Miten jakaa menot avioliitossa jossa toinen hankkii enemmän?

ajatus, joka heräsi, kun luin aloituksesi on se, että olet tainnut naida siivellä eläjän..?

Meillä on tilanne kaiken aikaa ollut se, että mies tienaa enemmän kuin minä ; olen reilun 10 yhteisen vuotemme aikana ollut äitiyslomalla ja työttömänä, mies taas on ollut koko ajan samassa työssä. Menot on jaettu koko ajan kummankin tulojen mukaan. Mies on maksanut asuntolainan lyhennykset muita kiinteistön kuluja, minä ruuan ja lasten vaatteet ym menot pitkälti. Avioehtoa meillä ei ole eli talo on yhtä paljon minun kuin miehenikin.
Siippasi lähettää rahaa vanhemmilleen ja siskolleen..? Ts lähinnä SINUN rahaasi, koska sinähän sen mahdollistat kiltisti maksamalla hänestä koituvia menoja! Riitahan siitä varmasti tulee, mutta pistäpä siippa seinää vastaan ja kysy, aikooko siipeillä loppuelämänsä vai ottaako vihdoin vastuun TEIDÄN perheestä?! Olet kovin huomaavainen puolisoasi kohtaan - kun mieheni vielä tupakoi, tupakka oli se absoluuttinen EI-hankinta, kun kaupassa kävin: jos joskus hänelle askin ostin, katsoin periaatteen vuoksi, että tasan tarkkaan ko summan sain mieheltä takaisin. Mitäs, jos alkaisit jättää ostamatta esim cokiksen ja kun siippa sitä ihmettelee, toteaisit vaan, ethän sinä itse sitä juokaan, niin miksi johonkin niin turhaan rahojasi laittaisit. Samoin voisit "unohtaa" joskus siipan vaatteet pesemättä, josko sitten heräisi.

Meillä maksetaan kaikki puoliksi ja toinen tienaa puolet enemmän. Asuntolaina 50/50.

Voi tietysti ajatella niin, että jos ei käytä esim. nettiä ei siitä tarvitse maksaa. Mutta sillä ei ole kyllä merkitystä, kumpi sen on aiemmin hankkinut vaan käytöllä. Vaikka me emme kyllä niin tarkkaan katso, että kumpi mitäkin käyttää ja kumpi syö enemmän tai kalliimpaa ruokaa, kunhan menot menee suurimmaksi osaksi tasan. Tarkka laskeminen on rasittavaa ja hankalaa. Tupakoita en maksa, kun en itse poltan. Siihen vedän rajan, koska en edes pidä siitä, että toinen polttaa. Ja mielestäni se on terveyden ja rahan haaskausta.

Mikä on syy, että miksi hänen ei tarvitse mielestään maksaa pesuaineita tai ruokaa?
Sinun pitää nyt vain olla tiukkana ja vaatia kumppanilta osuus yhteisiin menoihin. Jos ei puolta niin suhteutettuna esim. hänen tuloihinsa. Eikä ole oikein, että tavallaan sinä elätät myös hänen siskoaan ja vanhempiaan. Ilmeisesti hänellä kyllä on rahaa, kun sitä riittää muillekin. Sinänsä hienoa auttaa muita, mutta ei puolisoakaan sovi unohtaa. Ja avioliittolaissakin on, että "Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen."

Ymmärtäisin, että molempien myös pienempituloisen pitää osallistua. Toisaalta tuon voi ymmärtää myös, että aviopuolisolta ei voi vaatia vuokraa?

Remontteihin, kuten maalaukseen voi mielestäni hyvin osallistua. Ei se ole pelkästää omaisuuden arvon nostamista vaan asuinviihtyvyyden parantamista. Vaikka toisaalta, kun teitä on kaksi, kulutatte asuntoa enemmän. Puolisosikin osallistuu asunnon arvon laskemiseen. Joten voisi maksaa osan remontista.

Itse pidän hyvänä ratkaisuna omien tilien lisäksi olevaa yhteistä tiliä, sinne molemmilta tietty summa rahaa (ei tarvise olla sama summa molemmilta) ja sieltä maksetaan yhteiset laskut. Muuten saa tehdä omilla rahoillaan mitä lystää.

Jotain on pielessä, jos noin paljon vähemmän tienaavalla on varaa matkusteluun yms. mutta sinulla ei.
Jos ei sitten asuntolainasi lyhennys ole liian korkea tms.

Minusta tulot pitäisi jakaa avioliitossa pääsääntöisesti niin että molemmille jäisi yhtä paljon rahaa ihan ylimääräisiin omiin menoihin. Jos sinulle ei nyt jää ollenkaan omaa rahaa ja miehellesi jää niin rahoja ei ole jaettu tasapuolisesti. Meillä on eletty vaihtelevien tulojen kanssa jo kymmenen vuotta niin että molemmilla on tietyt "peruslaskut" jotka hoitaa kuukausittain. Sitten jos tuntuu että toiselle ei enää jääkään mitään jäljelle niin sitten siirretään jotkut laskut toisen maksettavaksi.
Avioliitossa pitäisi minusta elää pääsääntöisesti yhteistaloudessa jossa katsotaan koko talous yhtenä kokonaisuutena jossa molemmat elävät. Se ei tarkoita että pitäsi olla välttämättä yhteinen tili, meilläkin on omat tilit. Mutta se tarkoittaa sitä asennetta että eletään yhteisessä taloudessa jossa molemmat osallistuvat kuluihin tulojensa mukaan.
Miehesi ei selvästikään ole vielä oikein sisäistänyt tätä avioliiton luonnetta. Hän elää sinun asunnossasi (ei yhteisessä) ja kuluttaa vain jotain ihmeellistä "ylimääräistä", ei omaa osaansa yhteisestä. Suosittelen kyllä pikaista ja vakavaa keskustelua siitä mikä on oikein avioliiton luonne ja tarkoitus. Onko se elää kahta erillistä elämää vai yhtä yhteistä? Avioliitossa kumpikin joutuu aina välillä luopumaan jostain omastaan ja auttamaan toista koska se on yhteisen hyvän rakentamista, ei vain rahan antamista itseltä pois.

"Olemme avioliitossa, puolisoni hankkii kolme kertaa vähemmän kuin minä, mutta en nainut hänta rahasta."

Kuka älykääpiö naisi rahasta köyhän ihmisen? Eihän tuossa ole mitään järjeä. :D Eikö rahasta yleensä naida rikkaita, hyvin tienaavia ihmisiä?

Uskomatonta että te olette menneet naimisiin. Eihän tuo teidän suhde toimi ollenkaan. Jos raha-asiat on noin sekaisin, niin ei teidän arki tule toimimaan. Eikä puolisosi selkeästi pidä sinua edes perheenään! Erota teidän kannattaa, jos ette saa asioita selvitetyksi. Onneksi teillä on sentään avioehto.

Avioliitto on vähän eri asia kuin mikä tahansa randomsuhde/avoliitto, johon on ajauduttu keskustelematta asioista sen enempää. En vain jotenkin pysty kuvittelemaan, että aviopuoliso maksaisi vuokraa toiselle! Vuokraa! Eihän kyse ole mistään alivuokralaisesta, vaan AVIOpuolisosta. Tosin on tuo outoa, että hän ajattelee osallistuvansa vain ylimääräisiin kuluihin, jos senttejä aletaan laskemaan, niin jaettaviin kuluihin pitäisi kyllä kuulua kaikki asunnon käytöstä aiheutuvat kulut (juuri tuo vastike, vakuutus, tv, ym). Ethän nyt kuitenkaan ole oikeasti ehdottanut, että jaatte pyykinpesuaineista aiheutuvat kulut? Ethän ole tosissasi?

"Hän ei saanut uudelta pikkakunnalta heti töitä ja elätin meidät 8kk. Mitään en ole saantu takaisin ja pitäisikö? "

Ei. Aviopuolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Etkö tiennyt tuota?

"Mitä mieltä olette miten menot tulisi jakaa, kun toinen hankkii enemmän, mutta käytännössä ei ole käytössä yhtään ylimääräistä?"

Minä "tienaan" meillä kolmas osan siitä, mitä tuleva mieheni saa rahaa. Vaikka ei olla vielä naimisissa, niin ei me seurusteluvaiheessakaan laskettu senttejä, kuka maksaa mitäkin. Itse osallistun talouteen sen verran kun pystyn, mutta jää minulle itsellenikin rahaa ostaa vaatteita ym. Meidän rahat on yhteisiä, ne vaan on jakautunut muutamalle eri tilille. Mutta jos kuvitellaan että osa olisi minun ja osa miehen, niin minä maksan suunnilleen omat laskuni, ruoka ja bensa menot. Mies asumiskustannukset, vakuutukset ja muut. Meillä jää yhteensä vajaa 2000e kuussa käteen, josta muutama satanen jää säästöön "pahan päivän", isompien ostosten ja häiden varalle. Me ei olla koskaan tapeltu rahasta, koska käyttöönhän raha on tarkoitettu.

tavallisilla palkansaajilla ja keskiluokkaisilla ihmisillä aiheuttaa lähinnä vaikeuksia. Miksi vähäisestä omaisuudesta pitäisi tehdä iso asia?

En ymmärrä logiikkanne kun olette menneet naimisiin, ennen laitettiin "hynttyyt yhteen", tänään näköjään ei. Kun olette tuolle tielle lähteneet, ei lopputulos voi kummoinen olla. Pidätte tiukasti kiinni kumpikin mitättömästä varallisuudestanne, joten vahtikaa nyt sitten sitä siihen asti kun jaksatte peliänne pelata. Avioliitto ei ole tuota.

Tämän luettuna olen iloinen siitä, ettei omassa avioliitossani ole ikinä tapeltu rahasta, vaikkemme mitään rikkaita olekaan.

Minäkin tienaan tällä hetkellä enemmän kuin mieheni, mutta mieluusti myös maksankin enemmän. Jos joskus maksan aviopuolisoni juttuja, niin koen silloin maksavani myös omiani. Puoliso on kumminkin puolet minusta, joten en tunne, että hän jäisi mitään velkaa minulle.

Ikävä tuo teidän tilanne. Itse kun tasan tarkkaan tiedän, ettei oma mieheni nauti tästä tilanteesta ja haluaisi tarjota vaikka kaiken minulle asunnosta lähtien. Meillä on tilanne nyt tämä, ja tiedän, että jos asia kääntyy päinvastoin, niin mieheni puolestaan elättää minua.

Nostat nyt vain kissan pöydälle ja sanot miehellesi, ettei tuo voi jatkua. Hänen asenteessa on vikaa ja tuo jo vaikuttaa hyväksikäytöltä rahallisesti.

Joillakin ihmisillä nyt vain ei ole mitään käsitystä rahankäytöstä! Jos sitä ei kotona opi, niin koville ottaa myöhemmin.

Minä (vaimo) olin avioituessani vakavarainen freelancer-yrittäjä ja mieheni opiskeli uutta alaa eli oli ihan pa ja lisäksi tuhlaileva tyyppi. Maksoin silloin ihan kaiken, mutta pidin tarkkaa tilikirjaa menoista. Esimerkiksi talouskassa oli 300 euroa kuussa ja siitä ei tingitty. Jos kassa rutisi kuivuuttaan jo kuukauden 25pvä, niin sai sitten olla tyhjä kuun loppuun. Nyt kun mies on töissä, niin minä ansaitsen siltikin edelleen reippaasti enemmän, sillä hän on uudella alallaan vasta-alkaja. Mies maksaa nyt omat shoppailunsa, menonsa kuten kännykkälaskunsa ja antaa talouskassaan osansa eli sen 150 euroa. Minä maksan kaiken muun, ei mies edes pysty muuta maksamaan, mutta hyvä tuokin. Ei se minua haittaa, kunhan miehestä ei ole muuta "taloudellista haittaa"... Mies on pikkuhiljaa oppinut kantapään kautta rahan arvon.

Sinun täytyy nyt ensiksi laatia budjetti kuukausimenoista ja kerätä talousmenoihin liittyvät kuitit talteen. Jos teillä menee esim yhteensä 500 euroa ruokaan ja muuhun taloustarvikkeisiin, niin sitten vain kylmästi miehen tililtä automaattisena suoraveloituksena 250 sinun tilillesi, heti palkkapäivänä. Siitä on sitten hyvä jatkaa. Älä odota, että miehen rahakäytössä tapahtuisi jokin suuri muutos yhdessä yössä tai että hän mukisematta osoittaisi maksuhalukkkuutta, mutta kiristä häntä olemaan "mies" ja osallistumaan aluksi ainakin noihin talousmenoihin sen 50%. Myyräntyöllä sitten hivutat hänen kontolleen muitakin menoja, mutta ota asia kerrallaan.

Meille perhe on aina ollut kommunistinen yhteisö: jokaiselta kykyjen mukaan, jokaiselle tarpeiden mukaan. Meillä on yhteiset tilit, joista kumpikin ottaa perheen menoihin vapaasti, eikä kukaan osta mitään isompaa ilman etukäteiskeskusteluja. Minulta tulee sattumalta valtaosa palkkatulosta, mutta irtain raha tuntuu menevän etupäässä lasten harrastuksiin, emmekä voisi keksiä rahoille parempaa käyttöä.

En osaa kuvitella, miten tuollainen jatkuva liittoneuvottelu voi toimia.

Laittakaa rahat yhteiselle tilille josta maksatte laskut ja suuremmista hankinnoista sovitte etukäteen.
Silti outo asenne sinun puolisolla. Minä en pystyisi elämään noin.

