Missä on nykyhetki? Kaikki mitä näemme on menneisyyttä. Mitä kauemmaksi katsomme, sitä vanhempaa historiaa näemme.
Missä on nykyhetki?
Torcca
17282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kun katson kolmen metrin etäisyydellä olevaa naapuriani, näen hänet sellaisena kuin hän oli 0,01 us sitten.
Kun katson laskevaa aurinkoa näen noin 8 minuuttia sitten olleen auringon.
Lähelle nykyhetkeä pääsen kun katson ylöspäin ja näen kulmakarvani. Tosin aivoni prosessoivat kuvaa ajan X ja silmähermossa info kulkee kai vähän alle äänennopeuden. Mennyttä, ah mennyttä havainnoimme.
menneisyydessä ja havainnomme mennyttä. Voimmeko mitenkään päästä käsiksi nykyhetkeen? Tiedämmekö siitä mitään?
Tämä mies tietää asiasta jotain, myös muinaiset Zen viisaat olisi heittäneet pit paut monille tapahtumiemme ongelmille, tiivitäisin näin, keskittynyt tietoisuus ilman häiritseviä ajatuksia on nykyhetkeä ja ehkäpä Budhan valasituminen on sitä vielä pidemälle vietynä, tiede tutkii todellakin vain ja aina menneisyyttä.
http://www.eckharttolle.de/
Kysymys: Missä me ollaan ja oonko mäkin siellä?
Vastaus: Minne ikinä menetkin siellä olet.
Näinkin naurettavan yksinkertainen asia unohtuu ihmisiltä usein. Moni luulee olevansa siellä missä hän oli jonkinaikaa tai vuosia aikaisemmin, ja toiset taas yrittävät olla siellä missä luulevat olevansa joskus tulevaisuudessa.
Oikeasti nykyhetkessä läsnäoleminen on erittäin vaikeaa. Varsinkin nykyaikana, kun kiireinen elämä altistaa yhä enemmän alitajuisille automaatioille. Moni kulkee jatkuvasti laput silmillä eikä ole ikinä ihan oikeasti läsnä.
Sadasmiljoonasosasekunnin viive napurin näkemisessä ei ole mitään sen rinnalla, että kuulemme hänen puheensa sadasosasekuntia todellista myöhemmin. Silläkään on vain harvoin käytännön merkitystä.
Näin on mutta mikään ei muuta sitä tosiafysikkaa että kaikki oliot elävät omassa nyt todellisuudessaan koko maailmankaikkeudessa, kaikkilla olioilla on tämä nyt todellisuus saman aikainen.
Kaikki informaatio on myös omaa nyt todellisuuttaan, joskus informaatio siirtyy valon, äänen tai jos molemmat on suljettu, niin vaikka ryömimisen nopeudella .
Mittaa kronologista aikaa jossa me elämme fyysisesti, mutta henkisesti me elämme, itse luomassamme,
kehityksen kautta, materiasta syntyneestä psykologisessa ajassa jonka me tunnemme ajatuksen virtana, joksikin tulemisena, ja se tulee meille psykologisena perimänä
Tuo kokonaisuus menneisyydemme synnyttämä, joten elämme menneisyydessä, ja kun reakoimme nykyhetkessä
joka on ajaton, niin egomme muuttaa sen menneisyydeksi, josta se projisoi tulevaisuuden.
Me elämme psykologisen ajan tilassa, ja tarkastelemme tästä tilasta käsin koko maailmankaikkeutta, ja luulemme,että sen alkuperä on ajassa aineessa,emmekekä pysty näkemään, että sen alkuperä on ajaton ja aineeton.
Vasta kun tuo menneisyys tullessaan nykyhetkeen, päättyy, eikä muuta nykyhetkeä menneisyydeksi, niin
tuo ajan virta päättyy ja vomme elää ajattomassa nykyhetkessä, jota ihmisen mieli perustaltaan on, mutta se on ollut ajan ja aineen vankina.
Aivan tässä olen samaa mieltä jos tarkoitat että ajattelun lopettaminen kokonaan on erittän vaikeaa, monille lähes mahdotonta, sopii koettaa vaikka heti.
Ajatusta ei voi lopettaa, niinkauan kuin ajattelijana toimiva menneisyyden rakentama keskus on hajonnut, sillä se vaattii tuota ajatuksen virtaa, mutta kun tuo keskus hajoaa, niin ajatus hiljenee, ja psykologinen aika päättyy, ja voimme elää äärettömyyden tilassa, eli nykyhetkessä.
