Olen ihastunut eräseen ihmiseen, monta vuotta. Kaikki alkoi siitä että hän piiritti minua, kauan aikaa, kunnes lopulta ihastuin, rakastuin häneen. Olin aluksi empivä ja torjuva, hän ei sopinut elämääni. Hän sai kuitenkin minut kiintymään itseensä osoittamalla huomiota, ihastusta, jota ehkä syvällä sisimmässsäni kuitenkin kaipasin. Ihastuin lopulta hänen tapaansa osoittaa kiinnostusta, taisin menettää osan sydämestäni. Asia jäi kuitenkin siihen, ja hän ei saanut tietää todellisia tuntojani ehkä täysin. Hän sattuu olemaan jollain tapaa kuin itseni vastakohta. En ole tavannut häntä fyysisesti tämän jälkeen. Minusta tuntuu, kuin olisin menettänyt kyvyn rakastaa. Hän edusti kaikkea sitä mitä itsestäni tuolloin puuttui, elin itse jotain kriisiä tuolloin ja tuntuu, kuin hän olisi sen takia painunut lähtemättömästi sisimpääni. Olen herkkä ihminen ja vaistoan ihmisiä aika hyvin, hän taisi olla aika voimakkaasti ihastunut minuun. Niin voimakkaasti, että itse tunnen menettäneeni kyvyn avata avata sydäntäni koska en koskaan päässyt näyttämään pitämälleni ihmiselle, mitä tunsin todella häntä kohtaan.
Kiitos jos joku jaksoi lukea :/
Kiitos jos joku jaksoi lukea :/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyl se siitä;) Tulee vähän viiveellä tämä viesti,mutta kaikille jotka tämän lukee.