Sisuradion lähetyksessä Etelä-Ruotsi Sisuradio, onsdag 23 juni 2010 18:10 lähetyksen alussa 00:1:30 kohdalla juontaja artikuloi seuraavasti: "Ai niin, tuo musiikkikin unohtu, Topi Sorkassa Koski - On kesäyö."
Topi Sorkassa Koski
Voi sian sorkat!
6539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se tietysti vaan luki sen jostain tekstistä, jonka oli kirjoittanut joku alkuasukas. Oli itse asunut koko elämänsä Ruotsissa, eikä tajunnut että teksti oli väärin.
Miten Sorsakoski-nimen voisi ruotsalainen jäljentää tuossa muodossa - ainakaan painetusta tai tulostetusta tekstistä? Onkohan aloittaja kuullut juonnon väärin?
Laitoin tarkast tiedot ohjelma-ajasta ja ohjelman kohdasta jotta jokainen asiasta kiinnostunut saattoi halutessaan tarkistaa yksityiskohdat. Ohjelman juontajalla on ihan hyvä suomenkielen taito. Eipä asiassa sen kummempaa ole kuin hauskakohko pikku virhe.
Jokin vuosi takaperin Sisuradion / Meän radiossa esiteltiin seuraavan musiikkikappaleen esittäjä Anna Hanski hauskoin äänen painoin. Nimi kuullosti värin painotettuna samalle kuin pyyntö "Anna hanska!".
Lapsuudenkotini keittiön varustukseen kuului leikkuuveitsi, jonka terään oli meistetty teksti SORSAKOSKI RUOSTUMATON. Terä oli mitä ilmeisimmin kromilla ja nikkelillä seostettua terästä, josta ruotsinkielinen käyttää nimitystä ROSTFRI (rostfritt stål). Tuo sana on kotiutunut puhekieleemme väärinluetussa tai -kuullussa muodossa ROSTERI.
”Ruostumaton teräs” onkin materiaalille kieltämättä kömpelö nimike, varsinkin eri taivutusmuodoissaan. Mielestäni olisi ihan suotavaa virallistaa tuo rosteri-muoto! Kotus on nähdäkseni maininnut asiasta vain jotain ympäripyöreää.
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2941
Mitenkähän sisukas pyöröradiojuontaja (rundradiospeaker?) olisi selvinnyt T. Sorsakosken alter ego -nimestä Pekka Tammilehto? Pekka Tammessa Lehti?
Edesmenneen tätini (1902–2005) osana oli hoitaa lehmiä leijonanosa huikeaan 102½ vuoden mittaan venähtäneestä elämästään. Nähdäkseni ja kuullakseni hän ei osaansa valittanut – päinvastoin, rakkaista eläimistä luopuminen vanhuusiällä oli selvästikin tuskallista!
Hän samaistui noihin jaloihin luontokappaleisiin niin elimellisesti, että hän OMISTA jaloistaankin puhuessaan puhui SORKISTA. Noita ruumiinosiaan hän jopa saattoi valittaakin: ”Minulla kun on nuo sorkat olleet niin kippeet viime aikoina!”
Sorkkien siro sipsutus hiipi mieleeni...
Ovat siellä Ruotsissa päin lauleskelleet tähän tapaan:
Vårvindar friska
Leka och viska,
Lunderna kring, likt älskande par,
Strömmarna ila,
Finna ej vila
Förr'n ner i djupet störtvågen far.
Klaga, mitt hjärta, klaga! — O, hör,
Vallhornets klang bland klipporna dör!
Strömkarlen spelar,
Sorgerna delar
Vakan kring berg och dal.
Hjärtat vill brista —
Ack! när den sista
Gången jag hörde kärlekens röst:
Avskedets plåga,
Ögonens låga,
Mun emot mun vid klappande bröst.
Fjälldalen stod i blomstrande skrud,
Trasten slog drill på drill för sin brud;
Strömkarlen spelte,
Sorgerna delte,
Suckande, berg och dal.
...
Käytössäni on kaksi vaihtoehtoista suomennosta, kumpi sitten lienee paremmin kohdallaan?
1.
Luolassa lukin,
peikkojen, pukin -
sorkkien siro sipsutus käy.
Hyytävä viima,
karkelon kiima,
silmät ja sarvet, muuta ei näy.
Veikkonen kuule,
kauhistu, oi
hiisien himohirnunta soi.
Ruumiita tuokaa,
saavista juokaa,
hornassa hurrataan.
Aaveet ja peikot
tanssivat, heikot
haisevat haaskat horjuvat pois.
Luurangot laukkaa,
kurkustas' haukkaa
hengen jos saada vois.
Helvetin kaikki kauhut on nyt,
pääpirun kanssa temmeltänyt.
Piiloudu loukkoon,
hullujen joukkoon
muuten sun tiesi vie.
http://fleshisgrass.files.wordpress.com/2008/11/danse_macabre.jpg
2.
Murheesi suista, ilmasta puista,
soi riemuvirsi, tuoksuu jo maa.
Myös virta vielä tanssiipi tiellä,
päin merta mennen noin vaahtoaa.
Myös rintaraukka riemusta lyö
jäi kauas taakse talvemme yö.
Murheesi suista, ilmasta puista,
soi riemuvirsi tuoksuu jo maa.
Muistoissa mulla, myös ehkä sulla
lie musta häivä, kaik' unholaan.
Loukkoon jo huolet pois varjopuolet,
aurinko armas luo loistoaan.
Nuoruutta soipi viidat ja haat,
nuoruutta niistä itsekin saat.
Siis riemumiellä laula sä tiellä
- nuoruus on suurin lahjoista maan.