Onkohan vieläkään saatu selville, miten älykkäät aivot eroaa vähemmän älykkään aivoista? Siis mikä tekijä aivoissa saa aikaan älykkyyttä?
Älykkyyden syyt
Miten on..
19927
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mutta tiedän sen, että yhtä tyhmiä me kaikki ollaan. Aikansa kun lyö päätään seinään, niin kaikki oivaltaa jotain uutta, jos jotain keksijöitä tarkoitat.
Ehkä älykkään aivoissa on enemmän epävakautta, jolloin ahaa-elämyksiä syntyy enemmän.
Kolme tekijää:
1. Pidempi työmuisti. Tavallisen ihmisen työmuisti on seitsemän asiaa, joillakin vain viisi, huippuälykkäillä jopa 11 asiaa kerrallaan pysyy mielessä. (Ilman mitään tekniikoita, muistisääntöjen kehittelemisiä, jotka nekin sujuvat älykkäiltä paemmin). Johtuu aivojen värähtelytaajuuksien suhteista.
2. Enemmän yhteyksiä, paikallisia ja aivojen eri osien välillä.
3. Parempi verenkierto aivoissa.
"1. Pidempi työmuisti. Tavallisen ihmisen työmuisti on seitsemän asiaa, joillakin vain viisi, huippuälykkäillä jopa 11 asiaa kerrallaan pysyy mielessä."
-Minulla neuropsykologin testeissä kuulonvarainen työmuistin kapasiteetti oli vain 5 yksikköä, joka siis melko heikko, mutta näönvarainen työmuisti oli jotain yli 10 yksikköä(virheitä vain muutama), joka siis oli erittäin hyvää tasoa. Kuulonvaraisesti testattu kielellinen päättelykyky hieman keskitasoa parempi, näönvarainen päättelyky erittäin hyvää tasoa. -Työmuisti vaikuttaa kumpaankin jälkimmäiseen tulokseen asettamalla sille rajat.
En välttämättä ymmärtänyt oikein lausettasi "värähtelytaajuksien suhteista", joten mikäli viitsit, tarkenna.
"2. Enemmän yhteyksiä, paikallisia ja aivojen eri osien välillä."
-Ihmisellä on aikuisiällä huomattavasti vähemmän synapsiyhteyksiä kuin lapsena. Ihmisen kasvaessa turhat yhteydet nykytiedon mukaan häipyvät, tarpeelliset yhteydet vahvistuvat. Yhteyksien katoamisen voi siis katsoa olevan ainakin jossain määrin edellytys yleiselle henkiselle kehitykselle. Ei siis ole perusteltua väittää ainakaan, että hermoyhteyksien määrä olisi suoraan verrannollinen älykkyyden määrään.
"Computational modeling based on neuronal firing patterns in animals suggests that one putative mechanism enabling working memory is periodic reactivation (henceforth termed “replay”) of the maintained information coordinated by neural oscillations at theta (4–8 Hz) and gamma (30–80 Hz) frequency."
Siis aivojen theta- ja gamma-aallot ohjaavat "neurokiikusta" tehtyä rengaspuskuria. (Anteeksi vanhan digitaalisuunnittelijan analogia) Puskurin pituus on niin pitkä kuin gamma-jaksoja mahtuu yhteen theta-jaksoon.
"Yhteyksien katoamisen voi siis katsoa olevan ainakin jossain määrin edellytys yleiselle henkiselle kehitykselle."
Luonnollisesti tiedän tuon. Mutta kun yhteys on kadonnut, uutta ei helposti muodostu, vaikka uuden oppimisessa siitä voisi olla hyötyä. Asioiden välinen looginen yhteys voi olla oppimisen kohteena yksilölle vasta lapsuuden "herkkyyskauden" jälkeen, jolloin yhteys on jo valitettavasti tuhoutunut. Esim kielten oppimisen kanssa on näin. Ihminen oppii kieliä helpoiten hyvin nuorena. Oppimiskyvyn heikentymistä ei kai voitane pitää yksiselitteisesti hyvänä asiana, vaikka se liittyy juuri kuvailemaasi asiaan. Kielten oppiminen ei ole ainoa tämän kaltainen asia. Joillekin vain jää vajaasti käytettyjä varayhteyksiä reserviin, tuhoaminen ei ole niin täydellistä, ja nämä yksilöt omaksuvat helpommin ihan uusia ajattelutapoja tai osaavat tarkastella asioita laajempina kokonaisuuksina. Se on älykkyyttä.
