Matt.28,19-20

Juu tästä raamatunkohdasta en muista että olisi keskusteltu. Mielestäni opetuslapseksi sanotaan uskovaa. Näin ollen aloittaja on ihan oikeassa.

kohdassa ole itse asiassa alunperin mainittu lainkaan. Esimerkiksi kirkkoisä Eusebius lainaa kohtaa teksteissään toistakymmentä kertaa ja aina muodossa: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen
teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Eli maininta kasteesta ja kasteesta nimenomaan kolminaisuuden nimeen on hyvin myöhäinen lisäys. Apostolien teot kertookin että alkuseurakunta kastoi "Jeesuksen nimeen".

Eusebiuksen tuntemasta tekstin muodosta käy vielä selvemmin ilmi että julistus ja opetus on se ensisijainen opetuslapseksi tai uskovaksi tekemisen muoto, ei kastaminen.

Rov. MATIAS ROTON kirjoitus:
Kastekäsky Matteuksen evankeliumin lopussa
http://www.roto.nu/doku.php/text004

--
6. Kaste vie meidät Jumalan nimen sisälle.

Vanhassa testamentissa Jumalan nimi oli Jumalan läsnäolon vakuus. Siellä missä nimi esiintyi, siellä oli myös Jumala itse läsnä. Koska Jumala on näkymätön, niin hänen läsnäolonsa ihmisten keskuudessa on nimen läsnäoloa ihmisten keskuudessa.
Tämän mukaisesti Jeesus myös sanoo, että kun hänen nimeensä kokoonnutaan, niin silloin hän on tilanteessa läsnä.

Vanhaa testamenttia luettaessa oli tapana lukea Pyhän Nimen kohdalla joko ’Adonai’ eli ’Herra’ tai ’Shema’ eli ’Pyhä Nimi’.
Pyhän Nimen esilläpito on Jumalan itsensä läsnäolo. Niinpä Jumalan nimeen kastaminen merkitsee Jumalan yhteyteen kastamista.
Näemme että ’tó ónoma’ eli tekstimme ’Nimi’ tässä kertoo koko Jumaluuden läsnäolosta. Propositio ’eis’ tarkoittaa johonkin tilaan sisälle tuloa, silloin kun se liittyy akkusatiiviin niin kuin tekstissämme on asia. Kun siis kaste siirtää meidät Jumalan nimen sisään, niin tulemme Jumalan ympäröimäksi. Meidät siirretään
Jumaluuteen. Tässä yhteydessä me elämme, olemme ja liikumme Jumalassa.

Voimme verrata ilmausta kahteen raamatunkohtaan.
1 Kor 12:13 puhutaan Kirkosta Kristuksen ruumiina. Niinpä kaste on kirkon yhteyteen eli Kristuksen ruumiiseen liittämistä. Tekstissä sanotaan “eis èn sôma” eli tässä kastetaan sisälle “yhteen ruumiiseen”.

1 Kor 12:12-13 vuoden 1992 käännös:
“12. Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.
13. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.”

Toista prepositiota käytetään Pietarin helluntaisaarnassa.
Apt 2:38 on teksti “epì tô onómati”. Tässä nimi –sana “onómati” on datiivissa joten epi –sanalla on useita vaihtoehtoisia merkityksiä. Sanan yleisistä vastineista -lla,-llä, -lle, - ssa, -ssä, päällä, kanssa, kohti, jkn tähden, jtkn varten, soveltuu monikin tähän yhteyteen. Kun ajatellaan että näitä vastineita on myös heprean Be –prepositiolla niin asia tulee ymmärretyksi. Edellä esitettyjen lisäksi tulevat sellaiset vastineet kuin –h-n, -iin, -sta, -stä, jne.
Sanatarkan käännöksen mukaan kaste tehdään tässä Herran Jeesuksen nimessä, mutta sanonta tarkoittaa
kastetta Herran Jeesuksen nimeen.

Apt 2:38-39 vuoden 1992 käännös:
38. Pietari vastasi: “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
39. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”

Jumala on yksi ja niin ollen myös sana Nimi on Matteuksen mukaisessa tekstissämme yksikössä. Tämä yksi nimi on Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimi.
Kolmiyhteisen Jumalan nimi esiintyy myös suunnilleen Matteuksen evankeliumin aikalaisessa, Didakhessa, joka on maailman vanhin säilynyt kirkkokäsikirja. Siinä ovat sanat
baptísate eis tò ónoma kastakaa sisään nimeen
toû patròs kaì toû hyioû kaì toû hagíou pneúmatos, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
Tässä kastaa verbi on selvästi imperatiivissa eli käskymuodossa, kastakaa.
Ensimmäisen aoristin imperatiivi antaa merkityksen, pitäkää huoli siitä, että tulee kastetuksi. Tässä siis annetaan velvoite, että saatetaan kastettuna olemisen tilaan.

Tuo kastettuna olemisen tila ei puolestaan ole mitään sellaista jonka piirteet johdettaisiin kastetun ominaisuuksista, vaan sen tuntomerkkinä on itse Jumalan todellinen läsnäolo ihmisten keskellä, Jumalan nimi. Myös tässä Nimi on yksikössä ja myös tässä on Pyhän Kolmiyhteisen olemus selkeästi ilmaistu.
Nimi on yksi, Jumala on yksi, hän on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Kastettuna olemisen tuntomerkkinä on se, että kastettu on otettu Jumalan nimen yhteyteen, Jumalan yhteyteen.
(Rov. Matias Roto)