Useimmat tiedemiehet suorastaan suuttuvat jos heiltä sellaista kysyy, "naurattava kysymys, kaikki syntyi alkuräjähdyksestä ja sillä sipuli". Ei kovin tieteellinen vastaus, kai siitä nyt jotain teorioita on?
Entä mikä on maailmankaikkeuden kohtalo, loputon laajeneminen kunnes kaikki on vain tyhjää ja pimeää, mitään ei ole enää missään?
Entä mikä on maailmankaikkeuden kohtalo, loputon laajeneminen kunnes kaikki on vain tyhjää ja pimeää, mitään ei ole enää missään?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ikävää, jos tiedemiehet suuttuvat kysymyksistä.
Alkuräjähdys-sanalla tarkoiteaan maailmankaikkeuden alkua. Silloin syntyi niin aine, energia kuin aikakin. Koska aika alkoi vasta tuolla hetkellä ei voi vastata mitään sellaiseen kysymykseen, joka koskee ajanalkua aiempaa hetkeä. Sanat "aiempi" tai "ennen" ovat aikaan liittyviä termejä. Jos ei ole aikaa ei noita voi käyttää. Tai ei ainakaan voi vastata tuollaiseen kysymykseen. Kysymys on yhtä järjetön kuin, paljonko painaa neljä, tai kuinka monta vuotta on Helsingistä Tukholmaan.
Maaailmankaikkeus tietämyksemme mukaan laajenee loputtomasti kunnes, juuri kuten sanoit, kaikki on tyhjää ja pimeää ja lisäksi täysin kylmää. Kun viimeinenkin hiukkanen on lopulta hajonnut energiaksi loputtomasti laajentuvaan avaruuteen ei ole enää mitään. Täydellinen tyhjyys tietenkään ei ole aivan mahdollista, koska kaikki säteily hän leviää laajenevassa maailmankaikkeudessa ikuisesti. Vasta teoreettisessa äärettömyydessä on maailmankaikkeus täysin autio.
Et kai kuvittele että kukaan tuohon uskoo? Ensin ei ollut yhtään mitään, ei edes aikaa. Sitten jostain salaperäisestä syystä (Jumala?) tapahtui hirvittävä pamaus ja kas kummaa, maailmankaikkeus sai alkunsa? Höpö, höpö, ei tyhjästä voi mitään syntyä, täyttä puppua tuollainen teoria. Miksi ei suoraan myönnetä ettei ole aavistustakaan mitä oli ennen alkuräjähdystä?
ai jaa. Joku hiukkanen on siis jotain, mutta kun se hajoaa 'energiaksi', niin se ei sitten enää olekaan mitään!?
Ajatellaanpa vaikka jotain kivenmurikkaa, joka on sinkoutunut tässä meidän avaruudesta hirvittävällä nopeudella kohti avaruuden reunaa, jonka tuolla puolen ei ole mitään. Mitä jää? Vetovoima. Tämä ihmiselle käsittämätön voima, joka lopulta pysäyttää murikan ja alkaa vetää sitä puoleensa kiihtyvällä vauhdilla. Murikan liike-energia kasvaa potenssiin ääretön, kun se uppoaa mustaan aukkoon, joka on avaruutemme keskuksessa, samalla muuttuen kokonaan joksikin, josta ihmisellä ei ole mitään käsitystä, eikä tule koskaan olemaankaan.
Ei avaruudella ole mitään keskustaa. Ja nykytietämyksen mukaan mustat aukotkin "höyrystyvät" aioonien kuluessa.
Aineen hajotessa lopulta energiaksi jää tietenkin jäljelle juuri se energia, joka hajoaa aikojen kuluessa yhä laajemmalle avaruuteen. Teoriassahan se jää jäljelle ikuisuuksiiin aina vain "laimentuen" levittäytyessään yhä laajemmalle maailmankaikkeudessa. Täydellinen tyhjyys, jossa ei enä ole ainetta eikä energiaa olisi vasta äärettömyydessä niin etäisyyksien kuin ajan kannalta. Mutta äärettömyyttähän ei ole, joten aina tulee olemaan jotain yhä pienenevää säteilyä ja tietenkin luonnonlait lienevät voimassa, vaikka eui ole mitään ainetta, johon ne vaikuttaisivat.
Tiedämme maailmankaikkeuden laajenevan valonnopeudella, mikään ei osoita, että laajeneminen pysähtyisi tai kääntyisi supistumiseksi. Tästä seuraa, että kaikki on ollut joskus yhdessä pisteessä ja myös, että kaikki laajenee lopulta yhä kauemmas toisistaan. Myös tiedämme, että kaikki aine hajoaa aina energiaksi, suurin osa lähes käsittämättömän hitaasti, mutta jokainen atomi ja protoni lopulta hajoaa.
Voi tosiaan ajatella, että gravitaatio (tai avaruuden kaartuminen) lopulta johtaisi kaiken aineen kasautumiseen yhteen jättimäiseksi mustaksi aukoksi. Tämän mallin ongelma vain on se, että maailmankaikkeus laajenee valonnopeudella, joten maailmankaikkeuden aine, vaikka saavuttaisi valonnopeuden ei voi koskaan päästä yhteen pisteeseen koska koska eri puolilla maailmankaikkeutta olevat materiat etääntyvät suhteessa toisiinsa niin, että ne eivät koskaan voi saavuttaa toisiaan.