UKKO MÄKEEN. Kyllä se sitten näkee mitä se eläminen maksaa.

homma toimii näin. Minun tilini menevät suoraan lainanhoitoon. Vaimo ostaa ruuat ja muut tarpeelliset.
Se mitä vähä mitä mun tileistä jää, käytetään kanssa yhteiseen hyvään. Tällä hetkellä remontti imee teokkaasti kaiken liikenevän rahan.

"Tässä alkaa hymy hyytyä, kun hän käyttää palkkansa omiin menoihin, vaatteisiin, kenkiin, matkoihin, lähettää rahaa vanhemmilleen ja siskolleen jne"

Tämä oli varmasti vitsi tai trolli koko kirjoitus.

Menin naimisiin koska avoliitto ei sovi vakaumukseeni. Ja myös siksi että sain perheen. En ollut koskaan ollut yksin asuja. Leskeksi jäin v2000 ja avioidui uudelleen 2006. Siitä saakka uusi mieheni on asunut vanhassa talossami ilmaiseksi. Öljy sähkö nuohous verot ym maksut maksan omasta eläkkeestäni. Eläkkeni on 1000 e kk. Mieheni ei suostu puolittamaan laskuja vaikka asiasta olemme keskustelleet. Hän ihmettelee vaan miksi en pysty ostamaan vaatteita kuin kirpputorilta. Matkustaminen ei onnistu osaltani kun ei ole ylimääräistä rahaa. Hän pyytää että tilaisin matkan tai muuta , koska se joka tilaa myös maksaa. Olen harkinnut tämän hyväksikäytön lopettamista. Mutta kristillinen vakaumukseni ei sitä salli. Liittomme voi lopetta vain aviorikos. Yritän olla mahdollisimman hyvä puoliso ja kestää tilannetta toistaiseksi. Yksi hyvä puoli asiassa on rouvaa arvostetaan enemmän kuin yksineläjää.

Asunnon ostamisen ja parannuksen kulut kuuluu asunnon omistajalle mutta KAIKKI normaalit juoksevat kulut jaatte puoliksi oli tulot mitä tahansa! Jos puoliso ei nyt tienaa tarpeeksi niin hankkikoot paremman tai lisäduunin. Erikseen omistajalle kuuluu kotivakuutuksesta kiinteistön vakuutus. Kirjatkaa ylös vaikka 3kk ajan kauppaostot ja kuka tarvii ja kuinka pakollisia menoja. Sitten voitte niistä sopia erikoisjaon jos toinen tosiaan luulee että kuluttaa paljon vähemmin, muuten tasan. Tuntuu että puolisosi ei osaa vielä elää yhdessä. Laittakaa paperille kaikki ja neuvotelkaa rauhassa. Toivottavasti onnistuu.

Olen kokenut samanlaista kohtelua. Ei ole kysymys tilin suuruudesta vaan yhteisistä menoista ja toisen henkilön arvostamisesta. Sinä olet kuten minäkin ennen piikana joka ei saa palkkaa vaan kustantaa suurimman osan menoista. Sitä kestää aikansa ja kun tulee määränpää kaikki repeää. Minä kestin yhdeksän vuotta ja sen jälkeen oli kaikki loppu. Nyt olen koonnut itseäni uudestaan ihmisarvoon ja jatkan omien velkojeni kanssa. Ei ole hyvä näin yksinkään, mutta parempi kuin toisen piikana ilman arvostusta. Kannattaa ratkaista ennenkö sinulta voimat loppuu kokonaan. Sinä et jää puille paljaille kuten minä. Minä nukuin patjalla lattialla niin lapsella oli sänky. Onneksi siittä on jo aikaa yli kymmenen vuotta ja olen selvinnyt elämään. Toivon sinulle voimia tekemään suuri ratkaisu.

Hei! Olet nainut itsellesi keskenkasvuisen pojan klopin. Ota ero ja pistä se ÄKKIÄ pihalle. Tilanne vain pahenee jos saatte lapsia. Sinä maksat kaiken. Onhan päivän selvää että kun yhdessä asutaan ja ollaan, maksetaan puoliksi ja tehdään puoliksi. Niin meillä ainakin on ja on toiminut, vaikka vähemmän tienaan kuin puolisoni ja enemmän omaan velkaa kuin hänellä. Toki itse teet valinnan, mutta tilanne ei tuosta parane sen tiedän kokemuksesta. Tsemppiä!

hankkia ihan omat asunnot niin eiköhän molemmat vastaa siten omista menoistaan. yökyläilkää toistenne luona niin ja ostakaa eväät puoliksi tai kerätkää ne omiin koreihin jo kaupassa. molemmat maksaa omansa ja jääkaapista voi jakaa hyllyn sulle ja mulle.

Meillä jaetaan kakki nettotulojen suhteessa. Minä maksan 15% menoista enemmän kuin vaimoni. Käytämme exeliä menojen kirjaamiseen

eipä taida sulla olla sinun arvoinen mies.
EROA!

Pärjäät aivan hyvin ilman tuolaista miestä.
ja jos munan puute iskee seksishopista saa paljon edullisemmin kalun jolla voi itseään helliä,sille ei tarvitse pestä pyykkiä eikä maksaa sen elämistä ;)


Pärjäät taatusti yksinkin tai löydät vielä tosi kivan miehen.

Kyllähän myös vaimon pitää tuossa tilanteessa ottaa osaa asumismenoihin myös. Maksaisihan hän yksin asuessaankin vuokraa tai lainaa! Tietenkin se joka asunnon omistaa, päättää asuntoon liittyvistä asioista. Kohtuullista voisi olla että vaimo maksaisi sähkö ja vesilaskun sekä puolet ruokamenoista.

sen mukaan mikä on hänen ansio.
hän maksaa kaikista kuluista prosentuaalisesti saman kuin sinä. koska sinulla on suuremmat tulot niin maksat enempi ja hänellä pienemmät tulot niin maksaa vastaavasti vähempi. mutta suhtees molemmat maksaa. 100€ ostoksesta maksat sinä 66% ja hän loput. tai pistä pihalle jos ei älyä ite... entä jos tulet raskaaksi, mitä sitten teet???

Hei !

Omistaminen on vaikea juttu...jos on vähänkään sosialisoivaa tyyppiä, kuten
puolisosi ilmeisesti on...Hän oikeasti sosialisoi sinun omaisuutasi vedoten avio-
liittoon ....onhan se tietysti ymmärrettävää, että sinulta alkaa "päreet loppumaan"

Ehdotankin, että menet aviopuolisosi maapalstalle "isännöimään" ! SIELTÄ VOISI
LÖYTYÄ UUSIA PÄREITÄ !....l.Kun hän huomaa sinun omistavan myös sitä maapalaa...
HUOMAAT VARMASTI PIAN, MITEN ALKAA KELLOSSA ÄÄNI MUUTTUMAAN!

Ilmeisesti on kyseessä lopultakin aivan vähäpätöisestä asiasta, kuitenkin nämä ovat
erottamassa teitä toisistanne...SOPIKAA OMISTUKSISTA ! JA KUINKA NIIHIN SUHTAU-
DUTTE ! Maksut tulevat omistamisen myötä...! Ei se omistaminen niin herkkua ole...
siitä omaisuudesta on myös huolehdittava !

Sain kuvan että kirjoittaja on mies ja siipeilijä nainen.
Minä elätin samanlaista 10v. Kun kumppani sai opiskelut suoritettua, löysi hän paremman ja lähti.
Saimme myös lapsia.
Kun lapset syntyi, en enää jaksanut kiinnittää huomiota rahan menoon. Meni mitä meni.
Ajattelin että kun äiti on tyytyväinen, niin lapsetkin on.
Mutta minä maksoin käytännössä röökit, vaatteet, ruoat. Myös asunnon, jotka myös hankin kun piti vaihtaa isompaan.
Exällä oli myös hiukan omia tuloja, mutta ne meni samantien matkoihin ja parempiin vaatteisiin.

Todennäköisesti kumppanisi ei edes ajattele asiaa. Hänelle on aivan sama ja lypsää sinua niin paljon kun sinulla sitä rahaa on. Voisin kuvitella että vetää hirmu pultit jos mainitset asiasta.
Meillä alettiin melkein itkemään että olen itsekäs ja on hirveää elää toisten rahoilla tai sitten haukuttiin itsekkääksi paskaksi jne jne... Yleensä molempia.
Mutta rahan käyttöön se ei vaikuttanut mitenkään.

Pidä asuntosi omissa nimissä. Ajattele niin että sinkkuna tuhlaisit rahat kuitenkin. Sen lisäksi laita jollekin "salaiselle" tilille rahaa sivuun.
Tai sitten eroa.

Puoliso? Siis miehesi vai vaimosi, sekin olisi kiva tietää.

Avioliitto on siitä kinkkinen juttu, että liitossa tulee elatusvelvollisuus. Eli periaatteessa sinun täytyy ostaa pesuaineet ja semmoiset. Toisen pyykkien peseminen ja ei-välttämättömyyksien ostaminen ei ole kai sentään velvollisuutesi.

Jos jollain ilveellä saat miehesi allekirjoittamaan vuokrasopimuksen, niin muista myös tehdä veroissa siitä nootti, ettet joudu ongelmiin.

Jos on tuollainen paska äijä, niin mitä sillä teet? Täällä on tosi hyviä miehiä olemassa ja jos olet jo yhden miehen saanut niin et voi mitenkään olla niin kamala ihminen ettet toista saisi. Onneksi teillä on avioehto. Toivottavasti olet säästänyt kuitit.

Itse asiassa on sinun kannaltasi hyvä asia, että miehesi ei osallistu mitenkään talouden kustannuksiin. Miksi? Voit käskeä hänen ottamaan omastaan tuomat kamat ja suksimaan mäkeen. Mitään ei saa mukaansa eikä mihinkään ole oikeutta. Kuulin hiljattain tapauksesta, jossa avioliitossa, jossa oli avioehto ja nainen oli maksanut asunnon käyttökulut, hän sai avioerossa mieheltä vietyä rahat vedoten tuohon syyhyn.

Minun neuvoni on, että et puhu miehellesi mitään, vaan lakkaat ostamatta mitään kivaa. Jos käy ärtyisäksi, niin käske lähteä ostamaan itse tupakkaa. Jos ei suostu lähtemään ostamaan, niin käske pitää naamansa ummessa, et ole hänen alaisensa etkä äitinsä. Jos kola puuttuu jääkaapista, niin ilmoita miehelle, että hänellä on palkka ja palkka on elämistä varten, eli siitä kolaa saa ostaa. Pese omat pyykkisi. Jos tulee valitusta, niin sano kuvitelleesi hänen ilmoittaneen, että pesukulut eivät kuulu jaettavaksi.

Ei ikinä pitäisi ihmisiä kehottaa eroamaan, mutta kuvittele millaista elämäsi on jos vielä viidentoista vuodenkin päästä sama ralli jatkuu? Mitä jos tulee lapsia? Teet itsellesi palveluksen, jos annat kengän kuvan persiiseen.

Jos keskustelusta tulee riitaa, niin ota ohjat omiin käsiisi ja sano miten asiat tehdään äläkä neuvottele.

Tuollaisille kovapäille tehoaa parhaiten toinen kova pää.

Meillä on sama tilanne, minä olen töissä, vaimo taas opiskelee ja tekee sivussa jonninverran osa-aikatöitä. Vaimo saa tietenkin opintotukea ja asumistukea. Kun lasketaan vaimon tuet ja palkka yhteen, tienaan kuukaudesta riippuen 3-5 x enemmän. Meilläkin on avioehto.

Meidän järjestelyt toimii siten, että varakkaampana maksan enemmän. Vaimo maksaa tuillaan puolet vuokrasta, sähkö ja vesilaskusta ja omat laskunsa (jos asunto olisi minun, hän saisi maksaa puolet vastikkeesta). Minä maksan loput. Tämä järjestelu on mielestäni tasapuolinen.

_Jos_ vaimo ei osallistuisi kykynsä mukaan, heittäisin sen yksinkertaisesti pihalle.

Olet vain yksinkertaiesti nössö. Koska teillä on avioehto, voit aivan hyvin uhata erolla jos rahatilanteeseen e saada tasapuolisuutta. Suurempituloinen tottakai maksaa enemmän, mutta kyllä asumisesta _pitää_ _maksaa_ osansa.

Ps mun vaimolla ei ole mitään asiaa minnekään yksintehtäville matkoille, olen sanonut että jos haluaa lähteä reissuun, sinne mennään joko sinkkuna tai vaihtoehtoisesti minä lähden samaan aikaan Tallinnaan/Amsterdamiin/Pattayalle

Asuin miehen kanssa, joka oli aivan samaa mieltä kaikesta, mitä juuri kerroit. Kuitenkin tuntuu että tämä ongelma on ainoastaa silloin, kun nainen omistaa sen asunnon. Olen vierestä katsonut ja ihmetellyt, kuinka tämä maksamattomuus ei koske naista, kun hän asuu miehen asunnossa. Joskus ystäväni on jopa maksanut omistusasunnossa asuvalle miehelle 400€/kk, siitä että asutaan hänen asunnossaan, josta menee vastiketta n.100€/kk. Minusta aika törkeää!

