Syömishäiriöt = OCD?

en tiedä paljoakaan pakko-oireisesta häiriöstä, kai useimmat syömishäiriöt alkavat pakonomaisesta tarpeesta kontrolloida, mutta ei kaikilla, ja varmasti on paljon eroja pakko-oireista kärsivään ihmiseen. mitä pidemmälle syömishäiriö menee, sitä enemmän siitä tulee tapa kuin sairaus - enkä nyt tosiaan tarkoita, ettei kyseessä olisi sairaus, koko muu elämä vaan saa myötäillä syömishäiriökäyttäytymistä niin, että kaikki pyörii sen ympärillä ja mukailee sitä. vaikea selittää, kun en enää kovin hyvin muista millaista oli olla ilman tätä helvettiä.

ahdistus on ihan sairasta. vaikka on lääkitys, ei se paljoa auta, kun sairaat ajatukset jyrää päälle. ei mun ole mikään pakko olla syömättä, niin vain on. se on tapa. en saa enää mitään mielihyvää syömättömyydestä, kyse ei ole aikoihin ollut laihduttamisesta, olen vain niin tottunut oloon mikä syömättömyydestä tulee. samoin kaipaan sitä pöhnäistä oloa, kun on vetänyt mahan täyteen sapuskaa... inhottavaa:(

siinä olen aika samaa mieltä, että syömishäiriötä voi verrata alkoholismiin, koska samoin tavoin sekin on pakokeino ongelmista, kuten alkoholi ja muut päihteet, liika työnteko tai pelaaminen. kaikki nämä vain pakoreittejä todellisuudesta, jota ei tahdo kohdata. mutta kun pakokeinosta tulee itse ongelma...

ei varmaan auta tää viesti paljoa, enkä ihan tajua miksi kyselet asiaa. jos sulla itselläsi on syömishäiriö tai pakko-oireita, kannattaa jutella jollekin eikä kantaa ongelmiaan yksin. ne vaan kasaantuu, ja lopulta et jaksa - ongelmiasi tai mitään muuta elämää. blogien lukeminen vaan sairastuttaa, kokemusta on.

Minulla on läheinen, jolla on sairaaloinen ylipaino ja diagnosoitu OCD. En ole aiemmin ajatellut, että paino-ongelma ja pakkomielteisyys olisivat yhteydessä. Hän häpeää olemustaan, mutta toisaalta taas on ylpeä "muodoistaan" ja pelkää menettävänsä ne, ellei syö rasvaista ruokaa. Tätä on vaikea käsittää, koska todellisuudessahan hän on muodottoman lihava. Ihanne on siis vinksahtanut anoreksian peilikuvaksi.

Jos anoreksiasta on kiinnostunut kannattaa tutustua Minnesota-tutkimukseen http://en.wikipedia.org/wiki/Minnesota_Starvation_Experiment .

Siihen tutustuttuaan ymmärtää, mitä liian pitkälle mennyt laihduttaminen saa ajatustoiminnassa aikaiseksi. Huomattava on, että kokeeseen osallistuneet miehet oli valittu suuresta joukosta, koska olivat henkisesti ja fyysisesti kaikkein terveimmät. Nälkä aiheuttaa pakkoajatuksia, se lienee aivan maalaisjärjelläkin selvä asia. Syömishäiriöt ovat liian psykologisoituja ja niiden hoito on sen takia lähtenyt Suomessa aivan väärille reiteille.

Saako syömishäiriöinen mielihyvää siitä ettei syö juuri lainkaan tai oksentaa syömänsä ruoan?
- Oksentamisesta saan ainoastaan mielipahaa... Aiheuttaa päänsärkyä, turvotusta ja omantunnontuskia... "taasko menin ahmimaan niin paljon, että on oksennettava". Turvotus laskee vasta näkyvästi kun on yli 24h oksentamatta. Hikoilu auttaa turvotuksen laskuun, mutta ei merkittävästi.

Kuinka usein syöminen/syömättömyys pyörii mielessä päivän aikana?
- Jatkuvasti. Vähintään kerran tunnissa. Kun näen ruokaa, vaatteita, muita ihmisiä...