Mustien aukkojen kohtalo äärimmilleen laajenevassa maailmankaikkeudessa on mielenkiintoinen, ja ei varmastikaan asiasta ole sanottu vielä viimeistä sanaa.
Ajatellaan teoreettisesti kaukaisinta mahdolista pistettä maailmankaikkeudessa. Se etääntyy meistä valonnopeudella poispäin. Piste on noin 13,7 miljardin valovuoden päässä. Koska tuo piste etääntyy meistä valonnopeudella emme voi koskaan nähdä sitä. Hieman sitä lähempänä olevan pisteen valo jo saavuttaa meidät.
Myöskään me emme voi päästä koskaan sellaiseen paikkaan, joka etääntyy meistä valonnopeudella, koska valonnopeus on suurin mahdollinen nopeus. Valonnopeudellakin etääntyessäämme olisimme aina yhtä kaukana tuosta kohteesta. Kuvitellaan, että matkustamme valonnopeudella maailmankaikkeuden reunaa kohden 13,7 miljardin valovuoden päähän. Matkustettuamme tuon matkan, joka siis kesti 13,7 miljardia vuotta on reuna yhä 13,7 miljardin valovuoden päässä. Meidän kannaltamme olemme siis yhä samassa hetkessä laskettuna maailmankaikkeuden alusta, eli 13,7 miljardia vuotta olisi yhä kulunut maailamankaikkeuden alusta. Tämähän olisi paradoksi, ellei, kuten suhteellisuusteorian mukaan kuuluukin käydä, aika olisi näille valonnopeudella matkustaville pysähtynyt.
Miksi valonnopeus sitten on suurin mahdollinen nopeus? Kuvitellaan taas lyhyempää avaruusmatkaa lähimpään toiseen tähteen. Se on 4 valovuoden päässä. Leikitään nyt, että voisimmekin mennä sinne kaksi kertaa valonnopeudella. Matkaamme kuluisi silloin vain kaksi vuotta. Jos nyt siellä katsoisimme takaisin maapalloomme, olisi näkymä sieltä neljä vuotta vanhaa, siis kaksi vuotta ennen lähtöämme. Jos taas päättäisimme palata kotiin samaa kaksinkertaista valonnopeutta, olisimme kotona kahden vuoden kuluttua, siis kaksi vuotta ennen kuin se valo jonka maasta näimme tuolla kaukaisella tähdellä. Silloin siis olisimme palanneet maahan neljä vuotta ennen lähtöämme. Olisimme matkustaneet ajassa taaksepäin.
Tuota pidetään mahdottomana, ja vaikka sen hyväksyisikin, siitä seuraa joka tapauksessa, että aika ja valonnopeus ovat saman asian kaksi puolta. Aika siis etääntyy meistä samaa nopeutta kuin maailmankaikkeus laajenee. Laajenemisesta seuraa, että kaikki olisi joskus ollut samassa pisteessä, siis myös aika. Kaikki alkoi tuosta yhdestä pisteestä niin maailmankaikeukkeuden kuin sen yhden osan ajan laajeneminen.
Tietysti voi kehitellä teorioita, jonka mukaan, laajeneminen ei olisikaan tasaista vaan vaikka sykkivää. Siitä seuraisi vielä oudompia tuloksia. Aika välillä etenisi eteenpäin ja välillä pysähtyisi ja välillä kulkisi taaksepäin. Tuollaista maailmankaikkeutta olisi vielä vaikeampi käsittää.
En tiedä kuinka helppo olisi käsittää maailmankaikkeutta, joka olisi aina ollut olemassa, ilman mitään alkua. onko se tosiaan helpompi kuin ajatus maailmankaikkeuden alusta?
Mitään jumalaa ei tässä ole tarkoitus kuvitella. Syy, miksi maailmankaikkeus on olemassa ja se alkoi, on tieteen ulottumattomissa. Ainoa mitä tiedämme on, että se on olemassa. Voimme tutkia sitä ja arvioida mistä mikin siellä johtuu ja miten se on kehittynyt ja miten se tulee kehittymään. Emme voi tutkia jotain joka ei ole meidän havaintokykymme alueella.
ns. mustaa aukkoa tutkittu ... jos se onkin jotain muuta jonka tutkimiseksi ei vai ole vielä ihmisaivot keksineet tekniikkaa? Taannoin väitettiin ozonikerrosten reikien lisääntyneen vaikka nehän on voineet olla alati muuttuva ilmiö, vaan ei ollut laitteita millä huomata niiden vaihtuvuuttaa aiemmin saati olemassa oloakaan. Avaruudessa voi olla paljon vielä löytynmättä kun ei ole tekniikkaa millä etsiä löytymätöntä tai havannoida, kun ei tiedetä mitä vielä etsiä. Jos ei tiedetä mitä etsiä, ei tietenkään kyetä keksimään tekniikkaa sitä tuntematonta etsimään.
Rakektit kykenevät poistumaan maapallolta, siis avaruus on läpäisevää ainetta...miksi siis maapallo ja, muut planeeta, kuut, aurinko eivät 'putoa'?
