Onko ajan-avaruuden-energian eksaktius mahdottomuus?
Voiko maailma olla eksakti
fullerine
14419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joissain keskusteluissa heitetään ajatus että maailmankaikkeuden rakenne on täysin eksakti, ja kaikki fysiikan arvot kvantittuneet koska avaruus, aika ja energia ovat kvantittuneita, eli koostuvat pienimmistä diskreeteistä "Planckin" pituuksista, ajoista ja annoksista. Elektronit ja muut hiukkaset ovat identtisiä samanlaisten hiukkasten kanssa ja niillä on täsmällinen rakenne.
Voiko tämä pitää paikkansa, eikö eksakti rakenne tarkoita samaa kuin absoluuttinen? Eikö tilastollisuus ja suhteellisuus maailman perusominaisuuksina olekaan täysin varmaa?
Lainaus ajatuksesta:
"Deterministinen kvanttiteoria on fatalistinen teoria, eli jo alkuräjähdyksen singulariteetissa oli määrätty miten järjestelmä, eli universumi tulee kehittymään eksaktisti syy-seuraussuhteiden verkkona. Jos halutaan taaksepäin, alkuräjähdystä ennen oli ehkä edellisen universumisukupolven mustan aukon singulariteetti, joka oli siis samalla tämän universumimme alkuräjähdyksen singulariteetti, eli sama determinismi toimi silloinkin. Tai sitten meidän universumimme alkuräjähdyksen singulariteetti oli se ensimmäinen, eikä sen syytä voida enää laittaa (ehkä) determinismin piikkiin, mikä sen sitten synnyttikin.
Evoluutio ja jokaisen elollisen kaikki tapahtumat ja jokaisen olennon ajatukset ja teot ovat siis yhden deterministisen syy-seurausketjun tulosta, jolle ei ole vaihtoehtoa. Teoille ei siis ole vaihtoehtoa, joten turha surra mitä tuli tehdyksi. Ja kaikki on kiinni luonnon perusmittakaavan hiukkasten, eli kvanttien vuorovaikutuksista.
Miksi se olisi mieletön ajatus? Onko elämässäsi jotain jonka pitäisi rikkoa fysikaalisia luonnonlakeja? Etkö sinäkin tee suunnilleen kaiken ulkoisten vuorovaikutusten seurauksena, mikä ei sitten ole pääsi sisällä tapahtuvaa vuorovaikutusta? Kirjoitat tännekin näiden viestien aiheuttaman vuorovaikutuksen takia. Aivosi sisäinen rakenne käsittelee tietoa, mutta sekin fysikaalisten muutosten muodossa. Olet tosin tuo tietoinen kokija, mutta se kokija ei tuo tähän mitään uutta tai sattumaa joka muuttaisi fyysisten tapahtumien ketjua, vaan vain kokee luonnonlakien aiheuttamassa muutosketjussa.
Vähän kuin kaatuvien dominojen ketju."
http://www.tiede.fi/keskustelut/kemia-fysiikka-ja-matematiikka-f3/deterministinen-kvanttiteoria-t21991.html
Deterministinen kvanttiteoria
Mitä mieltä te olette jos kaiken todennäköisyyden vastaisesti tuo täälläkin mainittu deterministinen kvanttiteoria oikeasti kehitettäisiin, jossa kvantti-ilmiöt ja kaikki muukin fysiikassa voitaisiin selittää täysin puhtaalla determinismillä ja mekanistisen kausalismin avulla. Olisiko sillä mielestänne merkitystä elämänhaluunne tai ihmiskunnan moraaliin?
Vapaa tahto osoittautuisi illuusioksi jne. Kaikki tapahtuminen olisi siis kiinnitetty, jopa ajatukset ja teot. Fatalismia parhaimmillaan. Olisiko tälläinen vaarallista tietoa ihmiskunnalle?
Luonnontieteiden ehkä merkittävin yksittäinen saavutus on atomin keksiminen. Ainetta ei voida jakaa osiinsa loputtomiin. Atomin idea viittaa siihen, että maailmassa on olemassa yksi erikoisasemassa oleva mittakaava eli atomin mittakaava. Nykyään fyysikot uskovat, että kaikki luonnonilmiöt syntyvät kvanttitason ilmiöistä. Kaikki luonnonilmiöt siis tulevat yhden mittakaavan tasolta eli kvantti-ilmiöiden mittakaavasta. Mittakaava liittyy avaruuteen.