Kuinka paljon ahdistusta aiheuttaa, jos syökin välillä ihan kunnolla /jättää oksentamatta?
- Mikäli syön kaloreissa mielestäni "sopivasti", ei oksentamatta jättäminen harmita, mutta jos syön herkkuja, tai liian paljon, aiheuttaa oksentamatta jättäminen välitöntä mielipahaa. Minun on juostava 15 km, pyöräiltävä, urheiltava. ... Kunnes maha kurnii

Olet aivan oikeassa siitä, että syömishäiriöissä on paljon pakko-oireisia piirteitä. Syömishäiriöt kuuluvatkin pakko-oireisten häiriöiden kirjoon. Ne ovat siis oma häiriöluokkansa, mutta oireiltaan osittain OCD:n kaltaisia. Syömishäiriöissä on kuitenkin niin paljon juuri syömishäiriöille tyypillisiä piirteitä ja toisaalta myös monet "puhtaan" pakko-oireisen häiriön oireet puuttuvat, joten se on järkevää pitää omana diagnoosiluokituksenaan.

Oksentamisesta on ristiriitainen juttu. Siitä tulee valtava hyvän olon tunne, tulee niin helpottava olo.. Kukaan ei ikinä vois viedä tätä pois. Samalla tulee huono olo fyysisesti, sydän hakkaa, silmät turpoo jne. Sen jälkeen on pakko mennä makaamaan hetkeksi.

Joo, saa. Nyt ei ole muuta. Se on siis tarve. Ihan normaali virike. Fasismi ja rasismi eivät sen sijaan ole normaaleja virikkeitä. Mun mielestä on kammottava asia, kun et omaksu normaaleja fiktiovirikkeitä.


Etkö ymmärrä mitään fiktiovirikkeitä. Kuule, armeija arvoja ei saa poistaa. Esim. kuuloa endorfiinin lähteenä. Kuulo on jo liian alentunut ammattitaitoosi. On oikeus tavoitella itsensä pois mun ammattitaidon alkulähteiltä ja omaksua itsensä jossakin muualla, kuin päivittäisessä perseeseen panossa.

En mä voi sille mitään, että menettelet nyt jostakin syystä papereillani oikeudesta. Henkisiä kipuja ei saa aiheuttaa. Siksi ne on mm. estetty, mutta häiriintynyttä äitisuhdetta siitä ei hänelle tule siltikään.

Syömättömyys eli anoreksia tarkoittaa hidasta itsemurhaa. Pakko laihduttaa, kun on pakko niin pakko. Ja se mistä anoreksia johtuu on korvien välissä oleva ihmisen somaattinen sairaus. Aivojen välittäjäaineilla on suuri osuus syömättömyydessä eli anoreksiassa. Moni on kuollut ja tulee kuolemaan anoreksiaan ihan sen takia, kun tuota somaattista sairausta psykologisoidaan ja se jätetään hoitamatta.

Kaikki somaattiset sairaudet kuten anoreksiakin, on hoidettava lääkärin pakeilla. Yleensä jonkin alan erikoislääkäri pystyy hoidon suorittamaan paremmin kuin tavallinen yleislääkäri.

Otettava huomioon nykyään seuraava asia. Mikäli laihtuu yleensä nainen, mutta miehilläkin anoreksiaa on, kaikki lääketieteelliset tutkimukset on tehty ja mitään syytä laihtumiseen ei löydy, on ruokahaluttomuus laihuuden syynä. Kansainvälisesti on suositus ihmisille ihannepainosta, mikä tarkoittaa normaalipainoisen ihmisen tavoitepainoa. Jokaisella meillä on luuranko eli tukiranko joka painaa melko vähän. Me emme pysty elämään mikäli painomme laskee jo niin paljon, että lihaksetkin menevät. Ihmisellä kuuluu olla lihakset, jotta tukirankomme, luurankomme pystyy meitä liikuttamaan ja me pystymme toimimaan. Lukekaaham laihduttajat ja anorektikot ihmisen anatomian oppikirja ihan omaksi tiedoksenne sieltä ne kaikki asiat. Sitten lukekaa vielä ihmisen fysiologia ja solutoiminnat. Niissä kirjoissa kerrotaan, mitä kaikkea ihmisellä on ja miten ihminen toimii ja kuinka paljon ihmisellä on luuta ja kuinka paljon tulee olla lihaa päällä, jotta kaikki aineosat pysyvät tasapainossa ja ihmisen hormoni ym. toiminnot ovat okey.

Mikäli vaaka näyttää alipainoa, niin menkää lääkärille ja sisätautien erikoislääkärille. Kertokaa tuolle lääkärille myöskin se, että oksentelette ettekä tahdo lihoa ja tunnette kaiken aikaa olevanne liian lihavia, vaikka todellisuudessa vaakankin mukaan olette luurakopainossa.