Maakin putoaa aurinkoon, mutta suuren ratanopeutensa ( n. 30 km/sek) takia se ehtii aina "reunan ulkopuolelle"
Ei vaan. Mihin ne putoaisivat? Mikä on avaruudessa ylhäällä ja mikä alhaalla? Gravitaatio on kai ainoa mittari. Kaikki liikkuu kaikkien suhteen.
Mitä otsonikerroksen aukkoihin tai mustiin aukkoihin tulee, niin tunnettu teoria selittää ne molemmat. On riittävästi syytä olettaa, että sekä ilmastokemian teoria, että gravitaatioteoria siinä mitassa kuin ne tunnemme, ovat tosia.
Minusta sekoitat näkyvän avaruuden ja universumin. Valokartion ulkopuolella on galakseja, jotka putkahtavat näkyviin, kun valokartio laajenee nopeudella C. Se ei ole sama kuin avaruuden laajeneminen, joka tapahtuu näkyvän avaruuden osalta ainakin vielä jonkin verran alivalonnopeudella, mutta kauempana ylittää valonnopeuden. Jos kiihtyvä laajeneminen pitää paikkaansa, kuten nyt näyttäisi, alkaa näkemämme avaruus jossain vaiheessa vähetä. Ts. kohteita kuten galakseja näkyy vähemmin niiden siirtyessä ylivalonnopeuteen meistä katsottuna.
Ps. Einsteinin suhteellisuusteoriaa ei rikota. Avaruus saa lajentua mielivaltaisella nopeudella, kunhan informaatio tai meteria ei liiku avaruuden suhteen yli C:n.
Näemme universumista sen alueen, joka etääntyy meihin nähden alle valonnopeudella. Se, että universumi laajenisi jossain havaintoaluemme ulkopuolella yli valonnopeudella, tuntuu minusta spekulaatiolta, jota mikään ei tue.
Meidän kannaltamme näyttää, etä maailmankaikkeus laajenisi kiihtyvällä nopeudella. Otetaan meistä katsottuna kaksi lähes valonnopeudella etääntyvää pistettä maailmankaikkeudesta vastakkaisilta puolilta. Meistä näyttää että ne etääntyisivät toisistaan lähes kaksi kertaa valonnopeudella. Kuitenkaan näistä pisteistä katsottuna tilanne ei ole tällainen. Tällä hetkellä, 13,7 miljardia vuotta alkuhetkestä, noissa kummassakin pisteessä näyttää, että universumin kaukaisin piste on 13,7 miljardin valovuoden päässä, mutta sehän ei ole hetki, jota me katsomme täältä. Me katsomme näitä pisteitä hetkenä, jollaisia ne olivat vaikkapa 10 miljardia vuotta sitten.
Universumi laajenee kiihtyvästi, koska sen kaksinkertaistumiseen kuluva aika on aina sama. Jos vettä kaadetaan altaaseen samalla periaatteella, veden määrä lisääntyy kiihtyvästi. Ensin litra minuutissa, sitten kaksi litraa minuutissa, seuraavaksi kolme litraa minuutissa sitten kuusi litraa, 12 litraa 24, 48, 96, 192, 384, 768 ja 1536 litraa minuutissa jne. Matka meiltä universumin reunaan pitenee kuitenkin joka vuosi vain yhdellä yhdellä valovuodella. Tilanne on sama mistä tahansa maailmankaikkeuden pisteestä katsottuna. Kaikista pisteistä katsottuna juuri se on maailmankaikkeuden keskipisteessä, josta kaikki muut etääntyvät.
Se mikä on meille maailmankaikkeus on myös koko maailmankaikkeuden aika, joka siis etääntyy meistä. Mihin tahansa universumimme pisteeseen matkustaisimmekaan olisi näiden matkustajien kannalta aikaa kulunut sen verran kuin on erotus lähtöpaikan maailmankaikkeuden koon ja saapumispisteen maailmankaikkeuden koon välillä. Siis jos matkan alun ja lopun maailmankaikkeuden etäisimmän pisteen ero olisi yksi valovuosi, olisi matkaan kulunut matkustajien kannalta yksi vuosi. Miten kaukana he sitten olisivat riippuisi heidän nopeudestaan. Täältä katsottuna heidän matkansa olisi saattanut kestää miten kauan tahansa. Tällä tarkoitan kuvata ajan ja universumin yhteyttä siis oikeastaan valonnopeuden ja ajan yhteyttä.
En tarkoita näkyvällä universumilla tietenkään sitä jota mittalaitteillamme pystymme havaitsemaan, vaan sitä jonka edes teoriassa pystyisimme havaitsemaan. Siitä olemme samaa mieltä, että emme voi havaita sellaista, joka etääntyy meistä valonnopeudella tai puhumattakaan valoa nopeammin.
estääkö gravitaatio tyhjässä liiraavien taivaankappaleiden putoamisen tyhjyyteen? Ainakin kykenevät liiraamaan sivuttain avaruudessa. ;D
Emme voi havaita mitään, mikä on yli 13,7 Mrd valovuoden etäisyydellä. Nykykosmologia kuitenkin väittää, että varsinainen universumi on suurempi kuin valokartion paljastama osa-alue, josta kykenemme tekemään havaintoja. Havaiontohorisonttimme kasvaa valon nopeudella, mutta se ei ole sama asia kuin universumin laajeneminen.
aika rajoittunut tuo maailmankatsomus. Energiat hajoo ja tiivistyy sinun mielesi mukaan.