"Joillekin vain jää vajaasti käytettyjä varayhteyksiä reserviin, tuhoaminen ei ole niin täydellistä, ja nämä yksilöt omaksuvat helpommin ihan uusia ajattelutapoja tai osaavat tarkastella asioita laajempina kokonaisuuksina. Se on älykkyyttä. "
Tärkeää on luonnollisesti myös, mitä yhteyksiä jää reserviin. Voi olla, että jotkut yhteydet tekevät jonkin älyllisen toiminnan mahdottomaksi häiritsemällä ko. älyllisestä toiminnasta normaalisti vastaavia yhteyksiä, ja toisaalta ilman tiettyjä yhteyksiä voi olla mahdotonta suoriutua joistain tehtävistä - toisaalta taas on viitteitä siitä, että ainakin jotkut kognitiiviset toiminnot eivät edellytä vain yhtä tietynlaista neuroverkkoa, vaan ne voi suorittaa monenlaisilla neuroverkoilla - jotkut aivovammapotilaat suoriutuvat tehtävistä, joiden ei pitäisi olla mahdollista - esimerkiksi eräs henkilö pystyi elämään lähes normaalisti kokonaan ilman toista aivopuoliskoa. Poikkean nyt hieman aiheesta, mutta jos neuroverkon sijainnilla aivoissa sekä sen rakenteella ei joissakin tapauksissa ole merkitystä tietyn kognitiivisen toiminnon suorittamiseksi, tulee mieleen kysymys, onko johdonmukaista olettaa kognitiivisten toimintojen olevan niin vahvasti riippuvaisia neuroverkon rakenteesta kuin nykyään oletetaan. Neuroverkkomme on -mitä ilmeisimmin- oman neuroverkkomme luomus, ja jos se luomus edellyttää juuri tiettyä neuroverkkoa, se eroaa niistä neuroverkkojemme luomuksista, jotka eivät edellytä vain tietynlaista neuroverkkoa.
Jotkut päistään kiinni kasvaneet siamilaiset kaksoset jakavat osittain samat aivot - siitä huolimatta kumpikin on täysin oma henkilönsä, eikä toinen esimerkiksi pääse käsiksi toisen muistoihin taikka kognitiivisiin kykyihin, ja silti kumpikin voi, saamani käsityksen mukaan, käyttää samoja aivoalueita.
Intiassa syntyi pari vuotta sitten kaksikasvoinen lapsi - http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200804077485098_ul.shtml
mielenkiintoista olisi saada tietää, onko kyseessä yksi vai kaksi henkilöä, ja jos kaksi, niin miten vaikkapa kognitiiviset kyvyt poikkeavat.
"toisaalta taas on viitteitä siitä, että ainakin jotkut kognitiiviset toiminnot eivät edellytä vain yhtä tietynlaista neuroverkkoa, vaan ne voi suorittaa monenlaisilla neuroverkoilla"
Kyllä näin on. Esim. syntymästään sokeilla visuaalinen aivokuori ei ole toimeton vaan sokeat ovat ottaneet sen muuhun käyttöön, esim. rakentamaan 3D-hahmoa ympäröivästä maailmasta äänien kaikukuvan perusteella, tavalla, jota näkevien on vaikea kuvitella.
Aivot ovat todella muovautuvia, jos vain motivaatiota ja oikeat harjoittelukeinot löytyvät. Itse asiassa motivaatio on kriittinen voimavara älykkyydelle.
monta lajia. Jotkut ovat hyviä puhumaan ja seurustelemaan. Toiset ovat teknillisissä asioissa asiantuntijoita.
Eräät ovat hyvin urheilullisia ja kehon toimii erinomaisesti. Sellaisia ihmisiä ei varman olekaan, jotka ovat kaikissa lajeissa huippuja.
