Täällä muutama on maininnut olevansa naimisissa intialaisen kanssa. En ole koskaan käynyt Intiassa, se on unelmani ja kaikki siihen liittyvä kiinnostaa paljon. Millaista on ollu länsimaalainen nainen intialaisen miehen kanssa? Kuinka helposti löytää ns. "kunnon" miehen eikä vain valkoisen lihan perässä juoksijoita? Miten sinua suhteessasi kohdellaan?
Onko nainen lähes aina ala-arvoinen?
Yhdessäolo intialaisen kanssa
utelais
22
4177
Vastaukset
- Intiasta juuri tullu
poikkeaa meidän käsityksestämme. Eri uskontokuntien välillä on tietty eroja ja perheidenkin välillä. Intialainen mies elättää perheensä sinä missä joku toinenkin, he ovat ahkeria ja tunnollisia. Helposti et kuitenkaan löydä näitä "jokaisen äidin toive-vävyjä", mutta kyllä heitä on.
- elattamisesta====
Kylla nainen elattaa perhetta aika pitkalle Intiassaa, sinulla aivan vaara kasitys, etta tiedoksi vaan.
- Intiasta juuri tullu
elattamisesta==== kirjoitti:
Kylla nainen elattaa perhetta aika pitkalle Intiassaa, sinulla aivan vaara kasitys, etta tiedoksi vaan.
Tulimme viimeksi n. kk sitten perheemme kanssa Intiasta, jossa olimme tuttaviemme luonna jonkun aikaa, lisäksi liikuimme varsin omatoimisesti siellä. Tietysti se mitä olemme nähneet siellä ja mitä olemme tuttaviltamme kuullet, sekä seuranneet heidän elämäänsä, on vain yksi osa tuota valtavaa maata. En kiellä sitä, etteikö naisten harteilla siellä olisi paljon, ainakin maaseudulla. Kaupungisa miehet tekevät kyllä töitä, vaimot ovat kotona, hoitavat taloutta tai hoitavat toisten taloutta. Tämän tuttavaperheemme kotiapulainen on juuri tälläinen, joka käy päivittäin työssätuttavaperheemme luonna kustantaakseen tyttäriensä koulutuksen, miehen palkka riittää muuhun elämiseen liittyvään, miehen palkalla elävät myös hänen vanhempansa. Tuttavaperheemme autonkuljettaja on myös ahkera, tosin hänellä ei vielä ole omaa perhettä monimutkaisen avioitumissäännön mukaan, kun vanhin veli ja sisko ovat vielä avioitumatta.
Mitä olemme seuranneet elämää siellä, niin miehillä on suuri rooli myös perheen elättämiseen. Toki naisetkin ovat saanneet "vapauksia" ja länsimaisia piirteitä on tullut elämään. Jos kiertelee kaupungilla liikkeissä, niin paljon on miehiä myyjinä, autonkuljettajina, taksikuskit poikkeuksetta ovat miehiä. Maaseudulla en ole vielä yhtään naista nähnyt ajamassa traktorilla Intiassa! - semisec
elattamisesta==== kirjoitti:
Kylla nainen elattaa perhetta aika pitkalle Intiassaa, sinulla aivan vaara kasitys, etta tiedoksi vaan.
....mista olet "asiantuntevan" tietosi ammenttanut! Delhissa asuvana intialaisen miehen puolisona voisin oikaista kasityksiasi, mutta koska nimimerkit Tama kuuluu ja Susanna ovat jo kirjoittaneet erittain hyvat vastineet, kehoitan vain lampimasti lukemaan ne.
- Anonyymi
semisec kirjoitti:
....mista olet "asiantuntevan" tietosi ammenttanut! Delhissa asuvana intialaisen miehen puolisona voisin oikaista kasityksiasi, mutta koska nimimerkit Tama kuuluu ja Susanna ovat jo kirjoittaneet erittain hyvat vastineet, kehoitan vain lampimasti lukemaan ne.