"Et kai kuvittele että kukaan tuohon uskoo? Ensin ei ollut yhtään mitään, ei edes aikaa"
Kun kirjoitat "Ensin ei ollut..", otat jo mukaan aikakäsitteen käyttämällä sanaa "ensin". Siinä on se perustavan laatuinen virhe. Aika kun nyt vain ei ole sellainen yleismaailamllinen juttu, jolla kaikki maailmakaikeuden tapahtumat voitaisiin pistää järjestykseen..
Aika on itse asiassa hyvin henkilökohtainen juttu: Meillä kaikilla on oma aikansa, joka ei ole sama kuin vaikka kaverin aika. Pienissä ympyröissä voi likiarvona olettaaa että jokaisella on sama aika mutta isoissa tulee jo virhettä vaikka millä mitalla.
Niinpä on varsin turhaa pohtia ajatusta "mitä oli ennen alkua". Maailmankaikkeus vain alkoi laajeta jostakin ja samalla tuli mahdolliseksi mitata aikaa tapahtumien välillä, ottaen kuitenkin huomioon että kullakin ajan mittaajalla on oma kello, joka todennäköisesti käy eri tahtia kuin jonkin toisen havainnoijan kello.
Ihminen joka ei osaa hahmottaa, eikä ymmärtää ikuista ääretöntä tilaa jossa ikuisen energian tiheys jatkaa ikuista energian tiheyden vaihteluaan,
voi keksiä jonkun uitun kaiken alun jota oikeasti ei tietysti ole olemassa.
Tieteellisesti ei ole todistettu että mitään voisi syntyä tyhjästä tai että jo olemassa oleva energia voisi kuolla pois poikkeen.
Jos avaruus poreilee uusia havaittavia hiukkasia, niin nekin syntyvät jo olemassa olevista vielä pienemmistä hiukkasista jotka yhdistyvät havaittavaksi hiukkaseksi jonka energia nopeasti hajaantuu jo olemassa olevaan tilaan vähemmän tiheäksi.
se että uskoo kaikella olevan alku, on vain uskomus joka ei pidä paikkaansa.
Ihmiset keksivät kaiken näköistä, jos eivät ymmärrä jotakin asiaa.
Tässä tapauksessa on keksitty että olisi olemassa joku uitun kaiken alku, koska ei ymmärretä ääretöntä ikuista tilaa joka itsessään ei ole yhtään mitään ja jossa ikuisen energian tiheys vaihtelee ja saa aikaan havaitun kaltaisia maailmankakkeuksia aika ajoin.
.
Alkuräjähdysteoria ei ota kantaa oman skouppinsa ulkopuolisiin seikkoihin. Kuten eivät muuten ota muutkaan teoriat.
Entäpä jos entropia vaikuttaa fotoneissa olevaan energiaan? Jos, niin silloin valo punasiirtyy matkansa aikana entropian takia. Eli valo liikkuu aivan tavallisessa tilassa joka ei ole yhtään mitään ja se punasiirtyy koska entropia se vaan vaikuttaa kaikkeen energiaan josta myös aine koostuuu. Ainehan koostuu erillisistä energiatihentymistä joissa on vain ja ainoastaan energiaa.
Miksi suhteellisuusteorian mukainen tila on otettu vakavasti ja miksi tiedeyhteisön jäsenet ovat alkaneet uskomaan tilaan joka voi muka muuttua.
Itse Einstein sanoi tilasta näin.
"Jos lupaatte, ettette ota vastausta liian vakavalta kannalta ja pidätte sitä eräänlaisena leikkinä, niin selitän asian näin. Ennen uskottiin, että jos kaikki kappaleet häviäisivät maailmankaikkeudesta, niin aika ja avaruus säilyisivät. Suhteellisuusteorian mukaan aika ja avaruus katoaisivat kappaleiden mukana"
Laskiko Einstein vain leikkiä?
Aika hauska hemmo, oli hän, Einstein.
:);):)
Lähetä vastaus 0 0
tieteellisiä kokeita kaivataan
Vieras
#20 Todistustaakka
02.08.2010 11:07
Laajenevaan tilaan uskovilla on todistustaakka. Energia josta kaikki koostuu, on jotakin konkreettista jota voidaan tutkia ja jolla voidaan tehdä tieteellisiä kokeita. Tila ei ole yhtään mitään. Energia siis on jotakin mitä tila ei ole. Tietysti tila on olemassa, koska jossakin paikassahan sen energian täytyy olla.
Energiaa ei synny tyhjästä, eikä energia koskaan häviä. Tästä päättelemme, että kaikki se mikä on nyt olemassa, on ollut olemassa aina, muodossa tai toisessa. Jos väittää että energia, aika ja tila syntyivät totaalisesta olemattomuudesta, omaa todistustaakan.
Meillä on mitään todisteita siitä että energiaa voisi syntyä lisää tyhjästä. Tilassa kyllä liikkuu erittäin pieniä hiukkasia joista voi yhdistyä uusi havaittava hiukkanen, mutta eihän se silloin syntynyt tyhjästä, koska siinä oleva energia oli olemassa, mutta se oli hajaantuneena vielä pienemmiksi energiatihentymiksi, jotka yhdistyivät havaittavaksi hiukkaseksi, joka koostuu niistä jo olemassa olevista pienemmistä hiukkasista.
