Huippuälykkäät kuvittelevat tietävänsä kaiken muita paremmin, halveksivat omasta mielestään tyhmiä ihmisiä. Tämä ylimielisyys on monen uran stopannut, sosiaaliset taidot kun ovat olemattomat. Siksi sopivat parhaiten asiantuntijatehtäviin, ei johtajiksi.
Älykkäät eivät viisaita
Näin aika usein
22864
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
1. Viisauttako on nimittää kaikkia älykkäitä sosiaalisesti taidottomiksi ja omata ennakkoasenteita heitä kohtaan? Itse asiassa tutkimuksellisia viitteitä siitä, että terveillä huippuälykkäillä yksilöillä olisi keskimäärin heikommat sosiaaliset taidot kun muulla väestöllä ei ole olemassakaan.
2. Onko asiantuntijaksi päätyminen uran stoppi? Eivät kaikki halua erityisemmin esimiestehtäviin, ainakin itse olen onnellinen asiantuntijatyössäni koska saan tehdä mitä haluan yritysbyrokratian pyörittämisen sijasta.
3. Onko kaikilla esimiehillä hyvät sosiaaliset taidot? Oman kokemukseni mukaan näin ei ole, ei edes sellaisissa hallinnollisissa tehtvissä joissa sosiaalisilla taidoilla on merkitystä.
4. Älykkään näkökulmasta vähemmän älykäs on tyhmä. En silti allekirjoita sitä että älykäs automaattisesti halveksisi vähemmän älykkäitä.
Mutta trollihan tää...
ja viisaushan on ihan eri asioita, älykkyys viittaa yksilön oppimisen ja sopeutumisen kykyyn, kun taas Viisaus tarkoittaa yleensä kykyä tehdä sellaisia päätöksiä ja tekoja, jotka pitkällä aikavälillä tuottavat "yleisesti hyvän" lopputuloksen.
noin paha asia, silloin varmaankin tyhmyys olisi tavoiteltavin inhimillinen omaisuus. Näissä keskusteluissa älykkäitä syytetään laiskuudesta, viisauden puutteesta ja kyvyttömyydestä sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Joidenkin yksilöiden kohdalla tuo voi päteä, mutta sama väite voidaan ulottaa koskemaan kaikkia ihmisiä. Kumpi lienee sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta ikävämpää: ei ymmärrä ottaa huomioon toisen tunteita tai ei viitsi ottaa huomioon toisen tunteita? Viisauden puute vaivaa sekä joitakin älykkäitä että kaikkia tyhmiä ihmisiä. Laiskuus taas on taas tietyin lisämäärein omasta mielestäni varsin myönteinen ominaisuus. Onko järkevää tukka putkella tahkoa rahaa jonkun tyhmemmän taskuihin tai edes omiinsa, jos on jo saavuttanut elämässään kaikin puolin tyydyttävän elämisen tason?
Huippuälykkään profiilikin on moninainen. Joku on aidosti sosiaalinen, joten tällainen voi kernaasti sopa johtajaksi, esimerkkinä Jungner (vaikka olen erimieltä hänen kanssaan lähes kaikesta). Toinen taas sopii rajattuihin asiantuntijatehtäviin, koska ei tule toimeen ns. tyhmempien ihmisten kanssa. Viisaita löytyy myös huippuälykkäiden joukosta, esimerkkinä Niiniluoto. Viisauden saavuttaminen alkaa tietynlaisesta filosofisesta asenteesta elämään: tällaisen asenteen voi oppia vaikkapa saatuaan tarpeeksi monta kertaa sosiaalisissa suhteissa `turpiinsa`.
Jokainen meistä, luultavasti sinäkin, on todennut joskus itsensä porukan fiksuimmaksi, seurattuaan sivusta miten muut käyttäytyvät laumana kuin idiootit.
Kuvittele seuraavaksi, miltä tuntuisi elää koko elämänsä tällaisessa tilanteessa. Menet minne tahansa, ihmiset ympärilläsi ovat typeriä näkemättä siinä kumminkaan itse mitään ihmeellistä, sillä he ovat... älyllistä keskiluokkaa. Taviksia.
- Vähemmästäkin kyynistyy. Älykkyys ei ole tavoiteltava ominaisuus, vaan eristävä sellainen.