Olen naimisissa intialaisen nuoren miehen kanssa hän on 21-vuotias mies
Hei vaan taas kaikki tulin tänään jälleen Suomeen Keralasta. Kuumaa kuumaa oli 42-45 astetta kysyit minkälaista on elää Intialaisen miehen kanssa? Meillä ainakin menee todella hienosti vaikka asumme Intiassa samat taistelut ne ovat kaikissa avioliitoissa oli minkämaalainen tahansa. Hyvin on perhe( 250 henkeä)sopeutunut ja hyväksynyt minut. Onhan niitä ristiriitojakin ollut ja tulee olemaankin kahden kulttuurin yhdistyessä, mutta kaikista selviää puhumalla. Vaikeinta minun kohdallani on tempperamenttini joka leiskuu ja korotan ääntäni hyvin herkästi vaikka en ole vihainen ja sitä ei oikein ymmärrä kukaan muu kuin mieheni ja se minulle onkin tärkeintä. Kyllä se on ihan sama täällä Suomessakin miehien kohdalla on kunnon ja ns. luusereita järjen käyttö sallitaan ja tunteet kai ne tärkeimmät ovat kahden henkilön välillä. Ei muuta kuin hyvät jatkot ja mene ihmeessä Intiaan jos se on haaveesi ne pitää toteuttaa ja nauti siellä olostasi.
- Tämä kuuluu
sarjaan erittäin hankalasti vastattavat kysymykset, sillä mitään yleispätevää vastaustahan tällaiseen kysymykseen ei kertakaikkisesti ole.
Se, miten intialainen mies kohtelee naista, riippuu tietenkin hänen henkilökohtaisesta näkemyksestään, samoin kuin perhetaustastaan. On aivan eri asia puhua koulutetusta, ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta, kuin jonkun pikkukylän maatyöläisestä, joka ei ole saanut muuta koulutusta kuin ehkä keskinkertaisen lukutaidon. Tämäkin on vain hyvin stereotypinen jaottelu, eikä välttämättä vastaa totuutta jokaisessa tapauksessa, mutta sanotaan, että kaupunkilaissiskon elämä on suuremmalla todennäköisyydellä tasa-arvoisempaa ja vapaampaa kuin maaseudulla asuvan naisen.
Intialaisen miehen puolisona voin omalta osaltani sanoa, että meillä toteutuu tasa-arvo molempia tyydyttävällä tavalla. Asumme suurimman osan ajasta Suomessa, olemme molemmat työssäkäyviä, joten kotityöt jaetaan puoliksi. Kotitöiden jaossa kyllä toteutuu melko perinteinen jako naisten- ja miestentöihin, eli toimimme periaatteella 'se tekee, joka paremmin ehtii/osaa'. Mies viihtyy keittiössä ja laittaa välillä ruokaakiin, mutta yleensä hän enemmin auttaa tiskaamisessa ja siivouksessa. Tärkeämpää kuitenkin kuin tämä tasa-arvopilkutus, on keskinäisen suhteen toimivuus ja toisen kunnioitus.
Miehen kotona eletään perinteisemmin. Toisaalta, sikäläiset elinkustannukset eivät välttämättä edellytä molempien osallistumista työelämään. Tavallisesti naiset jättävät työnsä avioituessaan, tai viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsia syntyy. Miehen isänpuoleisessa suvussa arvostetaan koulutusta, joten heillä myös naiset ovat hankkineet koulutuksen kautta itselleen hyvät ammatit. Äidinpuoleinen suku on vanhaa yrittäjäsukua, ja heillä taas on arvostettu enemmän luontaisia liikemiestaitoja. Anoppi on aikamoinen auktoriteetti perheessä, eikä syyttä: hän on juureva nainen ja ajattelee asiat aina perinpohjaisesti - appi on pikkaisen boheemi, ja tarvitseekin juuri tuollaisen vaimon rinnalleen. Sikäläiset miehet sanovatkin aina hymyssä suin, että totta kai, mies on perheen pää, mutta viisas vaimo kääntelee sitä päätä mielensä mukaan!
Olen myöskin seurannut yhden kesän verran elämää intialaisessa maalaiskylässä, ja minun näkemykseni on, että siellä intialainen nainen on keskeinen vastuunkantaja perheessä. Naiset tekevät töitä kodin ulkopuolella, sekä sen lisäksi hoitavat suuren, monasti useammasta sukupolvesta muodostuvan perheen. Heidän työpäivänsä alkaa varhain aamulla, ja päättyy myöhään illalla. Kuitenkin perheenpää on aina miespuolinen henkilö, joko isä tai joku miespuolinen sukulainen, aviomies ja joissain tapauksissa jopa oma poika. Esim. Tutustuin erääseen leskinaiseen, jonka perheenpää oli hänen 19-v poikansa. Pojasta oli tullut perheenpää, ja sitä myöden nuorempien sisarustensa holhoaja, 16-vuotiaana isän kuoltua. Äiti ei esim. saa mennä uudelleen naimisiin ilman poikansa suostumusta. Intialainen, maalaiskylässä asuva nainen saa siis kantaa vastuuta ja hänellä on velvollisuuksia, mutta oikeuksiaan hän joutuu penäämään perheen päämieheltä. - Susanna.