Tiedämme ettei tilasta saa energiaa hävimämään, mutta pystymme ajattelemaan tilan joka ei ole yhtään mitään, niin ettei siinä ole yhtään energiaa. Minä itse en osaa ajatella miten tämän tilan, joka minun mielestäni on jo itsessään ei yhtään mitään, voisi ottaa pois, jolloin jäljelle jäisi totaallinen olemattomuus.
Eikö tila ilman energiaa ole jo itsessään totaallinen olemattomuus. Miten tila voisi hävitä tai miten tila voisi syntyä. Millainen on tämä totaallinen olemattomuus josta syntyy tila?
Laajenevan tilan kannattajat eivät ole todistaneet laajenevaa tilaa tieteellisesti. He ovat tehneet havaintoja laitteilla jotka koostuvat energiasta ja ovat saaneet infoa energiakeskittymistä niiden hiukkasten avulla jotka ovat peräisin noista energiatihentymistä ja ovat itsekin sitä yhtä ja samaa raaka-ainetta eli energiaa joka on jotakin konkreettista ja jonka tiheys vaihtelee tilassa joka on ei yhtään mitään.
Missä siis on havainto laajenevasta tilasta? Ei missään. On vain virheellinen tulkinta havainnosta jolla ei ole mitään tekemistä sellaisen tilan kanssa joka muka muuttuu. Onko tutkijat saaneet tämän laajenevan tilan esim. laajenemaan normaalia nopeammin tai ovatko he ylipäätään voineet havannoida tätä laajenevaa tilaa? Ovatko he tehneet joitakin tieteellisiä kokeita laajenevalla tilalla ja jos, niin millaisia?
Tietysti entropia vaikuttaa myös hiukkasiin kuten neutriinot ja fotonit.
Siksi vanha valo punasiirtyy matkansa aikana ja siksi Aurinkoa kohti menevä energiaa saa Auringon ohi menevien fotonien liikeradan taipumaan havaitulla tavalla.
Laajeneva tila ja kaareutuva tila ovat ison uskonlahkon uskomuksia.
Teoriat ja niitä tukevat havainnot todistavat tilan laajenevan. Ei ole mitään järkevää syytä epäillä, ettei näin olisi.
Entropia ei voi koskea fotonia, koska se on energian välittäjäkvantti ts. pienin mahdollinen tekijä. Se ei itse voi millään mekanismilla säteillä energiaansa ulos.
On tietenkin mahdollista, että havaintomme maailmankaikkeudesta ovat virheellisiä, koska olemme mitanneet etääntymistä ja nopeutta väärin tai tai täysin väärillä mittareilla. silloin meillä ei olekaan mitään käsitystä maailmankaikkeuden koosta tai sen laajenemisesta, suistumisesta tai ennallaan pysymisestä.
Jos otetaan tällainen lähtökohta, on pöytä täysin puhdas mille tahansa teorialle. On hyvin helppo kehitellä teoria, jossa maailmankaikkeus on esimerkiksi yli valonnopeutta supistuva, jos tulkitsemme kaiki tähän sopimatomat havainnot mittaamisen virheiksi. Näitä erilaisia maailmankaikeuden malleja voi siis keksiä loputtomasti. Maailmankaikkeus on kilpikonnan selässä tai syntynyt hanhen munasta.
Eikö ole mitään konstia arvioida onko jokin toista lähempänä totuutta? Tiede käyttää sellaista metodia, jossa sitä teoriaa pidetään kahdesta parempana, joka onnistuu selittämään enemmän havaintoja ja mittaustuloksia. Tällä tavoin näitä erilaisia ajatuksia vertailemalla ollaan päädytty nykyiseen malliin. Sinun esittämäsi kilpaileva teoria selittää vähemmän havaintoja ja se edellyttää esittämääsi punasiirtymästä aiheutuvan mittauksen poisselittämistä. Jos saamme havaintoja, jotka osoittaisivat, ettei maailmankaikkeus laajenekaan nykyisen teorian pohjalta, silloin joutuisimme etsimään uusia maailmankaikkeutta paremmin kuvaavia malleja. Näin ei kuitenkaan ole.
"Entropia ei voi koskea fotonia, koska se on energian välittäjäkvantti ts. pienin mahdollinen tekijä. Se ei itse voi millään mekanismilla säteillä energiaansa ulos."
Oliko tuo väite tieteellinen väite? Vai kenties uskonlahkon jäsenen uskontunnustus?
Jumalan on pakko olla olemassa, koska vain Jumala voi luoda maailmankaikkeuden ja siihen elämää. Koska havaitsemme maailmankaikkeuden, Jumalan on pakko olla olemassa. Mikään muu asia ei voi selittää maailmankaikkeuden olemassa oloa
Koska havaitsemme valon yleisesti punasiirtyneen, laajenevan tilan on pakko olla olemassa. Mikään muu asia ei voi selittää valon yleistä punasiirtymää.
