jotka olette lukeneet ja mielellään pieni kuvaus millaisia ko. kirjat ovat.
Kertokaa parhaat kirjat
kirjastoon menossa
24802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kaari Utrio: Tuulihaukka. Seikkailukertomus 1000-luvulta
Kaari Utrio: Uhritulet. Porvaristyttö 1300-luvulla.
Kaari Utrio: Vanajan Joanna. Keskiajan naisen karuja oloja.
Kaari Utrio: Aatelisneito, porvaristyttö. Kustaa Vaasan aikakausi valtataisteluineen.
Marja-Leena Lempinen: Pohjantähden valtakunta & Kerubin hymy. Siis 2 kirjaa 900-luvun viikinkien vaelteluista ja orjuudesta.
Kaisa Ikola: Margaret Ylämaan tyttö. 1600-luvun Skotlanti,Kaarle Stuuren vallasta syöksyn jälkeinen aika.
Margareta Lindberg: Pronssi Miekka. Pronssikauden Pohjola.
CJ Gardberg: Turun Linnan kolme Katarinaa. 1500-luvun aatelistoa.
Risto Kari: Suomalaisten keskiaika - myytit ja todellisuus.
Hetemaa Anne, ym (toim): Suomen keskiaika.Edellistä helppolukuisempi, mutta vajavaisempi.
Orvokki Annala: Lallinkartanon Kerttu. Nimi kertonee sisällöstä.
Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö & Pako Tallinnaan. 2 oopusta, Kertomus lyhytkasvuisen tytön elämästä 1500-luvulla.
Dorothee Sölle: Raamatun vahvat naiset.
Hanne Huovila: Herran haltuun, Koistinen. Jos tahtoo nauraa.
Donner - Vikström: Elämme - siis kuolemme. Kirjeenvaihtoa.
Tykkäät vissiin historiallisista: sitten suosittelen myös Paula Havasteen tuotantoa, ja ulkomaisista Diana Gabaldonia.
olisin kai hautautunut historianlaitoksen arkistoon, ellei yksi exä ois seonnu koipiin aikoinaan.
noita historia-aiheisia naisia käsitteleviä teoksia, niin osaatko selittää sen, minkä takia nyky ajan oppikirjoissa esitetään feministisen ajan tuulien mukaan, että nainen olisi ollut eläimen asemassa ennen 1900-lukua? Järkyttävää oli, ettei naiset saaneet käydä palkkatyössä keskiajalla! :D
Niin on, etkä sie kertakaikkiaan näköjään käsitä, että aikuisen naisen oikeus ihmisarvoiseen, päätäntävaltaiseen elämään on hyvin pitkälle rahasta kiinni. Omasta rahasta, omasta tulosta.
Asema ei ehkä ollut eläimen, mutta lapsen. Ikään kuin miehen omistama, ja siihen tottuneella kansalla on jossain selkäytimessä tämä vieläkin siten, että mies kuvittelee omistavansa vaimonsa.
ennen 60-lukua tilanne oli paljolti se, että työtä tehtiin maatilalla. Olisko muijalla pitänyt olla oma tila sitten, vai miten homma olis setvitty?
Mun mielestä noi käsitykset on miesten mustamaalaamista hyvin paljolti.
ihan pokkana sanoa noin, vaikka tiedät...monta juttua. Kaupungissa ei ole oikein mitään käsitystä siitä, millaista maalla on vielä tänäkin päivänä ihan liian monessa talossa.
*hakee mustaa maalia huomista varten*
lukenut nuo kaikki, olivat ihan hyviä :)
Jokunen löytyy omasta hyllystäkin.
Vaikuttava ja elävä kuvaus Pompejin viimeisistä päivistä roomalaisen aquariuksen silmin.
Samalta kirjailijalta myös Imperium - Roma I. Mahtavaa historiallisesti paikkaansapitävää kerrontaa valtiomies Marcus Tullius Ciceron ja myös Rooman valtakunnan ytimen elämästä.