ärsyttää jos se selkeästi perustuu vääryyteen, tyhmyyteen ja vittuiluun. Muut menevät mukaan jotta ei poikkeaisi porukasta, mutta monien kasvoilta voi lukea pienen häpeän/syyllisyyden tunteen... Näin on monesti kouluissa ja työpaikoilla. Ryhmässä tyhmyys tiivistyy, sillä hiljaisia ja epäsuosittuja kukaan ei halua kuunnella. Varsinkin jos heillä on fiksu ratkaisu, muut ovat kateellisia tai jotain.
Ikävää ettei ihmiset yritä tutustua ujoihin ja syrjäänvetäytyviin ihmisiin vaan vetävät heti omat johtopäätökset mielenterveysongelmista tai muusta vastaavasta. Sekin on totta, että ehkäpä hölösuissa ja oman egon pönkittäjissä asuu kuitenkin joku inhimillinen olento, joka pystyy oppimaan tärkeitä asioita elämässä ja tekemään yhteistyötä kaikkien kanssa.
Suurin osa kansastahan on automaattisesti keskinkertaisia älykkyydessä. Nämä keskinkertaisuudet löytävät helposti oman älykkyystasoisen juttukaverin kapakasta tai melkein mistä tahansa juttelemaan urheilusta, TV ohjelmista, julkkiksista ym. Tahvo Tavallista kiinnostavasta. Kun älykkyys osamääräsi on siinä 1-2% älykkäimmästä päästä, niin eipä löydykkään helposti juttukaveria turinoimaan fysiikasta, mailmankaikkeuden ihmeistä, tieteen saavutuksista ym. tällaisista todella kiinnostavista asioista jossain paikallisessa pubissa. Kyllä siinä älykkäämpi vähitellen eristyy Tahvo Tavallisen sosiaalisesta ympäristöstä. Ei siinä ole kyse ylimielisyydestä, vaan kiinnostamattomat puheenaiheet.
seurusteluun. Ystäviä kannattaa valita eri tarpeiden mukaan. Esimerkiksi yhden kanssa voit pelata shakkia, toisen squashia, kolmannen keskustella maailmankaikkeuden ihmeistä. Jos älykäs henkilö on suuntautunut monipuolisesti maailmaan, hän voi löytää ystäviä eri asioiden piiristä eikä kaikkien kanssa suinkaan tarvitse keskustella syvällisiä. Toki ystävien pitää olla perusfiksuja eli selvästi keskivertoa älykkäämpiä, mutta sellaisten löytäminen ei ole konsti eikä mikään.
Toisaalta, olennaisinta keskusteluissa ihmisten kanssa on kuitenkin tieto. Tätä taas voi omata moni tavallinen tuttavakin: jos hän tietää nimenomaan siitä tietystä asiasta paljon, josta itsekin olet kiinnostunut. Varmaan on niin, että kaikkein kiintoisimmat ja yllättäviä näkökulmia sisältävät keskustelut käydään älykkäiden kesken, mutta myös älykkäissä on tietyllä tavalla rajoittuneita ihmisiä, jotka tietävät tosi paljon vain siitä yhdestä asiasta, joka sattuu kiinnostamaan (tai mikä vielä erittäin paljon tylsempää, tekemään työkseen). Joka tapauksessa, ihmisiin kannattaa suhtautua positiivisesti, tutkimusmatkailijan tavoin ja kannattaa aina muistaa, että älykkyys on ihmiselle lajityypillinen ominaisuus. Viisautta sama luonnehdinta ei valitettavasti koske.
Ja vielä kiteytettynä: varmin tapa viettää yksinäinen elämä on olla kiinnostunut korkeintaan yhdestä asiasta ja rajata ystäväpiiristään tiukasti pois kaikki ne, jotka eivät älykkään mielestä ole älyllisesti samaa tasoa.
20v sitten luin tutkimuksesta jossa todettiin että elämässä menestyy parhaiten jos äo on n. 120. Tällöin tulee toimeen sekä tämän yli että ali olevien kanssa. Jos äo ero ihmisten välillä on yli 20 silloin syntyy huonommin ystävyyssuhteita eli henkilö helpommin jää paitsioon mistä seuraa päihteiden käyttöä, mielenterveysongelmia jne.