Minulla oli vaimoni kanssa aivan vastaava tilanne kuin sinulla (ilman kokista). Tilanne päättyi avioroon jossa sain lakimiehen avulla pidettyä omaisuuteni vaikka meillä ei ollut avioehtoa. Pystyin todistamaan, että vaimoni ei ole osallistunut perheen kuluihin vaikka on ollut töissä. Asunto oli siis minun jo ennen kuin tapasin tulevan exäni. (meillä ei ollut lapsia)

Slumppaa tollanen siivestäjä pihalle.

herää kysymys, rakastaako kaveri sinua, kun ei halua jakaa elämisen kustannuksia!

Itse olen asunut avoliitossa yli kymmenen vuotta. Meillä on ollut alusta asti yhteinen lompakko, johon kumpikin laittaa aina yhtä paljon rahaa ja tällä rahalla ostetaan talouden hoitamiseen liittyvät tuotteet, kuten ruoka, pesuaineet, jne. Hyvin on toiminut.

Yhtälailla kulutukseen liittyvät asiat voi myös maksaa yhteisestä "posasta", kuten sähkö, tvlupa, vesi, lämmitys, jne.

Jos omistat asunnon, eikä puolisollasi ole siihen osuutta, on luonnollista että omistaja hoitaa omistukseen liittyvät kulut, kuten asuntolainan maksaminen, tms., samoin kuin auton maksaminen, mutta jos puolisosi käyttää autoa, hänen on kohteliasta osallistua käyttökuluihin, kuten omien ajojensa polttoaineet ja myös muihinkin kuten huolto, renkaat ja vakuutukset, jos käyttö on runsasta.

Jos toinen osapuoli on tilapäisesti vaikka työttömänä, silloinhan voi toki huomioida poikkeusjärjestelyjä kulujen osalta.

Fiksu ja rakastava puoliso kyllä ottaa tällaiset asiat huomioon ja osallistuu kuluihin. :)

Kyseisessä tapauksessa kenkisin pihalle tuon siivellä elävän lehmän !

Pitäisi suhteuttaa noihin menoihin osallistuminen. Jos tienaa kolme kertaa vähemmän niin saman verran vähemmän on osuus yhteisistä.

Meillä puolisko hankkii n. 10% enemmän/kk

Säännölliset yhteiset menot maksetaan yhteiseltä tililtä johon kumpikin laittaa saman verran/kk, loput jää sit ruokaan ja henk.koht. menoihin. molemmille omalle tililleen.

Säännölliset yhteiset menot on yhdessä määritelty. Niitä ovat mm. yhteiset lainat, kulkuneuvoihin liittyvät kulut, asumiseen liittyvät kulut ym. Kumpikin maksaa itse puhelinlaskunsa, henk.koht. luottonsa, tupakkansa jne.

Ruokaa ja muuta tarviketta sekä polttoainetta autoon ostaa kumpi haluaa/on rahaa/katsoo tarpeelliseksi. Molemmat ottavat huomioon toisenkin tarpeet esim. hygieniatuotteiden hankinnassa tai lemppari välipaloissa;>

Hyvin on sujunut näin. Tarpeen mukaan joustetaan ja yhteiseltä tililtä saa lainata jos siellä jotain on, tietty suotavaa on maksaa lainansa takaisin.

Mielestäni molempien on ehdottomasti osallistuttava yhteisiin kuluihin suhteessa omiin talodellisiin resurseihinsa. Muussa tapauksessa se joka ei osallistu on siipeilijä ja hyväksi käyttäjä.

Poikkeustilanteita tietysti on esim. vakava sairaus,tilapäinen työttömyys ym.

Onko puolisosi ulkomaalainen ? Miksi hän lähettää rahaa kotiin vanhemmilleen ja siskolleen ?
Olet hankalassa tilanteessa. Mies ei halua osallistua kuluihin. Eikö hän syö ollenkaan niitä ruokia, jotka mieltää turhiksi ostoksiksi? Eikö hän käytä shampoota ? Eikö hänen vaatteiden pesuun kulu pyykkipulveriä ?

Asunto on sinun nimissäsi ja se jää sinulle avioehdon takia mahdollisen avioeron jälkeenkin. Miehen ei tarvitse osallistua lainan lyhennyksiin ja korkoihin, mutta miehen täytyy osallistua yhtiovastikkeen maksuun, koska sillä katetaan normaalia asumiseen liittyvää kulua, kuten lämmitystä. Jos mies katsoo televisiota, käyttää nettiä , katsoo tv-kanavia ja hänen omaisuutta on asunnossa, niin hänelle kuuluu puolet myös noista maksuista. Entäpä auto ? Jos mies käyttää autoa, hänen tulisi osallistua bensa, vakuutus ja jossain määrin myös auton pääomakuluihin. Autohan menettää arvonsa vuosien varrella.

Ilmeisesti mies on aikaisemmin elänyt hyvin askeettisesti ja ei ole tarvinnut pyykkipulveria ja shampoota, niin hänen on vaikea mieltää niistä syntyviä kustannuksia.
Jos minä käyn kaupassa meidän perheessä, ostan yleensä kaikenlaisia herkkuja ym. ja mies ostaa askeettisimmin perusruokaa. Ymmärrän miehen rutinan ylimääräisistä ruuista yms.

Jos ette saa sovittua tätä rahakiistaa, siitä voi tulla erottava tekijä teille. Ei kukaan halua siipeilijän kanssa elää. Jatkakaa selvitystä. Laita exceliin kulut kuukauden ajalta ja yritä vielä erotella siihen erikseen miehestä johtuvat kulut. Tarkkailet ja arvioit kuinka suuren osan hän kulutti kaupasta ostetusta ruuasta.

Jos paljon vähemmän ansaitsevalla miehellä on varaa matkusteluun, huvituksiin ja rahan lähettämiseen sukulaisille , mutta sinulla ei , jotain on pahasti pielessä perheen kustannusten jaossa.

Miehesi käyttää sinua härskisti hyväkseen. Vaikka asia on niinkin, kuten tuossa viimeisimmässä viestissä sanotaan, avioliitossa ei lasketa jokaista senttiä sinun ja minun rahoiksi, joku tolkku pitää tietenkin olla hyväksi käytössä. Tee lakko. älä osta ensi viikonlopuksi muuta kuin juuri sen mitä itse syöt ja tarvitset. Miehesi kysellessä käsket rauhallisesti mennä ostamaan itse ruokansa vuorostaan. Tai tee hänelle elväksi, että jos hän ei osallistu kohtuudella kustannuksiin, tulet käskemään hänen etsiä itselleen asunto ja käytte vain vuorotellen kylässä toistenne luona - ja mies maksaa ruuat silloin kun sinä olet hänen luonaan.
Rahenne ovat yhteisiä ja hän ei voi ilman sinun suostumustasi lähetellä niitä sukusaisilleen aviossa ollessa. Niillehän on parempaakin käyttöä yhteisten menojen kattamiseen.

En tiedä viitsisikö tällaista edes kommentoida koska jälkiviisaus on se fiksuin viisaus : ).Ehkäpä olisi ennen saman katon alle asettumista ollut fiksua sopia pelisäännöistä.Kohtuullista on se että eletään tulojen mukaan.Eikö parisuhteessa on se minkämuotoinen tahansa ole pelisäännöt?Meillä minä tienaan puolet vähemmän kuin puolisoni ja osallistun sovitulla tavalla (ei 50/50) elinkustannuksiin (ruoka asunto) ja maksamme kummatkin omat laskut (mahd.lehdet ym.)Rakkaus - kaiken se kestää ei estä järjen käyttöä.Jollei tällaisista asioista voi keskustella niin millä pohjalla suhde on ?Vaikka toinen omistaisi yksin asunnon niin kyllä kumppani siinä sitä kuluttaa ihan yhtälailla että kustannuksiin on perusteltua osallistua.Muutama kysymys itselle varmaan olisi paikallaan....

Itselläni on lähes samanlainen tilanne, vaimoni ostaa kyllä jonkin verran ruokaa, mutta eivät nämä muut jutut sitten mene mitenkään hänen palkastaan. Asumme minun ok-taloani ja maksan KAIKEN tästä alosta aiheutuvan, lämmitys, sähkö, vedet ja jätteet ym. ym. kiinteistöverot, tiemaksut, tv-luvat, puhelin jne. Autot ovat minun ja monasti olen vihjannut, että hän voisi ostaa seuraavan auton, kun minä olen ostanut jo neljä autoa lyhyen yhteselomme aikana, mutta ei mitään ole tapahtunut, tai sen verran, etä hän on pari kertaa nyt huollattanut auton, kun vihjasin, etten enään maksa mitään autoiluun liittyvää. Lasten lapsilisät häviää sen sileän tien ja lisäksi hänen edellisestä avioliitostaan olevan lapsen elatusmaksut, kustannan hänenkin lapselleen lähes kaiken.
Että miksi olen tälläisen siipeilijän kanssa vielä suhteessa? Yksinkertaisesti lapset, lasten elämä menisi aivan pieleen, jos vaimoni alkaisi heidän asioitaan vänkäämään. En usko, että saisin lasteni huoltajuutta, jolloin lapset jäisivät vaimolleni. Jo nyt näen miten hänen edellisen miehen maksamat elatusmaksut menevät uusiin kenkiin taikka koruihin ja loputtomilta tuntuviin karhulaskuihin. Hänellä ei kertakaikkiaan pysy raha kädessä. Olen nytkin huolehtinut, että hänenekin lapsellaan on vaatteita ja kenkiä, sekä kouluun liittyviä asioita. Vaimoni hoitaa vain sen verran, että julkisivu säilyy hyvänä ja on se huolehtiva äiti ulospäin, kun tulee sopiva tilaisuus. Jos lapsia ei olisi, ottaisin avioeron välittömästi!
Olen kyllä yrittänyt monasti saada näihin meidän yhteiseloomme liittyviin taloudellisiin asioihin jotain tolkkua, mutta se ei kerta kaikkiaan onnistu. Vaimoni suuttuu totaalisesti ja tiuskiin viikkotolkulla sitten lapsille. Lapset ovat aivan syyttömiä tähän tilanteeseen.
Että miten tämä kaikki pääsi näin käymään. Asuimme aluksi kahdessa paikassa, kun molemmilla oli työn vuoksi mahdottomuus asua samassa paikassa, vaimollani oli ja on oma asunto. Lasten syntymä muutti meidät yhteen ja vaimoni jäi hoitovapaalle. No tuo hoitovapaakin tarkoitti, että hän oli todella hoitovapaalla, yhtään kakkavaippaa en muista hänen vaihtaneen lapsillemme... Tuolloin hänen asunto meni vuokralle ja olemme asuneet nyt tässä 10 vuotta.

Mikä siinä (oletan että se on mies) äijässä on niin hyvää että siedät tuollaista?
Ei muuta kun pistä se asumaan omilleen niin näkee mihin rahat menee.
Ja oppii että yhdessä on parempi.
Ja onhan niitä fiksujakin miehiä.
Minun sukulaisella oli afrikasta mies mikä toimi samalla lailla(lähetti rahat ym.) eihän siitä tullut mitään.

...21 vuoden kokemuksella vastaavasta liitosta (onneksi ohi)....vaihda ukko niin elämäsi on paljon helpompaa!

Seksi ja raha on asiat joista ei kannata vääntää kättä, erilleen asumaan vaan - molemmat ongelmat poistuvat.

Pistä kaveri vaihtoon. Jos todella välittää, niin raha ei ole esteenä. Tietenkin on fiksua jakaa kulut, koska se tulee halvemmaksi. Mutta et voi itse maksaa kaikkea itse ja toinen vaan nauttii työsi hedelmistä.

vastausta, ota ero. Olet valinnut hyväksikäyttäjä-narsistin puolisoksesi.

Heitä pihalle tuollainen loinen. Miksi ihmeessä olet koskaan mennyt naimisiin ihmisen kanssa, joka ei halua jakaa elämäänsä kanssasi. Hän on ymmärtänyt avioehdon merkityksen väärin. On ihan sama onko teillä avioehtoa vai ei. Se on laadittu eron tai kuoleman varalle, ei säätelemään jokapäiväistä elämää.

Jo sekin, että joku juo 4 litraa cokista päivässä kertoo, että ei ole tyypillä ihan kaikki inkkarit kanootissa.

Minulla on vastaava kokemus edellisestä parisuhteesta, avoliitossa. Avoliitto kesti 16 vuotta ja liitosta meillä on kaksi lasta. Tiemme erkanivat muutama vuosi sitten, jolloin lapset olivat toisella kymmenellä. Yhteisen elämämme aikana puoliso maksoi muutaman laskun ja 7 viimeisen vuoden aikana oman osansa talon asuntolainasta, josta hän omisti 34 prosenttia. Lähtiessään hän sai käypän hinnan 34% kiinteistövälittäjän arvioimasta talon hinnasta, eli käytännössä huomattavasti enemmän kuin oli ehtinyt taloa maksaa.

Koko liittomme aikana hän ei suostunut osallistumaan kiinteistön normaalimaksuihin, kuten sähkö, vesi, jätemaksut jne. Eikä hän osallistunut lasten menoihin millään tavalla. Hänelle ei voinut uskoa edes puolta ruokakustannuksista, koska ruoka olisi ollut pelkkää makkaraa ja pottua, jos hän olisi ruokaa hakenut. Rahaa häneltä ei koskaan saanut ja ulkomaanmatkoillakin hän maksoi vain itsensä ja minä kustansin lapset ja ruoan ym. Hän oli ollut vakituisessa työssä koko aikuisikänsä ja hänellä oli vähintään yhtä hyvä palkka kuin minulla.

