Niinkuin

Leppälintu on käen pääisäntälaji Suomessa. Käki munii leppälinnun pesään leppälinnun munia suuremman munan, jota osa leppälinnuista sitten hautoo kuin omaansa. Osa leppälinnuista kuitenkin tunnistaa käen munan eikä haudo sitä. Leppälintu oppii luultavasti tulevaisuudessa tunnistamaan käen munan. Näin on käynyt jo pajulinnun kohdalla, sillä pajulintu hylkää pesänsä lähes poikkeuksetta, jos käki on sen pesään muninut.

päätä puistellen ed. kirjoitti:

Leppälintu on käen pääisäntälaji Suomessa. Käki munii leppälinnun pesään leppälinnun munia suuremman munan, jota osa leppälinnuista sitten hautoo kuin omaansa. Osa leppälinnuista kuitenkin tunnistaa käen munan eikä haudo sitä. Leppälintu oppii luultavasti tulevaisuudessa tunnistamaan käen munan. Näin on käynyt jo pajulinnun kohdalla, sillä pajulintu hylkää pesänsä lähes poikkeuksetta, jos käki on sen pesään muninut.

Lue lisää

Hyvä leppälintu! Käki on törkeä. Pahaa aavistamattomat sirkuttajat tekevät kaikkensa, että tämä loinen kasvaisi isoksi ja voimakkaaksi jatkaakseen taas tätä kiertokulkua. Mikä merkitys käellä oikeastaan on? Haluaako joku asiasta tietävä etsiä vastausta tähän? Kaikella on tarkoituksensa kuitenkin.

No johan kirvoitti lintufaktat jonkun mieliin... Ei vaikuta kuitenkaan mitenkään mun mielipiteisiin ja tunteisiin häneen liityen...Jos se oli tässä tarkoitus?

:::::::::: kirjoitti:

Hyvä leppälintu! Käki on törkeä. Pahaa aavistamattomat sirkuttajat tekevät kaikkensa, että tämä loinen kasvaisi isoksi ja voimakkaaksi jatkaakseen taas tätä kiertokulkua. Mikä merkitys käellä oikeastaan on? Haluaako joku asiasta tietävä etsiä vastausta tähän? Kaikella on tarkoituksensa kuitenkin.

Lue lisää

Käki edellyttää loiseltaan muutamia perusominaisuuksia. 1) isäntälajin on ruokittava poikasiaan sopivalla ravinnolla. Koska käki itse syö karvaisia hyönteistoukkia on isäntälinnunkin tarjottava käen poikaselle hyönteisravintoa. Näin ollen esimerkiksi siemenravintoa käyttävät pikkulinnut, kuten hemppo, eivät sovellu käen isännäksi. 2) Käellä pitää olla mahdollisuus munia isäntälinnun pesään. Kaikkein pieniaukkoisimmissa koloissa pesivät linnut jäävät näin loisittavien lajien ulkopuolelle (esim. talitiainen. 1). Kottarainen on käelle sopimattomien lajien listalla, silti se omaa varsin suuren hylkäämisprosentin. Aikaisemminhan mainittiin siitä, että munien tunnistaminen on kehittynyt vain lajeille, jotka kuuluvat loisinnan piiriin. Kottaraisella onkin lajinsisäistä pesäloisintaa.

Koska käen loisima lintu menettää koko sen hetkisen lisääntymispanoksensa ja joutuu käyttämään suuren määrän resursseja täysin turhaan on ymmärrettävää, että evoluution myötä linnuille on kehittynyt keinoja välttää käen loisimisyritykset. Tässä vaiheessa kiinnitetään huomiota lähes yksinomaan muniin.

Kun linnut ovat oppineet tunnistamaan käen munat (tai omat munansa) on käki puolestaan kehittänyt entistä paremmin isäntälinnun munia matkivia munia. Tietyssä pisteessä käki kuitenkin todennäköisesti häviää kilpajuoksun ja kyseinen käkirotu häviää paikallisesti tai siirtyy uuteen isäntälajiin.

