Itse synnyin keskosena ja jouduin jäämään laitokselle. Kun pääsin kotiin viikon päästä niin minulle tuli keuhkokuume ja minut lähetettiin kolmeksi kuukaudeksi läheiseen kaupunkiin sairaalaan. Äiti jäi kotiin isoveljen kanssa.
Olen siis aivan varhais vauva-aikani viettänyt kliinisessä sairaalaympäristössä. Silloin 50-luvun lopussa oli varmaan tarkat syöttämisajat ja minun on vaikea uskoa, että yöllä kukaan olisi tullut jos heräsin ja itkin.
Kun pääsin viimein kotiin ei rintaruokinta enää silloinkaa onnistunut. Olen siis jäänyt kokonaan ilman äidin läheisyyttä.
Minulla se on vaikuttanut ainakin sillä tavalla, että teen nykyisinkin yksinolellassani suullani imemisliikettä (tuttia en ole sentään ainakaan vielä ostanut). Lisäksi tyyny on ollut minulle aina hyvin tärkeä. painan sen joka yö huuliani vasten ja tunne ehkä oloni turvallisemmaksi.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Olisi mukava kuulla miten ne on teihin vaikuttaneet?
Olen siis aivan varhais vauva-aikani viettänyt kliinisessä sairaalaympäristössä. Silloin 50-luvun lopussa oli varmaan tarkat syöttämisajat ja minun on vaikea uskoa, että yöllä kukaan olisi tullut jos heräsin ja itkin.
Kun pääsin viimein kotiin ei rintaruokinta enää silloinkaa onnistunut. Olen siis jäänyt kokonaan ilman äidin läheisyyttä.
Minulla se on vaikuttanut ainakin sillä tavalla, että teen nykyisinkin yksinolellassani suullani imemisliikettä (tuttia en ole sentään ainakaan vielä ostanut). Lisäksi tyyny on ollut minulle aina hyvin tärkeä. painan sen joka yö huuliani vasten ja tunne ehkä oloni turvallisemmaksi.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Olisi mukava kuulla miten ne on teihin vaikuttaneet?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ilmeisesti haet ihmisiä, joihin freudin luoma oletus, oidipuskompleksi on sopinut? Minä olen kritisoinut freudia aina, mutta jotain perää hänen väittämissään, esimerkiksi unien tulkinta on.
Freudin jälkeen ovat psykiatrit ja psykologit yhdessä täydentäneet ja kritisoineet hänen väittämiään. Oidipuskompleksiakin on kritisoitu, sillä tietojeni mukaan siitä ei ole mitään tieteellisiä, eikä myöskään konkreettisia todisteita.
Minulla vaikuttanut siten, että on fobia.
että minusta on tullut aika kylmä ja kova ihminen. Maailmassa on pakko olla kova, että pärjää. Sen olen oppinut kokemusten kautta. EN tahtoisi olla kova, mutta elämä on ollut täyttä piinaa ja tuskaa, mennyt usko ja luottamus, itseen ja muihin ihmisiin.
vaikuttaa koska tuossa vaiheessa lapsen pitäisi saada läheisyyttä ja lämpöä ja tärkeää on toisen ihmisen kosketus. oidipus-kompleksi taas on ihan huuhaata.
Se oli vaan nimimerkki joka tuli ekana mieleen? Oletteko käyneet terapiassa? Millaisia asioita tullut esille?
Tuossahan ainakin puhuttiin peloista ja kovuudesta. molemmat tuttuja minulle. Onko teillä ns. tranferenssiobjekteja jäänyt? Tyynyä, nalleja etc. vielä aikuisiälle?