Psykologeille pitäisi antaa tehtäväksi ikiliikkujan keksiminen kun kerran he tietävät kaiken, osaavat kaiken ja ymmärtävät kaiken.
Kaikkitietämänen
Matti.W
12375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä anna psykologin hämätä itseäsi!
Psykologi kertoo aivan itsestään selvät asiat sanoilla, joita kukaan ei ymmärrä.
Oletpas kohdannut outoja psykologeja. Saattaisikohan olla, että ammatti-auttajalla on itsellään asiat käsittelemättä. Tai sitten teille ei ole vain syntynyt luottamuksellista suhdetta, ja sitten "tuntuu" juuri tuollaiselta. On olemassa myös pitkän tien kulkeneita, kaiken nähneitä ja kokeneita poppamiehiä, joiden ei tarvitse "päteä", vaan he jättävät ymmärtämisen asiakkaalle. He vai ohjaavat ajatukset pois metsästä.
Vai olisiko kyse vastaan-otosta. Onko vastaan ottosi päällä, vai kiellätkö tosi asiat?
Psykologit ovat äänestystuloksin keskuudessaan vahvistaneet mielisairauksien olemassaolon.
Aitoa sosiaalivirastotyyliä. Ensin laitetaan omiin papereihin mitä sattuu ja sitten niitä pidetään lopullisina ja pyhinä totuuksina joista pidetään kynsin ja hampain kiinni.
Jos kerran psykologian mukaan totuus on huutoäänestyksen tulos niin sitten voidaan tehdä seuraavanlainen huutoäänestys: "Onko bensatankki täynnä?" Jos kylläkanta voittaa, niin tankki on täynnä ja sillä hyvä. Kuka on toista mieltä on hullu, katkera ja lapsellinen. Seuraavaksi koko psykoseurakunta jonottaa terapiaan jotta saisi pois päästään päähänpiinttymän paikallaan seisovasta autosta. "Aikuinen" kun ei koskaan säädä todellisuutta (tässä:tankkaa autoa) vaan säätää päätään, koska päänsäätämisen kannattaminen on psykologian mukaan pätevyyden merkki.
Takapenkin lapsille vain uskotellaan että tässä ollaan kokoajan matkalla kohti mummolaa. Pian tulee kylmä ja nälkä mutta ne kestetään sivuseikkoina koska tässä ollaa nyt tekemässä jotain hienoa (jopa pyhää) nimittäin uskomassa sokeasti psykologisiin opinkappaleisiin. Tavoitteena oli sankarin sädekehä mutta tulikin joku muu sädekehä. Ehkäpä itsetunto ei kestä myöntää edes itselleen että pienestä pitäen iskostettu oppi onkin ollut silkkaa valetta.
Katsoitko Matti tämän ohjelman:
Teknokratiapakolaiset | Toista | Yle Areena | yle.fi
Siinä oleville henkilöille ilmoitettiin, jotta ainoa tapa päästä eläkkeelle on ottaa "hullun paperit". Minä en näissä ihmisissä sitten taas nähnyt laisinkaan hulluutta vaan päinvastoin neroutta.
Tarkoitan sanoa jotta näistä "mielisairauksistakin" on tarkennettua tietoa olemassa, mutta onkohan niin jotta raha puhuu niin paljon jotta maalaisjärkeä ei osata enää käyttää yhtään missään. Tai sitten vain siitä ei kehdata puhua jotta ei saa hullun leimaa otsaansa siis luonnollisesta ja normaalista käyttäytymisestä.
Eiköhän se ole se normaali tosi jotta oli henkilö ketä hyvänsä, niin kauan kun opiskelee ja työssään käyttää toisten kirjoittamia, faktaksi osoittamia teorioita ilman omaa järjellistä toimintaa, niin ei lopputuloskaan voi olla niin kaksinen?
Kunhan vielä lisään jotta mistähän syystä nämä psyykkiset ongelmat senkun lisääntyvät vain, kun kaikenjärjen mukaan jos hoito on ollut asiantuntevaa pitäisi seurata parantuminen. Näin ei kuitenkaan ole. Vaan taitaa olla jopa päinvastoin. Ihmisiä hoidellaan puolivillaisesti, pistetään ajatusmaailma kenties täysin sekaisin ja sitten huolehtimatta lopputuloksista heitetään takaisin "hoitolasta" kylmään maailmaan. Eli työt saattavat jäädä pahasti keskeneräisiksi. Ei nämä ongelmat kyllä tällä tavoin poistu vaan lisääntyvät vain.