Aivan uitun tieteellisiä väitteitä, kaikki tyyni.
miksi tuli on väriltään keltainen, eikä esim. sateenkaaren väreissä? Vai onko erona se että sateenkaari johtuu hapen kera reagoivasta vedestä/ auringon säteet? Miksi kaikkien ihmisten silmien valkuaiset on valkeat, kun taas ihopigmentti voi olla monenkin sävyinen? Mutta silmien aina valkea, paitsi tietysti jos on alkoa vetänyt naamariinsa, punertava.
mahdollista että käsite Jumala liippaa läheltä, mutta on saanut nimensä alkuihmisiltä, koska eivät muutakaan tuolloin ymmärtäneet? Raamattuakaan ei tuolloin ollut, eikä uskontoja. Se millainen maapallo on elämältään, todella vaikuttaa kuin olisi suunniteltu ja suorastaan ajatuksella mietitty lajien ulkonäkö, lisääntyminen ja selviytyminen (ravinto, vesi jne) Ihminenkin on hienomekaanista huippua. Vaikea uskoa että olisi mukamas 'osannut' jostain 'seoksesta' avaruudessa yksistään kehittyä sellaiseksi mitä on ja mitä on ollut. Kuinka kauan aikaa kaikki 'luotiin' se onkin arvoitus. Ehkä aluksi laitettivat isompaa kalustoa kokeeksi maapallolle, dinosaurukset ja muut testatakseen selviytyvätkö täällä. Ehkä laittoivat jo tuolloin alkuihmisiä mutta tuollaiset isot hirviöt ilmeisesti napsivat niitä välipalakseen joten niistä täyty päästä eroon. Ohjasivat kai ison meteoriitin joka harkitusti tuhoaisi törmäys sotkullaan ainakin isommat hirviöt. Tällöin pienelle ihmiselle tuli turvallisempaa jatkaa levittäytymistä koelaboratoriossa nimeltä 'maa'. Mitäs pidätte?
Ainoana ihmisenä maailmassa uskot kummalliseen oppiin atomien räjähtämisestä ja säteilevistä fotoneista. Tieteestä ymmärrät vähemmin kuin sika hopealusikasta. Sitten nimittelet fyysikkoja uskovaisiksi. Mene Savorinen tiedepalstalta johonkin muualle mesoamaan.
Ja mistä ihmeestä ne koelabran tekijät sitten ilmestyivät. Tuolla tavalla vain siirrät ongelmaa. Dänekenmäinen emämunaus ajattelussa.
Paitsi että kirjassaan Däniken huijasi tarkoituksella. Ei se sentään ihan niin tyhmä voinut olla?
senhän minäkin toivon jonkun kertovan, tuskin kukaan tietää. Ehkä labran perustajat ovat jo haihtuneet, ainakin sen kuvan perusteella miten tiedemiehet asiasta puhuvat. Tai sitten ovat siellä avaruudenlaajenemisen etukeulassa raketteineen ;D
Kyllä se labra on ollut maapallo ja labraohjelma evoluutio. Kaikki muut vaihtoehdot ovat vielä epätodennäköisempiä.
havaitsemme että maailmankaikkeuden olevan olemassa, on Jumalan pakko olla olemassa.
Koska havaitsemme, että vanha valo joka on yleisesti punasiirtynyttä, on laajenevan tilan pakko olla olemassa.
Huomaako kukaan mitään eroa näissä tyhjissä väitteissä?
Onko niissä mitään tieteellistä?
Ei ole!
ne ovat täysin tyhjiä väitteitä, koska laajenevaa tilaa ei voi havannoida sen enempää kuin jotakin ulkopuolista luojaJumalaakaan.
Ulkopuolisella luojaJumalalla ei voi tehdä tieteellisiä kokeita sen enempää kuin laajenevalla tilalla.
Kaikkien havaintojen voidaan väittää olevan todisteita ulkopuolisesta luojaJumalasta.
Jos kaikki havainnot häviäisivät, niin vasta silloin voisimme epäillä ulkopuolisen luojaJumalan olemassa oloa.
Jos kaikki jo olemassa olleet asiat jotka teknologian kehittyessä on saatu havaittua ja joiden ansiosta jotkut tahit ovat päätyneet virheelliseen käsitteeseen laajenevasta tilasta, jostakin syystä muuttuisivat, niin vasta sitten voisimme epäillä laajenevan tilan olemassa oloa.
Näin väitetään, vaikka laajenevaa tilaa e voi havannoida sen enempää kuin suojelusenekeleitäkään.
Aivan uitun tieteellisiä uskonlahkon tyhjiä väitteitä!
havaitsemme että maailmankaikkeuden OLEVAN OLEMASSA, on Jumalan pakko olla olemassa.
Koska havaitsemme, että vanha valo, joka on yleisesti punasiirtynyttä, ON OLEMASSA, on laajenevan tilan pakko olla olemassa.
Jos ei huomaa miten yhtä tyhjiä väitteitä nämä väitteet ovat tieteellisesti, pitää vain ihmetellä miten helposti tiedeuskonlahkon ylipappien on aivopestä oman uskonlahkonsa jäsenet.