Me tarvitsemme ajatusta kommunikoinnissa, tekniikassa ja arkisissa asioissa, mutta ihmisen psykologisella alueella se on aivan tarpeeton, sillä se luo kiken sen kauheuden jotka maailmassa tapahtuu.
pisteeseen asti on myös ihmiskehossa mahdollista kokea tuo ajatuksettomuuden ajattomuus, mutta jossain vaiheessa ihmisen on palattava takaisin näidenkin lainalaisuuksien piiriin. Vähän sama asia, kuin että päättäisi ettei enää koskaan fyysisessä kehossa ollessaan käy vessassa (enkä tarkoita hengityskoneissa yms. olijoita ;) ), vaan keho pakottaa jälleen toimimaan. Aivotkin tarvitsevat jumppaa jne. Mutta molempi parempi tässäkin.
kuinka murtaa aineen ja ajan vankila fyysisessä kehossa ollessaan? Sillä silloin kun, siis tarkoitan jos me sen pystyisimme tekemään, myös aikamatkailu fysiikan kanssa luulisi olevan peace of cake.
Ajattelet, että olet fyysisessä kehossa. Miksi niin ajattelet? Aivotutkijat ovat todenneet, ettei siellä ketään ole. Ajatuskin syntyy alitajunnassa, ennen kuin tiedostat sen. Kun päätät liikuttaa kättä, voidaan kuvista nähdä että aivot ovat antaneet kädenliikutuskäskyn ennen päätöstäsi.
koska minulle on tapahtunut jotakin, joka mullisti ymmärrystäni. Sieluni oli vain puolittain kiinni kehossani, ja kuin olisi hetken ollut kaksi kehoa vierekkäin. Siiamilaiset :). Eikä tapaus edes sattunut onnettomuuden yhteydessä, sellaisen, joka olisi johtanut tällaiseen lähellä kuolemaa -tapaukseen, joten se oli jotakin käsittämätöntä, tuolloin. Tapahtuman aikoihin en oikeastaan voinut tehdä muuta kuin maata paikoillaan, sen verran fysiikkaa kokemukseni verotti.
Suosittelen koettavaksi ihmisille, jotka eivät muutoin usko tähän näihin meidän eri kerrostumiimme, sielun olemassaoloon jne. Ja aikamatkailuakin taisi tuolloin, noihin aikoihin tulla harrastettua ;), mutta ei fyysisen kehoni kanssa, vaan... :)
Asioita, joiden takia myös oma fysiikan kyseenalaistamiseni alkoi. Ja sen vuoksi olen sitä mieltä että mitään asiaa ei oikeasti voi ymmärtää ennen kuin sen konkreettisesti myös itse kokee.
On paikallaan arkisissa asioissa, kommunikoinnissa ja teknillisellä alueella, mutta psykologisella alueella se on luonut keskuksen, ajattelijan egon, sielun, joka sitten aikaan saa kaikki ongelmamme
Teknisellä alueella ja kommunikoinnissa ihminen edennyt huimaa vauhtia ajatuksen syntymisen myötä, mutta henkisellä alueella ihminen ei ole kehittynyt, vaan polkee paikallaan, ja syynä
ovat uskonnot ja aatteet, jotka ovat aina pyrkineet ikuistamaan tämän tilan, jotta säilyttäisivät
vallan ihmismieleen.
Ihmine ei tunne omaa menneisyyttään, että miten ajatus on syntynyt, eikä se se selviä vanhoja luita tutkimalla, vaan tuo tieto on ihmisessä itsessään, yhteisminässä, joka on ihmisen erillisyyden takana oleva, syyn ja seurauksen lain mukaan syntynyt,ajatuksen syntymisen jälkeen, joten kaikki tieto ihmisen historiasta on siellä
Ihminen eli alkujaan henkisesti ajattomassa tilassa (paratiisi), mutta syyn ja serauksen lain synnyttämä ajatus loi tietämättään keskuksen joka sitoi ihmisen aikaan, ja niin tuo ihmisen tuskien ja kärsimyste tie alkoi
Ellei tuota tapahtumaa olisi ollut niin ihmisen henkinen kehitys olisi aivan toisenlainen kuin nyt, sillä hän ei edes tietäisi mitä paha on
Olisiko pitänyt pysyä apinana?
me sitten niitä enää olla - ihmiskuntana ;)
Kollektiivinen tietoisuutemme jo, joka pistää meidät tekemään synkronismissa tiettyjä... samoja asioita...
Niin, noinhan se on, kuten tuossa hyvin ajatustakin kuvailtiin. Kaksinaisuuden 'tuolla puolen' ei ole enää jaottelua vastapareihin. Ei hyvää ei huonoa, naista ja miestä jne. kuten niitä ei luontokaan tunne, vain ihmisluontomme, vaikkakin eläimissä on olemassa tuo nais-mies -aspekti (tiettyyn pisteeseen), niin hyvän ja pahan erottelua se ei samoin tunne. Eli tuon egon mukaan tulo ihmisellä.. ;)
Olin tuonne aiemmin vahingossa kirjoittanut muuten peace of cake :), liekö ollut sattumaa.. sekään.
Voisi verrata tulipaloon, että tuli on hyä renki, mutta huono isäntä, samoin on ajatus hyvä renki, mutta huono isäntä, isäntänä ne molemmat luovat vain kaaosta