mitä sitten humalapäissään on tapahtunut, niin se kai se sitten vuosia myötä söi halun aina yrittää korjata ja paikkailla asioita kuntoon. Joskus tulee peräseinä vastaan. Ei enää jaksa yrittää.
En minäkään ole mustasukkainen enkä ikävöi, kun hän on poissa mutta sitä en voi estää, että sydän on kuin kovettunut rusina rinnassa tälläkin hetkellä. On hirveän iso prosessi erota, kun on pitkä liitto takana. Mutta toivoa pitää jaksaa pitää yllä, että tulevaisuudella olisi vielä hyviä päiviä edessä. Voimia sulle. - sanookin
Älä välitä siitä, että sukulaiset ja ystävät on pitäneet teitä ihanneparina, et sinä heidän kanssaan ole naimisissa. Et myöskään alkoholin. Kerro se heille, jos sinun jotain pitää kertoa.
Status ei lämmitä. Oikea elämä eletään kuitenkin omassa todellisessa elämässä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
No nytkö tuli lähtö Orpolle?
Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall2422081- 1881627
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä461272Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad50982- 41806
- 14790
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä30771Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver21750Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .24735Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46637