Sinulla tuntuu olevan haveissa matkustaa Intiaan ja löytää itsellesi intialainen mies. :) Sanoisin, että ei kannata miestä kansalaisuuden perusteella valita.
Itselläni on intialainen mies: kunnollinen, fiksu ja kaikin puolin hyvä. Olen "telaketjufeministi", joten voit arvata, että meillä on tasa-arvoinen suhde. Olemme asuneet Intiassa muutaman vuoden, meillä on 3 lasta ja suhdetta takana jo melkein 20 vuotta.
Tunnen monia intialaisia ja olen nähnyt läheltä monia parisuhteita. Koska joka kuudes maapallon ihminen on intialainen, on kai ymmärrettävää, että mitään tietyn kaavan mukaista intialaista ihmistä, miestä tai parisuhdetta ei ole olemassa. On vain erilaisia ihmisiä, joita yhdistää asuminen/syntyminen Intian valtion rajojen sisäpuolella. Jos olisi pakko listata "intialaisia ominaisuuksia", sanoisin, että Intiassa ehkä korostuvat perheen arvostaminen ja omistaan huolehtiminen.
Minun tuttavapiiriini kuuluu monenlaisia intialaisia miehiä. Yksi on vaimolleen uskollinen ja muutenkin mukava korkeasti koulutettu, toinen narsisti ja petturi, kolmas energinen ikisinkku. En löydä tuntemistani miehistä (tai naisista) yhtään kaikkia yhdistävää piirrettä, jonka voisi sanoa olevan "intialaisuutta".
En ole koskaan käynyt esim Goassa, joten en tiedä onko siellä vallalla samanlainen gigolo-kulttuuri kuin Välimeren turistikohtissa on. Jos siltä näyttää, niin en suosittelisi lähtemään sinne etsimään aviomiestä - ainkaan rantabaarista. Matkusta toki Intiaan, mutta jos miestä etsit, pidä silmäsi auki myös Suomessa: oma kulta voi löytyäkin vaikka ihan naapurista.- Mirzali
Ei Goassa ole vallalla samanlainen gigolo-kulttuuri kuin esim. Etelä-Euroopassa. Olen käynyt siellä usein yksin, ja olen keski-ikäinen nainen. Yhden ainoan kerran siellä on tullut mies tarjoutumaan minulla. En suinkaan ole niin pahannäköinen, etteikö heitä löytyisi. Olin asiasta hyvin hämmentynyt, koska en ollenkaan osannut sellaista odottaa Goan lomallani tapahtuvan. Juttelin siitä tutun paikallisen henkilön kanssa, ja hän oli sitä mieltä, että tapaukseen liittyi epätoivoinen huumeiden käyttö, eli rahat leveään elämään oli lopussa ja jotain oli keksittävä. Seksin tarjoaja ei ollut goalainen, vaan käsityksen mukaan kashmirilainen.
No totta hemmetissä Goassakin tapahtuu kaikkea, onhan se hyvin suosittu kansainvälinen lomakohde. Kyllä siellä myydään seksiä, huumeita ja mitä vain. Tavalliselle turistille on iholle päälle käyvät kauppiaat ja rantaa pitkin vaeltavat muualta tulleet mieslaumat, jotka töllistelevät paljasta lihaa, valokuvauksen lisäksi muuta ei sitten tapahdukaan.
Mutta mitä intialaiseen miehiin tulee, niin eihän sitä voi yhdellä sanalla sanoa, ei mitenkään, kuten ei muuallakaan. Isoin osa intialaisista elää edelleen perheyhteisöissä, joissa perhe on iso suku. Samassa talouksissa elää monia sukupolvia ja perheitä. Suku käsittää myös lähes kaikki sisaruksista kummin kaiman serkkuihin. Suku on elämän peruselementti, sosiaaliturva ja elämän tahdin määrääjä. Näin vain on ihan käytönnön syistä. Miespuolisten henkilöitten, ensi sijaisesti perheen aikuisten poikien, tehtävä on yhteisvastullisesti huolehtia perheen (äidit, isät, isovanhemmat, siskot, vaimot, lapset jne.) toimeentulosta ja hyvinvoinnista. Naiset hoitavat kotia. Intialaiset ihmiset ovat hyvin vastuuntuntoisia perhettään ja sukuaan kohtaan - noin niin kuin yleisesti - poikkeuksia tietenkin löytyy. Vanhemmat = melko usein äiti, määrää pojan elämästä. Vaimolla ei ole samanlaista asemaa miehen elämässä kuin meillä.