Käen munia on löydetty yli 120 lintulajin pesistä, mutta vain noin 20 lajia on säännöllisen loisinnan piirissä. Suomessa käen isäntälinnuiksi on joutunut 38 lajia. Yleisimmät lajit ovat runsausjärjestyksessä: leppälintu, västäräkki ja harmaasieppo. Englannissa vastaavat lajit ovat: niittykirvinen, rytikerttunen ja rautiainen.

Kukin naaraskäki munii vain yhden lajin pesiin. Näin muodostuu rotuja, jotka loisivat vain tietyllä isäntälajilla. Munat ovat usein hyvin samankaltaisia kuin isäntälinnun munat, tosin hieman suurempia. Käkinaaras tuottaa noin kymmenen munaa yhden pesimäkauden aikana.

Käki seurailee uhrinsa pesimäpuuhia ja munii oman munansa normaalisti ennen isäntälinnun haudonnan aloittamista, kuitenkin niin, että muninta on jo käynnissä. Naaras käki poistaa tavallisesti yhden isäntälinnun munista muniessaan omansa. Käki munii vain yhden munan kuhunkin pesään.

Miksi Käkinaaras poistaa yhden munan isäntälinnun pesästä? Nopeasti ajateltuna syy on varmasti siinä, ettei huijaus paljastuisi isäntälinnuille niin helposti - eli pesään ei ole ilmestynyt uusia munia. On kuitenkin todettu, että linnut pyrkivät munimaan optimaalisen suuruisia pesyeitä. Tässä rajoittavana tekijänä ei välttämättä ole emolintujen kyky tarjota riittävästi ravintoa kuoriutuville poikasille ja sitä paitsi käkihän olisi joka tapauksessa ainoa ruokittava (käen poikanen poistaa muut poikaset tai munat pesästä kuoriuduttuaan). Merkittäväksi tekijäksi saattaa muodostua haudontamenestys.

Räkättirastaalla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että luonnollista suuremmissa pesyeissä haudontamenestys oli huonompi kuin manipuloimattomissa pesissä. Näin käki turvaisi munansa onnistuneen haudonnan poistamalla isäntälinnun munan pesästä. Lisäksi linnut todennäköisesti eivät pysty hahmottamaan ylimääräisiä munia lukumäärän vaan niiden pinta-alan perusteella.

Käen munat ovat paitsi väritykseltään, myös kooltaan hyvin lähellä loisittavien lajien munia. Käki munii munia, jotka ovat vain 2,4% sen ruumiin painosta. Mikään muu saman kokoinen lintu ei muni yhtä pieniä munia. Toisaalta käen munat ovat hieman suurempia, kuin sen yleisimpien isäntälajien. Tämä saattaa johtua jo pelkästään fysiologisista rajoituksista, eli käen kokoinen lintu ei enää yksinkertaisesti pysty kehittymään pienemmästä munasta.

Käen munien kuori on myös huomattavasti kovempi, kuin sen isäntien. Tämän arvellaan johtuvan siitä, että muna olisi suojassa mahdollisilta kolhuilta tai isäntälinnun väkivaltaisilta nokkimisyrityksiltä.
Käen munan haudonta-aika on lyhyt, vain noin 14 vrk, näin ollen käenpoikanen kuoriutuu normaalisti ennen isäntälinnun poikasia.

Kuoriuduttuaan loispoika työntää muut munat tai poikaset pesästä ja saa näin emojen jakamattoman huomion. Emolinnut eivät juuri ihmettele outoa tulokasta, vaan kantavat ruokaa ylisuurten ärsykkeiden (keltareunainen massiivinen kita) voimasta käkinuorukaiselle. Käen poikanen viipyy pesässä 8-20 vrk, minkä jälkeen kasvattivanhemmat ruokkivat sitä vielä noin kolme viikkoa. Pesäpoikasaikanaan käki leimautuu isäntälajiinsa ja näin se osaa taysikasvuisenakin etsiä oikean lajin pesiä.

