Psykologiaa on varmasti monenlaista koulukuntaa, mutta mielessäni on kysymys, että millainen on psykologien mielikuva normaalista ihmisestä? Onko se ihminen, joka antaa pirteän ja tarmokkaan vaikutelman?
Psykologit toimivat monissa haastatteluissa karsimassa joistakin hakijajoukoista sopivia ihmisiä joihinkin tehtäviin. Mm. terveydenhoidon pääsykokeissa on psykologeja nähty työssään, ja heidän haastatteluissaan minä olen aina huonosti pärjännyt. En ilmeisesti anna positiivista ja tasapainoista vaikutelmaa.
Olinpa tässä yhden vapaaehtoistyönkin haastattelussa. Haastatteleva psykologi sanoi sen puolen tunnin aikana ainakin kolme kertaa 'minä psykologina'. Tietääkseni tuo on melko tavallinen fraasi psykologin suusta: 'minä psykologina'. Jollain tavalla se huvittaakin, mutta kukapa kissan hännän nostaisi jos kissa itse ei sitä nosta.
Psykologit toimivat monissa haastatteluissa karsimassa joistakin hakijajoukoista sopivia ihmisiä joihinkin tehtäviin. Mm. terveydenhoidon pääsykokeissa on psykologeja nähty työssään, ja heidän haastatteluissaan minä olen aina huonosti pärjännyt. En ilmeisesti anna positiivista ja tasapainoista vaikutelmaa.
Olinpa tässä yhden vapaaehtoistyönkin haastattelussa. Haastatteleva psykologi sanoi sen puolen tunnin aikana ainakin kolme kertaa 'minä psykologina'. Tietääkseni tuo on melko tavallinen fraasi psykologin suusta: 'minä psykologina'. Jollain tavalla se huvittaakin, mutta kukapa kissan hännän nostaisi jos kissa itse ei sitä nosta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mistä tiedät että olet pärjännyt huonosti psykologien haastatteluissa? Oletko mennyt ihan kipsiin tai ruvennut puhumaan sekavia, vai oletko kuullut tai lukenut mitä mieltä psykologit ovat olleet sinusta?
Tiedän huonon menestymiseni haastatteluissaan soveltuvuustestien tuloksista.
Kyseinen luo ilmeisesti myös hänen terveydentilaa työpaikassaan?ENTÄ MAAMME SOSIAALI JA TERVEYSHUOLTO EDISTYKSISSÄÄN ? KETKÄ KEKSIVÄT VESIHOIDON JA ERISTÄÄ MIELISAIRAAT NIIN MONEEN MIELISAIRAALAAN ETTÄ SAATAISIIN KATUKUVAT PUHTAAKSI MIELISAIRAISTA ? PYYDETTIIN MYÖS RUOTSIN KUNINKAALTA LUPA RUOTSISUOMEN AIKANA TELJETÄ ARKKULAUDAT JA -NAULAT MUKANA SEKÄ JOITAIN VAATERIEPUJA IHMISIÄ SEILIN SAARELLE,POIS FIKSUMPIEN SILMISTÄ TURUSSA.MUTTA MIELSAIRAUDET EIVÄT KADONNEET NÄILLÄ KEINOILLA ? KEKSITTIIN MYÖS LOBOTOMIA JA SÄHKÖHOITO PLUS MUUT L'ÄÄKKEET.mUTTA VIELLÄKÄÄN EI OLE TOINEN IHMINEN PYSTYNYT TOISTAAN MUUTTAMAAN HALUAMAKSEEN AINAKAAN TERVEEMPÄÄN SUUNTAAN. EI OLE USKALLETTU TOIMIA LAAJEMMIN LÄHIMMÄISTEN HYVÄKSI KATSOMALLA SYITÄ,MIKSI IHMISET SAIRASTUVAT ? ASIA ON JÄÄNNYT VAIN KEMIAN PARANNUSYRITYKSIIN LÄÄKKEILLÄ, TERAPIALLA JA PAKKOKEINOIN.NÄIN ON TIETENKIN ALAN TÖIDEN JATKUVUUS PAREMMIN TAATTU ? ON HELPOMPI ISTUA OSASTON KANSLIASSA VUODESTA TOISEEN, KUIN ULKOILUTTAA JA RETKEILLÄ OSASTON POTILAIDEN KANSSA KEVÄISIN,KESÄISI, JA ALUN SYKSYISINKIN JA PALJON MUUTAKIN ? VOITTE ESITELLÄ ARVONNE JA SELITELLÄ MITÄ HALUATTE,NIIN KAIKKI JUTTUNNE USKOTAAN.OLETTE ALALLANNE KUIN TAIVAAN LÄHETTILÄITÄ USEIMMILLE KANSALAISISTAMME,NIIN PÄÄSTÄKÄÄ VAIN TOTUUS ASIOISTA ILMI ?
Monenlaiset pintaoppijat etenevät kyllä akateemisiin pätevyyksiin: jotka saavat kokeista huippuarvosanat ja unohtavat sen jälkeen oppimansa. Niinhän se peli menee.
Minulle on hoitoalan pääsykokeista sanottu, että siellä haetaan juuri sitä henkistä tasapainoa. Sekin on hyvä kysymys, että mikä on tasapainoa. Minä en halunnut jatkaa yhdellä psykiatrisella sairaanhoitajalla, koska hänen ensimmäinen neuvonsa oli että masennuslääkkeeni määrää tulisi lisätä, enkä halunnut sitä, ja lisäksi mielestäni hän ei ollut aivan tasapainoinen. Hänen mielestään varmaankaan minä en ollut tasapainoinen. Lähetin sitten hänelle tekstiviestin, etten tule seuraavalle vastaanottoajalle, koska en usko hyötyväni siitä.
Vapaaehtoistyön haastattelijapsykologi taas veti tuosta johtopäätöksen, että se on ratkaisumallini joka tilanteessa, että lähetän vain tekstarin etten tule sovittuun tapaamiseen.
Anteeksi vain; hoitotieteen lähtökohtana, toisin kuin psykologian, ei ole etsiä yleistyksiä ihmisten välillä vaan variaatioita. Enpä minä päässyt hoitotieteenkään tentistä läpi, joten oikeassa kai ne psykologit ovat että tyhmä mikä tyhmä. (Uusimisen mahdollisuutta ko. tenttiin ei tuolloin tullut.) Mutta hoitotiede tuntuu siitä mukavalta tieteeltä, että se puhuu rehellisesti kärsimyksestä, sillä kärsimystähän tämä loppujen lopuksi on. Nykyään teen pienimuotoista työtä vanhainkodin kahvilassa, ja siellä yksi pyörätuolimummo sanoi minulle: Sinä olet mukava mies, tai poika. Luultavasti se tupakkamummo sanoi sen vailla mitään taka-ajatuksia.
Eli siis näin syvämietteiselle ihmiselle hoitoala on sanonut monta kertaa: ei kiitos tänne. Ja syvämietteinen ihminen joutuisi sitten hakemaan apua ei-syvämietteisiltä ammattiavustajilta. On tilanteita, joihin juuri lukemani yksi kirja sanoo monta kertaa osuvasti: he eivät koskaan toipuneet näkemästään. Elämässä on tilanteita, joista ei ehkä koskaan toivu.
Älkää nyt tehkö itsemurhia tämän kirjoituksen johdosta - sen mallin minäkin kyllä tuntisin, mutta se ei vain kuulu minun ratkaisumalleihini. Joutuu vain elämään köyhänä ja melko hyödyttömänä elämää, joka on tavallaan sisältörikastakin.