Kuitenkin intialainen mies on useimmiten todella hyvä aviomies ja kumppani. Vaikka vaimon paikka on kotona ja mies määrää, niin asenteet eivät ole niin paljon sovinistia kuin monissa muissa kulttuureissa. Intialainen nainen ei ole alistettu. (no jossain on, mutta niin meilläkin). Nainen on Intiassa kuitenkin yhteisen elämän kumppani, arvostettu sellainen, ja yhteisen elämän eteen tehdään siellä useimmiten paljon enemmän töitä kuin täällä meillä. - Tarttuisin
Mirzali kirjoitti:
Ei Goassa ole vallalla samanlainen gigolo-kulttuuri kuin esim. Etelä-Euroopassa. Olen käynyt siellä usein yksin, ja olen keski-ikäinen nainen. Yhden ainoan kerran siellä on tullut mies tarjoutumaan minulla. En suinkaan ole niin pahannäköinen, etteikö heitä löytyisi. Olin asiasta hyvin hämmentynyt, koska en ollenkaan osannut sellaista odottaa Goan lomallani tapahtuvan. Juttelin siitä tutun paikallisen henkilön kanssa, ja hän oli sitä mieltä, että tapaukseen liittyi epätoivoinen huumeiden käyttö, eli rahat leveään elämään oli lopussa ja jotain oli keksittävä. Seksin tarjoaja ei ollut goalainen, vaan käsityksen mukaan kashmirilainen.
No totta hemmetissä Goassakin tapahtuu kaikkea, onhan se hyvin suosittu kansainvälinen lomakohde. Kyllä siellä myydään seksiä, huumeita ja mitä vain. Tavalliselle turistille on iholle päälle käyvät kauppiaat ja rantaa pitkin vaeltavat muualta tulleet mieslaumat, jotka töllistelevät paljasta lihaa, valokuvauksen lisäksi muuta ei sitten tapahdukaan.
Mutta mitä intialaiseen miehiin tulee, niin eihän sitä voi yhdellä sanalla sanoa, ei mitenkään, kuten ei muuallakaan. Isoin osa intialaisista elää edelleen perheyhteisöissä, joissa perhe on iso suku. Samassa talouksissa elää monia sukupolvia ja perheitä. Suku käsittää myös lähes kaikki sisaruksista kummin kaiman serkkuihin. Suku on elämän peruselementti, sosiaaliturva ja elämän tahdin määrääjä. Näin vain on ihan käytönnön syistä. Miespuolisten henkilöitten, ensi sijaisesti perheen aikuisten poikien, tehtävä on yhteisvastullisesti huolehtia perheen (äidit, isät, isovanhemmat, siskot, vaimot, lapset jne.) toimeentulosta ja hyvinvoinnista. Naiset hoitavat kotia. Intialaiset ihmiset ovat hyvin vastuuntuntoisia perhettään ja sukuaan kohtaan - noin niin kuin yleisesti - poikkeuksia tietenkin löytyy. Vanhemmat = melko usein äiti, määrää pojan elämästä. Vaimolla ei ole samanlaista asemaa miehen elämässä kuin meillä.
Kuitenkin intialainen mies on useimmiten todella hyvä aviomies ja kumppani. Vaikka vaimon paikka on kotona ja mies määrää, niin asenteet eivät ole niin paljon sovinistia kuin monissa muissa kulttuureissa. Intialainen nainen ei ole alistettu. (no jossain on, mutta niin meilläkin). Nainen on Intiassa kuitenkin yhteisen elämän kumppani, arvostettu sellainen, ja yhteisen elämän eteen tehdään siellä useimmiten paljon enemmän töitä kuin täällä meillä.lauseeseen 'Vaimolla ei ole samanlaista asemaa miehen elämässä'. Tämäkin lienee hyvin paljon tapauskohtaista, ja kuuluu enemmänkin menneen maailman asenteisiin. Nykyään on huomattavasti vahvemmin vallalla viimeisessä lauseessasi todettu malli, jonka mukaan vaimo on arvostettu elämänkumppani.
Vieläkin on hyvin tavallista, että aviotuessaan pariskunta asettuu asumaan miehen kotiin. Mutta etenkin kaupunkioloissa pariskunnat 'pääsevät' helpommin toteuttamaan unelmaansa omasta kodista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ikääntyvistä vanhemmista huolehdittaisi. Muutenkin kontaktit sukulaisten välillä ovat huomattavasti tiiviimmät kuin ylipäätään missään Euroopassa.