Kun lopulta en enää halunnut olla yksin vastuussa, vaadin häntä osallistumaan maksuihin ja sain vastaukseksi että hänellä ei ole varaa maksaa. Annoin hänelle vaihtoehdoiksi että menisimme perheneuvolaan keskustelemaan ongelmistamme ja että hän alkaa maksaa puolet yhteisestä taloudesta tai erotaan. Hän pakkasi kamansa ja muutti pois kahden viikon kuluttua. Eikä hän ole näiden 4 vuoden erossaolon aikana ottanut lapsia luokseen kuin kahtena viikonloppuna yhdeksi yöksi pakon edessä. Eikä todellakaan maksa elatusapua, sekin piti hakea kunnan kautta ja kahdesta kasvavasta nuoresta saan yhteensä 310e/kk.

Tällaisia ihmisiä on todellakin maailmassa. Olen kohdannut useita tuttavapiirissäni ja yleensä he ovat miespuolisia. Aika usein nämä henkilöt ovat jokseenkin yksinkertaisia ja laskutaidottomia ainakin, jos eivät ole pelkästään hyväksikäyttäjiä.

Miten joku voi luulla tänä päivänä että asumisesta ei tarvitse mitään maksaa? Jos ei mitään suostu maksamaan ehdota että etsii uuden elättäjän itselleen ja sukulaisilleen....

Kuulostaa tutulta vaikkaampa, että olet nainut ulkomaalaisen joka on saanut sinun pääsi pyörälle ja käyttää sinua hyväksi. Kaikki menot vaan tasan asuu hän kuitenkin halvemmalla sinun asunnossa, kuin vuokralla, jos ei suostu niin ulos vaan. Kyllä löytää taas jonkun uuden elättäjän.

"Pesuaineet ym eivät kuulemma kuulu jaettavaksi..." Ihan oikeesti. Tuollasta elämääkö haluat? On sun maitopurkki ja mun maitopurkki. Sun Fairy pullo ja mun Fairy pullo. Sun Bio Luvil ja mun Bio Luvil. HALOO?!?!? Onkohan tämä toinen osapuoli kypsä parisuhteeseen. Ette ole soluasunnossa asuva opiskelijapari vaan pariskunta!

Hei,

Puolisosi ei ole valmis parisuhteeseen, jakamaan elämäänsä kenenkään kanssa!

...minulla on samantapaiset kokemukset jopa tasapalkkaisessa perheessä.

Se, että minä maksan kaikki asumiskulut on jätetty huomiotta. Ja sitten ihmetellään, miksi tilistäni jää niin vähän käteen. Kunnes hän kehuu omilla rahoillaan, mihin kaikkeen olisikaan varaa.

Pidä puolesi.

sanot niin että nyt myydään asuntoja ja muutetaan vuokralle jonka jälkeen vuokramenot maksetaan puoliksi. Jos kaveri ei suostu pesuaineista maksamaan niin teeppäs kuule niin että pari kuukautta viet omat pyykit pesulaan pestäväksi ja jätät hänen lojumaan pyykkikoriin, niin eiköhän ala tapahtumaan.

miltei siltä kuin olisit steissiltä löytänyt itsellesi ihanan etelän hetelmän jota pitää hyvänä, eikös joo?

sehän on maksullinen nainen harrastaa maailman vanhinta ammattia

...siis anna kengää jossei rupee maksamaan..mitä teet miehellä joka ei ole valmis panostamaan yhteiseen kotiin ja elämään. Alat voimaan pvä päivältä huonommin kun mietit raha-asioitasi...pärjäät paremmin yksin kuin tollasen siivellä eläjän kanssa!

Tuo teidän avioliitto ei ole rakkautta vaan kuulostaa ihan kämppis touhulta. Jos se olisi rakkautta kummankin tulot olisivat yhteisiä ja kummatkin osapuolet maksaisivat kykynsä mukaan menoja.

Sinä olet avioitunut ja vakuuttunut, että rakkaudessa eletään, eikä heppoisesti erota.
Siis sinä, ei puolisosi.

Puolisosi elää sinkkuna sinun huushollissasi. Hän on ottanut lemmikin aseman, jossa emäntä kantaa murot kotiin ja hauva heiluttaa kiitollisena häntäänsä. Välillä lemmikkiä käytetään lääkärissä, leikataan kynsiä ja puetaan toppavaatetta talvisin ylle.
Tottahan emäntä lemmikkiään rakastaa, eleitä ja leikkisää olemusta, ulkoiluttamista ja muuta rapsutusta. Seuraahan tällaisesta lemmikistä on, mutta mitä se antaa.
Mitä sinä saat ja mitä tarvitset?

Aikuisen ihmisen kuuluu maksaa syömisensä jotakuinkin ja jos ei rahallisesti pysty korvaamaan, niin se on korvattava työllä. On tietenkin suhteutettava siihen puolisosi kohdalla, kuinka suuri on hänen palkkansa, ja sen mukaan maksu. Aina se ei voi mennä fifty-fifty, jos puoliso ansaitsee vähemmän. Ja tietysti on jäätävä puolisolle "taskurahaa" omiin menoihin.
Harvalla aviopuolisolla on täsmälleen yhtä suuri palkka, mutta jotenkin ne vaan sovitellaan ja sovitaan. Toisella voi olla omaisuuttakin enemmän, mutta niihin voi tehdä avioehdon.

Suurin kysymys onkin asenteellinen. Jos jompikumpi on haluton jakamaan mitään, niin so long sellaiselle liitolle. Avioliitto kun perustuu yhteiseen elämiseen ja jakamiseen ja yhteiseen vastuunkantoon.
Minusta sinun liittosi tällä hetkellä natisee pahasti jo perusjutuissa.







Teidän liittonne perusrakenne on mätä ja hatara kuin vanha lato. Olet sulkenut silmäsi TOSIASIOILTA.

Kuulostaa jotenkin karulta, että rahaan pitää suhtautua noin intohimoisesti, toisen ihmisen kustannuksella. Täällä on todettu jo useampaan otteeseen noissa vastauksissa, että raha on vain rahaa ja käyttöönhän se on tarkoitettu, ja on todella hyvä, että osaat erottaa rakkauden ja rahat toisistaan. Oma mielipiteeni on se, että jos rahaa on käytettävissä niin ensimmäiseksi sen tarkoitus on helpottaa elämistä ja arkea. Jos sen jälkeen jää rahaa matkusteluun yms. niin hyvä, mutta on se vaan kummallisen kuuloista, että arjen menojen sijaan ne rahat käytetään matkusteluun yms.. Senkin vielä ymmärtää, ettei hän osallistu sinun omistamasi asunnon lainan maksuun yms., mutta esim. vastike on sellainen asia mikä minun mielestäni kuuluu jaettavaksi. Oli omistusasunto tai ei, niin vastike on sellainen raha mikä kuluu joka tapauksessa ja sillä ei ole suoranaista vaikutusta asunnon arvoon vaan se vastike mahdollistaa siinä talossa asumisen kaikkien kulujen peittämiseksi. Lisäksi se, että ei osallistu pesuaineiden yms. hankintaan kertoo hieman karua kieltä hänen maailmankuvastaan. Eikö hän todellakaan näe, että HÄNEN vaattensa tarvitsisivat pesuaineella pesemistä? Minulle ei tulisi mieleenkään VAATIA toista maksamaan asioista mitä myös itse käytän.
Vaikka rahaa ja rakkautta ei pidäkään sotkea toiseensa niin valitettavasti se, että asenne on noin vahvasti raha painotteinen saattaa kertoa hieman myös miehen arvomaailmasta. Rakkaus on kivaa ja jee jee, mutta sit kun pitäisi niin ihanaa ja kaunista ja rakasta siihen laittaa kiinni kuin rahaa niin jo muuttuu ääni kellossa :(. Kuulostaa minun mielestäni vaaralliselta. Ja lisäksi kun ette ole järkevästi keskustelemalla päässeet yhteiselle aaltopituudelle niin tuntuu, että tuollainen "pikkuasia" on liian suuressa roolissa miehelläsi. Kyllä noin paljon sinulle mielipahaa aiheuttava asia pitäisi saada ratkaistua! Varsinkin kun sinun kuvailemasi kulut eivät ole todellakaan mitään "ylimääräisia tai turhia" vaan ihan sitä normaali arkeen kuuluvaa peruskulutusta.
Mieti tarkkaan mitä haluat elämältäsi! Haluatko elää ihmisen kanssa joka tuntuu arvostavan enemmän omaa rahaansa kuin sinun hyvää oloasi. Aviopuolisolla on yhtä paljon myös oikeuksia kuin on velvollisuuksiakin!!!
Yrittäkää saada asiat puhuttua ja ratkaistua ja jos se ei onnistu niin sit kannattaa jotain toimenpiteitä tehdä!!!

...sitä meltä että olet nainut TROLLIN. Mutta avioehdossa olet hävinnyt kaiken...minä haluaisin aina olla se joka omistaa tontin.

Ei tähän ole oikeaa vastausta. Kukin parsikunta tappelee tai sopii itselleen ratkaisun, jonka kanssa on elettävä tai sitten erottava. Voisi olla huonomminkin sulla, jos raha on ainoa murhe suhteessa.

En kuule moiseen suostuis, annat itseäsi käyttää hyväksi!

Periaatteessa ymmärrän sen, että puolisosi ei halua osallistua asunnon remonttikuluihin, koska se ei ole hänen nimissään, mutta toisaalta hän saa asua siinä ilmaiseksi, joten pientä vastaantuloa voisi kohtuudella odottaa.

Mitä tulee päivittäiseen elämiseen, niin kulut pitäisi laittaa jotakuinkin tasan ja sen kyllä pitäisi tapahtua ihan luonnostaan. Eikä sen ylimääräisen rahan käytössäkään pitäisi parisuhteessa olla tiukkaa sinun ja minun rahat -vääntöä.

Meillä minä tienaan nettona noin 2500 ja vaimo 1900. Asuntolaina ja laskut menevät pääosin minun tililtäni ja vaimo ostaa pääosin päivittäistavarat. Kun jomman kumman tilille karttuu ylimääräistä, ne menevät säästötilille tai investointeihin. Rahaa ei tietenkään lahjoiteta kenellekään ulkopuoliselle muutoin kuin silloin kun kyseessä on merkkipäivä tms muistaminen.

Yleensä kun rahan käytöstä tulee pariskunnalle ongelmia, niin jommalla kummalla on kieroutunut suhde rahaan. Toinen voi olla tuhlari, äärimmäisen saita, itsekäs tms, jolloin toisen on pitkässä juoksussa vaikea sietää tilannetta. Hieman kuulostaa siltä, että avaajan puoliso on jossain määrin itsekäs. Ei se nyt niin voi mennä, että toinen maksaa molempien elämän ja toinen pistää "omat" rahansa matkoihin, vaatteisiin jne.

Parisuhde tarkoittaa sitä, että aiempi omaisuus voi olla omissa nimissä, mutta ylimääräiset rahat käytetään molempien iloksi, tuloista riippumatta. Parisuhde ei ole bisnessuhde.

En tiedä kumpi on aloittanut tämän jako homman sinun maksut minun maksut. Alkuperäinen syyhän sille varmasti on. Minä en mokomaan suostuisi, sillä löytäisin kyllä helpolla muunkinlaisen elämän. Olitko sinä ehkä vaatimassa tuota avioehtoa asunnostasi ja autostasi? Jos olit niin maksahan mukisematta myöskin lainat niistä sillä sinähän itse päätit niiden olevan sinun omaisuuttasi. Yhdessä hankitut niin sanotut yhteiset kulut tasan puoliksi. Älä ole noin helposti vietävissä, vaan anna lemput mokomalle siivellä eläjälle, sillä jos on rakkautta niin asioita ei noin hoideta.

Se ei varmasti ole oikein, että tiskaat, siivoat, laitat ruoat ja maksat viulut.

Avioliitossa toimii vain täysin yhteinen talous tai kaksi täysin erillistä. Muut mallit johtavat aina vaikeuksiin.

Nyt siis sinun on aika erotttaa menosi hänen menoistaan kuten hän on tehnyt sinulle. Cokikset, röökit, vaatteet yms. heti pois. Laita säästyvät rahat talteen itseäsi varten. Puolisosi kulut eivät tässä mallissa kuulu sinulle lainkaan.

Samoin voisit lakata olemasta hänen piikansa kun kerran olet se joka maksaa katon pään päälle.

En jaksanut lukea noita kaikkia vastauksia ja minulle jäi epäselväksi, kumpaa sukupuolta olet? Tyypillinen naisten virhe elättää mies ja tehdä sen edestä kaikki, ja toinen vaan käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen! Eli lopeta heti! (olit sitten kumpi tahansa). Satutat vain itseäsi.

Minun mielipiteeni: Jos toisen talossa asutaan, niin vuokraa pitää toisen ainakin maksaa. Eihän missään voi asua ilmaiseksi! Ja sitten vielä, että pyykkäät ja maksat kotivakuutukset, telkkarimaksut ja kaikki itse.. Nin jotain rajaa. Jos toinen ei maksa siitä, niin ei myöskään saa käyttää kyseisiä etuja. Olisihan hän omassa asunnossaankin joutunut niistä maksamaan! ÄÄh, kiukustuttaa tuollaiset hyväksikäyttäjät!

Onneksi sulla on sentään avioehtosopimus! Älä luovu siitä.

