välillä törmään sellaisiin kuin
1. palveluja - palveluita
1. mukava nähdä teitä - mukava nähdä teidät
onko näissä loppujen lopuksi eroja?
1. palveluja - palveluita
1. mukava nähdä teitä - mukava nähdä teidät
onko näissä loppujen lopuksi eroja?
mielenkiintoista
sureihmettelijä
14233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei taida näissä paljon olla, mutta jälkimmäisessä lauseessa "teitä" vaikuttaa sosiaalisemmalta, tapaamista korostavalta, kun "teidät" on asiallisempi, kuin ulkokohtaiseen tarkkailuun tai katselmukseen viittaava.
------------
Ajatellaanpa esimerkiksi seuraavia:
Hän vaati rahaa/rahat
Hän pyysi rahaa/rahat
Akkusatiivi ilmaisee ilman muuta, että "hän" saikin rahat, mutta partitiivi ei kerro tuloksesta mitään. Kielen köyhyys ilmenee näissäkin suhteissa: käytetään (harhaanjohtavasti) jälkimmäistä muotoa eli akkusatiivia, vaikka tulos olisikin kielteinen.
Hän pyysi rahaa - lauseessa pyydetään rahaa, mutta ei todennäköisesti kaikkia rahoja, eli siinä on ns. tuntematon määrä
Hän pyysi rahat - lauseessa taas pyydetään kaikki rahoja, eikö niin?
Olenko tajunnut oikein vain ihan jotai muuta?
Kiitokset
Olikin virheellisesti. Otetaan uusiksi:
Hän vaati rahoja/rahat
Hän pyysi rahoja/rahat
Akkusatiivi ilmaisee ilman muuta, että "hän" saikin rahat, mutta partitiivi ei kerro tuloksesta mitään. Kielen köyhyys ilmenee näissäkin suhteissa: käytetään (harhaanjohtavasti) jälkimmäistä muotoa eli akkusatiivia, vaikka tulos olisikin kielteinen.
Jos vaatii/pyytää vain osaa rahoista, kuulunee sanoa niin.
Tämä kertoo tarkoituksestani enemmän:
Hän vaati lupaa/luvan tehdä niin
Hän pyysi lupaa/luvan tehdä niin
Okei, tykkään itse tehdä kaavoja, jonka kautta omaksun asian paremmin. Eli,
Henkilö A: Minä pyysin rahat
Henkilö B: Minä pyysin rahaa
Henkilö A sai rahat, henkilö B:n rahoista ei tiedetä.
Olenko nyt kärryillä? Kiitos paljon Teidän vaivannäöstä.
"Henkilö A: Minä pyysin rahat
Henkilö B: Minä pyysin rahaa
Henkilö A sai rahat, henkilö B:n rahoista ei tiedetä."
Näiden lauseiden perusteella ei selviä, että A sai rahat, ja B.n tilanne jäi epäselväksi.
Molemmathan vain PYYSIVÄT.
Henkilö A pyysi rahat (eli kaikki rahat) ja Henkilö B pyysi (epämääräisen summan) rahaa. B ei siis pyytänyt kaikkia rahoja, vaan vain osan "potista".
"Henkilö A: Minä pyysin rahat
on eri asia (ks. jäljempänä) kuin:
Henkilö B: Minä pyysin rahaa (yleensä rahaa, esimerkiksi kerjäämällä - tuloksesta ei ole tietoa)
"Henkilö A: Minä pyysin rahat (tietyn rahaerän) ... osan rahoista
Henkilö B: Minä pyysin rahoja (tiettyä rahaerää) ... osaa rahoista
A on saanutkin tahtomansa, B:n saamisesta ei ole tietoa
En tainnut ihan tarkalleen ymmärtää viestisi pointtia, mutta siis minä tarkoitin,
että lauseessa "Minä pyysin rahat " ja "Minä pyysin rahaa" -lauseissa ei kummassakaan käy selville,
saiko pyytäjä rahat / rahaa - hän vain pyysi.
Lauseissa "Otin rahat" ja Otin rahaa" taas selviää, että ensimmäinen otti kaikki rahat, mutta jäkimmäinen otti vain osan jostakin summasta.
Muuten, näillä tuttavallisilla palstoilla saa ja kuuluukin sinutella, jopa ilman isoa alkukirjainta.
Hyödyllinen kielenkäyttöopas yleensäkin on "Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas" (7. p. 2009)
Pakko laittaa vielä pieni visailu tähän yhteyteen.
Miten tämä on mahdollista:
Mies katsoi omenapuuhun, ja näki siellä omenoita. Hän alkoi ravistella puuta ja hetken kuluttua hänen katsottuaan puuhun,
siellä ei ollut omenoita, eikä maassakaan olut omenoita. Mihin ne olivat kadonneet?
Mahdollisuuksia on paljon, esimerkiksi se, että omenat vierivät ruohikoon tai rinnettä alas näkymättömiin.
Tai "hetken" aikana mies itse söi omenat. Tai jokin odottamaton tapahtuma. Mutta kyseessä taitaa olla kompa.
Koska kukaan muu ei rohjennut edes veikata oikeaa vastausta, niin kerronpa sen.
Omenoita ei ollut puussa, eikä maassa siksi, että sekä puussa että maassa oli YKSI OMENA.
Puussa oli siis alunperin ollut kaksi omenaa.
Näppärä kompa. Tosin normaalissa kielenkäytössä yksikin lasketaan mukaan esimerkiksi vastauksessa kysymykseen "Oliko kaupassa vielä omenia/omenoita?" "Oli, yksi". Ei siis ryhdytä analysoimaan, että "Ei ollut omenoita, oli vain omena"
Minusta kompa siis ontuu.
mutta tosiasiahan on kuitenkin se, ettei puussa ollut omenoita, vaan vain yksi OMENA.
Totta kyllä, että jos kysytään, oliko kaupassa vielä omenoita, siihen vastataan, että oli vain yksi,
mutta JOS tuohon kysymykseen saisi vastata vain yhdellä sanalla (kyllä tai ei), niin miten vastaisit?
Olihan tuossa pulmassani pienoinen kompa, mutta kai se on kieliopillisesti silti oikein?
Vastaisin, että "kyllä", sillä tässä tapauksessa lukumäärä ei tosiaan kuulu asiaan, ellei sitä nimenomaan kysytä. On ainakin yksi tai sitten ei ole (yhtään).
Jos tarkoitat visailun sanamuotoa, niin sanoisin vaatimattomana mielipiteenäni:
"Mies katsoi omenapuuhun ja näki siellä omenoita. Hän alkoi ravistella puuta. Hetken kuluttua,
kun hän katsoi puuhun, siellä ei ollut omenoita, eikä maassakaan ollut omenoita. Mihin ne olivat kadonneet?"