Enkä kerro. Mielettömän profiloinnin vois joku feikkipervo mua ahdisteleva vetää, jos kertoisin yksityiskohtaisesti. Olis kyllä mielettömästi persoonaani kuvaava lista, jos tuon tekisin, mutta kiitos en tee sitä tuntemattomille utelijoille. Ei kiitos! Näillä palstoilla nimittäin näkyy käyvän ihan kilahtaneita... No sen verran voin kertoa, että mistä useinkaan en ole kiinnostunut, on fiktiivinen kuvaus monasti. En ole humanististen tieteiden edustaja, joten mua ei useinkaan kiinnosta joku profiili joskus vuonna paavo eläneestä > ei siis niin kukaan mua koskettava < - tyypistä, joskin poikkeuksena oikeasti mieleen jääneet, älykkäät ja kiinnostavat persoonat, kuten vaikkapa runoilija Meriluodon elämä tai joidenkin poliitikkojen elämänkerrat tai historia esim. ns. eurooppapoliittisesti. Riippuu kontekstista.
Olen aivan takuulla lukenut enemmän kirjoja, kuin yhdeksän kymmenestä muusta kolmikymppisestä Miehen Logiikka- palstan kirjoittajista. Mieluusti luen joko täysin analyytttista tekstiä, kuvauksia niistä ihmisistä joiden persoona mua kiinnostaa tai sitten puhdasta viihdettä. Yksi tutkijakaveri ( fiksu ihminen) aina suosittelee mulle esim. Marian Keyesin tai Candace Bushnellin kirjoituksia: fiksut kai tietävät että tasapaino syntyy siitä, ettei perusta liikaa tiedolle.
Jokatapauksessa: tulisi varmaankin hulluksi, jollei osaisi lukea monenlaista tekstiä ja arvostaa monenlaista kirjoitettua kuvausta. Jarkko Sipilän "Kylmä Jälki" on loistava dekkari.:) Luin sen viiden tunnin dösämatkalla. Lukekaa dekkareita! Mä ainakin rakastan niitä, väliin. Joku Remeskin on ihan mieltsin viihdyttävä kirjoittaja. Otat sen kirjan käteen, menet rantsulle ja nautit.
Sama mitä ihmiset lukee, kunhan lukevat kirjastojen kirjallisuutta ja tajuavat arvostaa sentään edes ilmaista kirjastojärjestelmää: jos mennään vaikka USA:nkin, niin siellähän ne suurin osa rassukoista ei osaa lukea siksi, että päättävät paskapäänsä eivät ole sallineet kaikille tasapuolista mahdollisuutta edes tiedon omaksumiseen.
että voisi rankata tuolla tavalla. Joskus vaikuttaneita kirjoja:
Matti Pulkkinen, Elämän herrat. Kertomus asioista jotka ihmistä liikuttavat ja asioista jotka pitävät jumissa
Erkki Ahonen, Kiviä vuoret. Ne vuodet Jeesuksen elämästä, joita ei kerrota Raamatussa
Dan Steinbock, Narsismin fasismi. Analyysi postmodernista ihmisestä
Mark Twain: Hucleberry Finnin seikkailut. Karkumatka jokea alas. Kertomus hyvyydestä.
Joku toinen päivä lista olisi eri, mutta nyt ne ovat nuo.