Hyvin harvoin sukupolvet kohtaavat niin ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, että välit menisivät kokonaan poikki. Omassa lähipiirissäni olen törmännyt muutamaan: tuttavaperheen vesa solmi salaa rakkausavioiiton buddhalaisen naisen kanssa. He joutuivat muuttamaan pois kotikylästään lähimpään kaupunkiin, jossa oltiin suvaitsevaisempia. Toinen episodi on vielä 'kiehuntavaiheessa' ja liippaa lähempää. Sukulaismiehemme tuore vaimo ei kerta kaikkiaan tule toimeen appivanhempiensa kanssa. Aika paljolti tuntuu olevan kysymys 'keittiön herruudesta', kun naiset nokkivat toisiaan oikein olan takaa. Lopulta nuoripari sai tarpeekseen ja hankkiutui asumaan reilun 2000 km päähän. Lähdönhetkellä taisi tulla molemmin puolin sanottua sellaista, mitä kumpikaan osapuoli ei ihan oikeasti tarkoittanut. Aikaa tapauksesta on nyt pari viikkoa, ja tässä vaiheessa on molempien sukulaiset kilvan yrittämässä saada sovintoa aikaiseksi.
Tiedän, että sukulaismiehemme on joutunut erittäin vaikean valinnan eteen, mutta hän sanoi, että hänen velvollisuutensa aviomiehenä on ensijaisesti seistä vaimonsa rinnalla ja tukea häntä. Toivomme kuitenkin kaikki, että ajanoloon sopu palaa ja nuoripari asettuu asumaan ainakin vähän lähemmäs muuta sukua. - naimisissa
Tarttuisin kirjoitti:
lauseeseen 'Vaimolla ei ole samanlaista asemaa miehen elämässä'. Tämäkin lienee hyvin paljon tapauskohtaista, ja kuuluu enemmänkin menneen maailman asenteisiin. Nykyään on huomattavasti vahvemmin vallalla viimeisessä lauseessasi todettu malli, jonka mukaan vaimo on arvostettu elämänkumppani.
Vieläkin on hyvin tavallista, että aviotuessaan pariskunta asettuu asumaan miehen kotiin. Mutta etenkin kaupunkioloissa pariskunnat 'pääsevät' helpommin toteuttamaan unelmaansa omasta kodista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ikääntyvistä vanhemmista huolehdittaisi. Muutenkin kontaktit sukulaisten välillä ovat huomattavasti tiiviimmät kuin ylipäätään missään Euroopassa.
Hyvin harvoin sukupolvet kohtaavat niin ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, että välit menisivät kokonaan poikki. Omassa lähipiirissäni olen törmännyt muutamaan: tuttavaperheen vesa solmi salaa rakkausavioiiton buddhalaisen naisen kanssa. He joutuivat muuttamaan pois kotikylästään lähimpään kaupunkiin, jossa oltiin suvaitsevaisempia. Toinen episodi on vielä 'kiehuntavaiheessa' ja liippaa lähempää. Sukulaismiehemme tuore vaimo ei kerta kaikkiaan tule toimeen appivanhempiensa kanssa. Aika paljolti tuntuu olevan kysymys 'keittiön herruudesta', kun naiset nokkivat toisiaan oikein olan takaa. Lopulta nuoripari sai tarpeekseen ja hankkiutui asumaan reilun 2000 km päähän. Lähdönhetkellä taisi tulla molemmin puolin sanottua sellaista, mitä kumpikaan osapuoli ei ihan oikeasti tarkoittanut. Aikaa tapauksesta on nyt pari viikkoa, ja tässä vaiheessa on molempien sukulaiset kilvan yrittämässä saada sovintoa aikaiseksi.
Tiedän, että sukulaismiehemme on joutunut erittäin vaikean valinnan eteen, mutta hän sanoi, että hänen velvollisuutensa aviomiehenä on ensijaisesti seistä vaimonsa rinnalla ja tukea häntä. Toivomme kuitenkin kaikki, että ajanoloon sopu palaa ja nuoripari asettuu asumaan ainakin vähän lähemmäs muuta sukua.nelja vuotta naimisissa intialaisen kanssa ja puolet ajasta asuttiin Intiassa. En usko etta on kansalaisuudesta kiinni miten parisuhteessa menee, kunhan ymmartaa toisiaan ja haluaa olla yhdessa. Mieheni on huolehtiva, tulen aina ensimmaisena, ennen tyota ja kavereita. Mieheni kokaa ja hoitaa kotia siina missa minakin ja molemmat kaymme tyossa. Suurin ero on varmaan mieheni vanhemmat, joista han pitaa huolta ja soittaa paivittain, seka lahettaa rahaa kuukausittain.