Paljon tiedetään psykiatrien alalla siitä, miten psyykenlääkkeet lihottavat. Usein psyykenpotilas lääkityksellä lihoo ja hänet tunnistaa lihavuudesta. Hän on noin 25-35 kiloa ylipainoinen. Ja sitten nämä liian laihat oksentajat ovat toinen psykiatrinen potilasryhmä. Kun kävelette kadulla, niin teidät liian laihat oksentajat, tunnistetaan kyllä psykiatrisiksi potilaiksi, sillä oksentamisanoreksia on nykyihmisten tiedossa. Tavallinen kaduntallaaja voisi tulla sanomaan teille suorat sanat:" lopeta oksentaminen ja aloita normaali syöminen ja painosi nostaminen pituuttasi vastaavaan lukemaan". Mutta te ette kuunele sanojia, vaan jatkatte toimintaanne, kunnes teidät haudataan kuoppaan ja siellä mätänette luinenne.

Nykymaailma ei välitä laiheliineista ei. Teidän tulee itse aloittaa oman kehonne parantaminen terveeksi. Useat anorektikot ovat sairaseläkkeellä, koska he eivät jaksa toimia työelämässä. Nykymaailma ei välitä sellaisista laiheliineista, jotka kuijottavat kotona ja voimistelevat, pomppivat ja tuijottavat piliin kymmenen sekennin väliajoin.

Psykiatri on lääkäri, jolle menette sisätautilääkärin vastaanoton jälkeen. Psykiatrisia lääkkeitä ei ole pakko käyttää tietenkään, vaikka tellekin niitä tarjotaan sairauteenne. Koska anoreksia siis johtuu aivojen välittäjäaineiden epätasapainosya, niin psykiatri määrää yleensä jotakin välittäjäaineisiin vaikuttavaa lääkettä, jolloin ruokahalu normalisoituu ja oksentamisajatukset poistuvat.

Ei se noin mee, idiootti. Näitä asioita ei ratkaista järjellä, vaan tunteella.

Minulla on kai bulimia. Tai ainakin ahmin ja oksennan paljon. Diagnosia ei ole, ainakaan vielä.


"Saako syömishäiriöinen mielihyvää siitä ettei syö juuri lainkaan tai oksentaa syömänsä ruoan?"

Oksentamisesta ainakin saa, se helpottaa kun tietää että sai sen ahmitun ruokamäärän ulos, eikä se keräänny rasvaksi. Myös fyysisesti helpottaa kun liiallisen ahdetun ruokamäärän saa ulos.

"Kuinka usein syöminen/syömättömyys pyörii mielessä päivän aikana?"

Lähes jatkuvasti kun sitä syö pitkin päivää ja oksentelee. Kaupassakin käydessä ( käyn joka päivä ja ostan paljon) sitä suunnittelee mitä ahmii ja missä järjestyksessä. Oksentamista ei enää suunnittele, se tulee automaattisesti ahmimisen jälkeen.


"Kuinka paljon ahdistusta aiheuttaa, jos syökin välillä ihan kunnolla /jättää oksentamatta? "

Kyllä se ahdistaa ja paljon. Varsinkin kun ei voi oksentaa jostain syystä ( pitää esittää normaalia). Oksentaminen on niin automaattista että että tulee todella huono olo ja oksettaa jos ei pääse oksentamaan, vaikkei paljoa söisikään.
Oksentaminen on tapa, johon keho on totutettu.

Saako syömishäiriöinen mielihyvää siitä ettei syö juuri lainkaan tai oksentaa syömänsä ruoan? saan mielihyvää siitä, kun onnistun paastoamaan vaik 4 päivää. oksentaminenkin helpottaa oloa, kun tietää et ne kalorit ei kerkeä imeytyä niin tehokkaasti

Kuinka usein syöminen/syömättömyys pyörii mielessä päivän aikana? se pyörii tosi paljon mielessä, ja teen usein kaikenlaisia ateriasuunnitelmia, ostoslistoja, uusia dieetti ohjelmia jne..

Kuinka paljon ahdistusta aiheuttaa, jos syökin välillä ihan kunnolla /jättää oksentamatta? jos syö liikaa, niin ahdistaa jo valmiiksi se, että puntari näyttää seuraavana aamuna enempi.

Saako syömishäiriöinen mielihyvää siitä ettei syö juuri lainkaan tai oksentaa syömänsä ruoan?
* Tunnen oloni paremmaksi jossen syö. Helposti menee viikkokin syömättä. Oksentamisen kanssa sama homma; parempi olo jos saa itsensä tyhjennettyä.

Kuinka usein syöminen/syömättömyys pyörii mielessä päivän aikana?
* Pahimmillaan koko ajan, taukoamatta.

Kuinka paljon ahdistusta aiheuttaa, jos syökin välillä ihan kunnolla /jättää oksentamatta?
* Ihan liikaa ainakin omalla kohdalla.