http://rakenna-aurinkokunta.com/
Tällainen astronomia-aiheinen joka toinen viikko ilmestyvä rakennussarja on jo edennyt Uranukseen saakka osanumeroon 33 muistaakseni (ja olikohan yhteensä 52 osaa?).
- Mitenkäs on aloittajille käynyt, onko rakennustyö jatkunut ja edennyt toivotulla tavalla?
- Millaisia vaikeuksia on ilmennyt?
- Ollaanko tyytyväisiä sarjan osien laatuun ja rakentamisen helppouteen?
- Onko parannusehdotuksia?
Itse olen edennyt rakentamisessa Saturnukseen saakka ja kehittänyt rakennustyön avuksi massiivisen pölkyn johon olen porannut 10 mm reiän ja hiukan syvemmän 6 mm reiän. Tässä reiässä akselit pysyvät tukevasti pystyssä vaikka kunnon alustaa mallilla ei vielä ole. Sisempi akseli on hiukan pitempi joten siksi se pienempi reikä täytyy olla hiukan syvempi.
Laatupuutteitakin olen kohdannut, mutta toistaiseksi selviytynyt jatkoon. Pienet kuusiokoloruuvit joita käytetään osien kiinnittämisen akseliin ovat hiukan ongelmallisia. Eräs hammaspyörä oli kokenut pahoja kolhuja. Rakennelmassa on valtava määrä liikkuvia osia joten sen saaminen parhaaseen mahdolliseen mekaaniseen kuntoon voi olla hankalaa. Jaksaako moottori sitä pyörittää? Melko haavoittuva tämä rakennelma valitettavasti on. Jos ummikko sitä nostelee ja käpäilee niin pieniä osia voi putoilla maahan.
Komea mallihan se on kaikessa messinginkiillossaan ja vieraille voi pröystäillä että kuut ovat hopeaa. Kunpa vaan kaikki kuut olisivat yhdessä. Minulla osa Jupiterin ja Saturnuksen kuista tuli irrallisina enkä ole keksinyt miten ne voisi liittää muiden kuiden yhteyteen.
Saturnuksen jälkeen aurinkokuntamalli alkaa jo jo olla aika iso tavalliselle pöydälle. Ceres-pikkuplaneetankin voisi oikeastaan varsineen ottaa pois sieltä Marsin ja Jupiterin välistä jos rajoittuu Saturnukseen. Ceresin rattaistoja ei kuitenkaan voi ottaa pois välistä. Minulla on oikeastaan ollut kaksikin eri mallia rakenteilla joten voi olla että vain toinen jatkuu Saturnuksen ohi.
Sääli että mallin varsinainen jalusta tulee vasta myöhemmin. Ainakin luulen / toivon että sarjaa voisi olla helpompi koota sen varaan. Malli kun on melko yläpainoinen, eli painopiste on korkealla, varsinkin aluksi. Tosin voipa olla että se ei kauhean vakaa ole sen jalustan kanssakaan...
Tällainen astronomia-aiheinen joka toinen viikko ilmestyvä rakennussarja on jo edennyt Uranukseen saakka osanumeroon 33 muistaakseni (ja olikohan yhteensä 52 osaa?).
- Mitenkäs on aloittajille käynyt, onko rakennustyö jatkunut ja edennyt toivotulla tavalla?
- Millaisia vaikeuksia on ilmennyt?
- Ollaanko tyytyväisiä sarjan osien laatuun ja rakentamisen helppouteen?
- Onko parannusehdotuksia?
Itse olen edennyt rakentamisessa Saturnukseen saakka ja kehittänyt rakennustyön avuksi massiivisen pölkyn johon olen porannut 10 mm reiän ja hiukan syvemmän 6 mm reiän. Tässä reiässä akselit pysyvät tukevasti pystyssä vaikka kunnon alustaa mallilla ei vielä ole. Sisempi akseli on hiukan pitempi joten siksi se pienempi reikä täytyy olla hiukan syvempi.
Laatupuutteitakin olen kohdannut, mutta toistaiseksi selviytynyt jatkoon. Pienet kuusiokoloruuvit joita käytetään osien kiinnittämisen akseliin ovat hiukan ongelmallisia. Eräs hammaspyörä oli kokenut pahoja kolhuja. Rakennelmassa on valtava määrä liikkuvia osia joten sen saaminen parhaaseen mahdolliseen mekaaniseen kuntoon voi olla hankalaa. Jaksaako moottori sitä pyörittää? Melko haavoittuva tämä rakennelma valitettavasti on. Jos ummikko sitä nostelee ja käpäilee niin pieniä osia voi putoilla maahan.
Komea mallihan se on kaikessa messinginkiillossaan ja vieraille voi pröystäillä että kuut ovat hopeaa. Kunpa vaan kaikki kuut olisivat yhdessä. Minulla osa Jupiterin ja Saturnuksen kuista tuli irrallisina enkä ole keksinyt miten ne voisi liittää muiden kuiden yhteyteen.
Saturnuksen jälkeen aurinkokuntamalli alkaa jo jo olla aika iso tavalliselle pöydälle. Ceres-pikkuplaneetankin voisi oikeastaan varsineen ottaa pois sieltä Marsin ja Jupiterin välistä jos rajoittuu Saturnukseen. Ceresin rattaistoja ei kuitenkaan voi ottaa pois välistä. Minulla on oikeastaan ollut kaksikin eri mallia rakenteilla joten voi olla että vain toinen jatkuu Saturnuksen ohi.