Mitä on tyhjä tila eli avaruus? Millaisia ovat tyhjän avaruuden rakenne ja ominaisuudet? Onko olemassa pienin jakamaton pituus? Yhden erikoisasemassa olevan mittakaavan olemassaolo viittaa tyhjän avaruuden rakeisuuteen eli solurakenteiseen avaruuteen. Silloin avaruus voidaan kuvata yksikkövektoreilla, jotka virittävät kyseiset solut. Tällainen avaruus on absoluuttinen, mutta ei sama kuin Newtonin absoluuttinen avaruus. Tyhjää avaruutta ei ole mahdollista havaita suoraan, mutta sen rakennetta on mahdollista tutkia teoreettisesti. Kun käytetty avaruusmalli on solurakenteinen, monet arkijärjen vastaiset kvantti-ilmiöt voidaan ymmärtää eli tulkita uudella tavalla.
D-teoriaa voidaan pitää kvanttimekaniikan uutena tulkintana, joka perustuu avaruuden rakenteen määrittelevään hypoteesiin. Voidaan osoittaa, että ns. lokaalit piilomuuttujateoriat ovat mahdollisia, kun ne käyttävät ko. hypoteesia. Solurakenteinen avaruus on D-teorian mukaan absoluuttinen ja tuottaa ns. Lorentzin muunnosyhtälöt, joihin Suhteellisuusteoria puolestaan perustuu. Kuinka klassisen maailman ilmiöt syntyvät absoluuttisen avaruuden kvantti-ilmiöistä? Avaruusmalli vastaa osaltaan myös tähän kysymykseen.
Kun matematiikka soveltuu hyvin luonnonilmiöiden kuvaamiseen, on kattavan fysikaalisen teorian kuvattava myös matematiikan perusteet kuten esim. lukujoukkojen syntyminen. Avaruus on myös matemaattinen käsite ja avaruus yhdistää fysikaalisen maailman ja siinä syntyvän matematiikan toisiinsa.
Kvanttimekaniikkaa on yritetty tulkita jo yli 70 vuotta eikä tyydyttävää tulkintaa ole löytynyt. Havaitsijan tietoisuus on näyttänyt olevan osa mittausprosessia ja siitä on kirjoitettu paljon tarpeetonta. Solurakenteinen avaruusmalli antaa uuden näkökulman tietoisuuden merkitykseen kvanttimekaniikassa. Myös toinen tulkintaan liittyvä asia, ei-lokaalisuus, selviää avaruusmallin ja Bellin epäyhtälön rikkoutumisen avulla ja on samalla vahva näyttö mallin oikeellisuudesta. Kolmas tulkintaan liittyvä asia on hiukkasen aaltofunktio, joka on kvanttimekaniikassa matemaattinen abstraktio. Sillä on D-teoriassa suora yhteys absoluuttiseen avaruuteen, joka ei rakenteensa vuoksi ole makroskooppiselle havaitsijalle yksikäsitteinen. Silloin esim. havaitsemattoman vapaan hiukkasen paikkakaan ei ole yksikäsitteinen. Mittaus muuttaa asian antamalla hiukkaselle paikan lineaarisessa yksikäsitteisessä havaintoavaruudessa eli romahduttamalla hiukkkasen aaltofunktion.
Kvanttifysiikan Standardimallissa erilaiset symmetria-avaruuksien rotaatiot eli kierrot ovat keskeisiä asioita, samoin ns. mittaperiaate. Rotaatiot ja mittaperiaate liittyvät suoraan solurakenteisen avaruuden ominaisuuksiin.
Lopulta jää jäljelle vaatimaton kysymys "Mitä kaikki on?". Voidaan osoittaa, että kysymykseen ei ole mahdollista saada vastausta. Yksi abstraktio jää malliin aina jäljelle. Mutta vain yksi.
Tiedostot:
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_1.pdf
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_2.pdf
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_3.pdf
tai
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_1.ppt
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_2.ppt
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_3.ppt
Pekka Virtanen
Kolmas kvantisointi ei ole teoria, vaan se on lisäys kvanttimekaniikkaan, joka jo sisältää kaksi kvantisointia. Teoriani on nimeltään D-teoria ja olen sen itse kehittänyt Standardimallin ja Suhteellisuusteorian pohjalta. Teoria perustuu yhteen avaruuden rakenteen määrittelevään hypoteesiin ja tietysti geometriaan.
Aihe antanee paljonkin keskustelunaihetta, niille jotka ovat perehtyneet kvanttimekaniikkaan ja sen tulkintoihin.
