Ikuinen elämä sanoo esim. raamattu ja taitaa olla muitakin noita legendoja... Itse tosin mietin sen hieman eri tavalla. Kuoleman jälkeen siis paluu tiedottomuuteen, ajattomuuteen, tilaan jossa aika ei vaikuta eikä tunnu missään, sama olotila kun oli ennen syntymäämme. Nyt sitten menköön vaikkaa miljardi biljoonaa vuotta (ihan sama mikä aika) eteenpäin niin jossain kohtaa sitä väkisinkin syntyy uudelleen, ei välttämättä ihmisenä mutta siis jonain elämää aistivana ja todennäköisesti täysin erilaisessa ympäristössä. Ja kun ollaan tilassa missä mikään aika ei tunnu miltään, synnymme siis silmänräpäyksessä uudelleen samantien kuoleman jälkeen. Yhtä nopeasti kun synnyimme tähänkin maailmaan (alkuräjähdyksestä n. 14 mrd vuotta silmänräpäyksessä). Itsellä ainakaan noi miljardit vuodet ei tuntunu missään vaan synnyin HETI. Aika filosofiseksi menee mutta näin sen on oltava jatkossakin ja näin elämä on ikuinen. Toivottavasti joku tästä jotain ymmärsi:)
elämä on ikuinen
Sellastajoo
7441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä en kyllä muista mitään edellistä elämää, joten en ole sen elämiseen osallistunut millään tavalla. Syytä elämiseeni en tiedä, joten elämälläni ei voi olla varsinaista päämäärää (Paitsi tietysti jonkin aivopesuun erikoistuneen uskonnollisen lahkon mielestä).
Miten muka syntyy uudelleen?
No väitätkö että jos ryyppää pari niin että pari päivää jää välistä pois, ei ole mihinkään rähjäämisiin ja kapakkatappeluihin osallistunutkaan?
Ainakin oikeus täällä tuomitsee tappajan vaikka hän kuinka väittää ettei muista mitään.
Minkä takia aika ei voi olla sellainen ulottuvuus, joka ulottuu kaikkialle? Tarkoitan ajatusleikkiä, jossa me ei vaikuteta tässä ja nyt, vaan ikään kuin joka puolella? Eikö aika voi toimia samalla tavalla kuin tilaulottuvuudet? jnejnejne...
Tuo tiedottomuus kuoleman jälkeen on helpottava ajatus. Olen miettinyt näitä asioita paljon, mutta koskaan ei ole tullut omaan mieleen, että syntymä ja kuolema käyvät käsikädessä. Joten miksipäs ne eivät myös tuntuisi samalta. Eli ei miltään, tai ainakaan emme kykyne sitä muistamaan.
Uudelleen syntymän puolesta, en lähde paljon liputtamaan. Jos ihminen vaan keksii juuri tuollaisia teorioita, vain helpottaakseen kuoleman pelkoaan ja omaa tietämättömyyttään. Entä jos kaikki onkin vain niin yksinkertaista, että kun sydän pysähtyy, niin ei enää mitään. Ei ajatuksia, eikä uutta elämää.
Huoh, en tiedä mihin teoriaan sitä uskoisi.
eikös ole sanottu, ettei elävillä ja kuolleilla ole mitään eroa. ei lapset lapset, aina pitäisi jaksaa ajatella syvemmin eikä kuunnella egon jorinoita.
jos joku on löytänyt itselleen rauhan tuolla tavalla.itse olen nyt nelisen viikkoa elänyt enempi vähempi kuolemanpelossa.en vaan voi tajuta että jonain päivänä minua ei ole.ei vaan iske tajuntaan!PELOTTAA!
tulee hetkiä kun en asiaa ajattele mutta sitten taas menee kylmäolo läpi kropan.
jollain tasolla uskon myös jälleensyntymiseen,eihän tämä voi päättyä tähän,mutta jossain pieni ääni väittää toista.onhan ihmiset pystyneet kertomaan todella tarkasti entistä elämistään,joten kai siinä jälleensyntymisessä jotain perää on.