Jos Wolframin tapaan maailmalle löytyy omat soluautomaattisäännöt, niin mitä sanovat nämä köpikset ja MM-ihmiset? Soluautomaatti on täysin kausaali, deterministinen, mekanistinen, diskreetti, eksakti ja absoluuttinen järjestelmä jossa ei ole sattuman sattumaa. Sen avaruus ja aika ovat absoluuttisia ja kaikki tapahtuminen määrättyä jo alkuhetkestä. Tämähän olisi tieteen suurin saavutus, todistaa kaikkeus automaatiksi, eli tavallaan mekanistiseksi koneeksi, eli siksi Newtonin kellokoneistomaailmaksi. Ainut kysymys jäisi, miksi tällä automaatilla on tietoisuus, miksi soluilla on tietoisuus kun se voisi olla tiedoton.
Maailmako soluautomaatti
Infinitys
7331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Soluautomaatti on täysin kausaali, deterministinen, mekanistinen, diskreetti..."
Miksi soluautomaatin on oltava kausaali? Miksei sen tilasiirtymat voi olla kvanttikohinalla moduloituja, tilastollisesti kausaaleita, mutta yksilötasolla "hieman" epädetermisistisiä, jolloin myös solujen kokonaisuus == maailmankaikkeus on juuri niin epädeterministinen, kuin mitä se näyttääkin havaintojen perusteella olevan.
"Ainut kysymys jäisi, miksi tällä automaatilla on tietoisuus, miksi soluilla on tietoisuus kun se voisi olla tiedoton."
Kokonaisuuden emergentti käyttäytyminen ei ole riippuvainen yhden solun käyttäytymisen kausaalisuudesta. Tietoisuus on monimutkaisten järjestelmien ylempien tasojen emergentti ominaisuus, joka ei edellytä järjestelmän osasilta tietoisuutta, vaan ainostaan keskinäistä vuorovaikutusta.
Ihmisaivojen yhdellä neuronilla, ei edes neuroniryhmälle (esim cortical column) ei ole tietoisuutta, puhumattkaan sitten yksittäisistä molekyyleistä, atomeista, alkeishiukkasista tai avaruuden diskreeteistä pisteistä.
Eikö tietoisuuden emergentti luonne sitten johdukaan viime kädessä alkeishiukkasten aaltoluonteesta?
Ei tuollainen hypoteesi ole mitenkään yleisen linjan mukainen esim. neurotieteen ja kognitiotieteen parissa. En minäkään ole lukenut mistään vakuuttavaa selitystä siitä, että kvanttifysiikan ilmiöillä olisi mitenkään ratkaisevaa merkitystä tietoisuuden olemuksessa vaan oletan (kunnes toisin todistetaan), että esim. tietoisuus on lopulta laskettavissa ja simuloitavissa (computable) oleva ilmiö.
Tietoisuudesta näemme sen kuvan. Emme koskaan tietoisuutta itseään. Ja se on meidän onnemme.
Emme näe tietoisuudesta edes kuvaa, vain tunnemme sen subjektiivisenä kokemuksena, henkilökohtaisena olemassaolemisen tuntuna. Tätä "tuntua" on aika vaikea metsästää, kun siitä on vaikea edes selväsanaisesti keskustella.
Onhan sitä yritetty. Tilasin pari vuosikertaa "Journal of Consciousness Studies" -lehteä. Lehden artikkelit voi karkeasti lajitella kahteen ryhmään (kolmas ryhmä on ne, jotka vain referoivat ja vertailevat muiden sanomisia sanomatta itse mitään). Selvempi ryhmä ovat ne, jotka pysyvät tietoisuuden "objektiivisellä, helpolla puolella", eli siinä, miten tietoisuus ilmenee käyttäytymisessä ja on mitattavissa, esim "tiedän, että sinä tiedät, että minä tiedän sinun tunnistan minun mielentilani". Tästä voi puhua.
Sitten on toinen ryhmä noita fenomenologisia, sekavia kaavailuita, jotka lähtevät liikkeelle paradokseista ja päätyvät toisiin paradokseihin ja sisäisesti ristiriitaisiin ajatusrakennelmiin.
En viitsi enempää tilata lehteä, koska sisällössä on pysähtyneisyyden tuntu. Kahdesta vuosikerrasta saa kaiken.
Mutta en ole niin varma, onko tuo "tietoisuuden vaikea ongelma", subjektiivisen tunnun perimmäinen olemus, kovinkaan tärkeä kysymys. Vai onko tuntu tuon tunnun ihmeellisyydestä vain harhaa...
"Jos Wolframin tapaan maailmalle löytyy omat soluautomaattisäännöt, niin mitä sanovat nämä köpikset ja MM-ihmiset? Soluautomaatti on täysin kausaali, deterministinen, mekanistinen, diskreetti, eksakti ja absoluuttinen järjestelmä jossa ei ole sattuman sattumaa. Sen avaruus ja aika ovat absoluuttisia ja kaikki tapahtuminen määrättyä jo alkuhetkestä. Tämähän olisi tieteen suurin saavutus, todistaa kaikkeus automaatiksi, eli tavallaan mekanistiseksi koneeksi, eli siksi Newtonin kellokoneistomaailmaksi. Ainut kysymys jäisi, miksi tällä automaatilla on tietoisuus, miksi soluilla on tietoisuus kun se voisi olla tiedoton."
Soluautomaatti on vaan hypenimitys mnta kertaa paljon laajempana keksityille fysiikan malleille. Onhan osittaisdifferetiaaliyhtälökin vähän niin kuin jatkuva vastine soluautomaatille, mutta matemaattisesti paljon monipuolisempi malli. Samoin tuollaisiin ensimmäisen kertaluvun deterministisiin sääntöihin rajoittuminen tekee mallista erittäin suppean. Myös se on rajoite, että aika oletetaan absoluuttiseksi ja avaruus homogeeniseksi. Mutta sitten kun nämä kaikki laajennukset on tehty, luultavasti huomataan että tulipahan keksittyä osa fysiikkaa uusiksi vähän suppeampana.