Sääli että mallin varsinainen jalusta tulee vasta myöhemmin. Ainakin luulen / toivon että sarjaa voisi olla helpompi koota sen varaan. Malli kun on melko yläpainoinen, eli painopiste on korkealla, varsinkin aluksi. Tosin voipa olla että se ei kauhean vakaa ole sen jalustan kanssakaan...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eräs asia ovat osien yhteydessä tulevat lehdet. Lehdissä on myös rakennusohjeita, mutta rakentamisen päästyä käyntiin ohjeita ei käytännössä tule juurikaan katseltua. Rakentamisen periaate on kaikille planeetoille hyvin samanlainen sitten kun on päästy maapallon ohi.
Rakentamisen hidas tahti voi olla ongelma. Yhden lehden mukana tulevilla osilla ei tee paljon mitään. Uuden planeetan lisäämisen tarvittavat osat jakautuvat helposti noin neljään lehteen joten vasta parin kuukauden odotuksen jälkeen on uusi planeetta malliin lisättävissä. Osien säilytys voi olla hankalaa jos pakkauksia ryhtyy purkamaan ennen rakentamista. Ja niitä pieniä osia helposti putoilee lattialle joten rakentamisympäristön täytyy olla selkeä ja rauhallinen. Ylimääräisiä osia pakkauksissa ei ole, joten jos yksi pieni ruuvi menee hukkaan niin voi-voi!
En tunne metallialaa hyvin, mutta epäilen että kuusiokoloruuvit ovat tuumamittaisia sillä en ole löytänyt niihin sopivaa millimittaista kuusiokoloavainta.
Tätä mallia kootessaan alkaa ymmärtää miksi vaativan mekaniikan määrä kannattaa minimoida kaikissa laitteissa!
Irtonumeroita ostavalle ongelma on se että niiden saatavuus on romahtanut sitten alkuaikojen jolloin lehtiä oli melkein jokaisessa kioskissa. Sarjan loppupäässä on kuitenkin melko oleellisia osia, mallin jalustan alaosa jalkoineen sekä moottori. Planeettojen lisäämisen voi jättää kesken vaikkapa Marsin jälkeen, mutta jalustan saa valmiiksi vain sarjan loppupään osilla. Voi vaan olla vaikea löytää loppupään lehtiä irtonumeroina kun monet kioskit ovat tiputtaneet sarjan valikoimistaan. Tilaajallehan ne kaikki osat kyllä pitäisi tulla kuin Manun illallinen.
Kaikenkaikkiaan luulen että Rakenna oma aurinkokunta on mielenkiintoinen koe. Vaikeuskerrointa siinä on kohtalaisesti puolin ja toisin. Parin vuoden aikana koottavista osista pitäisi syntyä melko vaativa mekaaninen kokonaisuus ei-ammattityövoiman kokoamana, osista joita ei ole sovitettu yhteen, osista joiden pitäisi periaatteessa muodostaa lopullinen tuote lähes kokoon heittämällä, ilman varaosia. Mallissa on useita melko haavoittuvia yksityiskohtia vaikka se onkin melkoisen hyvin suunniteltu. Siihen sitten vaan lopuksi moottori kiinni ja koko komeus sähköllä pyörimään ilman probleeman hiventäkään? Jaa-ah, jaa-ah, luulen että probleemiakin saattaa tulla ...
Joka tapauksessa on hienoa että tällainen projekti on saatu aikaiseksi. Luulen että "lapsikuolleisuus" on melko suuri ja harva pienoismallin rakennustyömaa lopulta puhkeaa täyteen kukkaansa. Silti hieno ja rohkea yritys. Sitä hienompia ne eksemplaarit sitten ovat jotka maalinauhan yli selviytyvät.
Silloin alkuaikoina jotkut ilmeisesti luulivat saavansa pika-pikaa koko aurinkokuntamallin olkkarin pöydälle pyörähtelemään hintaan 6,95 euroa ja vastaanotto mm. Ursan piirissä oli aika kielteinen. No, sellaista se elämä vaan tuppaa olemaan, rakkikoirat räykyttävät vaikka karavaani kulkeekin.
Vinku-Intiasta kontillinen krääsää, krääsät pussiin ja joku lehdentekele sekaan. Tsiljoona numeroon x euroo kipale ja rahhoo tulee.
Samaa luokkaa kun nämä muutkin keräilyjutut; veturit, joulukoristeet ja mitkä kaikki dioraamat 199,- ja osamaksulla vain 249,-
Se että sarja jää kesken ei kiinnosta ketään muuta kuin niitä tolloja jotka menivät halpaan - eiku kalliiseen.
10-20 vuoden päästä on taas näitä kamoja kirppareilla riesaksi asti kun pesän perijät eivät tiedä mitä niillä tehdä. Keskeneräiset aurinkokunnat tosin survotaan samaan jätesäkkiin vanhojen matkamuistojen kera.
Näin on näreet.
Nyt vaan valitettavasti on niin että jokainen voi ihan itse päättää miten omia rahojaan käyttää. Syvimmät suruvalittelumme.
Tuollaiseen projektiin ei keskimääräinen yritys olisi ryhtynyt. Vaatii melkoista pioneerihenkeä. Parhaat onnittelut yrittäjälle lujan optimistisen tulevaisuudenuskonsa johdosta. Vain riskejä ottamalla ja parempaan uskomalla ne kaikki hyvät, arkisen harmaasta valtavirrasta erottuvat tavoitteet voivat toteutua.
Melkoista idealismia tuo vaatii kokoajaltakin. Varmaankin se kaikki raha olisi tullut paremmin käytetyksi ostamalla tennissukkia, kaljaa ja makkaraa :-)