Uteliaisuus varmaan on älykkäille ominaista ja se panee ihmettelemään ja tutkimaan kaikenlaisia asioita.
Mielestäni asia on paljon yksinkertaisempi. Sanoisin älykkään ihmisen käyttävän älyä erilaisiin tarkoituksiin. Perusluonteeltaan sosiaalinen ihminen käyttää älyään sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen. Kiinnostus ja motivaatio tekniikkaa, sanallista viestintää tai vaikkapa joukkueurheilua kohtaan vaikuttaa luonnollisesti siihen, mihin älykäs ihminen käyttää älyään.
Sosiaalisuus ja sosiaalisten tilanteiden oppiminen saattaa joillakin huippulahjakkailla jäädä kehittymättä edes keskivertoälykkään ihmisen tasolle, koska saman tasoista seuraa ei välttämättä lähipiiristä löydy. Keskustelu ja ihmissuhteet itseään huomattavasti tyhmempien kanssa ei välttämättä kiinnosta huomattavan erilaisuuden vuoksi.
Älykkyys on sopimuksen varainen asia ja yksinkertaistettuna sillä tarkoitetaan ymmärtääkseni ihmisen kykyä prosessoida useita muuttujia mielessään samanaikaisesti. Urheilullinen lahjakkuus ja motoriset taidot eivät varsinaisesti kerro älykkyydestä. En osaa sanoa voiko älykäs ihminen kehittää itseään paremmin vaikkapa kehon motoriikassa.
Kommentoikaa jos teillä on jotain lisättävää tai kritiikkiä puoliunessa kirjoittamaani sekametelisoppaan! :)
"En osaa sanoa voiko älykäs ihminen kehittää itseään paremmin vaikkapa kehon motoriikassa. "
Motorisilla taidoilla ei ole tekemistä älykkyysosamäärän kanssa, eikä korkea älykkyysosamäärä auta motoristen taitojen kehittymisessä - lähdettä en nyt jaksa etsiä, asiasta selvää haluavat voivat googlettaa asian halutessaan.
Varmasti jokaisella keskivertoihmisella on mahdollisuus kehittää omia motorisia taitojaan. Toiset ymmärtääkseni oppivat koordinaatiota ja teknisesti oikeita liikeratoja toisia nopeammin. Itse havaitsen liikesarjoja ja teknisesti oikeita liikeratoja sivusta seuraamalla aika helposti ja opin pienellä harjoittelulla myös itse myös käyttämään niitä hyväkseni ja kehittämään liikunnallista suoritusta. Älyllä voi olla mielestäni jonkinlainen osuus myös tässä suhteessa. Joko sitten itsensä kehittämisen motivoinnissa, liikeratojen muistamisessa tai havainnoinnissa.
Se on kuitenkin hyvin luultavaa, että korkeaa älykkyyttä ei varmasti tarvita voidakseen olla lahjakas urheilullisesti ja kyetäkseen kilpailemaan vaikkapa huipputasolla. Jos ajatellaan vaikkapa hormoneilla kyllästettyjä raskaan sarjan huippunyrkkeilijöitä, niin huipputeknisessä suorituksessa lienee lopulta pohjimmiltaan jotain primitiivistä ja eläimellistä ;)
Nämä pohdinnat olivat tyystin omaan mututuntumaan perustuvia pohdintoja, joten niissä saattaa olla virheitä ja vääriä olettamuksia. Kiitos kommentoinnista. Aihe on aika mielenkiintoinen mielestäni tai sitten elämässäni ei ole tarpeeksi sisältöä :D
Terve mieli terveessä ruumiissa. Aivot nauttivat/kärsivät kaikesta siitä mitä suuhun pistetään, ja liikunnalla on positiivisia hormonaalisia vaikutuksia myös aivoihin. Myös parantunut verenkiertoelimistö parantaa verenkiertoa niillä kriittisillä alueilla.. ;)
http://wikikko.info/wiki/Elämäntavan_merkitys
joskus että älykkäät henkilöt pystyvät vastaanottamaan ja käsittelemään montaa ärsykettä päässä samaan aikaan, eli aivot ei suodata ja keskity vaan tiettyyn asiaan kerrallaan. Tietysti se voi tuottaa myös ongelmia. Kyllä normaalina oleminen lienee parasta.
tiede lehden numerosta, en muista mikä sen numeron nimi oli.