Intiassa asuessani tunsin nain lansimaalaisena naisena, etta naisia kunnioitettiin vahemman kuin miehia, eika naisella ollut oikeuksia verrattuna lansimaihin, mika oli syy muuttoomme takaisin Eurooppaan. Myoskaan ymparilla asuvat ihmiset eivat aina hyvaksyneet liittoamme, eika sita jaksa ikuisuuksiin selitella tai puolustella miksi olemme naimisissa, kun se itsellemme oli selva asia. Aina voi valita missa maassa asuu ja kulttuurierot ovat tietysti joka paikassa. Nain Euroopassa asuessamme olemme olleet onnellisia ja elamme niinkuin mika muukin pariskunta. Intiassa kaymme lomailemassa vuosittain.
- Tepa*
Mua on mietityttänyt että miten olette saaneet oleskeluluvan puolisoillenne Suomeen? Kun pitäisi olla naimisissa ja ymmärtääkseni oleskelulupaa pitää hakea kuitenkin puolison kotimaassa. Eli siis ensin pitäisi tulla tänne turistiviisumilla ja mennä naimisiin ja sitten lähteä kotimaahan hakemaan oleskelulupaa. Kuulostaa aika naurettavalta, ei kai se näin voi mennä?
- Meidät on
vihitty Intiassa. Suomeen mies tuli turistiviisumilla ja haki sitten Suomeen tultuamme oleskelulupaa. Jos olisimme hakeneet oleskelulupaa Intiasta käsin, olisi prosessi ollut huomattavasti hankalampi. Samoin lupaa olisi pitänyt odottaa Intiassa. Saimme aikoinaan viranomaistaholta ohjeet toimia tällä tavoin.
Turistiviisumin käsittelyaika on nykyään keskimäärin 7 vrk. Oleskelupa-asiat venähtävät helposti 6 kk:n - 2 v:n pituisiksi, jos on syynä on perheenyhdistäminen. Opiskelijastatuksella viisumin saa nopeammin, samoin jos on työpaikka valmiina Suomessa.
Omista kokemuksistamme on jo vuosia aikaa. Turistiviisumi tuli silloin parissa viikossa, oleskelupaa sai odottaa Suomessa sellaiset 6 kk, saman verran aikaa meni jatkolupien käsittelyyn. Nykyään hänellä on pysyvä oleskelulupa. - Rahaa...
Meidät on kirjoitti:
vihitty Intiassa. Suomeen mies tuli turistiviisumilla ja haki sitten Suomeen tultuamme oleskelulupaa. Jos olisimme hakeneet oleskelulupaa Intiasta käsin, olisi prosessi ollut huomattavasti hankalampi. Samoin lupaa olisi pitänyt odottaa Intiassa. Saimme aikoinaan viranomaistaholta ohjeet toimia tällä tavoin.
Turistiviisumin käsittelyaika on nykyään keskimäärin 7 vrk. Oleskelupa-asiat venähtävät helposti 6 kk:n - 2 v:n pituisiksi, jos on syynä on perheenyhdistäminen. Opiskelijastatuksella viisumin saa nopeammin, samoin jos on työpaikka valmiina Suomessa.
Omista kokemuksistamme on jo vuosia aikaa. Turistiviisumi tuli silloin parissa viikossa, oleskelupaa sai odottaa Suomessa sellaiset 6 kk, saman verran aikaa meni jatkolupien käsittelyyn. Nykyään hänellä on pysyvä oleskelulupa.Ja eikös ole niin, että oleskelulupaa odottaessa ei saa tehdä töitä Suomessa? Aika hankalaa... Kannattaa etsiä työ- tai opiskelupaikka valmiiksi ja hakea vasta sitten oleskelulupaa. Tai sitten odottaa lupaa ulkomailla. Olisi aika pitkä aika tuo puoli vuotta elää vain suomalaisen puolison palakalla - jos ei ole huipputulot.
- Käytännössä
Rahaa... kirjoitti:
Ja eikös ole niin, että oleskelulupaa odottaessa ei saa tehdä töitä Suomessa? Aika hankalaa... Kannattaa etsiä työ- tai opiskelupaikka valmiiksi ja hakea vasta sitten oleskelulupaa. Tai sitten odottaa lupaa ulkomailla. Olisi aika pitkä aika tuo puoli vuotta elää vain suomalaisen puolison palakalla - jos ei ole huipputulot.
homma pelittää siten, että jos työpaikka löytyy oleskelulupahakemuksen ollessa käsittelyssä, niin työnantajan ilmoitus työpaikansaannista nopeuttaa luvan käsittelyä. Silloin se järjestyy parhaimmassa tapauksessa muutamassa päivässä.