Kyllä "nuorikin" valo voi olla punasiirtynyttä. Mitä nopeammin valo etääntyy meistä sitä enemmän se on punasiirtynyttä. Epäilet, että punasiirtymä johtuu valon iästä, ei sen nopeudesta suhteessa meihin. Olemme siis samaa mieltä ainakin siitä, että ne, joita pidämme kaukaisempina kohteina, ovat tosiaan kaukaisempia kohteita, koska niissä on punasiirtymää enemmän kuin niissä, joiden oletamme olevan lähempänä. Sinun teoriassasi maailmankaikkeus on samoin järjestynyt, muttei laajene. Ymmärsinkö oikein? Tästä seuraa oletus, että se ei ilmeisesti ole koskaan ollut yhdessä pisteessä, tai ei ainakaan asiasta ole mitään tietoa tai havaintoa.
Tuollainen universumi on myös helppo kuvitella. Siinä universumissa maailmankaikkeuden reunan ilmeisesti voisi toriassa saavuttaa, jos sellainen siinä on, riippumatta siitä, onko valonnopeus tuossa maailmankaikkeudessa suurin mahdollinen nopeus.
Mielenkiintoinen ajatusrakennelma, mutta selittääkö se maailmankaikkeutta paremmin kuin nykyinen? Onko siinä vaikeuksia selittää, kaikkia havaintojamme maailmankaikkeudesta? Vai onko se vain uskonasia.
Dopplerin punasiirtymässä on kyse eri asiasta kuin valon yleisessä punasiirtymässä joka ajatukseni mukaan perustuu entropiaan.
Ajatukseni mukaan näkyvän maailmankaikkeuden energia todellakin oli erittäin tiheään pakkautuneena kauan sitten. tosin jo silloin erillisinä erittäin tiheinä energiatihentyminä.
Jokaisen galaksin keskusta oli erillinen erittäin tiheä energiatihentymä, niin että nämä galaksin siemenet humahtivat ulos astetta isommasta energiatihentymästä joka räjähtää kolmiulotteisesti ja säteilee galaksien siemeniä.
Nämä galaksien siemenet räjähtävät myös kolmiulotteisesti jo olemassa olevassa tilassa ja ne säteilevät energiaa aaltoina joilla on atomien luonne.
meidän aine ja uuden aineen aika siis syntyivät jo olemassa olevasta energiasta joka liikkui jo olemassa olevassa tilassa tiettyyn suuntaan pois päin siitä / niistä astetta isommista energiakeskitymistä jotka ovat tällä hetkellä todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella.
Meidän aikamme on äärimmäisen hidas suhteessa siihen liikenopeuteen jolla loittonemme tuosta alueesta joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella.
Jopa valo joka liikkuu tuota aluetta kohti, liikkuu kaiken näkyvän maailmankaikkeuden aineen / energian mukana paljon nopeammin pois päin tuosta alueesta joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella. ja liike tapahtuu ikuisessa äärettömässä tilassa joka ei laajene.
Näin tilan ei tarvinnut syntyä, eikä sen tarvinnut laajentua räjähdyksenomaisesti, jonka jälkeen sen laajeneminen muka hidastyi ja alkoi taas myöhemmin muka laajenemaan kiihtyvällä vauhdilla.
Galaksien siemenet olivat olemassa jo ennen kuin aine syntyi. ja silloin kun aine syntyi, olivat galaksit jo kaukana toisistaan ja ne liikkuivat suht samaan suuntaan, pois päin tietyltä alueelta joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella. Siellä on edelleen astetta isompia energiatihentymiä jotka räjähtävät ja säteilevät uusien galaksien siemeniä, mutta eiväthän fotonitkaan saa aikaisemmin liikkeelle lähteneitä fotoneita kiinni ja siksi nekään eivät saavuta meitä.
Vastaan tulee äärimmäisen pitkän matkan liikkuneiden galaksien energian jäänteet. Entropia on saanut vastaan tulevan energian hajaantumaan jo olemassa olevaan erittäin pieniksi energiatihentymiksi ja vastaan tuleva energia saa meidän atomit räjähtämään eli laajenemaan eli muuttumaan vähemmän tiheäksi.
Takaa sivuilta päin meitä kohti pääsee koko ajan enemmän ja enemmän energiaa, joka saa meidän vauhdin kiihtymään ja näin vastaan tulevan energian vaikutus voimistuu ja laajeneminen kiihtyy jne.
.
Luin ajatuksella käsityksesi maailmankaikkeudesta. Minusta se on huomattavasti monimutkaisempi ja hankalampi kuin vallassa oleva teoria. Varmasti mahdollinen, mutta edellyttää paljon erilaisia todistamattomia ilmiöitä, jotka nykyinen teoria pystyy esittämään. Tuohon teoriaan voisi mennä, kun ilmenisi, jotain jonka se kykenee selittämään nykyistä paremmin. Nyt se vaikuttaa vain paljon oudommalta ja vaikeammin maailmankaikkeutta kuvaavalta kuin nykyinen malli.
Yksi asia. Maailmankaikkeus on laajentunut syntynsä jälkeen koko ajan samalla nopeudella. Se ei ole muuttanut nykykäsityksemme mukaan nopeuttaan yhtään mihinkään. Syntyprosessia käsittelevissä teorioissa on esitetty, että syntyprosessissa sekunnin mikro-osien kuluttua alkuhetkestä maailmankaikkeus olisi laajentunut sekunnin mikro-osien ajan yli valonnopeudella. Kyse on hetkestä jolloin syntyvässä maailmankaikkeudessa ei ollut viellä syntyneet edes kaikki maailmankakeuteemme vaikuttavat voimat. Miten oli ajan vakiintuminen? Oliko se jo vakiintunut, Käsittääkseni ei.