Ei vielä löytynyt selitystä käen oudolle käytökselle...

kiinnostunut--- kirjoitti:

Käki edellyttää loiseltaan muutamia perusominaisuuksia. 1) isäntälajin on ruokittava poikasiaan sopivalla ravinnolla. Koska käki itse syö karvaisia hyönteistoukkia on isäntälinnunkin tarjottava käen poikaselle hyönteisravintoa. Näin ollen esimerkiksi siemenravintoa käyttävät pikkulinnut, kuten hemppo, eivät sovellu käen isännäksi. 2) Käellä pitää olla mahdollisuus munia isäntälinnun pesään. Kaikkein pieniaukkoisimmissa koloissa pesivät linnut jäävät näin loisittavien lajien ulkopuolelle (esim. talitiainen. 1). Kottarainen on käelle sopimattomien lajien listalla, silti se omaa varsin suuren hylkäämisprosentin. Aikaisemminhan mainittiin siitä, että munien tunnistaminen on kehittynyt vain lajeille, jotka kuuluvat loisinnan piiriin. Kottaraisella onkin lajinsisäistä pesäloisintaa.

Koska käen loisima lintu menettää koko sen hetkisen lisääntymispanoksensa ja joutuu käyttämään suuren määrän resursseja täysin turhaan on ymmärrettävää, että evoluution myötä linnuille on kehittynyt keinoja välttää käen loisimisyritykset. Tässä vaiheessa kiinnitetään huomiota lähes yksinomaan muniin.

Kun linnut ovat oppineet tunnistamaan käen munat (tai omat munansa) on käki puolestaan kehittänyt entistä paremmin isäntälinnun munia matkivia munia. Tietyssä pisteessä käki kuitenkin todennäköisesti häviää kilpajuoksun ja kyseinen käkirotu häviää paikallisesti tai siirtyy uuteen isäntälajiin.

Käen munia on löydetty yli 120 lintulajin pesistä, mutta vain noin 20 lajia on säännöllisen loisinnan piirissä. Suomessa käen isäntälinnuiksi on joutunut 38 lajia. Yleisimmät lajit ovat runsausjärjestyksessä: leppälintu, västäräkki ja harmaasieppo. Englannissa vastaavat lajit ovat: niittykirvinen, rytikerttunen ja rautiainen.

Kukin naaraskäki munii vain yhden lajin pesiin. Näin muodostuu rotuja, jotka loisivat vain tietyllä isäntälajilla. Munat ovat usein hyvin samankaltaisia kuin isäntälinnun munat, tosin hieman suurempia. Käkinaaras tuottaa noin kymmenen munaa yhden pesimäkauden aikana.

Käki seurailee uhrinsa pesimäpuuhia ja munii oman munansa normaalisti ennen isäntälinnun haudonnan aloittamista, kuitenkin niin, että muninta on jo käynnissä. Naaras käki poistaa tavallisesti yhden isäntälinnun munista muniessaan omansa. Käki munii vain yhden munan kuhunkin pesään.

Miksi Käkinaaras poistaa yhden munan isäntälinnun pesästä? Nopeasti ajateltuna syy on varmasti siinä, ettei huijaus paljastuisi isäntälinnuille niin helposti - eli pesään ei ole ilmestynyt uusia munia. On kuitenkin todettu, että linnut pyrkivät munimaan optimaalisen suuruisia pesyeitä. Tässä rajoittavana tekijänä ei välttämättä ole emolintujen kyky tarjota riittävästi ravintoa kuoriutuville poikasille ja sitä paitsi käkihän olisi joka tapauksessa ainoa ruokittava (käen poikanen poistaa muut poikaset tai munat pesästä kuoriuduttuaan). Merkittäväksi tekijäksi saattaa muodostua haudontamenestys.