Kun et löytänyt vastausta kysymykseesi "Miten kolmas kvantisointi sopii yhteen hiukkasfysiikan standardimallin kanssa?", niin kopioin linkin takaa seuraavat rivit:
D-teorian suhde Standardimalliin
D-teorian ymmärtäminen ei vaadi kvanttimekaniikan Standardimallin syvällistä tuntemusta.
Standardimallin yhtenä perustana on aaltofunktio ja sen vaiheen globaali ja lokaali invarianssi eli ns. mittaperiaate. Globaalin mittaperiaatteen mukaan järjestelmän aaltofunktion vaihe voidaan muuttaa kaikissa avaruuden ja ajan pisteissä vain yhdellä kertaa ja samalla määrällä. Standardimalli ei esitä aaltofunktiolle mitään fysikaalista merkitystä. D-teoria kertoo geometrisesti avaruusmallinsa avulla, mitä aaltofunktio ja sen vaihe ovat ja mistä mittaperiaate syntyy. Mittaperiaatteen kehittäjät pitivät mittaperiaatetta eli vaiheen globaalia invarianssia Einsteinin suhteelllisuusperiaatteen vastaisena, mutta D-teoria osoittaa, että mittaperiaate on sitä vain näennäisesti. Mittaperiaatetta sovelletaan D-teorian avaruusmallissa sähkömagnetismin ja gravitaation kuvauksessa.
Toinen Standardimallin perusta ovat symmetriaryhmien U(1), SU(2) ja SU(3) erilaiset rotaatiot eli kierrot. D-teoria osoittaa toistaiseksi ryhmien U(1) ja SU(2) osalta näiden ryhmien merkityksen sähkömagneettisessa vuorovaikutuksessa sekä syyn siihen, miksi rotaatiot ovat niin merkittäviä kvanttimekaniikassa. SU(2)-rotaatioryhmän ominaisuuksia sovelletaan spin-½-hiukkasten geometrisessa kuvauksessa yhdessä abstraktin isospin-avaruuden kanssa.
Standardimallin mukaan energia ja kentät ovat kvantittuneita. D-teorian mukaan myös avaruuden suunnat ja pituudet sekä myös aika ovat kvantittuneet. Aika on Standardimallissa parametri eikä malli selitä ajan olemusta tai ominaisuuksia. D-teorian avaruusmalli kuvaa ajan olemuksen ja ominaisuudet kvantti-ilmiöiden tasolta.
Standardimalli sisältää käsitteet ”sattuma” ja ”todennäköisyys”, mutta D-teoria ei. Maailma näyttää D-teorian mukaan täysin deterministiseltä.
Standardimalli ei esitä toistaiseksi mitään testattua mallia gravitaatiolle ja siten kvanttimekaniikkaa ja gravitaatiota ei ole kyetty siinä yhdistämään. D-teoria kuitenkin esittää mallin gravitaation yhdistämiseksi kvanttimekaniikkaan. Malli kuvaa gravitaatiokentän syntymisen hiukkasmallin avulla ja kolmen perussuureen eli ajan, pituuden ja massan käyttäytymisen gravitaatiokentässä.
Standardimalli ei auta vähääkään tulkitsemaan kvanttimekaniikan mittausongelmaa, aaltofunktion romahtamista mittauksessa tai esimerkiksi kvanttikorrelaatioon liittyvää ei-lokaalisuutta eli ns. aavemaista kaukovaikutusta. Fyysikot kiistelevät, onko maailma ei-lokaali tai epädeterministinen tai molempia. D-teoria esittää tulkinnan ja selityksen näille fyysikoita jo kauan askarruttaneille kysymyksille.
Avaruuden kvantisointi puuttuu Standardimallista, mutta on keskeinen asia D-teoriassa. Fysiikassa on aikaisemmin kvantisoitu energia, hiukkaset ja kentät. Seuraavaksi kvantisoidaan avaruus. Kun ajatellaan Standardimallista poiketen, että avaruus on solurakenteinen, törmätään monien mielestä ongelmaan. Avaruus näyttää olevan samanlainen kaikissa suunnissa eli avaruus on isotrooppinen. Kuinka avaruus silloin voisi olla solurakenteinen? Vastaus saadaan, kun määritellään avaruuden rakenne ja materia tietyllä tavalla. Määritellään siis solurakenteinen avaruus tavalla, joka saa sen näyttämään isotrooppiselta makrosooppisessa mittakaavassa. Tämä määrittely johtaa mm. kvantti-ilmiöiden käsittelyyn aivan uudella geometriaan perustuvalla tavalla. Samalla määrittely on teorian hypoteesi.