Ja voithan ehdottaa puolisollesi, että ostaa sun asunnosta puolet niin sitten se on molempien ja myös molempien kuuluu maksaa...

Meillä ei ole niin paljon eroa nettotuloissa.
Minulla nettopalkkani on n. 2200 euroa/kk ja muijalla arvioiden n. 1600 euroa/kk.
Asumme yhteisessä asunnossa. Kun vaihdoimme isompaan asuntoon n. 11,5 v sitten, olin saanut
itselläni olleen asunnon maksetuksi n. 1 v ennen yhteiseen isompaan asuntoon muuttoa. En seuraavaan asuntoon ottanut lainaa, mutta muija otti n. 190.000 mk. Minulle jäi hieman rahaa asuntomme myynnistä, ja ostimme suuremman niin, että minun osuuteni (myös kauppakirjassa, tärkeää!) on 60%.
No tänä vuonna muija saa oman lainansa kokonaan maksetuksi pankille.
Meillä on kaksi melkein aikuista lasta.
Minä maksan kaikki auton kulut bensoineen, asunnon kulut (sähköt, yhtiövastike, vakuutukset).
Remonttilainasta on muija maksanut oman osuutensa puolikkaasta eli siitä summasta jolla heti lyhensimme
taloyhtiön remontin lainaa. Hän on luvannut maksaa osuutensa, sen 40% myös kuukausittain maksettavasta rahoitusvastikkeesta jälkikäteen, mutta en ole ehtinyt tehdä laskelmia vielä mikä hänen osuutensa maksetuista rahoitusvastikkeesta nyt on.
Lasten kulut ovat suurelta osin muijalla, mutta myös lapsilisät ovat aina olleet hänellä tulopuolella.
Itseensä hän ei kuluta rahaa juuri lainkaan, ehkä jonkunverran rihkamaostoksiin - vaatteisiin ei juuri mitään, kuten en minäkään. Emme käy missään ulkona syömässä koko perheen voimin. Joskus käyn lasten kanssa halvimmissa ruokapaikoissa. Lapsiin ei mene paljoa rahaa, hekin elävät vaatimattomasti. Tietokoneiden käyttö passivoittaa.
Ruokakulut ovat minun maksettavinani n. 90% (ravaan usein kaupassa), samoin kaikki kodinkoneet ja käyttötavarat.
Selvästi muija jemmaa rahojaan jonnekin, ja haluaa erota, vaikka on olevinaan toisaalta mustasukkainen ihan olemattomistakin, kuvitelluista muista naisista.

Itsellenikin haluaisin näin: Yhtiövastike, kotivakuutus ja sähkölaskut ainakin tasan. Ruokalaskuille jokin enemmän tasapuolinen jako aikuisille, sillä onhan meidän 4 henkilön ruokamenot kyseessä.
Yhtiövastike ei meillä ole iso.
Tunnen kyllä olleeni rahoittamassa asuntoni hivuttautumista osin muijan omistukseen, sillä hän on kohta 12 v maksanut asuntolainaa pankille ja saa nyt oikeasti 40% omistusosuuden maksetuksi asunnostamme.
Onneksi meillä on ankaran mallinen avioehtosopimus, ja sukuni jakamaton omaisuus (kuolinpesä maineen) on turvassa. Muijallakin on viime vuosina kertynyt perintöjä, jotka hän on muuttanut rahaksi (ei kiinteistöjä, vaan 1/2-osuus parista asunto-osakkeesta).

Heitä mullku pihalle. syöpäläinen, siipeilijä ja vapaamatkustaja

Jos hän katsoo televisiota, maksakoon myös kanavista.Jos hän käyttää internettiä maksakoon siitäkin.Luonnollisesti hän käyttää väkisinkin myös vettä, sähköä yms. joten niihinkin olisi minusta osallistuttava.Käsittääkseni vuokrasopimuksissa on yleensä ylimääräistä henkilövastiketta ja mahdollisesti vesimaksua yms. jokaista 'ylimääräistä' asunnossa asuvaa henkeä kohden...joten taas kukkaron nyöriä auki.

Se hieman askarruttaa sitten että mitenkähän suuressa arvossa hän sinua sitten loppujen lopuksi pitää jos joka asiasta pitää erikseen tapella että maksaako hän vai ei...periaatteessa laki kaiketi sanoo että kaikkien asunnossa asuvien tulisi osallistua rahallisesti esim. remontteihin jotka on pakko tehdä...eli jos nyt vaikka lämmitys pamahtaisi keskellä talvea...se että vähän lyö maalia seinään on varmaan 50-50.

Olisin kyllä itsekkin tarkkana jos asun toisen ihmisen kämpässä tai asuttaisin toista ihmistä kämpässäni että kuka maksaa ja mitä maksaa.En tietenkään minäkään makselisi laskuja ja menoja jotka eivät selvästi ole minun tai koske minua mutta tuo kaverisi vetelee kyllä yli sikäli kun asiat ovat juuri niinkuin sanot.

Ei kuullosta hyvät eikä alkuunkaan oikeudenmukaiselta, ehdottomasti pelisäännöt tehdä selväksi.
Itselläni on sinänsä hyvä tilanne, nimittäin seurustelen ja mahdollisesti kohta asun onnellisesti avoliitossa
miesystäväni kanssa, myöhemmin varmasti naimisiin jos kaikki menee yhtä hienosti kuin tähänkin asti. Onpuhuttu paljon jo yhteen muutosta, nimittäin välimatkamme on tällähetkellä melkein 400km, joten aika raskasta olla niin paljon erossa kun toisesta niin kovasti välittää ja haluaa jakaa sen arjen ja olla toisen kanssa, muutakin kuin vain ne viikonloput, jolloin vuoroin ajelemme toistemme luo. Välillä on myös toinen ajellut useamman kerran toisen luo peräkkäin, jostain meno syistä, mutta niistä ei olla kitisty eikä kitistä. Niin olemme puhuneet näistä asumisjärjestelyistä yms. Ja kuinka kummallakin on nyt tällä hetkellä työnsä omassa kaupungissaan, mutta miesystävälläni on myös asunto, jonka hän on vasta hankkinut ja koko ajan tässä remontoinut sitä (itse asun vuokra-asunnossa). Eli tilanne on se että se olen minä joka muutan jos nyt lähiaikoina niin päätämme tehdä. Mutta silloin minulla jää hyvä työpaikka tänne (samoin myös perhe ja ystävät) ja joudun hankkimaan uuden työn sieltä uudesta kaupungista, joka ei tule varmasti olemaan helppoa kun on vielä niin vähän tarjolla paikkoja. Mutta olemme myös puhuneet siitä, että jos lähtisin sinne muuton jälkeen opiskelemaan nimittäin sitä olen jo harkinnut pitemmän aikaa.
Mutta silloin olisin hyvin todennäköisesti osittain miesystävän armoilla ja se on minulle todella outo tilanne. Nimittäin minulla on kuitenkin halu ja tunnen vastuun siitä, että minulla kuuluu osallistua aivan samalla tavalla niihin yhteisiin menoihin. Miesystäväni on sanonut ettei minun tarvisi maksaa asumisesta mitään, mutta siihen en pysty. Haluan maksaa sitä vastiketta, sähköstä, vedestä joka ei ole ilmaista. Tiedän että hän tienaa hyvin ja pystyisi elättämään minut ja meidän molempien koirat ja varmaan lapsetkin jos niitä olisi, mutta ei. Haluan ja minulle kuuluu osallistua menoihin joita yhteiselostamme syntyy. Eli todennäköisesti opiskelisin ja yrittäisin parhaani käydä töissä, jotta saisin edes jotenkin olla apuna.
Avioliitosta kun olemme puhuneet niin olemme puhuneet myös näistä raha jutuista ja molempien kanta on ollut se että "AVIOEHTO ON KUIN LUPAUS AVIOEROSTA". Niin se vaan on. Kumpikin on valmistautunut siihen että 1 ainoan kerran mennään naimisiin ja yhdessä sitten elellään ylä -ja alamäet. Ja onneksi molemmilla on puhumisen ja kuuntelemisen taito, niin pystyy asioista keskustelemaan ja kuuntelemaan toista.

Olin kerran kauan sitten alkamassa vähällä seurustelemaan sellaisen miehen kanssa joka ei opiskellut, ei käynyt töissä, asui äitinsä helmoissa, vätysteli, nukkui vain päivät pitkät ja hengaili menemään. Hälytyskellot soivat samantien ja puhuin asiasta hänen kanssaan, että miksi hän ei tee mitään ja ylipäätänsä miksi aikuinen mies asuu vieläkin äidin luona, eikö hän halua elää omaa elämää, perhettä jne. Sanoi että se on väliaikaista ja että kyllä hän aikoo töihin tai kouluun jne. En uskonut, onneksi. Nimittäin juttelin hänen kanssaan vasta ja tilanne ei ollut muuttunut mihinkään suuntaa, uskomatonta. Äiti on kyllä saanut oikean kullanupun, josta saa huolehtia varmasti koko loppuelämänsä, tiedä mitä "poika" tekee äidin lähdettyä muille maille. Säälin kyllä häntä, mutta asialle en voi mitään.

Toivottavasti saatte tehtyä jotain ongelmallenne, joka on oikeasti hankala. Olette avioliitossa ja kaikkea. On jotenkin vaikea uskoa, että toinen todella välittäisi kun tuollalailla omahyväisesti käyttäytyy.

En suosittele ensimmäisenä eroamaan, mutta jos asioihin ei tule tolkkua ja toinen joutuu kärsimään kovin pitkään vielä toisen tyhmyydestä/ajattelemattomuudesta niin mieti sitten, että onko se "se" viimeinen mahdollinen ratkaisu. Ota selvää että mitä hän oikein ajattelee ja odottaa tulevaisuudelta, mikä on hänelle tärkeää, rakastaako hän myös sinua vaikko itseään vain ja miksi hän on ylipäätään marssinut kanssasi naimisiin? Omistamishalun vuoksi vaikko rakkaudesta. Oikein rupea tympäsemään tuo tilanne, joten lopetan tämän tähän ja toivon teille kaikkea hyvää.

:)

Jos on noin untamo, että suostuu tommoseen kohteluun eikä tee asialle mitään, niin mielestäni saa kärsiä seuraukset.

Hei,
kuulostaa tosi tylyltä ja hölmöltä. Otetaanpa omat taustani; olen mies, naimisissa rakkaan vaimoni kanssa jo 26 vuotta. Kolme lasta, talo jne. Siis, jotenkin sellainen perussetti.
Meillä on yhteinen tili, johon kummankin palkat maksetaan, ja kummallakin samanlainen ja yhtäläinen käyttöoikeus tiliin (tietysti).
Mielestäni peruslähtökohta on, että naimisissa ollaan toisen kanssa, jolloin ilot, surut, omaisuus ja velat jaetaan yhdessä. Avioehto varmaankin on ihan ok, jos toinen on tuonut enemmän YHTEISEEN elämään maallista mammonaa. Me olimme naimisiin mennessämme köyhiä opiskelijoita, ja aloitimme kapealla vuoteella :-) yhteisen taipaleemme.
Lisäksi, mitä ihmettä miehesi ajattelee tukiessaan vanhempiaan ja siskojaan??? HALOO!!!
SInun kanssasihan hän on naimisissa!!!
Jos ei meno parane, niin kannataisi kyllä ruveta näyttämään ovea kaverille. Sorry, että olen tyly, mutta kaveri vaikuttaa olevan oikea siipiveikko ja hänellehän tilanne passaa oikein hyvin.
Voimia sinulle.

naimisissa mun ex-poikaystävän kanssa;) Ihan samalta touhulta kuulostaa.
Meillä oli molemmilla samanlaiset, huonot tulot, mutta minulla oli asuntolaina, hänellä vuokra-asunto.
Kun hän sitten muutti luokseni, hän suorastaan saneli, että hän maksaa sitten vain puolet yhtiövastikkeesta, sekä vesi ja sähkökuluista.
Minusta se oli hieman väärin koska hän pääsi huomattavasti halvemmalla kuin minä.
Toki en tarkoita että hänen olisi pitänyt asuntolainaani maksaa, mutta esim yhtiövastikkeen olisi voinut maksaa kokonaan, se kun oli asunnossani muutenkin tosi pieni, vain muutaman kympin.
Annoin kuitenkin periksi kun ei minua jaksa raha-asiat niin kiinnosta.
Se mikä lopulta aiheutti erommekin, oli se hänen jatkuva raha-asioiden syynääminen.
Rahan säästäminen oli maailman tärkein asia hänelle.
Koko elämämme vaan pyöri rahan säästön ympärillä.
Juostiin eri kaupoissa tarjousten perässä, sain hävetä hänen äänekästä tinkaamistaan kaupoissa ja kaikki oli aina vain raha raha raha, minkään muun päälle ei jätkä ymmärtäny.
Hän myös suorastaan vaati saada maksaa kaikki asuntoomme ostettavat esineet, vaikka halusin itsekin maksaa niistä joitakin.
No syykin siihen selvisi kun sitten eron hetki tuli, hän muisti jok ikisen veitsen ja haarukan ja harjankin varren, jotka oli ostanut ja vei ne koppavasti "minähän nämä maksoinkin."
No se ei mua haitannut, sanoin että saa viedä minunkin tavaroitani, mulle ei tavarat merkitse..
Mutta ei vienyt, vain joka ikisen itse maksamansa, jotka muisti ulkoa kuin pappi raamatun..huhhuh.
Minusta on tosi outoa että tyyppi muistaa jokaisen pullonkorkinki, jotka hän on ostanut.
Eikö ihmisellä ole muuta elämää kuin raha?
Kaiken huipuksi tyyppi aiheutti pienen vesivahingon asuntooni, jota ei koskaan tullut korjaamaan, vaikka minä en edes vaatinut häneltä rahaa materiaaleihin, vaan riitti että hän olisi tehnyt työn, minä maksaisin materiaalit!
Annas olla jos olis hänen asunnosta ollut kyse niin kyllä minut olisi pistetty maksamaan sekä työt että materiaalit ja varmaan vielä henkisestä kärsimyksestä lisää.
Mutta minä annoin olla.
Ihan kuin biisissäkin sanotaan:

Oot paljon mulle velkaa tietenkin,
en aio pyytää mitään takaisin
pidä vaan
se on niin pieni hinta siitä ettei tarvitse
jutella sinun kanssa koskaan enää, usko se.

jollei suostu maksamaan omaa osuuttaan kuluista. Maksakoon itse kokiksensa ja tupakkansa. Sähkölaskut, netit, vakuutukset, lehdet, tv-luvat ym. puoliksi ja ruokamenoista vähintään 1/3 . Lisäksi perisin asumisesta ainakin sen vastikkeen verran. Ero olisi järjevämpi ratkaisu.