Maailankaikkeus on laajentunut synnyttään koko ajan valonnopeudella. Ainoastaan maailmankaikkeuden koko laajenee tästä johtuen kiihtyvällä nopeudella, koska vaikkapa pallon tilavuus kasvaa kiihtyvällä nopeudella jos sen säde kasvaa tasaisella nopeudella.
Miten ns. sidoosvoimat esim. välittyvät?
Jos hiukkasina / gluoneina, niin miten gluoni saa kvarkin liikkumaan siihen suuntaan josta itse tul, törmäämällä kvarkkiin.
Kun kvarkit räjähtävät ja säteilevät energia-aaltoja joilla on gluonien luonne, ongelmaa ei ole, koska nyt gluoni välittääkin TYÖNTÄVÄÄ voimaa ja saa koko ajan laajenevat kvarkit loittonemaan toisistaan samassa suhteessa kuin ne laajenevat.
Entäpä vetävä voima eli gravitaatio? Ette osaa selittää miten vetävä voima syntyy, toimii ja välittyy.
mallini ei tarvitse yrittää selittää vetävää voimaa, koska et pääse pakoon koko ajan laajenevan Maapallon pintaa.
Avaruuteen pääsyyn tarvitset pakonopeuden jonka saat normaalia nopeammin räjähtävän polttoaineen avulla ja näin työnnyt nopeammin pois päin koko ajan laajenevan Maapallon keskustasta kuin Maapallon pinta.
Soveltamalla malliani, ennustin dark flowmaisen ilmiön olemassa olon puoli vuotta ennen kuin kyseinen ilmiö uutisoitiin.
Kumoikohan on yksinkertaisempi malli.
Ajatukseni jonka mukaan ikuisen energian tiheys vaihtelee ikuisessa tilassa joka ei muutu
vai alkuräjähdysteoria jossa energian tiheys muuttuu tilassa joka muuttuu, niin että ihminen ei voi ymmärtää miten tila laajenee.
Tehdään tieteellinen koe.
Tuhat ihmistä avaruuteen, käpertyneinä toistensa lähelle. Jokainen alkaa suoristumaan ja työntämään viereisiä ihmisiä pois päin käsillään ja jaloillaan.
Ihmiskeskittymän keskelle paine ilman vetävää voimaa. Keskimmäiset ihmiset joutuvat tekemään eniten työtä, etteivät litisty ja siksi keskustan lämpötila kasvaa.
Ja ihmiskeskittymän pinnalla painovoima-ilmiö ilman vetävää voimaa, niin kauan aikaa kuin ihmiset työntyvät pois päin keskustasta kiihtyvällä vauhdilla.
Tehkääpä joku koe joka todistaa laajenevan tilan, mitä?
Minä voin tehdä kokeen joka todistaa väittämieni asioiden voivan olla mahdollisia.
Onko teillä yhtään koetta joka todistaa että laajeneva tila voi oikeasti olla olemassa?
...koko maailmankaikkeus ja me ollaan joku humanoidien (tai vastaavien olentojen) tekemä koe. Meidät on laitettu johonkin purkkiin, jossa on joka puolella peilejä, mikä antaa vaikutelman äärettömyydestä. Ne haluu vaan nähdä mitä me tehdään seuraavaksi. Niillä on keinot nopeuttaa kehitystä suhteessa omaan ikäänsä, jotta koe ei kestä ikuisuuksia. Ja kaikki evoluutio ym. on ihan aitoa, mutta vain siinä purkissa. Ja sen purkin reunat on kuitenkin tarpeeksi kaukana, että me ei ikinä sinne päästä. Ja vaikka päästäiskin, niin sit koe keskeytetään. Mut en tiä onko se psykologinen vai biologinen vai mikä se koe.
Mut mun pointti on se et jos alkaa miettimään äärettömyyttä, niin tulee varmasti hulluksi. Ihmisen kaaliin ei vaan mene se, että maailmankaikkeudella ei olisi rajoja tai et tyhjyydestä tulisi jotain. En usko et ne humanoiditkaan tietää vastausta.
Ehkä joku alkuräjähdys tai vastaava on ollut, mutta se kuulostaa vähän samanlaiselta vastaukselta tieteen harjoittajilta kuin uskovaisten vastaus "Jumala on sen luonut". Ja että sitä ei tarvitse kyseenalaistaa. Eli mun kysymys on siis loppupeleissä, että miten tiede ja uskonto eroavat toisistaan, jos molemmissa jätetään homma arvailun ja uskomusten varaan?
Kai mä sit sanonkin et tutkimus pitäis keskittää enemmän peruskysymysten ympärille et jättää maailmankaikkeuden pohtimisen jälkipolville. Ihan tarpeeksi meil on nyt haasteita. Tiedonsiirto on myös liian monta kertaa katkennut historiassa, että tän perustiedon siirto jälkipolville on tärkeetä, kun varmaan on jotain katastrofeja tulossa 10k vuoden sisään.