Kyseessä on Corioliskiihtyvyyden kaava ( 2*w*v), joka on helposti johdettavissa ajan ja aseman avulla.
Mutta , jos lähtee johtamaan nopeuden muutoksella: dv = w*(r v*dt) - w*r , niin päätyy erilaiseen tulokseen.
Tässä on ilmeisesti jokin ajatusvirhe, joka ei ole auennut ja johon toivoisin kansanomaista selitystä .
Mutta , jos lähtee johtamaan nopeuden muutoksella: dv = w*(r v*dt) - w*r , niin päätyy erilaiseen tulokseen.
Tässä on ilmeisesti jokin ajatusvirhe, joka ei ole auennut ja johon toivoisin kansanomaista selitystä .
Vastaukset 2
Vanhimmat
En nyt tiedä onko tämä kuinka kansanomaista mutta jonkinlainen selitys kuitenkin:
Jos tarkastellaan jotain mielivaltaista vektoria A pyörivästä koordinaatistosta käsin ja pyörimättömästä, niin voidaan johtaa yleispätevä lauseke
ΔA=Δ'A (ωxA)Δt,
jossa pilkullinen muutos on pyörivässä koordinaatistossa ja pilkuton inertiaalikoordinaatistossa. Tuo jälkimmäinen termi tulee siitä että pyörivässä koordinaatistossa koordinaattien pisteet muuttuvan inertiaalikoordinaatistoon nähden ja vektori näyttää kierähtävän tuon muutosvektorin verran. Paperille piirtämällä voit havainnollistaa sen miten vektori näyttää muuttuvan ja miksi muutosvektori on juuri tuon näköinen.
Tuosta sitten muutoksen differentiaaliksi saadaan:
dA/dt = d'A/dt (ωxA)
Nyt jos haluat tietää miten kappale kiihtyy, niin teet tuon muunnoksen ensin paikkavektorille ja tulos on nopeusvektori. Sen voi taas derivoida tuolla muunnoksella edelleen, jolloin saat kiihtyvyyden inertiaalikoordinaatistossa pyörivän koordinaatiston vektoreilla ilmaistuna.
Sieltä tulee sitten useampaa erilaista termiä, jotka voidaan tunnistaa Coriolistermiksi, keskipakoistermiksi ja muut voidaan tiputtaa pois jos koordinaatisto pyörii tasaisesti.
Aukesi jo
Jälkimmäinen oletus rajaa siten että v, on vakio ja kiihtyvyyden suunta kohtisuoraan v.tä vastaan.
Eli se siitä.