Meillä mies löysi töitä kohtuullisen nopeasti. Hän aloitti suomenkielenopiskelulla omatoimisesti (ei siis jäännyt odottamaan kotouttamissuunnitelman laatimista), vaan hakeutui omalla kustannuksellaan suomenkielenkurssille. Työpaikan hän myöskin löysi itse, ilman työvoimatoimiston apua. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että sellainen maahanmuuttaja, joka todella pyrkii löytämään itselleen työpaikan, ei missään nimessä saa tuudittautua siihen uskoon, että se löytyisi työvoimatoimiston avulla - sen verran flegmaattista toiminta siellä on!
Siinä vaiheessa kun meille tuli Suomeen muutto eteen, oli itsestään selvää, että muutamme tänne pariskuntana. Kumpikaan ei jää yhtään minnekään odottelemaan lupa-asioiden ratkeamista. Koska tämä kuului pitkäntähtäimen suunnitelmiin, olimme tietenkin taloudellisesti varautuneet mahdollisesti pidempäänkin työttömyysjaksoon. Tiesimme myös, että mieheni ei tule saamaan mitään tukia Suomesta minun palkkatulojeni takia. Eikä hän itse asiassa katsonut edes olevansa oikeutettu sellaisiin tukiin - eihän hän vielä silloin ollut maksanut verojaankaan Suomeen! - Jh
Käytännössä kirjoitti:
homma pelittää siten, että jos työpaikka löytyy oleskelulupahakemuksen ollessa käsittelyssä, niin työnantajan ilmoitus työpaikansaannista nopeuttaa luvan käsittelyä. Silloin se järjestyy parhaimmassa tapauksessa muutamassa päivässä.
Meillä mies löysi töitä kohtuullisen nopeasti. Hän aloitti suomenkielenopiskelulla omatoimisesti (ei siis jäännyt odottamaan kotouttamissuunnitelman laatimista), vaan hakeutui omalla kustannuksellaan suomenkielenkurssille. Työpaikan hän myöskin löysi itse, ilman työvoimatoimiston apua. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että sellainen maahanmuuttaja, joka todella pyrkii löytämään itselleen työpaikan, ei missään nimessä saa tuudittautua siihen uskoon, että se löytyisi työvoimatoimiston avulla - sen verran flegmaattista toiminta siellä on!
Siinä vaiheessa kun meille tuli Suomeen muutto eteen, oli itsestään selvää, että muutamme tänne pariskuntana. Kumpikaan ei jää yhtään minnekään odottelemaan lupa-asioiden ratkeamista. Koska tämä kuului pitkäntähtäimen suunnitelmiin, olimme tietenkin taloudellisesti varautuneet mahdollisesti pidempäänkin työttömyysjaksoon. Tiesimme myös, että mieheni ei tule saamaan mitään tukia Suomesta minun palkkatulojeni takia. Eikä hän itse asiassa katsonut edes olevansa oikeutettu sellaisiin tukiin - eihän hän vielä silloin ollut maksanut verojaankaan Suomeen!Onko kenelläkään intialaista tyttöystävää/vaimoa?
Onko siinä kulttuuri esteitä? - Kyllähän
Jh kirjoitti:
Onko kenelläkään intialaista tyttöystävää/vaimoa?
Onko siinä kulttuuri esteitä?näitäkin pariskuntia löytyy, mutta taitavat sittenkin olla harvinaisempia kuin suomalainen vaimo, intialainen mies-yhdistelmät.
Tähän vaikuttaa varmaankin aika paljon uskonnolliset syyt. Uskonnot yleensäkin ovat aika patriarkalisia hengeltään. Tämän näkemyksen mukaan nainen seuraa miestään tämän uskonnossa, samoin pariskunnan mahdollisten lasten uskonto määräytyy isän uskonnon mukaan. Käytännössähän ratkaisut tekee jokainen pariskunta oman harkintansa mukaan, mutta Intian kaltaisessa konservatiivisessa maassa, jossa sosiaaliseen mielipiteeseen vielä kiinnitetään paljon huomiota, saattaa olla hyvinkin vaikea prosessi solmia avioliitto kahden eri uskontokuntaan kuuluvan kesken.