Räkättirastaalla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että luonnollista suuremmissa pesyeissä haudontamenestys oli huonompi kuin manipuloimattomissa pesissä. Näin käki turvaisi munansa onnistuneen haudonnan poistamalla isäntälinnun munan pesästä. Lisäksi linnut todennäköisesti eivät pysty hahmottamaan ylimääräisiä munia lukumäärän vaan niiden pinta-alan perusteella.

Käen munat ovat paitsi väritykseltään, myös kooltaan hyvin lähellä loisittavien lajien munia. Käki munii munia, jotka ovat vain 2,4% sen ruumiin painosta. Mikään muu saman kokoinen lintu ei muni yhtä pieniä munia. Toisaalta käen munat ovat hieman suurempia, kuin sen yleisimpien isäntälajien. Tämä saattaa johtua jo pelkästään fysiologisista rajoituksista, eli käen kokoinen lintu ei enää yksinkertaisesti pysty kehittymään pienemmästä munasta.

Käen munien kuori on myös huomattavasti kovempi, kuin sen isäntien. Tämän arvellaan johtuvan siitä, että muna olisi suojassa mahdollisilta kolhuilta tai isäntälinnun väkivaltaisilta nokkimisyrityksiltä.
Käen munan haudonta-aika on lyhyt, vain noin 14 vrk, näin ollen käenpoikanen kuoriutuu normaalisti ennen isäntälinnun poikasia.

Kuoriuduttuaan loispoika työntää muut munat tai poikaset pesästä ja saa näin emojen jakamattoman huomion. Emolinnut eivät juuri ihmettele outoa tulokasta, vaan kantavat ruokaa ylisuurten ärsykkeiden (keltareunainen massiivinen kita) voimasta käkinuorukaiselle. Käen poikanen viipyy pesässä 8-20 vrk, minkä jälkeen kasvattivanhemmat ruokkivat sitä vielä noin kolme viikkoa. Pesäpoikasaikanaan käki leimautuu isäntälajiinsa ja näin se osaa taysikasvuisenakin etsiä oikean lajin pesiä.

Ei vielä löytynyt selitystä käen oudolle käytökselle...

Lue lisää

Munien tunnistamiseen ja hylkäämiseen liittyy riski, jonka suuruus riippuu loisimisfrekvenssistä. Korkean loisimisfrekvenssin vallitessa linnun kannattaa huoletta hyljätä vähänkin epäilyttävän näköinen muna. Toisaalta linnun omien munienkin välillä on eroja ulkonäössä, joten varsinkin loisinnan ollessa vähäistä ei kannata turhanpäiten nakata kallisarvoisia muniaan metsään.
Linnun kannalta olisikin parempi, jos se oppisi tuntemaan muniensa kaikki variaatiot, kuin perustaa laadunvalvontansa vain ensin munimaansa munaan. Näin lintu tarvitsisi yhden pesimäkauden oppimisprosessiinsa. Näin vältyttäisiin ikäviltä omien munien hylkäyksiltä. Toisaalta käen vieraillessa ensipesyeessä saattaa tällainen ensipesyeen verran oppia kaipaava rastaskerttunen suosia käenmunaa jatkossakin.

Palaamme genetiikkaan, johon tietysti oppiminenkin täytyy jossain vaiheessa perustua. Oletan, että suuren loisimispaineen alla lintujen on kyettävä nopeaan ja täydelliseen käen tuhoamiseen, mikä edellyttää käen munien tunnistamista heti alkuunsa. Eli jo nuorilla linnuilla tulisi olla kyky eliminoida loinen. Tällöin päädytään suoraan geneettiseen munantunnistukseen, jossa lintu sisäsyntyisesti tulkitsee pesässään olevia munia. Omien munien hylkäystä saattaa tapahtua, mutta riski joutua loisituksi on suurempi. Alhaisen loisimispaineen alla voi olla tarkoituksenmukaisempaa hioa oppimisen avulla munantunnistustaan ja näin välttyä omien munien tuhoamiselta. Käki saattaa päästä helpommin loisimaan, mutta toisaalta turhia hylkäyksiä ei tule.

