Miksi maa pyörii pyörimisakselinsa ympäri ja miksi akseli on juuri tässä kulmassa missä se on?
Kysymys pyörimisestä
amx*
8274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
akseli nyt tällä hetkellä sattuu olemaan siinä asennossa kuin se nyt on. Hetken kuluttua se on aivan muussa asennossa. Näyttää tuo kallistuskulma olemaan pienenemässä. Ja suuntakin muuttuu koko ajan.
Miksi alkeishiukkaset pyörivät "akselinsa" ympäri? Miksi aurinkokunta pyörii ja miksi sen massa kerääntyy ratatasoon? Miksi galakssin aine kerääntyy tasoon?
Johtuuko planeetan, aurinkokunnan tai galaksin pyöriminen pohjimmiltaan sen koostavien alkeishiukkasten pyörimisestä?
Spinistä puhutaan, mutta ei se alkeishiukkasten kohdalla ole analogista makromaailman ilmiöihin.
Niinhän sitä luullaan
Spin on atomaaristen hiukkasten ominaisuus, jonka lähin klassinen analogia on sisäinen pyörimismäärä, mutta täysin spiniä ei voi kuvata klassisilla malleilla.
Kappaleiden pyörimisliike painovoimakentissä on jokseenkin väistämätön ilmiö reaalimaailman kappaleiden ollessa kaikkea muuta kuin täydellisen symmetrisiä. Esimerkiksi aurinkokuntien tapauksissa taivaankappaleiden pyörimisliike on osa siitä kineettisestä energiasta, mitä alkuperäisillä pienillä hiukkasilla ja atomeilla oli iskeytyessään ja muutoin vuorovaikuttaessa toisiinsa.
Ajattele alkupilveä, missä triljoonat hiukkaset vetävät toisiaan puoleensa, osa iskeytyen toisiinsa, mutta suurimman osan mennessä ohi, alkaen sitten kappaleisiin vaikuttavan gravitaatiovoiman pohjalta kiertää toisiaan. Tämä kiertoliike monistuu ja lopulta tahdistuu koko pilven saadessa pyörimisakselin ja alkaessa kiertää sitä. Massan tihentyessä harhailijat imaistaan samaan kiertoratatasoon, enemmistön päättäessä tulevan aurinkokunnan kiertoratatason ja, alunperin myös pilvestä kokoon pakkautuvien keskusauringon ja planeettojen pyörimisakseleiden yhtenäisen suunnan.
Planeettojen pyörimisakseleiden dramaattinenkin vaihtelu on sitten myöhempää perua, johtuen jo kiinteiden planeettojen saamista kosmisista törmäyksistä sekä dynaamisesti epätasapainossa olevan kappaleen pienestä huojunnasta ja muiden taivaankappaleiden vetovoimien vaikutuksesta ei-tasalaatuiseen, lievästi epäsymmetriseen kappaleeseen.
Hiukan huojuen ja horjuen täällä mennään edelleen. ; )
Näissä makroskooppisissa tapauksissa Maan, Aurinkokunnan ja Linnunradan pyörimisen ollessa kyseessä ei tehdä kovin suurta virhettä, mikäli oletetaan näiden noudattavan Newtonin mekaniikkaa. F=ma a=F/m, eli hiukkasen kokema kiihtyvyys on seurausta siihen vaikuttavista voimista ja hiukkasen massasta. Täten hiukkasten liikkeen tulee olla seurausta niihin vaikuttavista voimista. No miten tämä on johtanut pyörimisliikkeeseen?
Niin Maa, Aurinkokunta, kuin Linnunratakin ovat joskus olleet osa kaasu- ja pölypilviä. Kuten kollimaattori totesi, eivät nämä käytännössä koskaan ole massajakaumaltaan täydellisen homogeenisiä ja pienet erot gravitaatiovoimassa johtavatkin tiivistymiin. Koska pilven tihentymän jokaisella hiukkasella on oma, varsinkin viereisten hiukkasten määräämä, kiihtyvyytensä, eivät ne syöksy kaikki suoraan pilven massakeskipisteeseen vaan ajautuvat kaareville liikeradoille.
No miksei tästä sitten seuraa pyöreähköjä "häröpalloja", vaan litteitä kiekkoja? Vastaus piilee tiivistyvän pilven kitkavoimissa. Kitka tasoittaa hiukkasten välisiä liike-energiapotentiaaleja ohjaten ne samaan tasoon. Pahimmat yleisestä kiertotasosta poikkeajat myös suistuvat todennäköisimmin systeemistä ulos.
Maapallo pyörii, koska Maan koostavat hiukkaset kokevat toistensa gravitaatiovoiman ja vierustovereiden sähköisen hylkimisvoiman. Tämä on keskimääräiselle hiukkaselle radiaalisesti kohti Maapallon keskustaa ja seurauksena on liikkeen jatkuvuuden lain perusteella pysyminen kutakuinkin ympyrämäisellä radalla. No mistä tälle ympyräradalle on tultu? Pyörimismäärän säilymislaista, joka on seurausta Newtonin aiemmasta liikeyhtälöstä, seuraa tiivistyvän kiekon kokonaispyörimismäärän säilyminen.