Oletko mies vai nössö nyhverö?

Onko puolisosi sattumalta toisesta kulttuurista peräisin? Rahan lähettäminen vanhemmille ja siskolle haiskahtaa vähän siltä. Jos näin on, ihan turhaan pähkäilet, saat ylläpitää häntä vastakin.

Toisaalta, jos ansaitset noinkin hyvin, onko mitenkään kohtuullista odottaa kulujen jakamista tasan? Heikosti ansaitseva joutuu pakosta henkisesti alistetuksi, jos toisella on huikeasti resursseja eikä hänellä yhtään ja toinen jaksaa aiheesta vielä naputtaa ja esittää vaatimuksia. Ehkä puolisosi haluaa ylikorostaa omalla uhmakkaalla käytöksellään tätä eroa, on vähän ahdistunut tilanteesta. Iso ongelma teillä on, jos nämä ovat sinun mielipiteesi tällä hetkellä eikä yhteiseloon liittyviä vastuita saada sovittua.

On kohtuutonta että puolisosi osallistuisi lainojen maksuun tai isoihin remonttikuluihin, koska kerran asuntosi on sinun. Sanot että tienaat kolme kertaa enemmän, mutta ei jää omaan käyttöön mitään, eli ilmeisesti asunto on kallis/iso/hieno (tai olet maksanut ylihintaa).

Sen sijaan on kohtuullista että hän osallistuu esim korkomenoihin, yhtiövastikkeesseen, ja juokseviin remppakuluihin, koska hänhän saa nauttia asumisesta vaikka ei omaa omaisuuttaan kartuta. Isommat rempat sen sijaan kuuluu sinun maksaa.

Saatko itse mitää iloa hänen omistamastaan maapalstasta? Maksatko siitä jotain?

Voi miten ihana miehen olet hankkinut. Niin makaa kuin petaa.
Ensiksi neuvoisin heivaamaan miehen yli laidan. Toiseksi neuvoisin eroamaan miehestä, vaihtamaan lukot ja laittamaan tavarat oven ulkopuolelle.

Oikeesti näistä pitää pystyä keskustelemaan ja sopimaan. Muutakin kuin vesi ja sähkö asumisesta koituu, osa niistä vakuutusmaksuista, televisiosta, puhelimesta ym. Otat puhelimen ja tv:n ydin osat mukaan kun lähdet pois kotoa, tietokoneen "modeemin".
Laitat ruokaa vain itsellesi ja syöt itse. Et osta muuta, eikä jääkaapissa ole muuta. Peset omat vaatteesi yksin ja ostat omat pesujauheesi, säilytät muut lukollisessa kaapissa tai autossasi.. Ruoan osuus voi olla hankalampi kun jääkaapissa pitäisi olla jotain, mutta uskoisin että juttu pian selviää.
Luulen kokemuksesta että teet kaikki kotiin liittyvät hommatkin kun "sunhan" on talokin.

Tämä on sun homman nimi koko elämä jos sitä haluat. Onko "gigolo" riittävän hyvä että tämä hinta tarttee maksaa?

älä kitise eroo siitä ihmisestä.kumpi teistä halus sen avioehdon teistä,mut kumminki sulle on parempi puolisko jossain muualla kuin tää nykyne,itse elän myös avioliitos ,meillä on hyvä suhde,vaik mä tienään 2ketaa enemmän ,kuin toinen osa puoli,mut ei muaa haittaa, siitä oo,,kun olen onnellinen molemmat maksaa kykynsä mukaan meillä

Etkö sin ä hyvä nainen tajua, että sinua käytetään hyväksi!?! Tommonen *loinen* pellolle vaan ja kunnon mies tilalle joka hoitaa asiat kuten MIES, eikä tuommonen naisen hyväksikäyttäjä! Jos tuon annat jatkua, (sori vaan) tyhmä olet kuin saapas! Harmi, kun teillä on avioehto, mikä ilmeisesti on tuon vetelyksen toimesta tehty kenties? Tuolla Cokis määrällä, sillä kelmillä saattaisi ajan myötä pumppu tilttaa, koska ei tossa Cokis määrässä ole mitään järkeä enää. Älä ruikuta nyt enää siellä ja passaa sitä siivestäjää, vaan hanki MIES!!!!!!!

En jaksa lukea koko ketjua läpi, vastaan vain aloittajalle. Tilanteesi vaikuttaa tismalleen samalta mitä meillä oli exäni kanssa. Emme siis olleet aviossa, pitkässä avoliitossa kylläkin. Meillä oli vielä se tilanne että mies opiskeli suurimman osan ajasta ja minä kävin töissä ja asunto oli minun. Todella vähän mies mihinkään pakollisiin menoihin osallistui tai edes kotitöihin! Itse odotin kuin kuuta nousevaa hänen valmistumistaan ja päivää että saa hyvä palkkaisen työn, alkaisi perhekin (minä ja siinä vaiheessa myös lapsemme) jotain rahallisestikin hyötyä. Sekin aika koitti lopuksi, mutta miespä olikin siinä vaiheessa jo hankkinut itselleen toisen naikkosen ja asian tultua tietooni, suhde luonnollisesti loppui siihen. Kun hänellä oli "omaa" rahaa, oli kivaa laittaa se itseensä ja bilettämiseen ja minusta kun oli kuulemma tullut nalkuttava akka...-hmmm...miksiköhän???

Eli asian ydin on se, että ellei toinen itse ymmärrä velvollisuuksiaan, älä jää tuhlaamaan aikaasi häneen. Ei asia muuksi muutu. Miksi hän myöhemminkään luopuisi jo saavutetuista eduistaan? Minä koin olevani varsinainen työjuhta, "kahden lapsen yksinhuoltaja", jolla ei ollut mitään oikeuksia vain velvollisuuksia.Neuvoni sinulle, lähde ajoissa!

Internet-, tv-, extra-kanavat, kotivakuutus-, yhtiövastike, kaikki nämä tietenkin puoliksi, niinkuin sähkölaskukin.
Ruokakulut vähintään myös puoliksi, jopa miehen osuus pitäisi olla suurempi jos hän esim. kittaa kokista litrakaupalla päivässä. Tupakoiden maksu kuuluu ilman muuta sille, joka polttaakin.

Jos itsellä olisi sama tilanne, niin paiskaisin ukon pihalle alta aika yksikön ellei omaa osuuttaan menoista maksaisi.
Rahaa jos vielä kaiken huipuksi löytyy siipaltasi jaettavaksi vanhemmilleen ja siskolleenkin, niin sitä suuremmalla syyllä sitä pitää löytyä teidän yhteisiin menoihinkin.

Ihan uteliaisuuttani kysynkin, onko puolisosi suomalainen ???

Puhuminen on yhtä tyhjän kanssa. Ei häntä kiinnosta miltä sinusta tuntuu. Laita eropaperit vireille ennenkuin päädyt vararikkoon. Hän ei tule muuttumaan.

vai on niitä tuollaisiakin "miehiä". Minä en katselisi moista otusta vaan osoittaisin ovea ja nopeasti siitä kun pääsee ulos mistä on sisälle tullutkin eikä takaisin olisi tulemista. Hyvin yksikertaista: Jos elää avioliitossa niin KAIKKIIN talousmeoihin pitää molempien osallistua ja puoliksi, jos ei kiinnosta nii pihalle vaan siellä kun on tilaa ja parempiakin miehiä on olemassa.

Jos puoliso ei osallistu maksuihin niin ulos vain pihalle talosta jos ei maksa vakuutusmaksuja omalta osaltaan ja ruokakulut ja sänköosuutensa niin ei muuta kuin pihalle .Itse maksakoot omat menonsa varsinkin kun on omaisuutta samoin kuuin sinullakin ja jos vain halauaa hyötyä niin ei se ole kunnollinen suhde mistään kohtaa heitä pihalle parempia puuolisoja löytyy jos yleensä tarvii olla joku samankaton alla
Pidä sellainen suhde että on omat asunnot molemmilla menot ja tulot sillä siisti

Tee nyt jumalauta selväksi, että täytyy edes "vuokraa" maksaa asumisestaan! Ota ero, jos jatkaa pelleilyään, sillä pakko on osallistua kun kerta palkkaakin saa.

Mutta tollasta se on kun antaa puolison hyppiä silmille ja määrätä asioista. tiätty olis hyvä sopia järjestelyistä ETUKÄTEEN, ettei kellään ole sen jälkeen mitään kysyttävää.


PUOLISOSI PITÄÄ SINUA TÄYTENÄ NARRINA!!

Kulujahan voi aina jakaa miten keillekin sattuu sopimaan. Kertomastasi voisin sanoa että tulee mieleen hyväksi käyttäjä, hän maksattaa sinulla vaikka mitä, ja takaisin ei koskaan tule mitään. Pahaa on esimerkiksi se että hän lähettää muille rahaa, se ruokkii hänen kannatustaan ja edesauttaa sitä jos hän joskus eron tullessa vaatisi sinulta liikaa. Perustelisi tietenkin että hänellä ei ole, todellisuudessa ei olisi koska kaikki on pumpattu suvulle ja sitä rataa, josta taas sinä et voi mitään vaatia. Itse en ainakaan sitä hyväksy jos joku muu saa rahaa mutta minä en saa edes omiani takaisin. Sen puolison tapauksessa toki voi ehkä hyväksyäkin ettei rahaa liiku, mutta jos suku tai muut saa jotain niin sitten menee yli ja pahasti. Se on kuitenkin jo törkeää halveksunnan osoitustakin. Meillä kyllä kaikki pelaa vastavuoroisuus periaatteella. Mutta aiemmin olen lopettanut joitakin asioita ja lopetan vastakin jos ilmenee ettei homma toimi.

Suosittelisin sinulle että vaadit häneltä lainaamasi rahat takaisin hänen tulottomuus jaksoltaan. Lisäksi kaikki menot siten että hän maksaa kuluista oman osansa, ja myös siis asunnon käytöstä ainakin pienimuotoisen summan muiden kulujen lisäksi. Eli hän siis maksaisi velkansa, maksaisi jatkossa omat kulunsa, sekä maksaisi käyttöoikeudesta asuntoosi pienen summan. Noilla saat häneltä sen verran rahaa että kokonais summa takaa sen, ettei tarvitse muuta periä myöhemminkään. Eli noilla hän maksaa suhteenne laatu huomioon ottaen riittävästi. http://mattiviikate.newsvine.com/

Pitäisi aikuisen miehen tajuta,että jos hän asuisi yksin,joutuisi silloinkin maksamaan netin,vuokran,tv-lupamaksun,kotivakuutuksen ja ostamaan pyykkipulverit ja pesuaineet ym. Toivottavasti hän osallistuu edes siivoamiseen ja muihin kotitöihin.Taitaa olla itsekäs ihminen,kun pelkää että sinä jotenkin hyödyt hänestä jos maksaa oman osuuden.Ei kannata elättää siipeilijää jos jatkaa samaan malliin.Helpommalla pääset olemalla yksin. Mies näyttää ajattelevan liikaa vain itseään ja pitää sinua itsestään selvänä että maksat hänenkin menot.Tee selväksi joko tai.Menetät elämäsi hukkaan olemalla ilmainen piika.Käske hänen hommata oma asunto,siinäpä näkee mitä maksaa.

Hei, minun mielestäni hänen pitäisi maksaa sinulle kohtuullista vuokraa, myös netti, kotivakuutus yms. menoihin pitäisi osallistua. Ruokakulut pitäisi minun mielestäni jakaa todellisen kulutuksen mukaa ja siihen ei todellakaan kuulu ostaa toiselle tupakkaa, ostakoon itse tupakkansa ja limsansa. Ei voi vaatia, että toinen yksin maksaa jos kerran samassa asunnossa asutaan. Onneksi olette tehneet avioehdon. Jos ei suostu maksamaan omaa osuuttaan niin muuttakoon muualle ja maksakoon vuokraa tai ostakoon oman asunnon. Kalliimmaksi tulee silloin. Pidä huoli itsestäsi.

siltä kuin olisit käynyt ostamassa vaimon Thaimaasta tai Filippiineiltä...