Oppia ikä kaikki?

Tutkijat ovat hyvin pitkälle olettaneet, että isäntälinnun kyky hylätä käen muna perustuu geneettisesti jälkeläisiin siirtyvään ominaisuuteen. Tästä on helppo rakentaa kaunis evolutiivinen kilpajuoksu tarina, jossa käet munivat yhä kauniimpia jäljitelmiä ja isännät hylkäävät yhä herkemmin väärät munat.

Japanilaiset Rastaskerttuset eivät aivan suoraan asetu teorian taakse.
Rastaskerttusilla nimittäin nuoretlinnut eivät hylkää käenmunaa yhtä helposti, kuin vanhemmat linnut . Näin ollen käki voisi loisia kokemattomien nuorten lintujen pesissä, vaikka populaatio muutoin koostuisikin hylkääjistä. Syntyisi evolutiivinen tasapaino. Olettamus on siinä, että nuori lintu tarvitsee aikaa oppiakseen tunnistamaan munansa. Ja näin tapahtuu todennäköisesti ensimmäisen lisääntymiskauden aikana.

lähde: wikipedia

ei vieläkään kirjoitti:

Munien tunnistamiseen ja hylkäämiseen liittyy riski, jonka suuruus riippuu loisimisfrekvenssistä. Korkean loisimisfrekvenssin vallitessa linnun kannattaa huoletta hyljätä vähänkin epäilyttävän näköinen muna. Toisaalta linnun omien munienkin välillä on eroja ulkonäössä, joten varsinkin loisinnan ollessa vähäistä ei kannata turhanpäiten nakata kallisarvoisia muniaan metsään.
Linnun kannalta olisikin parempi, jos se oppisi tuntemaan muniensa kaikki variaatiot, kuin perustaa laadunvalvontansa vain ensin munimaansa munaan. Näin lintu tarvitsisi yhden pesimäkauden oppimisprosessiinsa. Näin vältyttäisiin ikäviltä omien munien hylkäyksiltä. Toisaalta käen vieraillessa ensipesyeessä saattaa tällainen ensipesyeen verran oppia kaipaava rastaskerttunen suosia käenmunaa jatkossakin.

Palaamme genetiikkaan, johon tietysti oppiminenkin täytyy jossain vaiheessa perustua. Oletan, että suuren loisimispaineen alla lintujen on kyettävä nopeaan ja täydelliseen käen tuhoamiseen, mikä edellyttää käen munien tunnistamista heti alkuunsa. Eli jo nuorilla linnuilla tulisi olla kyky eliminoida loinen. Tällöin päädytään suoraan geneettiseen munantunnistukseen, jossa lintu sisäsyntyisesti tulkitsee pesässään olevia munia. Omien munien hylkäystä saattaa tapahtua, mutta riski joutua loisituksi on suurempi. Alhaisen loisimispaineen alla voi olla tarkoituksenmukaisempaa hioa oppimisen avulla munantunnistustaan ja näin välttyä omien munien tuhoamiselta. Käki saattaa päästä helpommin loisimaan, mutta toisaalta turhia hylkäyksiä ei tule.

Oppia ikä kaikki?

Tutkijat ovat hyvin pitkälle olettaneet, että isäntälinnun kyky hylätä käen muna perustuu geneettisesti jälkeläisiin siirtyvään ominaisuuteen. Tästä on helppo rakentaa kaunis evolutiivinen kilpajuoksu tarina, jossa käet munivat yhä kauniimpia jäljitelmiä ja isännät hylkäävät yhä herkemmin väärät munat.