Pekka Virtanen
Kolmas kvantisointi ei ole teoria, vaan se on lisäys kvanttimekaniikkaan, joka jo sisältää kaksi kvantisointia. Teoriani on nimeltään D-teoria ja olen sen itse kehittänyt Standardimallin ja Suhteellisuusteorian pohjalta. Teoria perustuu yhteen avaruuden rakenteen määrittelevään hypoteesiin ja tietysti geometriaan.
Aihe antanee paljonkin keskustelunaihetta, niille jotka ovat perehtyneet kvanttimekaniikkaan ja sen tulkintoihin.
Kun et löytänyt vastausta kysymykseesi "Miten kolmas kvantisointi sopii yhteen hiukkasfysiikan standardimallin kanssa?", niin kopioin linkin takaa seuraavat rivit:
D-teorian suhde Standardimalliin
D-teorian ymmärtäminen ei vaadi kvanttimekaniikan Standardimallin syvällistä tuntemusta.
Standardimallin yhtenä perustana on aaltofunktio ja sen vaiheen globaali ja lokaali invarianssi eli ns. mittaperiaate. Globaalin mittaperiaatteen mukaan järjestelmän aaltofunktion vaihe voidaan muuttaa kaikissa avaruuden ja ajan pisteissä vain yhdellä kertaa ja samalla määrällä. Standardimalli ei esitä aaltofunktiolle mitään fysikaalista merkitystä. D-teoria kertoo geometrisesti avaruusmallinsa avulla, mitä aaltofunktio ja sen vaihe ovat ja mistä mittaperiaate syntyy. Mittaperiaatteen kehittäjät pitivät mittaperiaatetta eli vaiheen globaalia invarianssia Einsteinin suhteelllisuusperiaatteen vastaisena, mutta D-teoria osoittaa, että mittaperiaate on sitä vain näennäisesti. Mittaperiaatetta sovelletaan D-teorian avaruusmallissa sähkömagnetismin ja gravitaation kuvauksessa.
Toinen Standardimallin perusta ovat symmetriaryhmien U(1), SU(2) ja SU(3) erilaiset rotaatiot eli kierrot. D-teoria osoittaa toistaiseksi ryhmien U(1) ja SU(2) osalta näiden ryhmien merkityksen sähkömagneettisessa vuorovaikutuksessa sekä syyn siihen, miksi rotaatiot ovat niin merkittäviä kvanttimekaniikassa. SU(2)-rotaatioryhmän ominaisuuksia sovelletaan spin-½-hiukkasten geometrisessa kuvauksessa yhdessä abstraktin isospin-avaruuden kanssa.
Standardimallin mukaan energia ja kentät ovat kvantittuneita. D-teorian mukaan myös avaruuden suunnat ja pituudet sekä myös aika ovat kvantittuneet. Aika on Standardimallissa parametri eikä malli selitä ajan olemusta tai ominaisuuksia. D-teorian avaruusmalli kuvaa ajan olemuksen ja ominaisuudet kvantti-ilmiöiden tasolta.
Standardimalli sisältää käsitteet ”sattuma” ja ”todennäköisyys”, mutta D-teoria ei. Maailma näyttää D-teorian mukaan täysin deterministiseltä.
Standardimalli ei esitä toistaiseksi mitään testattua mallia gravitaatiolle ja siten kvanttimekaniikkaa ja gravitaatiota ei ole kyetty siinä yhdistämään. D-teoria kuitenkin esittää mallin gravitaation yhdistämiseksi kvanttimekaniikkaan. Malli kuvaa gravitaatiokentän syntymisen hiukkasmallin avulla ja kolmen perussuureen eli ajan, pituuden ja massan käyttäytymisen gravitaatiokentässä.
Standardimalli ei auta vähääkään tulkitsemaan kvanttimekaniikan mittausongelmaa, aaltofunktion romahtamista mittauksessa tai esimerkiksi kvanttikorrelaatioon liittyvää ei-lokaalisuutta eli ns. aavemaista kaukovaikutusta. Fyysikot kiistelevät, onko maailma ei-lokaali tai epädeterministinen tai molempia. D-teoria esittää tulkinnan ja selityksen näille fyysikoita jo kauan askarruttaneille kysymyksille.