Onhan sulla avioehto? Tee ihmeessä jos ei ole,vie vielä viimeisetkin jossain vaiheessa.Älä luota siihen mieheen.Potkaise ulos ajoissa,ennenkuin pilaat elämäsi kokonaan.

Satiirisesti voisi sanoa, että onnea vaan miehellesi hyvästä avioliittokaupasta. Pitemmän päälle miehen on vaikea edelleenkään alistua paremmin pärjäävään ja koulutettuun puolisoonsa. Perinteet uivat syvissä vesissä edelleenkin. Perhekäsitys mies perheen päänä ja taloutta ylläpitävänä voimana on raskas taakka kantaa ja jos siinä joutuu antamaan syystä tai toisesta periksi ovat sosiaaliset paineet tällöin kovat. Tosin parannusta on taphtunut, mutta naisen euro on 83 senttiä ja miehen 1 euro. Tasa-arvoa voi tarkastella monesta eri näkökulmasta, pienelläkin osuudella voi edes yrittää osoittaa kiinnostusta talouden pyörittämiseen niillä resursseilla joita hänellä on käytettävissä. Pelkästään henkisellä tasolla voisi osoittaa kiinnostusta yhteisen elämän pyörittämiseen. Jos näin negatiivisesti käyttäytyy niin missä on arvostus, kunnioitus ja rakkaus, jos näkee että toinen rinnalla kärsii. Oletko pohtinut oven aukon käyttöä? Olisiko elämä tasa-arvoisempaa jonkin muun samoin tienaavan tai ajattelevan kanssa?

Voi sinua. Olet nyt joutunut samanoloiseen tilanteeseen kuin missä minä olin 15 vuotta sitten.

Yritin kyllä kaikkea mahdollista; koitettiin puhua ja kyselin tuttavapariskunnilta miten he asiat hoitavat mutta mikään ehdotus ei koskaan mennyt läpi.

Lopulta kun pinna alkoi olla lopussa ja tein niinkuin monet tässä ovat ehdottaneet, eli aloin hankkia vain omat ruokani, pesin vain omat pyykkini jne. alkoi suhde mennä sitten jo niin huonoon kuntoon että siinä oli molemmilla jo todella paha olla. Kun rupesin sitten puhumaan erosta niin hän onnistui siinäkin kohtaa puhumaan minut ympäri ja hankimme lapsen.

No, juuri kun lapsemme täytti vuoden, lähdin, ostin uuden oman asunnon ja entinen asunto pistettiin myyntiin. Sillä hetkellä kun mies ymmärsi että olen tosissani lähdössä, hän olisi yks' kaks' halunnutkin neuvotella asioista ja lähteä aviolittoneuvontaan yms. mutta silloin minä olin jo niin loppu että halusin vain pois.

Näin jälkeenpäin ajatellen ero oli todella onnistunut ratkaisu tuossa tilanteessa. Olet ollut huomattavasti onnellisempi eron jälkeen, ja siitä on nyt jo yli kymmenen vuotta. Jälkikäteen olen miettinyt että mieheni taisi olla narsisti - eron aikaan hän sai kaikki ystävänsä ja sukulaisensa uskomaan että minä olin käyttänyt hänen rahojaan hyväkseen!!!! Hän oli täysin unohtanut mitä kaikkea minä olin elämäämme kustantanut.

Jos jatkat suhteessa niin älä ainakaan hanki lapsia - nämä asiat pitää olla kunnossa ennenkuin perustatte isomman perheen.

Tsemppiä!

Eipä ole pakko hänen maksaa sinun menojasi, ja jos sinä maksat hänen henkilökohtaisia menojaan, niin se on oma murheesi. Jos hyväksyt sen, että hän asuu ilmaiseksi luonasi, ei sille kukaan mitään mahda. Sinun lainasi ovat sinun lainojasi, eivät hänen. Laskut ja velat sekä maksut ovat sen, kuka ne nimellään tekee. Minä en edes saa sossusta mitään mm. silmälasi- ja lääkemenoihin, vaikka avopuolisoni ei niitä kustanna, ja minä olen pienituloinen. Eikä hänen kuulukaan niitä kustantaa, mutta sossu katsoo, että jos asutte yhdessä, suurempituloinen elättää ja huoltaa pienempituloisen. Mitään tukia emme saa, ja minä olen jo menettämässä terveyteni lopullisesti. Toinen ei suostu lähtemään muualle, ja minulla ei ole varaa lähteä muualle. Esimerkiksi takuuvuokriin ei ole mahdollisuutta eikä mitään apuja tule mistään. Ole siis tyytyväinen, että omaisuus on sinun nimissäsi, ja kärsi niin pitkään kuin jaksat tai tee ratkaisu kerralla ja unohda kaikki kauniit puheet rakkaudesta.

Enpä itse jaksaisi katsella ja elättää tuollaista "sikaa",kengää tulisi ja kovaa.

Katso mitä ensimmäisessä lauseessa lukee??????????? On hiukka epämääräinen lause,,,,,

Olemme n.viiskymppisiä avoliitossa asumme. Ostimme yhteisen asunnon pk-seudulta 4 vuotta vuotta sitten, hän laittoi siihen 80tuhatta, minä toisen 80tuhatta ja loput otimme yhteistä asuntolainaa kymmenelle vuodelle.

Tienaamme saman verran, n.40000e bruttona eli n.80tuhatta yhteensä.

Me sovittiin, että minä maksan asuntolainaa n.600e/kk ja puolisoni maksaa yhtiövastikkeen ja vesimaksut ja kahden auton parkkimaksut yht n.260e/kk ja puolisoni kantaa päävastuun jääkaapin sisällöstä mutta kyllä minäkin käyn kaupassa ruokaa ostamassa. Emme kumpikaan polta.

Meillä on yksi yhteinen tili jolle kumpikin talletamme kuukaudessa summan joka milloinkin on säästettäväksi käytössä ja tästä rahastosta otamme sitten kun jotain kalliimpaa hankimme kuten esim.viime viikolla vaihdoimme puolisoni auton uudenpaan niin hän nosti tältä tililtä 8000e sitä varten, minä käytin sieltä n.saman verran omaan autooni pari vuotta sitten.

Kaikki vakuutukset, auto-, koti-, moottoripyörä-, eläin-, matka- ym-vakuutukset kilpailutamme kerran parissa vuodessa ja laskut maksamme puoliksi tästä. Sähkön maksaa se kumpi laskun löytää postilaatikosta samoin internet-laskun. Kännylaskun maksaa kumpikin omansa.

Matkustelemme paljon, 3-4 kertaa vuodessa jonnekkin kauas ja siitä aiheutuvat kulut maksamme n.puoliksi.

Meillä kummallakin on x-liitoista jälkeläisiä, yhteisiä lapsia ei ole. Kustannamme kummankin jälkeläisille ja jälkeläisten jälkeläisille niitä juttuja joita isovanhemmat aina ovat kustantaneet emmekä siinä asiassa katso kumman "kupeiden siemenen hedelmästä" on kysymys.

Kumpikin maksaa omat harrastuksensa.

Rakastamme toisiamme emmekä riitele pilkun paikasta laskussa. Minä ostan puolisolleni lahjoja ja niin hänkin minulle.

sinun tilanteessasi niin, että laittaisin ihan tylysti asunnon myyntiin ja ostaisin tilalle oman pienen yksiön.
Ilmottaisin miehelle, että hän saa katsoa itselleen oman yksiönsä, syyksi ilmottaisin sen, ettemme ole päässeet sopuun talouden kulujen jakamisesta.
Ei riitaa, eikä edes eroa tarvita tuohon.
Joskus myöhemmin voitte sitten mahdollisesti muuttaa yhteen ostamalla yhdessä isomman asunnon ja sopimalla jo etukäteen kaikki raha-asiat.
Mutta missään nimessä et saa jatkaa noin.

Meillä eletään avoliitossa mutta käytännössä asetelma on sama kuin teillä.

Meillä maksetaan ruoat, sähköt, lämmitys sekä vesimaksut puoliksi vaikka itselläni on huomattavasti pienemmät tulot kuin miehelläni. Myös muut omakotitalon ns juoksevat kulut menee puoliksi kuten mm. nuohous, takkapuut, jätehuolto jne.

En kuitenkaan ota osaa jos mieheni haluaa istuttaa kukkia pihaan, terassikalustoon en ottanut osaa enkä grillin tekoon, ne ovat ns sellaisia ostoksia joita en eron tullen saa enkä voi ottaa mukaani.

Netti meillä molemmilla on omat (muutoin maksu olisi puoliksi) ja jos haluaa herkutella niin omasta pussista ostetaan ellei molemmat halua.

Meillä on kirjanpidossa kuukausittaiset menot kuten ruoka, lämmitys etc kuluineen, jos näyttää siltä että toinen on maksanut satoja euroja enemmän jotain kuluja niin toinen korvaa summan toiselle.
Me laitamme ruokakuitit pennilleen tuohon kirjanpitokansioon ja useimmiten toinen vielä katsoo ne läpi ettei ole ns "omia" ostoksia vaan kaikki on oikeasti yhteiseen kaappiin.

itse ostan omasta pussistani tupakat ja lemmikkieni ruoat, lapseni vaatteet ja lemmikkien rokotukset etc...

Eli suosittelen aloittamaan kirjanpidon heti jonne laitat yhtiövastikkeet, vesimaksut, lämmityskulut, sähköt sekä muut laskut jotka koskevat TEITÄ MOLEMPIA, ei miehesi esimerkiksi voi luistaa yhtiövastikkeesi maksusta sillä verukkeella että asunto on sinun, vuokraa hän joutuisi maksamaan muualla hurjasti enemmän. Lainanlyhennykseen hänen ei tietenkään tarvitse osallistua koska asuntohan on sinun.

Pyykinpesuaineet, tiskiaineet, tiskiharjat etc kaikki joita molemmat käyttää tai ainakin pitäisi käyttää niin laitat yhteiseen kirjanpitoon.

Kokeile ja kerro miehellesi että tästä lähien kaikki menee puoliksi halusi tai, siipeily loppuu tähän.

Teen näin.
1. Tyypin kamat ulos, ja ole huomaavainen eli pressu päälle
2. Vaihda lukot
3. Täytä erohakemus ja laita se eteenpäin
4. Lähde kylille ja kaappaa kainaloosi uusi heila
5. Elä onnellisena, mutta älä mene naimisiin
6. Älä nössöile ja ole avuton reppapöksy. TOIMI!

Ensinnäkin, menkää hoitoon! Avioliitossa kaiken pitäis olla yhteistä, ei tuollaisia pitäisi miettiä. Ja ainakaan vaatia vuokraa sun vaimolta. Uskomatonta!

Kyllä miehesi kuuluu maksaa sinulle. Esim puolet yhtiövastikkeesta tai sitten pyydät hänen maksamaan vuokraa. Samoin myös puolet ruokalaskusta (pesuaineet yms). Äläkä osta hänelle enää mitään ylimääräistä kerta ei hänkään sinulle osta, joten lopeta kaikki raha hanat hänelle, ei tupakkaa yms.

Meillä on niin että mies jäi nyt työttömäksi ja minä käyn töissä. Silti mieheni maksaa puolet vuokrasta ja puolet muistakin asumiskustannuksista. Ruokaa ostamme vuorotellen, kummalla sillä hetkellä on enemmän varaa. Näin minun mielestä asioiden pitäisikin mennä. Kumpikin maksaa oman autonsa autovakuutukset ja vaatteet. Kyllähän sitä välillä tulee hemmoteltua puolisoa eli ostettua jotain pientä kivaa toiselle, mutta sekin on sitten molemmin puolista. Tv-maksun maksan minä, netti laskun hän, sähkölasku maksetaan vuorotellen.

Jos minä olisin sinä niin sanoisin että ei tämä mikään ilmainen hotelli ole, että on maksettava puolet asumismenoista. Tai sitten hommatkoon itse oman asunnon niin näkeepähän ettei siitäkään ole asuminen ilmaista, pesuaineet, ruoka, sähkö, tv yms MAKSAA!

Selvittäkää asiat puhumalla, toivottavasti saatte kaiken järjestykseen! Hyvää kesän jatkoa! :)

on olla hurjat säästöt jos hän tienaa 3 kertaa(=300%) vähemmän kuin sinä. Oletetaan, että tienaat 5tonnia kuussa joten puolisosi joutuu maksamaan jonnekin(minne?) 10 000€. Se tekee vuodessa jo aika tukun rahaa, joten luulisi sitä yhteiseenkin käyttöön riittävän.
Minun olisi kyllä pikimmiten jätettävä tuollainen työ.

Meillä on ihan samanlainen kuvio. Minä maksan kaikki ja vaimoni elelee siivellä. Kun olen asiasta puhunut, niin lopputuloksena on suhteeton riita, mökötys, viikon hiljaisuus ja seksiä on ihan turha odottaa ainakaan pariin viikkoon. Nyt olen kyllä jo saamassa tarpeeksi tästä. Ainoa syy, miksi en ole jo osoittanut ovea on yhteinen lapsemme.

Mä neuvon muuttamaan erikseen ja tapailemaan sitten molempien omista asunnoista, jos vielä kiinnostaa, kun ei kenenkään kuulu hankkia omaisuutta toisen kustannuksella. Äkkii vain eroon toisistanne, jos raha-asiat menee noin vaikeiksi.
Epäilenkin onko välillänne edes rakkautta vai onkos tää joku "osakeyhtiö"?