Japanilaiset Rastaskerttuset eivät aivan suoraan asetu teorian taakse.
Rastaskerttusilla nimittäin nuoretlinnut eivät hylkää käenmunaa yhtä helposti, kuin vanhemmat linnut . Näin ollen käki voisi loisia kokemattomien nuorten lintujen pesissä, vaikka populaatio muutoin koostuisikin hylkääjistä. Syntyisi evolutiivinen tasapaino. Olettamus on siinä, että nuori lintu tarvitsee aikaa oppiakseen tunnistamaan munansa. Ja näin tapahtuu todennäköisesti ensimmäisen lisääntymiskauden aikana.

lähde: wikipedia

Lue lisää

Soveltaen keittiöpsykologiaa: äidin puute ajaa käen moiseen! Miksi äiti hylkää poikasensa?

ei vieläkään kirjoitti:

Munien tunnistamiseen ja hylkäämiseen liittyy riski, jonka suuruus riippuu loisimisfrekvenssistä. Korkean loisimisfrekvenssin vallitessa linnun kannattaa huoletta hyljätä vähänkin epäilyttävän näköinen muna. Toisaalta linnun omien munienkin välillä on eroja ulkonäössä, joten varsinkin loisinnan ollessa vähäistä ei kannata turhanpäiten nakata kallisarvoisia muniaan metsään.
Linnun kannalta olisikin parempi, jos se oppisi tuntemaan muniensa kaikki variaatiot, kuin perustaa laadunvalvontansa vain ensin munimaansa munaan. Näin lintu tarvitsisi yhden pesimäkauden oppimisprosessiinsa. Näin vältyttäisiin ikäviltä omien munien hylkäyksiltä. Toisaalta käen vieraillessa ensipesyeessä saattaa tällainen ensipesyeen verran oppia kaipaava rastaskerttunen suosia käenmunaa jatkossakin.

Palaamme genetiikkaan, johon tietysti oppiminenkin täytyy jossain vaiheessa perustua. Oletan, että suuren loisimispaineen alla lintujen on kyettävä nopeaan ja täydelliseen käen tuhoamiseen, mikä edellyttää käen munien tunnistamista heti alkuunsa. Eli jo nuorilla linnuilla tulisi olla kyky eliminoida loinen. Tällöin päädytään suoraan geneettiseen munantunnistukseen, jossa lintu sisäsyntyisesti tulkitsee pesässään olevia munia. Omien munien hylkäystä saattaa tapahtua, mutta riski joutua loisituksi on suurempi. Alhaisen loisimispaineen alla voi olla tarkoituksenmukaisempaa hioa oppimisen avulla munantunnistustaan ja näin välttyä omien munien tuhoamiselta. Käki saattaa päästä helpommin loisimaan, mutta toisaalta turhia hylkäyksiä ei tule.

Oppia ikä kaikki?

Tutkijat ovat hyvin pitkälle olettaneet, että isäntälinnun kyky hylätä käen muna perustuu geneettisesti jälkeläisiin siirtyvään ominaisuuteen. Tästä on helppo rakentaa kaunis evolutiivinen kilpajuoksu tarina, jossa käet munivat yhä kauniimpia jäljitelmiä ja isännät hylkäävät yhä herkemmin väärät munat.

Japanilaiset Rastaskerttuset eivät aivan suoraan asetu teorian taakse.
Rastaskerttusilla nimittäin nuoretlinnut eivät hylkää käenmunaa yhtä helposti, kuin vanhemmat linnut . Näin ollen käki voisi loisia kokemattomien nuorten lintujen pesissä, vaikka populaatio muutoin koostuisikin hylkääjistä. Syntyisi evolutiivinen tasapaino. Olettamus on siinä, että nuori lintu tarvitsee aikaa oppiakseen tunnistamaan munansa. Ja näin tapahtuu todennäköisesti ensimmäisen lisääntymiskauden aikana.

lähde: wikipedia

Lue lisää

Miten käki osaa munia isäntälinnukseen valituiksi lintujen muistuttavien lintujen munia???? Kerranhan täällä vaan munitaan, luulisi. Ainakin jos käestä on kyse.

Kenellä nyt ei tunteita olis myös muita kohtaan? :-)