aika paljon ihmisen elämässä. On ihmisiä, jotka kykenevät kommunikoimaan lähes kaikkien kanssa, koska he eivät pane liikaa painoa omalle älykkyydelleen. On jopa mahdollista, että he eivät tiedosta olevansa poikkeavan älykkäitä. Asiaa voisi havainnollistaa: kuinka moni huippuälykkäistä on Suomessa käynyt Mensan testissä? Oletan, että heitä lienee parikymmentä prosenttia koko hä-ryhmästä. Jotkut taas kokevat, että koska heillä on tietty testitulos, tämä jo sinällään estää kommunikaation muiden ihmisten kanssa. Kieltää ei tietenkään voi sitä tosiasiaa, että normaali ihmisten välinen seurustelu ja maailmassa toimiminen (esimerkkinä kodinsiivous) on joskus sietämättömän ikävää. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että älykkään pitäisi paeta maailmasta, vaan että hänen pitäisi pikemminkin laajentaa omaa maailmaansa: esimerkiksi fyysisten urheilulajien harrastaminen on haastavaa toimintaa. Ja miksi huippuälykäs ei liittyisi Mensaan, sillä sieltä ainakin pitäisi löytyä riittävän mielenkiintoisia ja älykkäitä henkilöitä. Tavallaan sosiaaliseen luonteenlaatuun liittyy omat miinansa: toisaalta tällainen ihminen tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta voi myös pettyä pahasti ihmisiin, josta ei löydy syvyyttä. Eräänlainen välimuoto lienee sittenkin paras: toisinaan ihmisten seurasta täytyy osata nauttia, mutta älykkäällä tulee olla myös voimaa ja tahtoa eristäytymiseen, jos sosiaalinen maailma alkaa nyppiä liikaa. Ihmisiin ei kannata luottaa liikaa.
Yksinkertainen on aina tietysti kaunista, minunkin mielestäni, vaan yksinkertaiset tulkinnat eivät aina ole lähelläkään totuutta.
Lainaan S.T.tä:
"On ihmisiä, jotka kykenevät kommunikoimaan lähes kaikkien kanssa, koska he eivät pane liikaa painoa omalle älykkyydelleen."
Sillä ominaisuudella, joka mahdollistaa ihmisen kyvyn kommunikoida helposti kenen vaan kanssa ja missä vaan tilanteessa, ei ole lähestulkoon yhtään mitään tekemistä yleisen älykkyyden tason kanssa. Puhumattakaan väittämästä, että oman älynsä tiedostaminen vieläpä vaikeuttaisi sitä! Päinvastoin: jollekin älykölle se on jopa helpottava tieto. Nyt hän osaa paremmin ymmärtää niitä, jotka eivät millään tahdo pysyä mukana ajatuksenjuoksussa. Toinen juttu on sitten, kiinnostaako älykköä tämä tieto vai ei.
älykkyys on persoonallisuuden osa siinä missä v-mäisyyskin. Mitäpä luulet: jos henkilö, joka jo muutenkin suhtautuu muihin ihmisiin yliolkaisesti, saa vielä tiedon, jonka mukaan hän on testatusti hyvin älykäs, niin johtaako tämä asennevamman suurenemiseen, pysymiseen samana vai jopa pienenemiseen? Ja toisaalta, jos henkilö on pienestä pitäen saanut kuulla olevansa erilainen ja jopa tyhmä, saakin testituloksen, jonka mukaan hän on hyvin älykäs, niin mahtaisiko tällä tiedolla olla hänelle etupäässä negatiivisia vai positiivisia vaikutuksia?
En edelleenkään ymmärrä, miksi kaikkien ihmisten kanssa pitäisi kommunikoida samalla tavalla. Onko älykkään pakko suoltaa teorioitaan maailmasta kaverille, jonka maailmankuva on peräisin Suosikista? Sen tiedostaminen, että kaikki eivät käy ihan samalla nopeudella ja joiltakin taitaa puuttua muutama ratas, ei ole mitenkään erityistä älyä vaativa päätelmä. Ihmistä voi kunnioittaa ja suhtautua ystävällisesti täysin riippumatta siitä, miten älykäs kyseinen henkilö on.
Kyky kommunikoida lähes kaikkien kanssa on enimmäkseen kiinni asenteesta eikä se riipu älykkyyden tasosta. Mutta omaa luonnettaan voi kasvattaa parempaan suuntaan eikä älystä tällaisessa kasvatuksessa ainakaan haittaa ole!
Arvelen, jotta jotkut S.T.:n kuvaamista ylimielisistä henkilöistä testituloksen saatuaan vaipuvat yhä syvemmälle ylimielisyys-asennevammansa syövereihin, toiset taas huokaisevat helpotuksesta, ja osaavat suhtautua entistä ymmärtäväisemmin muihin, kun ovat saaneet jonkinlaisten selityksen 'vikaan omassa päässään'. Jotkut asettuvat näiden välimaille, ja lisäksi löytyy muutama luova, joka keksii jonkin ihan muun persoonallisen tavan suhtautua.