Ois kannattanu funtsia näitä asioita ennenkuin menitte naimisiin. Yeah! No tyhmyys ei tuu näköjään yksin, se tulee kaksin.:D Avioliitossa kaikki on yhteistä, kannattaisiko se painaa kalloon. Avioeron jälkeen voi sit kuuluttaa kaikelle kansalle mikä kuuluu kellekin, mutta siihen asti kaikki on molempien omaisuutta vaikka paperilla muuta lukisikin.

Miten hän silloin hoiti sähkö- yms pakolliset menot, kun asuitte erillään? Jos äijä ei suostu maksamaan puoliksi yhtiövastiketta, vettä, sähköä, pesuaineita yms asumisesta koituvia menoja, vaikka asunnossa asuukin, eikä ruoasta maksaminenkaan kiinnosta, ei muuta kuin pihalle vaan.

Itse elän avoliitossa ja olemme alusta lähtien tasanneet menot puoliksi. Ruoka, sähkö, tv, netti, pesuaineet, vakuutukset jne. Asuntolainan maksamme puoliksi, samoin yhtiövastikkeen. Meillä on yhteinen taloustili, jonne siirrämme joka kuukausi kiinteän summan rahaa menoja varten - tälle taloustilille on molemilla pankkikortti ja nettipankkitunnukset, jolla maksetaan ostokset ja maksetaan laskut (valtaosa suoraveloituksena). Loput palkasta jää itselleen säästöön tai tuhlattavaksi. Minulta menee tähän yhteiseen talouteen 60% nettotuloista (sis. kaiken eli lainat, vakuutukset, yhtiövastikkeet ruoat jne), puolisollani vähemmän suurempien tulojen takia (hän tienasi viime vuonna 40% enemmän kuin minä). En ole kuitenkaan vaatinut minkäänlaista kompensointia tuloerojen takia, eipähän ole kellään sanomista sitten. Ainoastaan auton hankinnassa olen viime aikoina laittanut jarruja eli en todellakaan suostu maksamaan enää puolta autosta, koska käytän autoa vähän ja toisekseen "persaukseni" ei kestä uuden auton hankkimista ja puolisoni ei taas suostu enää vanhoilla ajamaan.

Olet ilmeisesti nainen... Onneksi olkoon, olet hankkinu itsellesi loisen... Koska rahasta on tullut ongelma, niin ilmeisesti rakkauskin alkaa olla ohi. Rakastunuttahan moinen ei harmita.

Ensimmäisenä lopetat puolison pyykin pesemisen ja hänelle kokkaamisen. Jos sinä kerran olet se joka tuo taloon rahan ja tekee kotityöt, niin sen miehen täytyy sitten olla todella ihmeellinen että suostut moiseen, mutta viestistä ei kyllä mitään yltiöihanuutta ole luettavissa.

Käy ulkona syömässä ja vedeä kotana syöminen ihan minimiin, älä osta kotiin ruokaa. Pese vain omat pyykkisi.

Koska teillä on avioehto, niin onhan se reilua että hoidat lainasi, mutta kyllä puolison pitäisi hoitaa oma osuutensa kodin kuluista. Kohtuuden nimissä hänen pitäisi käyttää asumiseen sen verran rahaa mikä olisi puolet vastaavan asunnon vuokrasta tai vähintään puolet yksiön vuokrasta, sen verranhan hänellä muutoin vähintään menisi rahaa asumiseen.

Puolison valinnassa olisi syytä pysyä omassa kulttuurissa ja omassa sosioekonomisessa lokerossa... Jos kulttuuri tai tuloerot ovat suuria, niin aika usein niistä tulee ongelmia.

kulut yhteensä jaettuna kahdella. Ruoat ostetaan vuorotellen. Remontit ja investoinnit maksaa asunnon omistaja.

jätä se ääliö

Potkaise heti ulos asunnostasi tuo siivellä eläjä! Tilanne vain pahenee ajan kanssa. Sitten hän huomaa, että kyllä hänen pitää maksaa asumisestaan, kun ei voi siipeillä "äidin" helmoissa!

>Missäs naisesi saa asua ilman?? otat häneltä hoitovastikkeen ja ruuasta puolet..Vakutukset sinä
voit itse hoitaa,mutta kai hän joskus ostaa bensaa autoon kun myös kuluttaa sitä..

Tärkeä neuvo sinulle,,ellei hän suostu yhteisiin kuluihin potki pellolle äläkä sääli tuollaista naista..

Eihän miehesi ole alaikäinen, josta sinun pitäisi huolehtia ja elättää? Vai onko hän kenties ulkomaalainen, sori vain? Siipeilijä, sori, heitä pellolle, jos ei osallistu menoihin. Hänellä kuitenkin tuntuu olevan rahaa omiin menoihin - joko miehesi on äärimmäisen tyhmä tai sitten äärimmäisen fiksu, kun pystyy käyttämään sinua hyväksi ja siipeilemään toisen kustannuksella. Sillä ei ole merkitystä, onko asunto sinun, vai ei - asutte yhteistaloudessa, ja myös toisen osapuolen pitää ottaa osaa perheen menoihin? Olen itse ollut joskus vastaavassa tilanteessa, sain riidellä vuokrat ym - toinen halusi loisia, mutta lopulta suostui ottamaan osaa yhteisiin menoihin? Miehesi ei näköjään ymmärrä sanontaa: "Parempi tossun alla kuin taivasalla." Mä viskaisin sen pellolle, sullahan on määräysvalta, kun asunto on sinun.

Miten paljon on kolme kertaa vähemmän? Entä kaksi kertaa? Entä yhden kerran? Eikö yhden kerran vähemmän ole tasan nolla?

Veikkaan, että myös seuraavat sopivat kuvaan:

- Hoidat myös kauppareissut, koska toinen ei halua lähteä mukaan. Ja koska sinä ostat ruuat, myös maksat ne.
- Jos toinen haluaa ostaa jotain, hän vinkkaa että "tuo olisi kiva..". Jos tuot sen kaupasta, niin hän ei ole pyytänyt sitä, joten ei tarvitse myöskään maksaa mitään siitä.
- Teet ruuat, koska toinen ei osaa. Ja koska olet sotkenut astiat, myös tiskaat ja siivoat jälkesi.
- Jos sanot kotitöiden epätasaisesta jakautumisesta, niin perusteluna on, että kuka tahansa osaa käydä kaupassa tai siivota. Näitä siis ei lasketa kotitöiksi. Mutta koska itse vei kerran roskat viime viikolla, joudut tällä viikolla tekemään kaikki muut.
- Jos töissä menee pitkään, niin kotona odottaa raivokohtauksen saanut, mm. itsemurhalla uhkaileva, raivohullu, koska et ole tullut ajoissa tekemään ruokaa.
- Jokainen asia, mitä joku muu tekee, on hänen mielestään varmasti hyväksikäyttöä. Jos joku osoittaa ystävällisyyttään vaikka moikkaamalla tai soittamalla, se on varmasti vaatimassa jotain. Lahjat heittää roskiin, koska ne ovat vain ja ainoastaan siksi, että häneltä odotetaan vastapalvelusta.
- Tähän päälle vielä sairaalloinen mustasukkaisuus, joka johtuu tosin siitä, että itse elää kaksoiselämää. Mustasukkaisuuden kohteena voivat olla mm. vanhempasi tai kaverisi. Et saisi poistua kotoasi hetkeksikään, etkä varsinkaan pitää yhteyttä keneenkään.

Jos näin on, niin ei muuta kun onnea valitsemallasi tiellä.

Juu, olet ottanut hoivaasi itsekeskeisen loisen, hyväksikäyttäjän ja keinottelijan. Et aikuista miestä. Onko hän saituuden lisäksi muutenkin itsekeskeinen, eli kykenekö hän oikeasti asettumaan toisen asemaan ja rakastaako hän aidosti sinua? Itse olin avioliitossa 10 v egosentrisen paskiaisen kanssa, joka ei kyennyt rakastamaan minua vaan vain itseään. Minun perintöni oli "Meidän" mutta hänen palkkansa ja osakevoittonsa "Hänen". Kaikki mitä hänen palkastaan jäi yli hän tuhlasi itseensä, koska hän piti oikeutenaan nautiskella elämästä. Viis siitä, että lapset ja vaimo elivät kädestä suuhun. Minä säästin rahojamme jotta lapset saisivat kunnolliset kouluvaatteet ja tingin omista ostoksistani. Hän oli omassa mielessään tehnyt itselleen ja meille muille rahasuunnitelman, ja perheelle hän antoi käyttöön tietyn osuuden ja kaikki extra bonuksia, lomarahoja jne. hän törsäsi itseensä ja laittoi sukanvarteensa. Hän syytti minua omaan pussiini pelaamisesta, eli siirsi oman huonon ominaisuuteensa MINUUN. Halusin erota, ja hän ei halunnut, koska ero olisi vienyt häneltä näyttävät puitteet: hän olisi joutunut ostamaan oman asunnon, maksamaan lastensa elatuksesta ja sosiaalinen häpeä olisi ollut liian suuri. Hänessä oli erittäin paljon narsistisia piirteitä, ja tasavertainen eläminen hänen kanssaan osoittautui mahdottomaksi. Otin eron. Hän uhasi haastaa MINUT oikeuteen hänen taloudellisesta hyväksikäytöstään ;) Että kyllä näitä on muitakin ;) Mieti, miten haluat elämäsi viettää ja kenen kanssa.

Vain lainan luhennykset asunnosta ja miehesi maksaa samalla summalla yhteisistä kuluista syntyvät kustannukset ja jos ei maksa niin miehesi ei katso televisiota eikä käytä internetyhteyksiä jos ei maksa niistä mitään ja rupeat vai tekemään itsellesi ruokaa ja sanot miehellesi että ostappa omat ruuat. Tässä tapauksessa vuokran periminen olisi hyvä asia koska nyt miehesi asuu sinun asunnossasi ilmaiseksi ja kyllä hänen remonttikuluihin pitää ottaa osaa koska kuluuhan se asunto myös miehesi käytössä ja ei se maalipurkki hirveitä maksa. Ei muuta kun laitat miehesi koville ja jos homma ei muutu niin ero on edessä. Lopetat miehsi vaatteiden pesun kokonaan niin kyllä rupeaa rahaa löytymään ja kyllä kaikki elämiseen tarvittavat hyödykkeet maksetaan puoliksi mutta jos sinä maksat omaa asuntoa niin muut menot niin että sinä laitat 1/3 ja miehesi 2/3 osaa yhteisiin menoihin niin se on tasapuolista. Onko miehesi niin nössö että elättää muita sukulaisiaan tai sitten on niin nössö ettei osaa kieltäytyä sukulaisten pyytämiltä vipeiltaä. Onnea yrityksellesi.

Tekstissäsi on ihan liian paljon kirjoitusvirheitä (lähinnä kielioppivirheitä), joten en usko että olet saanut aikaiseksi avioehtoa. Tai mitään muutakaan.

Täällä itkeminen ei tilaasi paranna yhtään. Itse olet osasi valinnut ja sitä saa mitä tilaa...

http://tinyurl.com/2wyjncn siinä ohjeita kaikille suhteeseen

Lopeta kaiken sen ostaminen, mitä et itse tarvitse. Ei enää yhtään limua tai tupakkaa, jos ei muuta niin niistä säästyy jo melkoisesti rahojasi.

Lopeta hänen pyykkiensä peseminen, kun kerran siihen ei kulu mitään. Pistä pesuaineet piiloon ja kun hän lopulta tajuaa, että hänellä ei ole puhtaita vaatteita ja on pakko pestä, niin joutuu myös hankkimaan pesuaineet.

Näin pääset alkuun ja ehkä hänen halukuutensa neuvotella asioista paranee. Tämä tehoaa myös kotona loisiviin työssäkäyviin aikuisiin lapsiin.

Täysin "yhteiset rahat" sopii äärimmäisen harvoin, eli ainoastaan silloin jos molemmilla on samanlaiset rahankäyttötavat.
Henk. koht käsitykseni mukaan 99,9% suomalaisista suhtautuu rahaan tunteennomaisesti ja vain 0.1% järkevän tunteettomasti.
Eli erittäin todennäköisesti puolisoista toinen on tuhlari ja toinen tarkka rahan käyttäjä.
Tuo johtaa siihen että toinen käyttää lähes kaikki perheen raht ja toiselle ei jää mitään.


Meillä menee niin että kotona olevalle jää tilistään omaan käyttöön 500e, ja työssä käyvälle 1000e, kaikki loput tilit laitetaan yhteiselle perhetilille.
Työssäkäyvälle enemmän koska työpaikkaruokailu, vatteet, töihin kulkeminen vaatii enemmän rahaa kuin kotona oleminen.

onko parempia maksaa puoliksi vai tulojen suhteessa?

Mun paremmin tienaava puoliso vaatiin että kaiken pitäisi mennä lähes 50/50 . Eli se on mukava juttu sille joka tienaa monta kertaa vähemmän. Samalla pitää vielä säästää yhteiselle tilille. Hän ei laita kun saman summan aina. Vaikka tulot nousee ja sais ylennyksiä yms. Eikä käy että laittaisin aina sen summan mikä joskus sovittu. Minä joudun laittamaan aina enemmän jos jostain syystä saan enemmän rahaa. Yhteiselle tilille. Käytännössä minulle ei saisi jäädä käytööni oikeastaan paljo mitään. Oon ruvennut salaa säästämään että jos joku mulle tulee joku hätä niin mulla on ees jotain omallakin tilillä. Se ahdistaa ja vituttaa.

Pillu maksulliseksi