Kyseinen tv-ohjelma käsitteli sähköyliherkkyyttä. Sähköyliherkkyys on aikamme tabu, ilmeisesti sähköteollisuus luulee että asiasta puhuminen julkisuudessa johtaisi koko alan tuhoon. Liioittelua. Ala kyllä pystyy sopeutumaan seikkaan teknisellä kehityksellä.
Minulla on suuria vaikeuksia uskoa enää mihinkään sosiaalivirastosta tai mielisairaalasta lähteneeseen väitteeseen, ovat niin agressiivisesti levitettyjä ja omituisia. Kun kriitikko ottaa esiin tosiasiat, ottaa psykologi esiin leimakirveen. Kyllä niitä terveen maalaisjärjen käyttäjiä vielä löytyy jopa oppineitten joukosta, kuten Markku Myllykangas:
http://www.mediuutiset.fi/kirjat/article284264.ece
Huomaa että kirja on julkaistu jo 2009 mutta ensimmäisen kerran kuulin kirjasta vasta viime viikolla.
On toki olemassa ihan oikeastikin avun tarpeessa olevia, mutta he ovat aika pieni joukko. Tarkoitan liikuntakyvyttömiä ja sekavia vanhuksia, miten heistä on sellaisia tullut? Koska (tarpeeton) lääkintä on aikamme merkittävin terveyshaitta.
Itsestä tuntuu joskus jotta ei tähän systeemiin saada mitään järkeä ennenkuin kaikki tämä "kehitelty yliluonnollisuus" oppineiden omaksuma, on purettu yhteiskunnasta kokonaan. Ahneushan siinä on polttoaineena hyvin pitkälle, rahaa omaan pussiin mahdollisimman paljon muista välittämättä.
Siihen perustuu pitkälti myös lääketeollisuutemme, sillä muutenhan ihmisiä olisi valistettu elämäntapamuutoksiin ajoissa. Itse tyytyväisenä seuraan niitä vanhuksia jotka ovat omatoimisesti löytäneet hyvän terveyden avaimet. Liki 100 vuotias voi tokaista: että oli minulla nuorempana sydänvaivoja, tai painella kaksikin sauvakävelylenkkiä päivässä terveytensä ylläpitimiksi kun samaan aikaan toinen nuorempi makaa kotona pillerihumalassa tyytyen terveydenhuollon tuomioon jotta tauti on kuolemaksi. Vanhuksethan ovat rasite, mutta silti sille ei tehdä mitään ennaltaehkäisevää ja varaa ei ole heitä vanhankodeissa hoitaakkaan ihmisarvoisesti.
Tuosta sähköyliherkkyydestä ajattelen siten, että tosin on pieni joukko joka huomaa asian, mutta se on tikittävä aikapommi ja samat energiat kulkevat jokaisen kehossa. Yksi ohjelman henkilöistä ei kykene käyttämään kännykkää, toinen oli entinen huippuosaaja tietokonealalla ja yrittävät etsiä maailmanlaajuisesti yhteisölle jotakin paikkaa missä voisi olla ilman näitä kehoa vahingoittavia energioita.
Samaan aikaan Matti Vanhanen ilakoi kehitystä kun laajakaista alkaa olla niin monessa kodissa.
Sitä ei nimittäin voi varmuudella edes tietää kuinka monen mielenterveysongelmiin tämäkin vaikuttaa, sillätavoin jotta asiaa ei vain tiedosteta tai osata etsiä vaan määrätään vain "joitain pillereitä vaivaan".
Jos mennään ajassa taaksepäin noin teoriassa, niin sotien jälkeen maata rakennettiin yhdessä, yhteen hiileen puhaltaen. Nyt on tilanne se, että näitä korkeasti "koulutettuja tietäjiä" on jo niin paljon jotka osaavat kyllä puhua hienoja asioita, mutta maalaisjärjestä ei ole enään kysymys eikä yhteisyydessä toimiminen.
Terveydenhoidon henkilökunnallakin on minuuttiaikataulu asiakkaille, kävipä kerran siten jotta iäkäs äitini kuunteli vastaanotto ajan kauniisti vanhemman lääkärin jaksamis murheita, harmi jotta ei tajunnut tarjota masennuslääkkeitä tälle.
Emme ole koneita vaan inhimillisiä ihmisiä vikoineen päivineen, miksi tähän täydellisyyden kaaokseen ollaan tultu sitä vain ihmettelen.
Sosiaalilla on omituinen tapa suhtautua kansalaisen vastuullisuuteen. Lasta (ja mt-potilasta) holhotaan aivan tolkuttomasti ikään kuin varmuuden vuoksi, "ettei vain mitään tapahdu". Näin siksi että yhteiskunnalla on perustuslain nojalla vastuu kansalaisen hyvinvoinnista.
