Sain kimmokkeen lähteä Antares-jahtiin eilen illalla Tähdet ja Avaruus-lehden innoittamana. Ennen ei ole tullut ko tähteä nähtyä keskellä kesää Suomessa, joten ei kun bongaamaan, kun sääkin oli mainio ja taivas auki horisonttia myöten.
Lehdessä mainittiin ko. havainto haasteelliseksi, muttei mahdottomaksi. Olin apajilla tuossa yhdentoista jälkeen, jolloin Kuu oli etelässä noin 5 asteen korkeudella. Antares tuli kymmenen asteen päässä perästä ja oli etelässä reilun puolituntia myöhemmin n. 3 asteen korkeudella.
Tarkoitus oli saada kohde näkyviin mahdollisimman aikaisin, eli pienen kilpailun pistin pystyyn itseni kanssa. No hetihän se ei tullut tietenkään näkyviin, vaikka kohde olikin tuolloin jo noussut horisontin yläpuolelle. Taivas oli liian valoisa. Sitkeän tarkkailun tuloksena Antares ilmestyi kiikarin näkökenttään klo 23.43, jolloin se oli kutakuinkin etelässä ja korkeimmillaan. Tämän jälkeen kohde löytyikin sitten helposti, kun katsastin sitä vielä toisesta kohtaa kotimatkalla. Taivas oli tummunut tarpeeksi tuolloin, kun Antares oli jo laskemassa. Yhtenä ilmiönä jäi mieleen Antareksen voimakas tuikkiminen matalasta korkeudesta johtuen. Tähti välillä suorastaan hävisi näkymättömiin ja hetken päästä oli todella kirkas, hyvin selvästi punainen kohde vaalealla kesätaivaalla. Värikin vaihteli voimakkaasta punaisesta valkoiseen tuikkimisen tahdissa.
Yritin löytää punaisena leimahtelevan tähden vielä ilman kiikaria, mutta se ei varmuudella onnistunut. Joitakin häivähdyksiä, jotka oli, tai ei ollut itse kohde.
Ihan hauska pikku iltapuhde oli kyllä :)
Lehdessä mainittiin ko. havainto haasteelliseksi, muttei mahdottomaksi. Olin apajilla tuossa yhdentoista jälkeen, jolloin Kuu oli etelässä noin 5 asteen korkeudella. Antares tuli kymmenen asteen päässä perästä ja oli etelässä reilun puolituntia myöhemmin n. 3 asteen korkeudella.
Tarkoitus oli saada kohde näkyviin mahdollisimman aikaisin, eli pienen kilpailun pistin pystyyn itseni kanssa. No hetihän se ei tullut tietenkään näkyviin, vaikka kohde olikin tuolloin jo noussut horisontin yläpuolelle. Taivas oli liian valoisa. Sitkeän tarkkailun tuloksena Antares ilmestyi kiikarin näkökenttään klo 23.43, jolloin se oli kutakuinkin etelässä ja korkeimmillaan. Tämän jälkeen kohde löytyikin sitten helposti, kun katsastin sitä vielä toisesta kohtaa kotimatkalla. Taivas oli tummunut tarpeeksi tuolloin, kun Antares oli jo laskemassa. Yhtenä ilmiönä jäi mieleen Antareksen voimakas tuikkiminen matalasta korkeudesta johtuen. Tähti välillä suorastaan hävisi näkymättömiin ja hetken päästä oli todella kirkas, hyvin selvästi punainen kohde vaalealla kesätaivaalla. Värikin vaihteli voimakkaasta punaisesta valkoiseen tuikkimisen tahdissa.
Yritin löytää punaisena leimahtelevan tähden vielä ilman kiikaria, mutta se ei varmuudella onnistunut. Joitakin häivähdyksiä, jotka oli, tai ei ollut itse kohde.
Ihan hauska pikku iltapuhde oli kyllä :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Stellarium ohjelmalla saudi-arabian eteläpäästä käsin ja siellä se näkyy vähän ylempänä suurena punaisena pallona. En tiedä miten hyvin stellariumissa mittasuhteet pitää paikkansa, mutta hauska sillä on tutkia taivasta.("lähiavaruutta").
Kerrotko millä maantieteellisellä leveydellä tai millä paikkakunnalla teit havainnon.
Etelä-Karjalassa. Lappeenrannan eteläpuolella olin havaintoa tekemässä.
...olen Antareksen nähnyt, jopa paljain silmin. Peruskartasta tarkistettu leveyspiiri on 61"44'.
90-luvulla näin sen parikin kertaa, nyt ovat puut eteläisessä horisontissa kasvaneet sen verran, etten tiedä näkyisikö se katoltakaan.
Oletan että puhut suht samasta ajankohdasta, eli kesäkuun puolenvälin tietämiltä on se sinun paljain silmin tehty havainto Antareksesta?
Itse olin ainakin näkevinäni sen paljain silmin, mutta ei voi olla varma kun oli niin pieniä, ohimeneviä häivähdyksiä. Saattoi silmä tehdä tepposet... tai sitten ei.