Rahani eivät enää terapiaan riitä. Kiitos siitä kuuluu kelan myöntämille minimituille, sosiaalitoimiston byrokratiaan ja tietysti terapeutin perimien palkkioiden suuruuksiin. Kun ei prk ole rahaa kunnolla syödäkään, haistatan jaskat ja aivastan. Minun ei kannattaisi missään nimessä (lääkärin suositukset lopettaa), mutta pakko on, kun on köyhä. Tällä vain haluan täsmentää, että kohtuutaksat, kiitos!
Lopetan terapian!
elämän helvetti
4474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikö sinulle ole kukaan kertonut, että asuinkunnallasi (käytännössä sairaanhoitopiirillä) on lain mukaan velvollisuus järjestää jokaiselle asukkaalleen hänen tarvitsemansa hoito - eikä psykoterapia ole mikään poikkeus.
Julkisen sektorin psykiatrin klinikoiden ja/tai MTT:n työntekijät kuitenkin tarkoituksella ja harkiten kusettavat potilaita kertoen, että ainoa keino psykoterapian saamiseen on hakea KELA:n psykoterapiatukea ja sen avulla ostaa terapiaa yksityissektorilta.
Kenenkään ei siis kannata uskoa kun MTT:n tai psyk. polin työntekijä väittää, ettei heillä ole resursseja tai mahdollisuutta järjestää psykoterapiaa vaan tuossa tilanteessa pitäisi pyytää tuollainen lausuma kirjallisena.
Muista myös, että mitkään hoitajatapaamiset eivät ole psykoterapiaa, eivät myöskään pysty psykoterapiaa korvaamaan.
Olet selvästi ottanut selvää monista asioista, luin myös aikaisemmin kirjoittamiasi mielipiteitä. En kuitenkaan ole yhtä mieltä kanssasi kaikista asioista, muttei tarvitse ollakaan. Oletko itse joutunut byrokratian hampaisiin? Tai onko joku muu? Kertokaa, oletteko saaneet paikkakunnallanne tukea ja apua antavaa terapiaa, mieluiten psykiatrin antamana! Olisin kiinnostunut tietämään..
Totta on, että hoitajan lässytyssessioista ei juuri apua ole, ellei ole pätevyyttä. Joillakin hoitajilla on tarpeellinen koulutus, ja hyvä niin.
Keskeinen probleema terapiassa on joidenkin yksilöiden kohdalla se, että kun terapeutti ikäänkuin altistaa henkilön haavoittuvaksi paneutuessaan syvinpiin sielun sopukoihin, ei henkilö ehkä kestä sitä. Tämä pätee mielestäni varsin monien oireyhtymien selvittelyn yhteydessä.
Psykiatrisen analysoinnin yhteydessä tulisi terapeutin tietää, miten voi lähteä käyttämään eri metodeja ja sitten määritellä yksilökohtainen taktiikka jokaisen asiakkaan kohdalla. Olen huomannut tämän olevan haastavaa, koska kenestäkään ei voi tietää mitään.
Jotkut henkilöt tarvitsevat vain ja ainoastaan rohkaisua sille miten elämää elävät. Täytyy olla tarpeeksi perehtynyt ymmärtämään tämän ristiriidan.
En katso joutuneeni byrokratian vaan ala-arvoisen huonon "hoidon" uhriksi.
Tosin tilanne on nyt aivan toinen, ja olen jo useamman vuoden saanut julkisen terveydenhuollon (HUS Jorvin psyk. klinikan) järjestämänä niin psykoterapiani kuin hoitavan lääkärinkin ostopalvelusopimuksella yksityissektorilta hankittuna.
Vain aniharvalla hoitajalla on yksilöpsykoterapeutin koulutus, ja syykin siihen on ilmeinen:
Pätevä (yksilö)psykoterapeutti ansaitsee helposti paremmin, tai ainakin yhtä hyvin, yksityissektorin psykoterapeuttina sekä voi yksityisenä ammatiharjoittajana paremmin vaikuttaa asiakkaidensa määrään ja hoitosuhteen laatuun.
Kaikki eivät halua psykoterapiaan, mutta ne jotka haluavat ovat (psyko)terapeutin "armoilla" niin, että ammattitaidoton psykoterapeutti voi tehdä huomattavaa vahinkoa potilaalleen.
Niin minullekin on käynyt.
Ensisijaisen tärkeää psykoterapeutin koulutuksessa mielestäni on se, että psykoterapeutti on itse käynyt läpi omat ongelmansa. Perhe-, ryhmä-, RATKES-, KAT- ja pariterapeutin koulutuksen hankkineilta saattavat puuttua ne tiedot, taidot ja kokemus jotka oman (yksilö)psykoterapian läpikäyneellä psykoterapeutilla (ainakin toivottavasti) yleensä on.
terapian myötä.
Ei ole löytynyt lääkärin suositusten mukaista henkilöä auttamaan ja ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa nykyisellä. Ala-arvoista on suomessa "hoito". Samaa mieltä kuten yllä kirjoittaja.