Joitakin aikoja sittenTV:ssä näytettiin suomalaisen miehen kanssa naimisissa olevan intialaisnaisen haastattelu. Nainen oli orpokodin kasvatti ja hän tutustui tulevaan mieheensä, tämän ollessa vierailulla orpokodissa lähetystyön merkeissä. He eivät näin ollen tarvinneet suhteelleen perheen/suvun hyväksyntää, orpokodin muodollinen hyväksyntä riitti.
Sitten on tietysti kokonaan toinen juttu, jos kysymyksessä on INRI-naisen ja muunmaalaisen miehen seurustelu, mutta en tiedä uloittuiko kysymyksesi edes näihin tapauksiin.
Lyhykäisyydessään vastaus kysymykseesi: suhde intialaisen naisen kanssa on mahdollinen, mutta hyväksynnän saaminen saattaa ainakin alkuun olla haastavaa.
- tassa syy...
Kommenttina edelliseen viestiin: Kastit ovat edelleen olemassa Intiassa, vaikkakin se virallisesti kiellettiin muistaakseni jo 1962. Hindulaisuudessa isan kasti maaraa lasten kastin. Tasta syysta on hyvaksyttavaa, etta nainen on alemmasta kastista tai ulkomaalainen (kastiton), silla silloin se ei huononna jalkikasvun kastia. Jos taas intialainen nainen nai ulkomaalaisen miehen, naiden lapsista tulee kastittomia. Siina siis syy perheiden ehka nihkeaan suhtautumiseen ulkomaalaista vavypoikaa kohtaan.
- Kaikkihan eivät
Intiassa ole hinduja, vaikka se valtauskonto onkin. Senpä takia käytäntöjäkin on monenlaisia, joten ei nyt kannata jämähtää tuohon kasti-ajatteluun.
Hinduilla kastit tosiaankin on hyvin määrävä tekiä avioliittosopimuksia suunniteltaessa, siitäkin huolimatta, että koko kastijärjestelmä on ollut lailla kielletty jo pitkään. Vanhat tavat elävät pitkään konservatiivisessa maassa kuten Intia. - hyvin monenlaisia
Kaikkihan eivät kirjoitti:
Intiassa ole hinduja, vaikka se valtauskonto onkin. Senpä takia käytäntöjäkin on monenlaisia, joten ei nyt kannata jämähtää tuohon kasti-ajatteluun.
Hinduilla kastit tosiaankin on hyvin määrävä tekiä avioliittosopimuksia suunniteltaessa, siitäkin huolimatta, että koko kastijärjestelmä on ollut lailla kielletty jo pitkään. Vanhat tavat elävät pitkään konservatiivisessa maassa kuten Intia.Myös eri puolilla Intiaa on tavat niin hindujen kuin muihinkin uskontoihin kuuluvien keskuudessa hyvin erilaisia. Intiasta löytyy erittäin vanhoillisia seutuja kuten monet Delhin ympäristön osavaltiota ja myös suhteellisen vapaamielisiä seutuja kuten esim. Kerala ja Goa. Mumbaissa eletään eivan eri elämää kuin jossain Haryanan maaseudulla jne. Ihan kuten hindujen, myös esim. muslimien keskuudessa myös osa suvuista elää lähes pimeää keskiaikaa, kun taas osa elää hyvinkin vapaamielisesti. Intia on niin valtava ja monitahoinen maa, ettei voi määritellä mitään yhtenäistä tapaa elää ja olla.
- Anonyymi
Minä olen harrastanut seksiä intialaisen nuoren miehen kanssa hän on 21vuotias
- Anonyymi
Olen aina halunnut intialaisen nuoren miehen avio miehekseni
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra: työttömät tulee velvoittaa töihin
Purra panisi työttömät tulevaisuudessa työskentelemään sosiaaliturvan saamiseksi, koska työllisyysaste ei muuten näytä l4192943Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata782281Mikä on kaivattusi ihanin ja ärsyttävin piirre?
Ja onko hän mies, nainen ja muun sukupuolinen? Mies. Huomaavaisuus. Kiireisyys. Joskus voi rentoutuakin.1131808Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f1921509- 771482
- 271457
- 1091445
Näin Ellen Jokikunnaksen Ralph-poikaa suojellaan julkisuudelta - Katso tuoreet kuvat Italiasta!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask ovat Ralph-poikansa kanssa kakkoskodissa Italiassa. Mukana on myös Unelmia Italiassa -kuva191343- 801297
Paula Koivuniemi täyttää tänään 78 vuotta! Sydämelliset onnittelut!
Paula Koivuniemi, tuo suomalaisen iskelmän ikoninen artisti, täyttää tänään 78 vuotta. Muutaman vuoden estradeilta pois411291