Sattui silmiini haljakka kala 3 e /kg ja siitäpä
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/145864/Paistetut kuoreet
kapakala -uunissa kuivattaminen -miten ???
http://wikikko.info/wiki/Kalaruokaohjeita
http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/145864/Paistetut kuoreet
kapakala -uunissa kuivattaminen -miten ???
http://wikikko.info/wiki/Kalaruokaohjeita
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pidetään oikein norssijuhlia, joissa väelle tarjotaan eritavoin valmistettua norssia. Näin esimerkiksi merikarvialla vuosittain.
Monille pelkkä norssin haju on jo niin etova kokemus että jopa norssin tippuminen kalaverkosta veneen pohjalle aiheuttaa ankaran siivousreaktion, sillä haju tarttuu välittömästi.
Toiset pitävät norssista, toiset taas eivät, norssin kohdalla kyse on hyvin paljolti lähinnä hajuasioista!
Vähäpoikana oli jokavuotinen tapahtuma Lavian Karhijärvellä kuoreen lippoaminen. Lieneekö enää kuoretta järvessä saatikka lipottavaksi asti?
Hajun muistan hyvin vaan maun vielä paremmin - voissa pannulla paistettuna olivat herkkua.
Kuoretta lipottiin myös kuivattavaksi. Siitä tehtiin kuorevelliä, johon käytettiin kuivattua kuoretta, mutta enin osa kuivakuoreesta meni käsittääkseni eläinten rehuksi, muun talvirehun lisäksi.
http://www.kalamies.com/foorumi/viewtopic.php?f=20&t=24113
Kuoreelta kun nappasee pään pois, (se hajurauhanen sijaitsee siinä niskassa) niin saa muikun veroista syömistä. Lohikalahan se kuorekin on ja friteerattuna aivan oivallista illanistujaismurkinaa, isot kannattaa fileoida samaan tapaan kuin silakat ja paistella pihveinä.
Haisee jo veneeseen nostettunakin tai siinä lipossa, eli haavissa!
Rasvainen ja hyvä kala muuten mutta todella vähän arvostettu juuri tuon ominaishajunsa vuoksi ja ennenkaikkea sen hajun tarttumisesta.
mutta niskat nurin kättelys. Se hajurauhanen sijaitsee kidusten alla ( Ota kullankeltainen mäti talteen).
Ruskista kalat . Uusia perunoita, voisulaa, tilliä, pippuria, merisuolaa. Ei pidot parane
kuoretta pitää saada joka kevät. Pannulla paistettuna paraskala-ruoka.
Vanhastaan Saksasta tulleena muistan hyvinkin sodanjälkeiset ajat, kun ei ollut juuri mitään syötävä ja siten saatiin jostain joesta nostettua merikuoretta, muistakseni lähes sillin kokoisia. Äitini kun paistoi niitä toiselta taholta saadussa raa'assa kalamaksaöjyssä, kyllä oli herkku.