Totta tosiaan aivojen koko ei tee älykkyytä. Esim Einsteinilla oli 20% keskivertoa pienemmät aivot. Sen sijaan hänellä oli huomattavasti enemmän erikoisia aivosuja en nyt muista mitä ne olivat nimeltään, täytynee tarkastaa.
Lisäksi kestävyysjuoksulla ja älykkyydellä on jotain yhteistä. Ilmeisesti kestävyys lisää verenkieroa ja parantaa jossain määrin myös älykkyyttä.
Kolmas seikka mikä on merkillisempi on älykkyyden periytyvyys. Näyttää siltä että epigenetiikalla on tekemistä sen kanssa. Toisin sanoen teoriassa jos vanhemmat ja isovanhemmat joutuvat käyttämään aivojaan vaikuttaa se tuleviin sukupolveihin ja päinvastoin.
Tiedetään myös että älykkyyttä selkeästi laskevia synnynnäisiä omianaisuuksia on olemassa. Esim synnynnäin selkäsairaudella skolioosilla on älykkyyteen haitallinen vaikutus. Myös erilaiset loiset raskausaikana äidillä vaikuttavat samoin. Myös äidin syömällä ravinnolla raskausaikana on tutkittu olleen yhteyttä. Joka tapauksessa näyttäisi äidillä olevan sikiöön jonkin verran suurempi vaikutus kuin isällä.
Ei se koko, vaan se poimuttuneisuus. Varsinkin otsalohkossa.
Eli jos on pahalla mielellä ja otsa rypyssä niin tulee fiksummaksi!
Esimerkiksi älykkyys siirtyy geneettisten lainalaisuuksien mukaisesti todennäköisesti perimässä lapsille.
Epigenetiikka taas ei ole oikeastaan oikea tieteenala?? Jos isoäitisi oli merimies, niin sinulla tuskin on ollut vähemmän taipumusta tulla merisairaaksi, kun asiaan liittymättömän fyysisen rakenteesi perusteella olet sille altis.
Jos oma äitisi söi hyvin ja vältti raskausaikanasi alkoholia, sillä on merkitystä terveyteesi.
Syy-seuraus, kausaliteettien mukaisesti perimän kuva on isompi. Kun ihminen jolostui käveleväksi käsityöläiseksi ja kielellisesti kommunikoivaksi luovaksi ja älylliseksi, oli sillä selviytymisen kannalta merkitystä jo oman lajipopulaation sisällä pitkien aikajaksojen aikana, jonka piirissä lajin yksilövalikoituminen vahvistui ja jalostui.
eiköhän luonto ohjaa suurien linjojen mukaisesti, järkevästi, eikä näprää sillä pidänkö valkoisesta vai tummasta leivästä...
On tutkimuksen alla ja siitä on tehty todistettavuutta eläinkokeessa.
Epigenetiikka on ns. geeni muisti. Jokainen geeni on joko akitiivinen tai passiivinen. Toisin sanoen jotkut perimään vaikuttavat geenit muuttu´vat aktiiviseksi itsensä elämäntavan mukaan.
Esimerkiksi maalaisjärjellä: Jos isä on absolutisti ja äiti on absolutisti niin lasten kodissa kasvaneella lapsella ei ole tod näk alkoholismia ja päinvastoin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Epigeneettinen_periytyminen
Jokin sisäänrakennettu "hakemisto" tarvitaan jotta tuoreesta ja aikaisemmin tallennetusta informaatiosta pystyy muodostamaan loogisen kokonaiskuvan, ajatuksen.
Tämän "hakemiston" tehokas rakenne ja käyttö, osittain synnynnäinen ominaisuus ja
jonka käyttöä mielestäni kuitenkin melkoisessa määrin pystyy intensiivisellä ongelmien ratkaisulla tehostamaan.
Jollaintapaa lohduttava ajatus siinä mielessä että, läheskään kaikkia pelimerkkejä ei jaettukaan jo kohdussa.