Ne taas, joita on ikänsä henkisesti piesty erilaisuutensa takia ja vaikkapa kylähulluiksi mainittu, yleensä ovat useimmiten tiedostaneet oman minänsä jo nuorena, ja ovat osanneet nähdä itsensä realistisesti suhteessa muihin kylän raitilla kulkeviin; he eivät monestikaan muutu´'virallisesta testituloksesta' miksikään. Eikä tietysti ole tarvettakaan, he kun ovat ihan valmiiksi koulittuja ihmisiä jo, pienen ikänsä heitä on opetettu katsomaan peiliin… Joistakin latistetuista tosin tulee ns. 'vihaisia nuoria miehiä', mutta he ovat yleensä niitä, joita on lapsena todella, siis ihan oikeasti potkittu päähän erilaisuutensa takia, eivätkä esim. omat vanhemmat ole osanneet nähdä lapsensa oikeaa minää.
Eikä tarvisekaan kaikkien kommunikoida samalla tavalla. Ei todellakaan! Johan moinen olisi tylsää.
Ketjun aloittaja tuskin sitä tarkoittikaan, että kaikkien pitäisi kommunikoida samalla tavalla: hän ainoastaan kyseenalaisti huippuälykkäiden sosiaaliset kyvyt yleensä, ja väitti, että sen puutteen takia heillä olisi heikenneet etenemismahdollisuudet vaikkapa työelämässä. Itse väitän, että huippuälykäs kyllä pääsee kaikkiin niihin tavoitteisiin, mitä itselleen asettaa. Monet eivät vain aseta tavoitteitaan keskivertoihmisen luomien mallien mukaan. Kun ei ole sellaiseen tarvetta ja kiinnostusta.
Ja kuka sanoo, että älykkäät suoltavat teorioitaan turuilla ja toreilla? (Heh, 'Suosikista peräisin oleva maailmankuva' nauratti, pisteitä siitä kirjoittajalle:-)) Teorioitaan julkisesti minun nähdäkseni suoltavat juuri keskinkertaiset: ne joilla on fanaattinen usko ja näkemys jostakin tietystä pikkuasiasta, vaikkapa poliittinen kanta tai jokin muu vastaava triviaali juttu. Julkisuushakuisuuteen ja siihen liittyvään ’maineeseen’ tarvitaan lisäksi kosolti kunnianhimoa yms. keskinkertaisia arvoja, kuten halu saada parempaa palkkaa kuin naapuri, tarve saada nimensä kirjoitetuksi historian kirjaan, halu tulla kuulluksi, tarve olla kuuluisa, halu erottua joukosta, olla jossain tai jopa kaikessa paras, olla kaunis, kuulua johonkin tiettyyn piiriin, saada äänensä kuuluviin jne jne…
*Raaps*
Nuo ovat ominaisuuksia, joita HIQ-ihmisillä ei tietääkseni ole yhtään sen enempää kuin keskivertoihmisillä. Pikemminkin päinvastoin, mikä tietysti on tavallaan huonokin juttu: kunnianhimon puuttuessa ’valioyksilöiltä’ jää paljon hyvää yhteiskunnallista potentiaalia käyttämättä. Vaan siihenkin on yksilöllä oikeus.
Sorry tämä monikymmensenttinen kirjoitustulva; vähän hävettää. Itse luen mieluiten aforismeja. Tosin varmasti jättää tämäkin kirjoitelma paljon lukijan varaan, joten silleen se on linjassa aforismien kanssa:-))
Eiköhän valtaosa näistä omasta mielestään tyhmempiä ihmisiä nenänvarttaan pitkin katsovista ole pikemminkin niitä narsisteja. Älykkyys voi näillä henkilöillä olla yllättävänkin keskinkertainen, mutta koskapa vääristyneen minäkuvan omaavalla olisi suhteellisuudentajua? Herää tosin kysymys että oletko luullut itsestäsi aikaisemmin jotain mikä ei olekaan suureksi pettymykseksesi tullutkaan totuuden valoon? Halua päästä kontrolloimaan toisia ihmisiä en mieltäisi sen sijaan älykkään ihmisen absoluuttiseksi ominaisuudeksi, eikö se ole tunnusomaista pikemminkin psykopaateille ja narsisteille?