Avaruuden kvantisointi puuttuu Standardimallista, mutta on keskeinen asia D-teoriassa. Fysiikassa on aikaisemmin kvantisoitu energia, hiukkaset ja kentät. Seuraavaksi kvantisoidaan avaruus. Kun ajatellaan Standardimallista poiketen, että avaruus on solurakenteinen, törmätään monien mielestä ongelmaan. Avaruus näyttää olevan samanlainen kaikissa suunnissa eli avaruus on isotrooppinen. Kuinka avaruus silloin voisi olla solurakenteinen? Vastaus saadaan, kun määritellään avaruuden rakenne ja materia tietyllä tavalla. Määritellään siis solurakenteinen avaruus tavalla, joka saa sen näyttämään isotrooppiselta makrosooppisessa mittakaavassa. Tämä määrittely johtaa mm. kvantti-ilmiöiden käsittelyyn aivan uudella geometriaan perustuvalla tavalla. Samalla määrittely on teorian hypoteesi.
Pekka Virtanen
Eksakti tieteenlaji on jälkiviisaus!!!
Mutta eihän tulevaisuus tällaisessa tilanteessakaan olisi tarkasti ennustettavissa kuin tietämällä koko sitä edeltävä historia. Ja eipä sitä tähän mennessä ole pystytty täysin mittaamaan, joten vähintäänkin episteemisesti epädeterministisessä maailmankaikkeudessa elämme joka tapauksessa.
"D-teoriaa voidaan pitää kvanttimekaniikan uutena tulkintana, joka perustuu avaruuden rakenteen määrittelevään hypoteesiin. Voidaan osoittaa, että ns. lokaalit piilomuuttujateoriat ovat mahdollisia, kun ne käyttävät ko. hypoteesia. Solurakenteinen avaruus on D-teorian mukaan absoluuttinen ja tuottaa ns. Lorentzin muunnosyhtälöt, joihin Suhteellisuusteoria puolestaan perustuu."
Teen varmaan virheen kun vastaan, mutta tässä on muutama ristiriita:
- Jos teoria on kvanttimekaniikan *tulkinta* ja koska kvanttimekaniikassa piilomuuttujateoriat ovat mahdottomia, ei tämä teoria voi auttaa tähän mitenkään.
- Jos avaruus on absoluuttinen, saadaan Galilein muunnos. Jos se ei ole absoluuttinen, saadaan Lorenzin muunnos. Tai sitten meillä on vaan eri määritelmä absoluuttisuudelle. Mikä sinun määritelmäsi on?
"Kvanttimekaniikkaa on yritetty tulkita jo yli 70 vuotta eikä tyydyttävää tulkintaa ole löytynyt."
Tulkitseminen on lähinnä populaarikirjallisuuden ja pseudotieteen heiniä. Kvanttimekaniikka voidaan käyttää ihan hyvin millä tahansa tulkinnalla.
Onko muka Bohmin kvanttipotentiaali eli ohjausaaltohypoteesi todistettu virheelliseksi???
Newtonin avaruus on vain yksi tapa määritellä absoluuttinen avaruus. En käytä sitä, Se tietysti johtaa mainitsemaasi Galilein muunnokseen.
Tietenkään piilomuuttujateoriat eivät ole mahdottomia. Kurt Gödelin mukaan niiden mahdottomuutta ei ole mahdollista todistaa.
Tietenkin kvanttimekaniika toimii! Mistä sitten johtunee, että kaikki haluavat tulkita sitä. Kun kelvollista tulkintaa ei ole kyetty löytämään, on tullut tarve lakaista ongelma maton alle väittämällä, että tulkinta ei ole fysikkaa.
Pekka
Voihan se olla eksakti omien lakiensa puitteissa. Toki nämä lait matematiikalla esitettynä olisivat tilastollisia ja välttämättä eivät silläkään matematiikalla eksatisti esitettävissä olevia. Kyllähän stokastiikka/tilastomallit sinänsä voivat olla eksakteja. Joka tapauksessa kyllä ne "oikeat" lait voivat silti olla eksakteja - tai siis ovat ihan määritelmän perusteella. Toki esimerkiksi aika-, avaruus- ja energiakäsitteet sitovat tuon hieman nykyiseen maailman matemaattiseen malliin, mutta onhan niihin ennenkin sallittu pieniä korjauksia (vrt. Newtoninlainen ja Einsteinilainen aika, avaruus ja energia).
mikä on sun "eksakti"
Kaiken voi tarvittaessa selittää ja olettaa miksi vaan.
Eksakti on esimerkiksi sellainen maailma, jossa atomin fysikaalinen toiminta on selitettävissä tyhjentävästi. Siis dynaamisena automaattina.