Sitten kun lapsi aikanaan tulee isoksi hänen oletetaan noin vain yhdessä yössä muuttuvan normaaliksi yhteiskunnan täysvaltaiseksi jäseneksi.
Normaaleilla kansalaisilla on tapana kasvattaa lapsensa vastuun kantamiseen pienestä pitäen. Ei tietenkään niin että viisivuotiaalle pikkukakaralle annettaisiin heti alkuun vastuu ydinvoimalaprojektista, vaan vastuuta lisätään pikku hiljaa pienin erin. Mt-potilaita tämä koskee vain siinä tapauksessa että tämä on ollut laitoksessa pienestä pitäen ja koko ikänsä.
Muistathan miten maailma tuhotaan ihmisen mielestä varmasti? Kun kyselet tuollaista, siksi on perheet jne. Myös mulle. Typerä ämmä, joka väittää muuta... Kai niillä naisillakin on jotain naurettavia oikeuksia. Mitä niistä? Tyhjää täynnä, tyhjän toimittamisineen. Kerjäänkö seksikontaktia, olenhan maskuliininen? Ainut ja oikea kelpaava kaikkitietävyyden malli on: Hushåll. Voi apua? Onko se skitsofrenia...? No mene ja tiedä. Kyyneleet istuu silmissä epäonnistumisen johdosta ikuisesti, paskaaks mä tässä... Näin minä luulin.
vain leikki, joka joiltakin on jäänyt leikkimättä. Pakkomielle kohdistuu siis, anteeksi mihin? Yleensä kristittyihin, rahaan, seurakuntaan, hyvinvointiin, kehoon ja ruumiiseen erillissanoina. Tunnereaktiot peilataan leikillä ja sitten on hyväntekeväisyys. Onko se Halloween?
Pitkään pohdin tarkoitusperiäsi, kävin jo henkilökohtaisella asteella, sillä skitsofrenia tai ei, niin jokaisen elämässä saattaa tulla ihmissuhdeongelmia ja sieltä sitä vaan on jollaintavoin ylös kömmittävä. Henkilökohtaisesti siten, että jokin osa itsestä ajattelee, että tajuaakohan se toinen kuinka paljon haavoittikaan tätäkin herkkää sielua ja oliko se kuinka kevyttä hänen osaltaan nimittäin valheet ja totuuden kiertäminen ja miksi ei voinut kohdata alastonta totuutta tai etsiä yhteistä totuutta omansa sijaan.
Rakennettava maailmansa uuteen muottiin ja luotettava taas omien siipien kantamiseen.
Mutta en tiedä miten maailma tuhotaan, muutenkuin rakkaudettomuudella ja välinpitämättömyydellä, kenties rahanahneudella tai vallantavoittelemisella?
Onhan se hyvä sitä "omaa kotia rakentaa" omanlaisekseen, mitenkä muuten? Voihan se olla itsellä toisenlanen koti, mutta sitten on hyvä saada siihenkin sellainen elinkumppani joka sellaisessa kodissa myös viihtyy. Yhteisiä unelmia ei erillisiä.
Se on vähänniinkuin lakipykälien ja sääntöjen noudattamista orjallisesti tämä meidän yhteiskunta monessa muodossa, osa säädöksistä ajaa asiaa, mutta myös osalle voisi sanoa, että missä on maalaisjärki tai äly hoi älä nyt jätä.
Se mikä systeemi pelaa yhdessä tapauksessa, ei välttämättä sovellukkaan toiseen.
Nykyajan nuori aikuinen ei välttämättä osaa kuoria perunoitaan ilman apua. Mutta trendiharrastuksiin häntä on viety vaikka ne 3 pakollista kertaa viikossa. Vanhemmat ovat loppuunpalaneita, onko heillä aikaa perheelleen normaalilla tavoin.
Raaka ja vaativa maailma. Nyt pitäisi vielä osata hyödyntää lisääntyvää elektroniikkaa ja pysyä senkin kehityksen mukana. Onko silloin täysin ulkona jos ei siihen tartu ja haluaa tiskata astiansa käsin ja puhekommunikoinnin sijasta puhua kasvotusten :)
Ja entäs jos ei tunnettaisi häpeää jos sattuisi vähän mokaamaan vaan todettaisiin, että elämään kuuluvaa sekin vain on. Ja jos löytyisikin se syyllinen itsestä, eikä tarvitsisi vaikka eu-pykälien kera etsiä ulkopuolista syyllistä. Kaivelemalla kyllä löytyy mitä on hakemassa, kaikenlaista versiota on tarjolla vaativaankin makuun.
Tilasin kirjan viime keskiviikkona, oli kuulemma painos juuri loppumassa.