Mitä omaan äo:honi tulee niin tulos 135 Mensan virallisella testillä keskihajontana 15, tällöin pääsy Mensan jäseneksikin on omalla kohdallani avoinna. Mieluummin loistan älylläni, kun koordinaatiokykyni on heikko ja estää menestymisen mahdollisuuteni fyysistä taitoa mittaavissa urheilulajeissa. Kavereita ei liiemmin ole eikä laajaa sosiaalista verkostoa johtuen verrattain heikoista sosiaalisista taidoistani ja ulkoisen kauneuden puutteesta.
En väitä etteikö älykkyyteni olisi yksi ylpeydenaiheista ja miksei saisikaan olla? Onhan se auttanut pärjäämään usealla elämän osanalueella, myös paljon muussa kuin kuviotehtävien ratkaisemisessa. Mitään varsinaista ylemmyydentunnetta en kohdista kanssaeläjiäni kohtaan, joiden motiiveja minun on kieltämättä välistä vaikea ymmärtää. Ja tämä vain pelkkänä hyvän itsetunnon perustana toimivana terveenä narsismina.
henkilö joka ajaa omaa etuaan muista piittaamatta, tai jopa muita hyväksikäyttäen. Näin olen sen ymmärtänyt. Yksinäisyys on nykyään yleinen ilmiö, eikä sitä voi suoraan mensalaisuuteen liittää. Liity mensaan, jos yksinäisyyttä podet. Itse olen introvertti ja tunnen joskus kavereiden tapaamisen rasitteena, joka sotkee omat suunnitelmat. Olen siis itse syypää ajoittaiseen yksinäisyyden tunteeseeni. En kuitenkaan yritä alkaa itseäni väkisin muuttamaan. Taidan muutenkin olla vaikea kaveri toisinaan. En pidä, että minua myötäillään mielipiteissäni, sen enempää kuin täyttä tyrmäystäkään haluaisin. Kun ilmaisen ajatukseni toivon toisen ajattelevan kantani ja tuomaan avoimesti oman kantansa esille. Toista halveksumatta ja toista ylistämättä. Arvostan myös ihmisiä jotka tekevät asiat täysin toisin kuin itse teen, jos he tekevät sen omista syistään. Arvostan ihmisissä itsenäisyyttä. En pidä hihhuloinnista. Tarkoitan hihhuloinnilla ilmiötä, joka saa alkunsa järkiperustein, mutta muuttuu ylimeneväksi vouhotukseksi. Näihin lukeutuvat niin kasvissyönti, kuin rasismikin, sekä elitismi kuten älykkyyden korostaminen muita lyttäämällä.
" Kun älykkyys osamääräsi on siinä 1-2% älykkäimmästä päästä", olet laitoksessa.
tuon repäisit?
Onko mitään näyttöä väitteellesi?
Omassa Mensan testituloksessani kerottiin, että olen älykkäämpi kuin 98,7% ikäisistäni suomalaisista, mutta enpä ole mihinkään laitokseen joutunut.
1-2 % 200sta tekee 2-4.
"1-2 % 200sta tekee 2-4. "
So what? Mitä luulet tuon selittävän & todistavan?
Olen reilusti keskiverto suomalaista älykkäämpi, mutta olen huomannut että ei vähemmän älykkäilläkään ole sosiaalisia taitoja sen kummemmin. Johtajan ei edes tarvitse olla mitenkään sosiaalinen, johtaja ei vietä aikaa alaistensa kanssa, oikeesti ei johtajia töissä näe kuin harvoin, joskus käy kertomassa tuloksia ei muuta.
"Huippuälykkäät kuvittelevat tietävänsä kaiken muita paremmin, halveksivat omasta mielestään tyhmiä ihmisiä. "
Ja sinunko mielestä tuo viisaasti kirjoitettu ? Tunnen älykkäitä ja tunnen kirjaviisaita, kirjaviisailla ei ole mitään sosiaalisia taitoja, hokevat vain kirjasta luettua, eivätkä edes kyseenalaista sitä mitä lukevat. Minä olen älykäs, ja minulla on sosiaalistakin älyä ja minulla on taito kyseenalaistaa kirjatietoakin, mihin pelkästään viisaat eivät kykene. Minulla on mies ja minulla on lapsia, joten kuvittelisin että en sosiaalisesti taidoton.
"Älykäs pystyy älynsä avulla selviytymään tilanteesta, johon viisas ei joudu ollenkaan".
niin se on