Muinaisista

uskonnoista ja uskomuksista. Otetaanpa vaikka tämä "ihmeellinen Liitonarkki" käsittelyyn. Muinaisina aikoina, kuten nykyisinkin, oli tapana tehdä erilaisia liittoja ja sopimuksia eri ihmisryhmien ja jopa valtioiden kesken. Ja miksipä ei, jumalien kanssakin. Juutalaisilla tämä liitonarkki-nimike esiintyy Sohar-kirjassa "Päivien alkuisä" otsikon alla. Tämä päivien alkuisä taas on juutalaisille yhtä kuin jumala itse. Raamatun mukaan ko. arkki/arkku rakennettiin 40 vuoden erämaataipaleelle lähtiessä. Voisi ehkä ajatella, että juutalaisuus uskontona kehittyi varsinaisesti tällä vaelluksella. Myöhemmin näihin uskomuksiin lisättiin erilaisia tarinoita, joita oli opittu toisilta kansoilta. Kyseessähän oli suhteellisen yksinkertainen paimentolaisporukka.
Jo siihen aikaan vallinneessa markkinataloudessa, oli "kansainvälisesti" sovittu vuodenkierron jakamisesta pienempiin osiin, viikkoihin, kuunkiertoihin ja päiviin. Markkinapäivien merkitys ohitti muutamilla kauppiaskansoilla jopa uskonnollisten päivien merkityksen. - Juutalaiset eivät vielä Egyptistä lähtiessään olleet mikään kauppakansa, vasta myöhemmin, ehkä Salomonin aikoina, he oppivat naapuriltaan foinikialaisilta kaupankäynnin merkityksen. Heimot ja kansat tekivät keskenään liittoja ja sopimuksia erilaisista asioista. Suomessakin on runsaasti liitto-alkuisia ja -loppuisia paikannimiä, joissa kylät ja heimot ovat tehneet erilaisia sopimuksia alueiden käytöstä yms.
Paikalliset väestöt näkivät päiväntasausten ym. merkittävien päivien jne. hetken ympärillään olevista maa- ym. merkeistä. (ei esim. tarvinnut rakentaa "stonehengejä" näiden asioiden toteamiseen, kuten meille on uskoteltu ns. tiedeyhteisöjen suunnalta). Martti Haavio kertoo kuinka taloissa oli arkku, johon sadonkorjuujuhlan aikana teurastetusta lampaasta, härästä tms. erotettiin 52 luuta, ja aina 7 päivän (kuunvaiheen) jälkeen arkusta poistettiin yksi luukappale. kun arkku 52 viikon jälkeen tyhjeni, vietettiin taas elonkorjuujuhlaa. Se oli todennäköisesti helpoin tapa tavalliselle ihmiselle seurata vuodenkulkua. - Nämä "arkut" olivat usein talon tärkeimpiä esineitä. Vielä nykyisinkin korurasiat jatkavat tätä perinnettä.
Erämaavaelluksella, jossa ei voinut seurata maamerkkeihin perustuvaa vuodenkulkua, oli mukana samanlainen luuarkku. Ja tietenkin papit keksivät tehdä tästäkin asiasta jotain yliluonnollista. Arkku sijoitettiin "ilmestysmajaan", jonne ei ollut muilla pääsyä kuin pienellä pappisjoukolla. Myöhemmin tästä ko. luuarkusta ovat muutamat heikkopäät keksineet jos minkinlaista uskomatonta tarinaa. Arkku oli muuten samanlainen ulkomitoiltaan, kuin alueella yleisesti ihmisluiden hautaamiseenkin käytetyt puu- ja kiviarkut.