Kurt Vonnegut - Teurastamo 5 ( http://ra.fi/1sIm )
Charles Bukowski - Siinä Sivussa ( http://ra.fi/eEum )
Henry Miller - Kravun Kääntöpiiri ( http://ra.fi/uQaz )
Philip k. Dick - Hämärän Vartija ( http://ra.fi/JBp2 )
Louis-Ferdinand Céline - Niin Kauas Kuin Yötä Riittää ( http://ra.fi/K349 )
oli muuten hyvä lainaus:
"”emme tosiaan jumaloi mitään jumalallisempaa kuin omaa löyhkäämme. Koko onnettomuutemme johtuu siitä että meidän pitää pysyä Jukkana, Pekkana tai Mattina hinnalla millä hyvänsä vuodesta toiseen. Meidän oma ruumiimme, levottomien, arkisten molekyylien valepuku, kapinoi koko ajan paikoillaan jähmettymisen julmaa farssia vastaan. Molekyylitypykkämme haluaisivat mahdollisimman äkkiä hävitä taivaan tuuliin, levitä koko maailmankaikkeuteen! Ne kärsivät kun joutuvat olemaan vain ”me”, Iankaikkisuus on pettänyt ne. Räjähtäisimme hajalle jos meillä olisi rohkeutta, nyt vain pysytään sillä rajalla päivästä päivään. Rakas kidutuksemme on atomeissa, vankina ylpeyden kanssa oman nahkamme sisällä.” (Céline 1932/1994, 348.)"
vaikka Raymond Carverin kertomus/novellikokoelmat: "Mistä puhumme, kun puhumme rakkaudesta" tai "Oikopolkuja". Tiiviisiin lauseisiin ja lyhyihin kertomuksiin tiivistetty kokonaisia elämiä.
Joka sen lukee, ei koskaan enää näe maailmaa samoilla silmillä, kuin ennen.
http://www.netikka.net/mpeltonen/yhdentyminen.htm
Käykääpä lukasemassa se. Da Vinci- koodi oli yhtä jännittävä, kuin Nalle Puh tähän verrattuna.
Nyt vasta luin sen ja ihmettelen, että miten kummassa saatoin asiaa näin kauan pantata.
Uskomattoman upea kirja, jota ei malta kädestään laskea. Jotkut kohdat pitää lukea kahteen kertaan, kun ensimmäinen menee ihaillessa kirjoittajan taidokkuutta ja oivalluksia ja toisella voi sitten keskittyä tarinaan.
Elämäni top10:een meni ihan sukkana.
tartteeko tarkemmin kuvata?
Ammattitalouden oppikirja.
Kankaiden rakenneoppi..
Mma Ramotswe sarjasta, kirjoittaja on McCall Smith (tjsp). Ihanan verkkaisia kirjoja, pistää pohdiskelemaan ja tulee jotenkin hyväntuulinen ja kevyt olo.
Ajan lyhyt historia oli mielestäni hieman liian pitkä ja mielikuvituksellinen, osittain jopa hullunkurinen. Muuta ei nyt heti tule mieleen, paitti tietysti Lonely planetin pokkarikokoelma.
Aavetyttö , Torey Hayden, oli ihan hyvä.
Tässä jotain kirjasta.
Koskettava tositarina omaan varjomaailmaansa sulkeutuneesta tytöstä, jonka erityisopettaja Torey Hayden saa viimein paljastamaan painajaisensa
Jadie ei koskaan puhunut, ei nauranut, ei itkenyt. Kun Torey Hayden viimein sai taivuteltua tytön puhumaan, mikään hänen urallaan kokemansa ei valmistanut häntä siihen tuskalliseen painajaiseen, jonka Jadie hänelle paljasti.
Pieni tyttö oli vankina hirvittävistä muistoista rakennetussa helvetissä, ja opettajalta vaadittiin paljon myötätuntoa, rakkautta ja suurta rohkeuttakin saada ”aavetyttöä” riivaavat pahat henget karkotettua.
Amerikkalaissyntyinen Torey Hayden on opettanut kouluissa, sairaaloissa, laitoksissa ja yliopistoissa. Hänen lapsia ja lapsipsykologiaa käsitteleviä kirjojaan on käännetty lukuisille kielille.
Anna Amnellin kirja Vakoilijoita pikkukaupungissa
Pieni kirja pahuudesta -Ann Heberlein
Suomalainen piru -kertoo tavanomaisista "vihtahousuista" suomessa, heitä esiintyy niin naisina kuin miehinä. Tälläkin palstalla näitä joutavia vatipäitä pyörii samalla prosenttiluvulla kuin kadulla, työpaikoilla tai päätävissä elimissä.